sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Ihana Jenni Vartiainen ja havaintoja vanhoista pariskunnista

Jenni Vartiainen on ihana. Näimme Jenni Vartiaisen ensimmäistä kertaa livenä Hartsun konsertissa perjantaina. Ja yhtä totta kuin on se, että Jenni Vartiainen on ihana, on se, että me olemme vanha pariskunta. Siis ton miehen, ei Jennin kanssa.




Me olemme vanha pariskunta, koska emme ole enää niin hirveän nuoria. Kumpikin kolistelee neljänkympin rajapyykkiä kohta. Ja olemme olleet yhdessä 14 vuoden ajan. Se on pitkä aika se. Sitä aikalailla tuntee jo toisen. Että se toinen on niin aamuäreä, että jos lauantaiaamuna ehdottaa Ikeaa jo kello 8, se murahtaa eikä kunnon puheyhteyttä synny pitkään aikaan. Paitsi sitten, kun ollaan siellä Ikeassa ;) Mutta silti se toinen aina kysyy keittiöstä, että lämmitetäänkö mun piirakkapalani, vaikka jääkaappikylmä piirakka on edelleen parasta. Ja niin on muuten pitsakin. Silti jaksan vastata pilke silmäkulmassa vielä 14 vuoden jälkeenkin, että hei, tunnetaanko me? ;) 



Seuraa havaintoja vanhoista pariskunnista

Menee vähemmän extempore-rahaa. Ei tarvitse lähteä viettämään treffi-iltoja fiineihin ravintoloihin ja saada toista ihastumaan itseen hulppeiden hotellireissujen kautta. Ihan vaan, kun ei ole aikaa. Eikä toisaalta rahaakaan, kun on lapset. Koti-illat on onneksi ihan jees.

Kiusallinen hiljaisuus loistaa poissaolollaan. Ei aina tarvitse puhua. Eikä kaikki tilanteet tarvitse sanoja. Se hetki, kun toinen ottaa tryffelin käteen ja virnistää ja sä tiedät heti mistä on kyse.


Mukavuus, ennen kaikkea. Meidän piti mennä Hartsulle perjantaina bussilla, joka edellyttää ensin kävelyä ja metromatkustusta pysäkille saakka. Mutta kun mukavuudenhalu iski, me päätimmekin mennä metrolla ja junalla. Vähemmän ulkoilmailua. Ja kun h-hetki koitti, päätimme ottaakin taksin. Tingitään sitten jostain muusta. Taksissa muistin lukeneeni haastattelun taksiautoilijasta, joka kertoi, että hän ammattiautoilijana tunnistaa, onko takapenkillä istuva pari tuntenut toisensa kaksi tuntia vai 20 vuotta. Minua alkoi naurattaa. Me molemmat istuimme hiljaa omilla istuimillamme ja räpläsimme puhelimiamme. Ei varmaan sen meidän taksin kuljettajan tarvinnut paljon miettiä, onko tässä tunnettu vähempi vai enempi, hih. Mitäs me puhelinaddiktit...



Käydä kahvilla ei enää edellytä kaupungin hienoimman kafeterian bongaamista. On ihan OK käydä kahvilla Prismassa. Koska sielt on nii gauhian näppärää ostaa vaatteet, kengät, ruuat ja kaikki!

Senkun mökötät. Kun kiusallista hiljaisuutta ei ole, saa vähän mököttääkin. Ihan kaikessa rauhassa. Hommat hoituu kuten ennenkin, mutta saa murjottaa, eikä tarvitse heti olla psykologisoimassa lukkoja auki. Ihan normaalia elämää. Kun vähän ottaa etäisyyttä tai käy lenkillä, saa aivot happea ja voi jatkaa asian selvittämistä. Toisaalta toisen tuntee niin hyvin, että konfliktejakin syntyy harvemmin.



Meillä on silti yhteinen ja siirappinen iltarituaali. No ensinnäkin periaatteeni on ollut kautta aikain, että vihaisena ei pidä mennä nukkumaan. Mutta meillä on iltarituaali, mikä päättää hektisetkin päivät. Me keitämme iltakahvit ja menemme juomaan ne vierekkäin samalle sohvalle. Puidaan päivän kuumat puheenaiheet. Katsotaan uutiset (kuinka vanhanaikaista. Ihanaa!). Tai sitten ollaan vaan. Mutta ollaan kumpikin siinä. Vierekkäin. Kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Eikä me Jennin konsertissa oltu romanttisesti toinen toisen kainalossa tai käsi kädessä. Eikä se ole merkki, mistään. Se riittää, että siinä oltiin. Yhdessä. Ihan kivaa olla näin, vanha pariskunta


Sari


2 kommenttia:

  1. Rakastin tätä postausta ja miten tuttua kaikki täälläkin ja miten ihanasti kuvailit teidän parisuhdetta. Täälläkään ei olla romantikkoja, mutta juuri se vaikka tryffeli ja se virnistys, kun tietää toisen ajatukset niin hyvin ja miten hyvältä se tuntuukaan. Ei kenenkään muun halauskaan ole sama, se rakkauden tunne, vain oma perhe.

    Ihanaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
  2. Tunnistin itseni kuvauksesta, vaikka ei Jenni Vartiaista oltukaan katsomassa. Tämän kuun lopussa mennään katsomaan Kaija Koota. Vastahan me oltiin viimeksi yhdessä keikalla katsomassa Madonnan eka Suomen keikka ja vuos tais olla 2009!!! 😳

    Onnea vielä blogipalkinnosta!

    VastaaPoista

Kerro mitä ajattelet! Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...