torstai 22. marraskuuta 2018

Unettoman lapsen johdattaminen mielikuvitusmatkalle (ja yllättävä vastaus)

Eräänä iltana, sangen jännittävän päivän päätteeksi, toinen lapsista ei saanut unta. Olin itse menossa suihkuun ja kuuntelin yömyöhällä hänen huoneesta kantautuvaa iloista hyräilyä. Keskeytin hyräilyn ja kyselin, eikö uni tule? Ei tule ei. Istahdin oman sänkyni laidalle ja päätin kokeilla lempeää konstia, neuvomalla lasta tekemään mielikuvitusmatkan jonnekin ihanaan paikkaan. Idea on peräisin minun stressiä vähentävistä korteistani. Ja ajattelin, etten mene paikalle lapsen huoneeseen, ettei lapsi sitten lopulta havahdu siihen, kun hipsin huoneesta pois.

Kuva: Pixabay

Hengitin syvään ja sitten aloin kertoa rauhallisella äänellä. Sammuta huoneesi valot, käy selälleen pötkölleen ja sulje silmäsi. Lapsi teki työtä käskettyä.

Nyt hengittelet ihan rauhallisesti nenän kautta sisään. Ja suun kautta ulos. Nenän kautta sisään. Ja suun kautta ulos. Pidä silmät suljettuina. Ja nyt matkusta mielessäsi johonkin ihanaan paikkaan, missä olet joskus käynyt tai minne haluaisit joskus mennä. Muista hengitellä rauhallisesti.

Nyt katsele ympärillesi. Pidä silmät suljettuina, mutta kuvittele miltä ympärilläsi näyttää. Miltä siellä kuulostaa? Miltä siellä tuoksuu? Miltä sinun iho tuntuu?

Päätin kertoa esimerkiksi, että minun ihana paikkani olisi valkoinen hiekkaranta jossain lämpimässä maassa. Hiekka olisi valkoista ja se tuntuisi kuumalta jalkapohjien alla. Aallokko löisi rantaan, meren kohina kuuluisi ihanasti ja vesi olisi väriltään turkoosia. Aurinko paistaa lämpimästi ja puhaltaa kevyt merituuli, mikä tuntuu lämpimältä.

”Tuo oli siis minun ihana paikkani, jossa voisin rentoutua ja katsella ympärilleni ja viettää aikaa, kunnes uni tulee. Nyt sinä voit miettiä oman ihanan paikkasi…”. Juttelin yhä rauhallisella, hiljaisella äänellä. Hyvä etten itsekin nukahtanut... Lapsikin oli aivan hiljaa. Jokohan hän oli nukahtanut? Kunnes viereisestä huoneesta, jossa siis luulin, että tässä kohtaa jo oltiin unten mailla, kuului, että: ”mä olen Subissa!” (Subi=se patonkiravintola)

Heh heh heh. No, siitä ei voida kiistellä mikä on kenenkin happy place. Toisten happy place on kuuma hiekkaranta, toisten Subi. Pääasia että uni tuli sinä yönä – meille kaikille.

Sari



1 kommentti:

Kerro mitä ajattelet! Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...