tiistai 6. marraskuuta 2018

Hyödyttömät koulutaidot

Yhtenä päivänä koululaistani ketutti, kun Kiinan keisarin metkut ei millään uponneet kaaliin. Ei vaikka kuinka yritti etsiä motivaatiota jopa kännykästä, niin ei, ei vaan mennyt jakeluun. Ihme jätkä. Siis se keisari meinaan. Olis nyt tehnyt jotakin oikeasti merkittävää, jolloin olisi jäänyt mieleenkin ne tekemiset. Verrattakoon häntä nyt vaikkapa sellaiseen merkkihenkilöön kuin The Joulupukki. Lohdutin siinä sitten tenavaa, että se riittää, kun yrittää parhaansa. Kaikkien keisareiden tekemiset tai tekemättä jättämiset ei jää mieleen, eikä sillä ole loppuelämän kannalta mitään merkitystä, jääkö tuo päähän vai ei. Koulussa voi loistaa monella muulla saralla, ei yhdestä jäbiskuukkelista kannata stressiä ottaa. Ei sillä, epäilemättä tärkeä tyyppi tämä keisari.

Tästä intoutuneena kävin pohdiskelemaan, mitkä oli sellaisia asioita, joita jankattiin minun aikaan koulussa ja mistä otin hirveästi itse stressiä?



Hyödyttömimmät koulutaidot TOP 3


1. Nokkahuilu
Kuinkahan monta sataa oppituntia koulussa minun aikaan soitettiin nokkahuilulla "os-ta-kaa, mak-ka-raa"? Ei meistä tullut nokkahuilisteja. Olen tarvinnut nokkahuilua alle viisi kertaa koulun päättymisen jälkeen. Ihan vaan siksi kun lapset on pyytäneet saada nähdä sen ja olen sen kaivellut roinalaatikosta näytille. Jo ensimmäisen puhalluksen jälkeen tulee samanlainen karmiva tunne, kuin joku vinguttaisi liitua mustaa liitutaulua vasten ja äkkiä nokkis takaisin sinne mistä se tulikin! Nokkahuilu, saat minut lähes sanattomaksi. Olen hämmentynyt kun mietin miten ison osan elämästäni olen käyttänyt siihen, että saan nokkahuilusta äänen. Tässä kohtaa ei voida puhua soittamisesta.

2. Takaperinkuperkeikka
Liikunnan opettaja oli tunneälykäs muikkeli, joka tiesi kyllä mistä naruista vetää, jotta sen pikkuruisimmankin motivaation saa nollattua. Minä vihasin kaiken maailman voimisteluja ja olisin mieluummin mennyt poikien kanssa kuntosalille nostamaan punttia, mutta kun ei. Tytöt voimistelee ja pojat voimailee. Hohhoijaa, terveisiä viiskytluvulta? Niinpä olin liikan open silmätikkuna, kun en osannut tehdä takaperinkuperkeikkaa. Se meni aina vinoon vaikka minkä teki. Niskat ja leuat (ja hampaat irvessä!) rutisten sitä tehtiin uudelleen ja uudelleen, joka voimistelukerralla ja aina sain kuulla olevani siinä yhtä huono. Olisinpa silloin nähnyt tulevaisuuteen, että en suinkaan vakuuttaisi työnantajaani takaperinkuperkeikalla vaan ihan muilla meriiteillä. Ettei yhdellä kuperkeikalla ole mitään merkitystä. Aivan turhaa stressiä. Luulikohan se ope että minusta oli tulossa kilpavoimistelija kun niin kovasti piiskasi? Hyvä arvaushan se oli, etenkin kun katsoo tätä solakkaa, hyljemäistä vartaloani. Notkeakin, kuin näkkäri.

3. Silakkarullat
Koulun köksän tunnit oli myöskin ihan painajaista. Ruokalistalla oli mitä yrjöttävimpiä räpellyksiä, tuoreita sämpylöitä lukuun ottamatta. Kokkihetket alkoi aina jo valmiiksi likaisilla astioilla, kun edellistä ryhmää ei tiskaaminen paljon jaksanut kiinnostaa. "Taikinajuuret" oli sekä keittiöpyyhkeissä, että kulhoissa jo valmiiksi - ei muuta kuin lisää maito ja sekoita! Että motivaatio saatiin totaalisesti läimäytettyä jonnekin uunin alle kaiken kruunasi etikkasilakkarullat. En voi koskaan unohtaa tuota makuelämystä, kun todella jouduimme käsittelemään karmean hajuista silakkaa ja niistä pyöriteltiin rullia joihin lorotettiin etikkaa ja mausteeksi suolaa ja pippuria ja sitten uuniin odottamaan jotakin taikatemppua, että silakoista ja etikasta tulisi joku ruokaisa herkku. Jos se olisi minusta kiinni, se ruoka olisi vieläkin uunissa odottamassa ihmettä. Muistan niiden puoliraakojen rullien koostumuksen lautasella ja sen hissin ovia koputtelevan yrjön nousemuksen nielun kohdalla. Ajatella, että otin köksän tunneistakin hirveästi stressiä ja inhosin niitä tunteja. Oli ihmeellinen ristiriita, että kaikki kouluruoka kaikkine tillilihoineen (en ole aina ollut vege) oli karmeaa sotkua, kun taas kotona oli hyvää ruokaa joka valoi uskoa siihen, että jonain päivänä niiden hirveiden kumiperunoiden ja harmaiden limakanojen syönti loppuu.

Aika pienellä vaivalla köksän tunneista olisi saatu niin houkuttelevia, että nokkahuilu-akrobatia-maailmankiertueen välissä olisimme voineet loistaa kokkeina huippuravintoloissa. Michelin-tyypit, pankaa takki auki, täältä tulee Suomi-hauki!


Tulevaisuuden koulutraumat


Mikä on nykykoulun tila? Tiiätteks, kun en ole havainnut mitään turhanpäiväistä jankkausta. Kaikki ei aina voi olla helppoa ja kivaa, siltikään koulussa ei takerruta ja jäädä jumiin lillukan varsiin vaan asioissa mennään eteenpäin. Siinä tulee tilaa jokaiselle loistaa. Ei takaperinkuperkeikkoja. Ei tillilihaa. Sukupolville ominaiseen tyyliin minäkin olen jo huokaissut, että olisipa meilläkin ollut näin kivaa koulussa silloin kun olin tenava.

Aika näyttää, mitä nykykoululaiset pitää ihan turhanpäiväisenä ja mistä he saavat traumat. Varmaankin traumatisoivinta on se, että kännykkäkielto on voimassa oppituntien ajan eikä kaikki tarjoiltava ruoka ole vieläkään luomua. Täysin huuhaana pidetään varmaan sitä, että on joutunut opettelemaan käsin kirjoittamista. Kuka nyt enää kirjoittaisi (15 vuoden päästä) mitään käsin, kun asiat voi kertoa suoraan emojeina? ;)

**

Jos tunnet tarvetta avautua koulutraumoista tai olet joutunut opettelemaan jotakin aivan täysin hyödytöntä koulussa, voit avautua tuohon kommenttilootaan. Voin osoittaa myötätuntoani. Tsemppivä meille vanhemmille kouluistamme selvinneille ja lempeä huokaus nykyoppilaiden puolesta. Onnekkaat tillilihattomat tulevaisuuden veronmaksajat!

Sari




1 kommentti:

  1. Koulussa nokkahuilun soittamisen tarkoituksena ei ole niinkään oppia soittamaan nokkahuilua ja tulla kuuluisaksi huilistiksi, vaan se on opettajalle mahtava työväline! Mikä muu soitin olisi yhtä yksinkertainen ja sopivan kokoinen, että luokkaan mahtuu niitä kolmekinkymmentä kappaletta (mietipä sama vaikka pianoilla..), joilla oppilaille voi opettaa säveliä ja nuotistoa? Nokkahuilun saa hyvin vietyä kotiin (pianoja ei joka kodissa ole, ja olisikin tosi eriarvoistavaa jos musiikin läksyt voisivat tehdä vain ne lapset joiden kotoa sellainen löytyy). Nykyäänkin varmasti useimmissa kouluissa soitetaan nokkiksia, ja hyvä niin.

    VastaaPoista

Kerro mitä ajattelet! Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...