Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2018.

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenterin ensimmäinen luukku aukeaa huomenna!

Kuva
Huomenna on se päivä, kun Kaksplussan blogiverkoston joulukalenterin ensimmäinen luukku aukeaa! Tiedossa on yhteensä 24 luukkua inspiroivia ideoita, mielenkiintoisia ohjeita ja muuta ihanaa joulutunnelmaa koko perheelle! Ensimmäisen luukun takaa löytyy Yhtä kuin -blogi, jossa pääsemme kurkistamaan kuinka kotiin tulee joulutunnelmaa. Luukku aukeaa klo.8, joten aloita aamusi ihanasti joulutunnelmaa fiilistellen. Tule mukaan seuraamaan joulukalenteriamme. Tehdään tästä yhdessä ihana joulu! Sari ps. Saron blogin joulukalenteriluukku aukeaa ensi viikolla. Luvassa on jotain helppoa, ihanaa ja jouluisaa!

Ällöttääkö lasten leipomukset?

Kuva
Päiväkodin joulujuhlassa sinut toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi ja ilmassa leijailee paitsi ihana glögin tuoksu, myös sihisevä into, kun lapset ovat koko päivän pantanneet suurta salaisuutta: kaikki joulujuhlassa tarjoiltavat piparit on lastensa itse tekemiä! Kyllä, sen kihomato-, täi-, flunssa- ja a-streptokokkiepidemian aikana. Montako piparkakkua syöt? [ Kuvan piparkakkutaiteilija ei liity tapaukseen ] Lasten kanssa leipominen on kyllä melkoista. Hihat roikkuu taikinakulhossa, jos johonkin ei yllä, täytyy kurkotella pöydälle niin että vehnäjauhot tarttuu paitaan kiinni ja toisaalta paidalla oleva ruokalista jää kiinni vehnäjauhoihin ja jos nenää kutittaa, sitä kaivetaan. Sitten jatkuu taas taikinan veivaus. Mutta onko se niin vaarallista? Piparkakkuja koristellessa koristepallurat tippuvat pöydälle ja lattialle, sieltä käydään poimimassa parhaat pallerot ja laitetaan suuhun. Tai piparkakulle. Haittaako? Kun kyläpaikassa emäntä kertoo (pienten) lasten teh

Unettoman lapsen johdattaminen mielikuvitusmatkalle (ja yllättävä vastaus)

Kuva
Eräänä iltana, sangen jännittävän päivän päätteeksi, toinen lapsista ei saanut unta. Olin itse menossa suihkuun ja kuuntelin yömyöhällä hänen huoneesta kantautuvaa iloista hyräilyä. Keskeytin hyräilyn ja kyselin, eikö uni tule? Ei tule ei. Istahdin oman sänkyni laidalle ja päätin kokeilla lempeää konstia, neuvomalla lasta tekemään mielikuvitusmatkan jonnekin ihanaan paikkaan. Idea on peräisin minun stressiä vähentävistä korteistani. Ja ajattelin, etten mene paikalle lapsen huoneeseen, ettei lapsi sitten lopulta havahdu siihen, kun hipsin huoneesta pois. Kuva: Pixabay Hengitin syvään ja sitten aloin kertoa rauhallisella äänellä. Sammuta huoneesi valot, käy selälleen pötkölleen ja sulje silmäsi. Lapsi teki työtä käskettyä. Nyt hengittelet ihan rauhallisesti nenän kautta sisään. Ja suun kautta ulos. Nenän kautta sisään. Ja suun kautta ulos. Pidä silmät suljettuina. Ja nyt matkusta mielessäsi johonkin ihanaan paikkaan, missä olet joskus käynyt tai minne haluaisit joskus mennä. Mu

Helppo tapa nimikoida lasten kengät

Kuva
SE KAUSI on taas täällä. Paitsi, että ei yhtään tiedä mikä päivä lapselle laittaisi mitkäkin kengät jalkaan (kun sataa, on kylmä, on ulkoliikkaa ym eikä koulussa pidetä varakenkiä kuten tarhassa), niin se, kun päiväkotien ja koulujen eteiset täyttyvät samannäköisistä kengistä. Meillä aikoinaan kävi kenkäkatastrofi toisessa päiväkodissamme. Lapsi oli saanut juuri tuliterät uudet talvikengät ja ensimmäisenä päivänä ne katosivat. Ne oli nimetty kyllä ihan kumpaankin lappuun, eikä päiväkotiryhmässä ollut ketään saman nimistä. Lopulta eteisestä löytyi vanhat, kulahtaneet, samanväriset mutta eri kokoiset kengät. Meidän tuliterät kengät oli viety ja ne hävityksen kauhistukset jätetty tilalle. Voi sitä pienen ja isommankin ihmisen harmituksen määrää. Laitoimme etsintäkuulutuksen päiväkodin seinälle, eikä niitä kenkiä sen koommin nähty. Se päiväkodinjohtaja oli huippu tyyppi ja empimättä korvasivat meidän kadonneet kengät ja saimme onneksi ostettua uudet samanlaiset kuin alun perin oli

Ihana Jenni Vartiainen ja havaintoja vanhoista pariskunnista

Kuva
Jenni Vartiainen on ihana. Näimme Jenni Vartiaisen ensimmäistä kertaa livenä Hartsun konsertissa perjantaina. Ja yhtä totta kuin on se, että Jenni Vartiainen on ihana, on se, että me olemme vanha pariskunta. Siis ton miehen, ei Jennin kanssa. Me olemme vanha pariskunta, koska emme ole enää niin hirveän nuoria. Kumpikin kolistelee neljänkympin rajapyykkiä kohta. Ja olemme olleet yhdessä 14 vuoden ajan. Se on pitkä aika se. Sitä aikalailla tuntee jo toisen. Että se toinen on niin aamuäreä, että jos lauantaiaamuna ehdottaa Ikeaa jo kello 8, se murahtaa eikä kunnon puheyhteyttä synny pitkään aikaan. Paitsi sitten, kun ollaan siellä Ikeassa ;) Mutta silti se toinen aina kysyy keittiöstä, että lämmitetäänkö mun piirakkapalani, vaikka jääkaappikylmä piirakka on edelleen parasta. Ja niin on muuten pitsakin. Silti jaksan vastata pilke silmäkulmassa vielä 14 vuoden jälkeenkin, että hei, tunnetaanko me? ;)  Seuraa havaintoja vanhoista pariskunnista Menee vähemmän extempo

Miten usein te käytte treffeillä?

Kuva
Me olemme miehen kanssa olleet viettämässä kunnon treffi-iltaa viimeksi vuonna 2016. Ja nyt me mennään taas ! Nyt jo, no niinpä!  Se Puhelu Lapset on siitä jänniä otuksia, että ne aistii kaikenlaista. Kuten vanhempien aikeet. Eipä ole yksi tai kaksi kertaa, kun suunnitelmissa on ollut heittää tenavat mummolaan, että pääsisi viettämään iltaa aikuisessa seurassa, on jompi kumpi tenava kipeä ja suunnitelmat perutaan. On kuumetta vähintään tai sitten se toinen suurta suosiota nauttiva, eli oksennustauti. Napakympiksi nämä muodostuvat silloin, kun on ehtinyt ajaa mummolasta kotiin ja korkata vaikka oluen, kun tulee Se Puhelu. Se puhelu jota kukaan vanhempi ei halua juuri siinä hetkessä saada. "Tällä taitaa olla kuumetta". Tai että "Se oksentaa kaaressa". Kerrassaan mainiota. No ei siinä. Kaljat kaappiin, unta kuuppaan ja aamulla lapsia hakemaan kotiin. Sitten menee viikkotolkulla ilman, että kumpikaan edes vahingossa yskäisee. Miten ne lapset osaakin ajoit

Onnea isät (ja isäbloggaajat)!

Kuva
Tänään 11.11.2018 Suomessa juhlitaan isänpäivää. Ja onhan noi faijat aika ❤ Tänä isänpäivänä iloitsen aivan erityisesti siitä, että me kokoonnumme kakuttelemaan saman pöydän ääreen niin, että siellä on sekä tämä lasteni isä että oma isäni. Tärkeät isät ❤ Terveisiä myös toiselle papalle, joka ei ole saman kahvipöydän ääressä, mutta on mielessä ja juhlii isänpäivää siellä toisella puolella Suomea. Mutta iloitsen myös siitä, että me blogiharrastajat, tai millä yhteisellä nimellä sekä bloggaajia että blogien lukijoita voisi kutsua, saamme kurkistaa perheblogiskenessä myös isäblogeihin runsaammin kuin koskaan aikaisemmin. Minusta tuntuu, että perheblogiskene oli pitkään pelkkää äitien ilotulitusta, mikä sekin on ihana asia, mutta onhan se nyt ihan timanttia, että eetteriin on saatu myös isät kertomaan siitä, miltä se elämä sieltä lastenhoitorumban toiselta puolelta näyttää. Ilman että vaimofiltteri on aktivoitu. Olen listannut tähän muutaman aivan timanttisen blogin, jot

Omannäköinen joulu 2018

Kuva
Haastan teidät kaikki järjestämään omannäköisen joulun. Tänä jouluna en stressaa. Sitä mitä ei ole, sitä ei tarvitse. Muistan varata aikaa itselleni. Viritän valosarjan makuuhuoneeseen, käperryn illan hämärtyessä sinne lukemaan ja nukun päikkärit. Leivon vähän ja hyvissä ajoin ennen joulua. En tee suursiivousta. Imurointi, pölyjen pyyhintä ja moppaus riittää.  Ostan tänäkin jouluna suurimman osan jouluruuista valmiina. Yksi laatikollinen konvehteja on riittävästi. Voisin luoda jonkun uuden perinteen. Olisikohan se Tapaninpäivän tortillat? Mietin mihin panostan. Lapset eivät tarvitse satasen kalentereita eikä lahjaröykkiötä. Muutama täsmälahja mieluummin, kuin läjä turhakkeita. Panostan ennemmin jouluruokiin kuin lahjoihin. En vertaile. En vertaa tätä joulua mihinkään muuhun tai kenenkään toisen jouluun. Takaan lahjasaaliin ostamalla itselleni jonkun kivan paketin joka yllättää minut jouluaattona ihan täysin. Tee s

Hyödyttömät koulutaidot

Kuva
Yhtenä päivänä koululaistani ketutti, kun Kiinan keisarin metkut ei millään uponneet kaaliin. Ei vaikka kuinka yritti etsiä motivaatiota jopa kännykästä, niin ei, ei vaan mennyt jakeluun. Ihme jätkä. Siis se keisari meinaan. Olis nyt tehnyt jotakin oikeasti merkittävää, jolloin olisi jäänyt mieleenkin ne tekemiset. Verrattakoon häntä nyt vaikkapa sellaiseen merkkihenkilöön kuin The Joulupukki. Lohdutin siinä sitten tenavaa, että se riittää, kun yrittää parhaansa. Kaikkien keisareiden tekemiset tai tekemättä jättämiset ei jää mieleen, eikä sillä ole loppuelämän kannalta mitään merkitystä, jääkö tuo päähän vai ei. Koulussa voi loistaa monella muulla saralla, ei yhdestä jäbiskuukkelista kannata stressiä ottaa. Ei sillä, epäilemättä tärkeä tyyppi tämä keisari. Tästä intoutuneena kävin pohdiskelemaan, mitkä oli sellaisia asioita, joita jankattiin minun aikaan koulussa ja mistä otin hirveästi itse stressiä? Hyödyttömimmät koulutaidot TOP 3 1. Nokkahuilu Kuinkahan monta sat

Katsokaa lapset, kuolleet tulee! (Halloween voi olla vähän liikaa)

Kuva
Halloween, eli "kaikkien pyhien aatto" on rantautunut viime vuosikymmeninä Suomeenkin ja se kaupallistuu vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Minun lapsuudessani pyhäinpäivänä vietiin kynttilä pois nukkuneiden haudalle ja nyt tällä modernilla halloweenilla ja sen kaupallistumisella tarkoitan tätä kaikkea haudalla visiteeraamisen ulkopuolella olevaa hommaa. Siinä on melkoinen hyppäys lapsilla pörröisestä nallehimmailusta verisiä aivoja popsiviin zombieihin. Suhteellisia järkytyksiä Pienten lasten elämä on usein pastellin väristä, pörröisten pehmonallejen täyttämään ihanaa hattaraa. Hymynaamakuvioita ja vanhemman lempeää kujertelua. Kunnes eräänä päivänä tapahtuukin jotain mullistavaa. Esimerkiksi vanhempi värjää hiukset, ajaa parran tai hiukset pois. Pieni lapsi ei ole tunnistaa vanhempaansa vaan parahtaa lohduttomaan itkuun, kuka tuo vieras ihminen on, vaikka ääni kuulostaa tutulta. Pienet lapset järkyttyvät helpommin ja pienemmistä asioista, kuten hyvin tiedämme