lauantai 20. lokakuuta 2018

Minä suojelen sinua kaikelta



Minä suojelen sinua kaikelta
Mitä ikinä keksitkin pelätä
Ei ole sellaista pimeää
Jota minun hento käteni ei torjuisi
(Ultra Bra)





  


Kuluneella viikolla Helsingissä vietettiin koulujen syyslomaa. Meillä syysloma meni niin, että isovanhemmat evakuoivat lapset lomailemaan ja hurjan hauska loma heillä olikin. Mummolassa oleskelua ja puuhastelua, kylpylälomailua, seikkailupuistossa urheilemista ja uimista. Eli siis juurikin laatuaikaa isovanhenpien kanssa, poissa kotoa ja arkisten sääntöjen ikävistä kahleista.

Sillä aikaa, kun lapset olivat pois, me vanhemmat olemme ahkeroineet töissä ja opintojen parissa. Päivät on ollut tiukkaa pöhinää ja iltaisin olen huomannut, että aivot hyytyvät ihan kokonaan klo.22 mennessä. Sen jälkeen on aivan turha enää yrittää lukea vaan on viisaampaa käydä nukkumaan. Yhtenä iltana kävimme pizzalla ulkona, muuten elo on ollut nenä kirjassa olemista jaa opintoja/töitä. Melko haipakkaa.

Meidän pupun voimaeläin on Nalle Puhista tuttu aasi Ihaa. Pupu on ihan samanlainen melankolinen söpöliini, joka on ollut kuluneen viikon harvinaisen pahalla tuulella. Kotona on ollut hiljaista ja neljä silittävää kättä on puuttunut. On joutunut kököttää paljon häkissä ja kuunnella monologeja erilaisista prosesseista ja funktioista. Boooooriiiiinnnngggg.

Mutta ai että kun lapset tulivat kotiin! Pupu on voinut taas nukkua rauhassa, pitkin pituuttaan häkissä, korvat suorana. Ja paijaajia riittää taas oikein jonoksi asti! Nyt on mun vuoro! Eikun munpas! 

Elämä on aika ihanaa. Tänään katselin, kun pupu oli tenavan sylissä. Tuli mieleen Ultra Bran sanoitukset, jossa lauletaan, että minä suojelen sinua kaikelta. Just niin.

Tässä alempana olevassa kuvassa oleva pupu liittyy tapaukseen. Ikävä oli lomaviikolla melkoinen. Kuten kuvasta näkyy.



Maailman paras tunne, kun koko perhe on kotona. Eikä tämä mitään siirappia ole. Teinixi kiukuttelee kun ei saa likapyykkejä roudattua viiden metrin päähän pyykkikoriin ja pienempi tyyppi pui nyrkkiä ilmassa, kun ihan tyhmä äiti ei halua antaa ladata mitään hyviä pelejä kännykkään. Pasianssi ja Angry Birds ei kuulemma vastaa nykynuorten käsitystä hyvistä peleistä. Heh heh. Mutta kyllä tämä arki on ihan parasta, just tämmösenä, rouheana.


Sari




2 kommenttia:

  1. <3<3 Voi mikä suloisuus tuo teidän puputti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja niin on, hyvälle tuulelle sattuessaan :D

      Poista

Kerro mitä ajattelet! Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...