lauantai 29. joulukuuta 2018

Nainen autokaupoilla - ja yhä ilman autoa


Enpä olisi voinut ikinä uskoa, miten vaikeaa voi olla ostaa käytettyä autoa. Käytettyä, tiettyihin järkeviin kriteereihin istuvaa ja samaan aikaan toimivaa henkilöautoa.

Ensitöikseni rekisteröin itseni autokaupan nettipalveluun, jonne tein hakuagentin, joka nuuskii puolestani, milloin tulee myyntiin kriteereihin sopivia autoja. Koska en ole valmis maksamaan tuhansia euroja käyttööni tulevasta "kauppakassista", ei hakuosumia ole tullut paljon, mutta säännöllisesti niitä on kuitenkin tullut. Helppoa! Vaan enpä olisi ikinä voinut uskoa, millainen mylläkkä tästä tulisi!



RELLU
Ensimmäisenä kävin katsomassa autoa nimeltä Rellu, joka sijaitsi toisella puolella pääkaupunkiseutua. Rellussa oli vähän pikkuvikaa: umpiossa oli kosteutta ja konepellin alla oli tehty korjauksia - jossei ihan purukumilla, niin jesarilla. Kuljettajan penkissä oli selkänojassa veitsen mentävä reikä (kuulemma ihan vaan kulumisesta tullut – mikä lie dinosaurus sillä on ajanut?) ja jalkatilan matto oli kuin lohikäärmeen raatelema. Myyjä lupasi laittaa pikkuviat kuntoon ja palata sitten asiaan. "Umpio on tilattu jo", myyjä huikkasi, kun lähdettiin pois. Myyjä ei koskaan palannut asiaan. Kun me palasimme itse asiaan, ei kyseinen myyjä kuulemma ole heillä enää töissä, eikä uutta myyjää kiinnostanut lähteä korjaamaan pikkuvikoja. Tilanne tänään: auto on yhä myynnissä.

MARJO
Hopeanharmaa Opel Corsa oli ensikosketukseni robottivaihteistoon. Auto oli siistissä kunnossa ja oikein toimiva, mutta perä paukutti. Ei siis mikään pieruhäiriö, vaan myyjän sanojen mukaan joku pelti kilkatti pakoputkeen. Se kuulemma menee ihan ruuvia kiristämällä kuntoon, mutta hitsinpimpula sentään, kun heillä oli juuri huoltomies lomilla. Kaupat voidaan tehdä silti ja viat korjataan heti kun huolto tulee takaisin töihin. Kerroin, en tee kauppoja ennen kuin vika on korjattu. Sovittiin, että palataan seuraavalla viikolla asiaan: myyjä soittaa meille. Seuraavalla viikolla kun myyjän piti palata asiaan eikä mitään kuulunut, huomattiin, että auto olikin myyty jo. Jäi vähän kelju maku, mutta tietysti ymmärrän myyjää, kaupan pitää käydä eikä kuppaamaan jäädä. Se on pitkä tarina, miksi tätä Opelia päädyttiin kutsumaan Marjoksi. Marjo-nimellä on hyvä sävy, ei siis mitään pahaa sanottavaa, nimestä eikä Opelista. No tulisihan sitä vielä uusia autoja. Ei kuitenkaan Marjoja.

PÖSÖ
Sitten vuorossa oli pirteän punainen pikkupösö. Pösö oli soma kuin karkki, mutta apukuskin penkissä oli reikä jonkun naulapyllyn jäljiltä. Kun auton ratista päästi irti kesken ajon, ratti heitti riemusta voltin. Me koeajajat emme. Luettelimme myyjälle viat: ratti on paitsi vinossa, auto vetää vinoon ja niinhän se ei saisi tehdä. Lisäksi takana oli hieman ruostetta ja auto pörisi omituisesti. Myyjä lupasi laittaa viat kuntoon ja palata asiaan. Myyjä palasi asiaan. Niinpä eräänä iltana taas ajelimme toiselle puolelle pk-seutua ihan vaan toteamaan, että myyjä oli korjannut takana olleen ruosteläikän samalla oranssilla maalilla (huom, auto oli punainen), jolla oli sutinut puskurissa olleet hienoiset naarmutkin. Konepelti näytti pesun jälkeen siltä, että sille oli tehty hiekkapesu. Ihan pientä kiveniskeymää aivan koko konepelti täynnä. Melkoinen ylläripylläri, mutta voisin elää vielä tuon kanssa. Auto veti kuitenkin vinoon kuin leikkaamaton uroskoira juoksuaikaan narttukoirien pisujen luokse. Myyjä oli palautteesta hämillään. Sovittiin, että laita viat kuntoon ja tulemme hakemaan Pösön kotiin. Samalla hetkellä, kun suljimme oven perässämme, autoilmoitus poistui koko palvelusta, eikä autoa ole sen koommin tullut myyntiin minnekään muuallekaan. Hämmentävää.

HONDA
Opelin myyjälle oli ilmestynyt mielenkiintoinen Honda myyntiin. Samanlainen kuin yhdellä ystävälläni, joka on kehunut nelipyöräistään vuolaasti. Tiesin, että voisin ajaa samanlaisella. Ei muuta kun koeajolle. Pakoputkessa oli selvästi reikä, sivupeili ei toiminut, mankka kuului vain toiselta puolelta, ilmastointi puhalsi vain kylmää jaloille, ratin painikkeet eivät toimineet eikä vaihteiston valot toimineet. Taas luettelimme viat myyjälle, joka totesi että pakoputkessa ei voinut olla reikää vaan liitoksessa voisi olla vuoto. Ja peileihin ei kuulemma talvisäällä saa koskea, kun ne voi mennä rikki. No et voi olla tosissas? Myyjä lupasi laittaa viat kuntoon, heti kun heidän huoltomies taas kerran palaa lomalta (sehän oli jo Opelin aikaan lomalla...) ja palaaa asiaan. En malttanut pysyä pöksyissäni - minulla on kohta auto!!! Päivät kuluivat ja yhtenä päivänä huomasin, että auto oli poistunut suosikkilistauksestani ja siirtynyt myytyjen puolelle. Myyjä oli muuttanut ilmoituksen tietoja: vuosimallia, mallia, vaihteistoa ym jostain kumman syystä. Ja pian sen jälkeen sama auto ilmestyi uudestaan myyntiin, selvästi halvemmalla hinnalla. Myyjästä ei kuulunut  koskaan mitään. Miten vaikea ostaja mahdan oikein olla? Tilanne tänään: auto on edelleen myynnissä.

TÄNÄÄN
Tänään tilanne on se, että olen yhä autoton. Pieni hiilijalanjälki ja silleen! Olen jatkanut autojen selailua ja täpättyäni yhden kiinnostavan yksilön suosikiksi, kyseinen myyjä soitti minulle heti. Tämä jo itsessään teki hyvän vaikutuksen. Nyt on myyjä, joka haluaa myydä, eikä pitää kaikkia autoja itsellään. Kävin katsomassa kyseistä pirssiä ja se vaikutti täydelliseltä tarpeisiini. Myyjä on luvannut minulle joitain asioita tehtävän vielä autolle ja meillä on sovittu päivä, jolloin käyn vielä viimeisellä koeajolla ja jos mitään dramaattista ei ilmene, teemme kaupat. Voin kertoa, että kyllä vähän jännittää, että miten tämän kanssa käy? Vetääkö myyjä auton yllättäen pois myynnistä? Toivottavasti ei, koska minulla on niin hyvä fiilis tästä: sekä myyjästä, että autosta.

Epäonnistuneet auton ostosreissut eivät ole olleet missään nimessä tappioita. (Tässä ei siis ole kaikki. Jätin ketomatta esimerkiksi keinutuoli-Pölöstä ja jäykkäkytkin-Fordista) Olen oppinut autokaupankäynnistä vaikka kuinka paljon. Kun autosta ei ole sisäkuvia, se tarkoittaa sitä, että se on sisälmyksiltään kuin tiikerin raapimapuu. Kun autosta on ulkokuvat kaikista, paitsi yhdestä kyljestä, on se yksi kylki mutkalla tai ruosteessa. Kaikki autot on vankkoja Suomi-autoja. Jos autosta ei kuulu "ylimääräisiä kilinöitä tai kolinoita", niin oletettavaa on, että ne tietyt pörinät ja kalkatukset kuuluvat asiaan. Se, että autossa on sähköikkunat, ei tarkoita mitään. Ne ei välttämättä toimi. Ikkunoihin, peileihin tai mihinkään ei kannata talvella koskea, koska ne osat voi mennä rikki. Kosteudet umpiosta häviää kuulemma ajamalla vaikka umpiossa olisi silminnähden havaittu halkeama. Ja vinoon puoltava ajo johtuu kuulemma laahaavasta käsijarrusta. Melkoista pajunköyttä on minullekin koitettu syöttää, eikä siinä mitään: ymmärrän, että myyjät myy, ja jotkut myyjät myy "hinnalla" millä hyvänsä. Silti se, että lupauksista ei pidetä lainkaan kiinni, ei tunnu mukavalta. Kuitenkin kun kyse on tuhansien eurojen autoista, ei mistään tonnin "prutkuista". Vaikka tonnikin on järjettömän iso raha meikäläiselle, joka oli pyörtyä, kun lapset alkoi ehdotella kymmenen euron viikkorahaa!

Ja kuten tähänkin saakka, aion jatkossakin keskittyä hyvään. Tarkoittaa siis sitä, että aion jatkossakin kehua niitä liikkeitä, mistä olen saanut hyvää palvelua. Hyvää palvelua voi saada, vaikka autokauppoja ei syntyisikään. Silloin sen liikkeen laittaa korvan taakse muistiin, seuraavaa kertaa varten. Katsotaan nyt, miten tässä henkilökohtaisessa jännitysnäytelmässä oikein käy!

Ai niin. "Ripsiä" en ajatellut tilata autoon. Mutta blogiteipit kyllä :D

Sari
- let's go!



2 kommenttia:

  1. Tuttuja tohinoita jo vuosikymmenten takaa😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai onko, kiva juttu! Autokauppa on mielenkiintoinen maailma, niin erilaisiin myyjiin olen saanut tässä matkan varrella tutustua. Nyt vaan jännitellään, kuinka tässä viimeisimmässä episodissa käy - osuiko vaistoni oikeaan, nytkö tärppää?! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...