tiistai 23. lokakuuta 2018

Lasten allergiat on pelkkiä trendejä!

Luin jokin aika sitten juttua siitä, kuinka päiväkodeissa on alettu siedättää ruoka-aineille allergisia lapsia. Jos lapsi on porkkanalle allerginen, nypitään porkkanan palaset keitosta pois. Yksinkertaista! Ja annetaan allergisoivia ruoka-aineita vähän kerrallaan. Siedätetään, koska suurin osa lasten allergioistahan on ihan vaan omassa päässä keksittyjä, tai siltä ainakin kovasti vaikuttaa. Yhtäkkiä meillä on Suomessa allergisia lapsia enemmän kuin koskaan ja kuka millekin: maitoallergia on huipussaan, moni on allerginen kalalle, porkkanalle ja teolliselle mansikkahillolle, vaikka kyllähän sen järkikin sanoo, että nirsoilustahan tässä on kyse. Tai oikeastaan, on vaan trendikästä, että lapsi on allerginen. Edes jollekin.

Vai onko?




[ Kuvien omenat saattavat liittyä tapaukseen ]


Raavi allerginen, raavi


Ainahan lasten allergioista on puhuttu. Heräsin oikein kunnolla tähän asiaan vasta, kun luin Lapsen tyhjä lautanen-blogista kirjoituksen ”Unohdetut suolistoperäiset allergialapset” ja sen innoittamana myös muita, asian ympärillä olevia kirjoituksia. Koska allergiat tai päiväkoti-ikäiset pienet lapset eivät ole meidän perheessä arkipäivää, oli tuo juttu sangen silmiä avaava ja monia ajatuksia herättävä. Toki allergioita on paljon lähipiirissä ja lasten kavereissa ja sattuneesta syystä niitä on tullut huomioitua milloin mitäkin kekkereitä järjestäessä, mutta ei koskaan ole tullut mieleenkään vähätellä niitä tai pyyhkäistä pois. "Oho, mitäs siitä jos suu alkaa kutiamaan omenasta, laitetaan sitä silti vähän tähän kakkuun, jos kutittaa, niin raavi". Minä en ajattele noin. Mutta kaiken lukemani perusteella, tämäkö on uusi kansallinen linjaus? Allergioihin pitäisi nimenomaan suhtautua vakavasti, eikä leikkiä lasten terveydellä.




Mistä tämä allergiavastarinta oikein kumpuaa?


Lapset itkee paljon, se on totta. Mutta eihän vanhemmat mitään tyhmiä ole. Jossain kohtaa useimmat vanhemmat oppivat tunnistamaan, että itku ei ole pelkkää nälkää tai väsymystä tai itku on jollakin tavalla systemaattista, mutta miten? Kukaan ei halua tieten tahtoen jättää lapsen ruokavalioon pelkkää riisiä, mutta ”maallikon” on vaikea lähteä yksin miettimään, mikä ruoka-aine on se, mikä tätä allergiaa aiheuttaa. Vai onko sittenkin taustalla jokin ihan muu allergia? Eläin-, pöly- tai vaikkapa sähköallergia?

Siinä kohtaa valveutuneet vanhemmat, jotka epäilemättä alkavat olla jo uupuneita ja epätoivoisiakin, kääntynyt terveydenhuollon suuntaan. Jotkut pääsevät tutkimuksiin helpommalla kuin toiset. Aina tutkimuksiin ei tunnu lukemieni kokemusten perusteella pääsevän. Koska se nyt vaan on tuollainen trendi. Tai vaikka pääseekin, vanhempien havainto- ja kokemuspohjaa vähätellään. Ihan hullua, sanon minä!

Epäilemättä nykyään on eniten allergioita, mielenterveysongelmia, ADHD:tä, you name it. Kyse ei ole siitä, että haluaisimme olla trendikkäitä ja hommata diagnooseja. Kyse onkin siitä, että olemme valveutuneita, itsestämme ja perheestämme hyvin huolta pitäviä. Tietoa, tutkimustuloksia ja kokemuskenttää on tarjolla enemmän kuin koskaan. Miksi emme hyödyntäisi niitä? 

Ja toisaalta – miksi emme saisi hyödyntää niitä? Miksi allergioista, yliherkkyyksistä, sairauksista, ns. vaikeista asioista ei saisi puhua? Mistä ihmeestä tämä vastarinta oikein kumpuaa? Mikä siinä on niin kamalaa, että Liisalla on porkkana-allergia? Kukaan täysjärkinen vanhempi ei halua tahalleen rajata lapselta ruoka-aineita niin että lapsi elää pelkällä riisillä. Ja jos haluaakin, on sanomatta selvää, että perhe on kokonaisvaltaisen avun tarpeessa.



Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta...


En ole lääkäri. Mutta on epäilemättä selvää, että varmasti jotkut allergiat lievenevät tai ehkä kokonaan poistuvat siedättämällä. Mutta tutkimatta ei pitäisi hutkia. Siedätyshoidot ja kokeilut eivät pitäisi olla esimerkiksi päiväkodin tai koulun henkilökunnan kontolla. Allergioita ja yliherkkyyksiä ei saisi aliarvoida pistämällä ne pelkkien trendien piikkiin. Allergiat eivät saisi olla mitään mörköjä, joista ei saisi puhua. Vaan just nimenomaan toisinpäin: kissa pöydälle ja tutkimuksiin. Kukapa ei haluaisi oman lapsensa voivan paremmin?



Älä suostu vaikenemaan!


Puhutaan ja jatketaan puhumista allergioista, yliherkkyyksistä, mielenterveydestä, hyvinvoinnista ja kaikesta elämään liittyvästä enemmän kuin koskaan. Se on rakkautta, ei trendi.

Ja hei, se mitä te allergialasten vanhemmat teette, on ihan mielettömän upeaa. Se venyminen, jaksaminen ja rakkauden määrä! Te olette ihan superihmisiä, oikeesti! ❤ 

Sari



**
Tervetuloa seuraamaan meidän perheen elämää ja blogiani myös sosiaalisessa mediassa!





4 kommenttia:

  1. Kiito, kiitos, kiitos!!! ❤ Olet "sisäistänyt" allergiat upeasti, tekstisi on kuin suoraan omista ajatuksistani! ❤ T: kolmen allergisen refluksikon äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä on asia joka on mennyt hävyttömän pitkään itseltä ohi, nyt koitetaan saada ääntä kuuluviin. Allergiat ei ole nirsoilua eikä mielentila! Lämpimiä ajatuksia sinulle superäiti!

      Poista

Kerro mitä ajattelet! Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...