perjantai 19. heinäkuuta 2019

Opeta nämä asiat tulevalle ekaluokkalaiselle

Muistan hyvin sen kesän, ennen kuin oma ekaluokkalaiseni lähti kouluun, kun mietin pääni puhki, että mitä kaikkea ekaluokkalaisen pitäisi osata? Pitääkö osata lukea? Entä kirjoittaa? Ja sen lisäksi oli kymmenittäin avoimia kysymyksiä, kun ei osannut edes kuvitella, mitä kaikkea koulun aloitukseen liittyen tulisi huomioida. Voi olla, että saatoin hieman hyperventiloida tämän asian kanssa ;) Tehän tiedätte minut, tunnetusti olen aina ihan tosi cool kaikkien uusien tilanteiden edessä...NOT!

Olen listannut viisi tärkeää asiaa, joita kannattaa hieman harjoitella tulevan ekaluokkalaisen kanssa. Ja yksikään niistä kohdista ei koske lukemista, kirjoittamista tai laskemista. Koska kouluunhan sitä mennään nimenomaan harjoittelemaan kaikkia noita asioita.



OMA NIMI
Oma nimi on tärkeää osata sekä lukea, että kirjoittaa, että osaa merkitä omat tavarat ja tunnistaa vielä nimensä sen nähdessään. Käsialasta en olisi huolissani, se hioutuu sitten ajan kanssa.


PUHELIN JA AVAIMET
Moni ekaluokkalainen saa ensimmäisen puhelimensa kesällä ennen koulun alkua. Siinä missä meille aikuisille kapulan käyttö on arkipäivää, pienelle lapselle se ei välttämättä ole - vaikkakin nykylapset ovat melkoisia diginatiiveja.

Lapsi tarvitsee puhelinta lähinnä silloin, kun on jonkinlainen hätä. Siispä olisikin tärkeää harjoitella yhdessä lapsen kanssa, osaako lapsi avata puhelimen myös silloin, jos sormenjälkitunnistin ei toimi? Miten puhelin laitetaan lataukseen jos akku loppuu? Miten puhelimella soitetaan vanhemmille tai jollekin muulle tärkeälle aikuiselle? Miten puhelin laitetaan koulupäivän ajaksi äänettömälle?

Samaan supertärkeään harjoittelulokeroon menee myös kotiavaimet ja niiden käyttö. Sopikaa yhdessä, missä (kotona, repussa) avaimia säilytetään. Harjoitelkaa yhdessä, miten kotiovi avataan ja suljetaan.


TÄRKEÄT TAIDOT
Koska ekaluokkalaisia voi luokassa olla jopa parikymmentä ja heitä paimentaa vain yksi opettaja, on pari tärkeää asiaa, joita kannattaa harjoitella lapsen kanssa ennen koulun alkua:

  • Pukeminen ja riisuminen - helpottaa huomattavasti hommaa, kun lapsi osaa itse taiteilla vetoketjun takista kiinni ja saa kengät jalkaan. Ope ei millään ehdi auttaa jokaista pientä erikseen, vaikka varmasti haluaisikin. Jos lapsi ei ole tottunut nauhakenkiin, älä yllätä ekaluokkalaista sellaisilla. Tarralenkkarit best!
  • Ruuan ottaminen - jos lapsen eskarissa ei ole harjoiteltu ruuan ottamista itse ja kantamista pöytään, tätä kannattaa harjoitella kotona ennen koulun alkua, niin kouluruokailutilanteet hoituvat sujuvasti.

KOULUMATKA
Tuttukin reitti voi tuntua pikkukoululaisesta jännittävältä, koska onhan se nyt iso loikkaus ihan uuteen maailmaan: koulumaailmaan. Eihän tässä enää mitään pikkuvauvoja olla! Kannattaa kulkea siis jo kesällä koulumatkaa yhdessä ja kartoittakaa tarvittaessa myös vaihtoehtoinen reitti. Kannattaa myös sopia, että puhelimella ei pelata koulumatkan aikana, että koululainen pystyy keskittyä paremmin liikenteeseen, eikä heti kävele puhelin kädessä auton alle.


YKSIN OLEMINEN
Yksin oleminen on sekin taito, jota täytyy harjoitella. Monet ekaluokkalaiset pääsevät kerhoon ennen koulupäivän alkua tai sen jälkeen, joten yksinoloa ei välttämättä tule, mutta kaikille ei riitä kerhopaikkoja eikä kaikki tahdo kerhoon. Yksin oleminen ei ole katastrofi. Puhelin tuo monelle ekaluokkalaiselle turvaa, kun tietää, että sillä voi soittaa vanhemmille tai muulle tärkeälle aikuiselle jos tulee hätä. Anna koululaisen totutella yksin olemiseen pieniä pätkiä kerralla. Miettikää yhdessä, mitä yksin ollessa voisi puuhastella. Tehdä läksyt, leikkiä, lueskella (kuvakirjat ja sarjikset toimii hyvin), piirrellä tai saako mennä esimerkiksi kaverin luokse leikkimään?


No niin. Kuten listasta näkyy, ei siellä sen kummoisempia asioita ollutkaan. Onhan se iso loikkaus päiväkotimaailmasta koulumaailmaan, mutta se on kouluille tuttu juttu. Pikkuiset ekaluokkaaliset harjoittelee ja kertaa monia eskarista tuttuja asioita koko ekaluokan ajan. Ensimmäisenä vuonna ei ole luvassa kokeiden sumaa eikä suuria läksyvuoria. Luvassa on toki kaikin puolin uudet kuviot, mutta toisaalta laskukin tulee olemaan pehmeä. Joten ei mitään paniikkia koulun aloituksen kanssa! Hyvin se menee!

**

Hei,
milloin sinä menit ensimmäiselle luokalle?

Sari
-vuoden 1988 ekaluokkalainen



torstai 18. heinäkuuta 2019

Kesäloman aloitus suosikkikahvilassani

Hip hurraa, tänään vietetään neljättä kesälomapäivääni. Tai siis korjaan, neljättä ja erittäin hyvin ansaittua kesälomapäivää. Olen palannut työelämään hoitovapaalta viimeisen kerran vuonna 2012 ja sen jälkeen ollut hyvin onnekas ja olen saanut elää työn rytmittämää arkea kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Ja tietysti myös kesälomineen.


Loma alkoi siis jo maanantaina ja mikäpäs sen ihanampi aloitus lomalle, kuin se, että mies innostui viemään minut kahville suosikkikahvilaani. Helsingissä on monta ihanaa ja tunnelmallista kahvilaa, mutta ylivoimainen suosikki on Cafe Monami Rastilan kartanolla.

Cafe Monamin herkut vievät kielen mennessään. Palvelu on aina todella ystävällistä. Ja kahvilan tunnelma on ihana. Maanantaina taustalla soi yksi suosikkiartisteistani Norah Jones ja oli ihana pakahtua onnesta lohipiirakkaa ja jogurttikakkua lusikoidessa.

Enkä me siis oltu unohdettu lapsia. Toinen vaan sattui olemaan mummolassa ja toinen halusi olla kotona puuhailemassa omia juttujaan. Ihan mieletöntä, me saatiin miehen kanssa tunti aikaa kahdestaan! Pienikin irtiotto arkisesta pakertamisesta tekee ihmiselle ihmeitä. Etenkin, kun me lomailemme miehen kanssa yhdessä vain tämän viikon niin me lähdettiin niin kauas kuin kahdestaan päästiin. Eli tohon viiden kilsan päähän. Ei huano.


Katso mikä värimaailma ja tunnelma Cafe Monamissa vallitsee! Suurin ongelma on valita mitä söis (ehkä pakko ottaa vähän kaikkea) ja että meniskö istumaan pöydän ääreen vai sohvalle? Cafe Monamiin on myös koirat tervetulleita, wuf!



Vaikka olenkin kesälomalla päivätyöstäni, someni ei lomaile ;)
Ota Instassa seurantaan Saron blogi niin näet stooreista melkein livenä mitä me puuhaillaan!

Sari




tiistai 9. heinäkuuta 2019

Samassa kuussa syntyneiden lasten synttärit: yhdessä vai erikseen?

Heinäkuu on meillä yhtä juhlaa, koska molemmat lapseni ovat syntyneet heinäkuussa. Se on tosi ihanaa ja kakkua piisaa mutta liittyy siihen jokunen haastekin.


Minä olen edelleen aivan ällistynyt siitä, että minulla on ylipäätään kaksi lasta ja että he molemmat ovat syntyneet juuri heinäkuussa. Esikoisen laskettuaika oli elokuussa, mutta hän ei jaksanut odotella syntymäpäiväänsä loppuun asti, vaan päätti syntyä raskausviikolla 38, eli heinäkuussa. Kuopus oli maltillisempi, vaikkakin hätähousu hänkin. Kuopuksen laskettuaika oli kyllä heinäkuussa, mutta hänkin päätti tupsahtaa maailmaan hiukan etuajassa, eli raskausviikolla 39.

Ja mikä huvittavinta, molemmat lapset
  • syntyivät Jorvissa
  • heillä oli sama kätilö (vaikka synnytysten välissä oli kolme vuotta)
  • syntyivät perjantaina

Siinä, että lapset ovat syntyneet heinäkuussa, on omat hyvät puolensa, kuten myös haasteensakin. Hyvää tässä on se, että meillä on koko heinäkuu yhtä juhlaa ja kakkua piisaa! Mutta haastavaa onkin se, että kuinka juhlitaan.

Heinäkuussa koko Suomi lomailee. Kaverit, sukulaiset, kaikki. Ketään ei ole maisemissa. On sanomattakin selvää, että kaverisynttärit heinäkuussa ei onnistu. Siispä meillä on aina juhlittu kaverisynttäreitä vasta jälkikäteen kesän jälkeen. Kärsivällisyys ei ole ainakaan meidän lasten suurin vahvuus, joten kyllä siinä hiukan on odottamista, että menispä se kesä jo, että päästäis juhlimaan! Ja sitä minä en noin suoranaisesti toivo, koska onhan (juhlastressitön) kesä ihan kiva.

Sukulaissynttärikahvitukset onkin sitten jännempi kuvio. Joka vuosi me pähkäillään, että järjestetäänkö sukulaissynttärikahvittelut erillisinä juhlina vai pidetäänkö yhdistelmäbileet?

Tänä vuonna päädyimme aikataulullisista syistä lasten yhdistelmäsynttäribileisiin, mutta samaan aikaan tenavat ilmaisivat melko ponnekkaasti, että jatkossa nämä olisi syytä järjestää eri aikaan niin, että kumpikin saa ihan omat bileet. Sisäinen aikuiseni sanoo, ettei ole mitään järkeä järjestää sukulaiskahvituksia parin viikon välein, eikä sitä haluaisi häiritä kenenkään kesälomaakaan. Kakkuhan maistuu just niin usein kuin sitä on tarjolla. Mutta samaan aikaan sisäinen lapseni huutaa, että tyhmää, kyllä lapset haluaa olla keksikestien keskipisteenä! Ja ilmeisesti noiden konkreettisten lasteni sisäiset fiilikset noudattavat tuota samaa ajatusta.

Kerrottakoon vielä, että kumpikin lapsi saa varsinaisena synttäripäivänä kyllä olla koko kemujen keskipisteenä ja juhlapäivän kunkkuna aamusta iltaan saakka! Joten jakamatonta juhlahuomiota ja muuta ihanaa suitsutusta on kyllä ihan riittävästi.

**


Nyt haluaisinkin tietää, että onko teilläkin lapset syntyneet samassa kuussa? Pidetäänkö teillä sukulaissynttärikahvitukset yhdessä vai erikseen?


Sari




perjantai 5. heinäkuuta 2019

Jos sä et syö lihaa, niin mitä sä sitten syöt?

Yksi lempi kysymykseni, mitä minulta kysytään, on:

"aijaa, sä et syö punaista lihaa? No mitä sä sitten syöt?"


Minä olen ollut yli 20 vuotta semivegetaristi. Tai siis eihän silloin vielä tunnettu koko termiä 'semivegetaristi'. Silloin oli vaan oikeaoppisia vegetaristeja ja loput vegetaristeista oli joku epämääräinen wanna-be vegetaristien joukko. Oikeastaan en edes tykkää lokeroida ihmisiä, varsinkaan itseäni. Olen vaan minä.

Minä en siis syö punaista lihaa. Muistan jo lapsena taistelleeni hernekeiton minimaalisten lihanpalojen kanssa, kun eivät meinanneet mennä kurkusta alas. Serkkuni lohdutti minua kertomalla, että ei se haittaa: "kyllä sinä aikuisena alat tykkäämään liharuuista". Mitä enemmän minulle tuli ikää, sitä enemmän alkoi tuntua siltä, ettei punainen liha ole mun juttu. Ja kun olin teini-iässä, ilmoitin, että lopetan punaisen lihan syönnin. Ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Syön vähän kanaa, kalaa ja juon maitoa (kahvissa), mutta suurimmat nautinnot saan kasvikunnan tuotteista. Kasvisruokailijoilla onkin nykyään ihan kissanpäivät verrattuna aikaan 20 vuotta sitten. Nyt on Mifua, Jauhista, Härkistä, nyhtökauraa, tofua ja vaikka mitä: jokaiselle jotakin. On kasvismakkaraa, vegelihapiirakkaa ja paljon muuta jos haluaa "mättöä". Ennen vanhaan kun vaihtoehdot oli tyyliin syö porkkanasi tai jätä syömättä. Koska en ole varsinaisesti aatteellinen vege, voin vaikka juhlissa kakun seassa syödä liivatetta suht mutisematta, naudanpihviin en edes kohteliaisuussyistä pysty, mutta olen kyllä tarjoutunut viemään kylään tai juhliin vaikka omat eväät, jos "minulle kokkaaminen" muodostuu haasteeksi. Olen tosi kiitollinen kaikista kasvisruokavaihtoehdoista, joita minulle on eri juhlissa ja muissa kyläilyissä tässä matkan varrella tarjottu.

Ja vaikka nykyään kaikki on mahdollista ja ilmapiiri on suvaitsevaisempi kuin koskaan, silti kohtaan edelleen ennakkoluuloja kasvissyöntiä(ni) kohtaan. Ihmiset ovat aivan ällistyneitä, kun joudun kertomaan semivegetarismistani esimerkiksi kokousruokia tilatessa. Eniten ihmettelyä tulee etenkin jouluisin: siis sä et syö kinkkua? No mitä sä sitten syöt? Samaan aikaan joulupöytä notkuu lämminsavulohta, graavilohta, rosollia, perunasalaattia, tuoreita kasviksia, salaatteja ja herkullisia leipiä - mutta ei kinkkua. En kaipaa kinkulle korviketta: en kalkkunaa, ei seitania, en mitään. Muu perhe saa syödä metvurstinsa ja kinkkunsa, mutta minä olen valinnut näin ja voin kertoa, ettei tässä ole nälkää tarvinnut nähdä ainakaan siksi, kun ei olisi mitään, mitä voisi syödä.

Pari viikkoa sitten minulta taas kysyttiin, voiko semivegetarismilla elää? Vastasin asiallisesti ja kerroin, että itseasiassa se on aika pieni siivu ihmisen ruokavaliosta, mikä jää pois, kun punaisen lihan tiputtaa pois. Voinko syödä kengurua? Entä krokotiilia? Voin, mutta en halua.

Tämä kysymys tulla tupsahti mieleeni eräänä lauantaina, kun grillasimme kotona hamppareita. Olin latonut briossisämpylöiden väliin paksun siivun tomaattia, salaattia, juustoa, kastiketta ja vielä siipaleen halloumia. Täytteet olivat niin massiiviset, että ne eivät melkein mahtuneet hampparin sisään! Eiköhän siis kuva todista, että kyllä kasvisruokailullakin pärjää!

**


Oletko sinä vege, semivege, vegaani, sekasyöjä vai jotain ihan muuta?

Sari



torstai 4. heinäkuuta 2019

Taisin rikkoa internetsin tällä kuvalla

Keskiviikkona uutisoitiin maailmanlaajuisista ongelmista eri someissa, kuten Facebookissa, Instagramissa ja Whatsappissa. Ongelmia noin laajassa mittakaavassa ei ole hetkeen ollut. Kuka rikkoi sen? Minulla on omat epäilykseni...


Itse huomasin, että töiden jälkeen kaikki videoiden latausyritykset Instagramiin tyssäsivät kuin seinään. Junnaa, junnaa ja junnaa! Koitin sulkea Instagramin, avata uudelleen, ei auta, sama virsi aina vaan.

Videoiden latausyritys liittyi kiinteästi ensimmäiseen Instagram My day-yritykseeni. Olin siis aiemmin kysynyt Instagramissa, pitäisikö minun pitää Insta My day ja paitsi, että olin aivan ällistynyt vastausten määrästä, olin ällistynyt siitä, että olin saanut 97% äänistä, että kyllä! Niinpä keskiviikko valikoitui My day-päiväkseni ja siitä se ajatus sitten lähti ja internetsi meni rikki!

Kaikki tuntui menevän ihan hyvin siihen saakka, kunnes julkaisin naamakuvan itsestäni. Sitten olikin internetsit rikki. Minäkö sen rikoin? Toivottavasti en!

Todellakin aion vetää My dayn joku päivä uudelleen. Katsotaan toistaako historia itseään ;)

Se, että kaikki somet on rikki, ei ole lainkaan hauskaa. Mutta opettavaista se oli. Minä pärjäsin hienosti ilman somen kuhinaa. Sen sijaan meiltä kotoa löytyi yksi heppu, joka oli yhtä rikki, kuin Instagram itse :D

**

Miten sinä pärjäsit somepalveluiden kuvien jumittaessa?

Sari


ps. ota minut seurantaan Instagramin puolella ja vinkkaa myös omasta IG-tilistäsi, tulen seuraamaan: Saron blogi


maanantai 1. heinäkuuta 2019

Katso rannalla lasta, älä puhelinta

Perjantaina minusta tuntui, että jokainen suomalainen aloitti kesälomansa. Töissä valehtelematta jokainen tavoittelemani henkilö sanoi, että "joo katsotaan nopeasti, koska lähden kohta lomalle" ja some täyttyi "lomille lompsis"-viesteistä. Koska kesä näyttää melko ihanaiselta myös säiden puolesta, on tulevilla viikoilla uimarannoilla ruuhkaa. Mutta lapset ja puhelimet ovat rannalla vaarallinen yhdistelmä.


Kuinka monelle tämä seuraava tilanne on tuttu:
"Katson ihan vaan nopeasti yhden viestin" ja noin kahdeksan kissavideota, Instagram-selaamisen ja Facebook-statuksen päivityksen jälkeen huomaakin kolme varttia kadonneen kuin tuuleen? Minä ainakin voin nostaa käteni ja veikkaan, että aika moni muukin voi: kuulun nimittäin yhteen "Strömssi"-ryhmään, jossa on useammankin kerran postattu kuvia karrelle palaneista ruuista, kun on ihan vaan nopeasti vilkaistu somea. Onni on, että nämä henkilöt ovat vielä olleet hengissä postaamassa niitä hassun hauskoja kuvia mustaksi käristyneistä pöperöistä, jolloin voidaan tulkita, ettei koko mökki kärynnyt.

Mutta sovitaanko, että nyt kun ollaan siellä rannalla kesälomapöhinöissä, niin otetaan se rantsuselfie ennen kuin ketään menee veteen ja sitten laitetaan se puhelin pois, aurinkorasvat nahkalle, aurinkolasit nenälle, aurinkohattu päähän ja katse tiiviisti lapsiin? Mitä pienempi lapsi, sitä matalampaan veteen hän voi esimerkiksi kaatuessaan hukkua. Lapsi voi myös helposti yliarvioida uimataidot tai voimat, jolloin liian pitkä uiskentelureissu voi päättyä katastrofiin, jolloin tarvitaan aikuisen apua. Yhden statuspäivityksen kirjoittamiseen menee helposti puoli minuuttia, jossa ajassa voi vedessä tapahtua paljonkin ja se ei välttämättä pääty hyvin. Katso rannalla lasta, älä puhelinta. Kiitos!

Toivon teille kaikille ihania, lämpöisiä, aurinkoisia ja turvallisia kesälomapäiviä ja tietysti myös rantalomapäiviä. Pidetään toisistamme huolta! Somea ehtii tehdä sitten tuonnempanakin!


Sari
-mä joka päivä töitä teen... ;)

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Jos lapseni ei olekaan hetero, mitä teen?

Helsinki Pride-viikkoa vietetään perinteisesti kesäkuun viimeisellä viikolla. Pride-viikon tarkoituksena on muistuttaa, että meillä kaikilla ihmisillä on yhtäläiset oikeudet, riippumatta siitä millaisia me olemme. Yksi Pride-viikon tärkeimmistä slogaaneista onkin: rakkaus kuuluu kaikille. Mutta jos lapseni ei olekaan hetero, mitä teen?


Pride-viikko aiheuttaa suomalaisissa kaiken kirjavia tunteita. Osa on ihan fiiliksissä, osa on aivan karvat pystyssä. Ei voida ymmärtää miksi pridea pitää tuputtaa joka tuutin täydeltä ja miksi edes pitää marssia moisten asioiden puolesta?

Ideaalissa maailmassa meillä kaikilla olisi yhtäläiset oikeudet: esimerkiksi homoseksuaalit parit saisivat tehdä ihan samoja asioita kuin heteroparit: mennä kirkossa naimisiin, adoptoida lapsia, elää normaalia elämää ja tulla hyväksytyksi juuri sellaisena, kuin on. Mutta kun eihän tässä vielä olla lähelläkään sellaista yhdenvertaisuutta, mutta suunta on kuitenkin oikea. Suomi on ihanan edistyksellinen monellakin inhimillisellä mittarilla, mutta on meillä vielä työtä tehtävänä näiden asioiden puolesta. Eikä voida puhua piden tuputtamisesta vaan sangen onnistuneesta markkinoinnista erittäin tärkeiden asioiden saralla, jos pride-jutut ovat bongahtaneet sellaistenkin ihmisten silmiin ja korviin, joita asia ei varsinaisesti kiinnostele. Ja niin kauan meidän täytyy tehdä töitä näiden asioiden eteen ja marssia, kunnes ihmisoikeudet on saatu Suomessa hyvälle, inhimilliselle ja yhdenvertaiselle tasolle.

Näin vanhempana sitä on tullut myös pohdittua asiaa lähemmin: mitä jos oma lapseni ei olekaan hetero? Mitäs minä sitten teen?

Tiedän tapauksia, kun aikuiset lapset eivät kehtaa tunnustaa vanhemmilleen olevansa esimerkiksi homoseksuaaleja. Ja tiedän, että tällaisessa tilanteessa, kun henkilö vihdoin on saanut kakistettua totuuden ulos, jotkut vanhemmat ovat kääntäneet selkänsä, sille ihan omalle lapselleen. Surullista ja järkyttävää. Miten kukaan voi tehdä omalle lapselleen niin?

Jos minun lapseni tulee joskus kertomaan, että hän onkin bi, gay tai vaikka hetero, niin minä otan sen tiedon ilolla vastaan. Olisin todella otettu siitä, että lapsi haluaa puhua minulle niin henkilökohtaisesta asiasta. Ja mitä voisin muuta tehdä, kuin pakahtua onnesta, jos ja kun lapsi on itse sinut itsensä kanssa ja onnellinen? Matka minuuteen on tosi mielenkiintoinen ja itsensä löytäminen - tai edes oikealla polulla kulkeminen on niin palkitsevaa!

Minun tehtäväni tässä maailmassa on paitsi hoputtaa lapsia iltatoimissa, kuunnella läksykiukut, puhaltaa pipit pois, niin luonnollisesti tehtäväni on myös rakastaa lapsiani ehdoitta ja loputtomasti. Ja niin minä teen ❤ 

Sari
-Happy Pride!

ps. olitpa sitten avarakatseinen tai jotakin muuta, jos oman lapsen seksuaalinen suuntautuminen mietityttää, lue tämä juttu Seta nuorten sivuilta. Se on tarkoitettu juuri teille vanhemmille. Pääset juttuun TÄSTÄ. Linkki aukeaa uuteen ikkunaan.


perjantai 28. kesäkuuta 2019

Juhannus 2019 ja yöttömän yön hullut hommat

Jokaisen äidin painajainen lienee se, kun lapsi ilmoittaa haluavansa ja myös aikovansa valvoa läpi yön. Minä ainakin arvostan omia yöuniani eikä läpi yön valvominen kuulosta lainkaan mahdollisuudelta. Vaan kuinkas kävikään?


Juhannusaattona kävimme esiteinin kanssa paikallisen ostoskeskuksen kahvilassa siemailemassa juhannusjuomat: hän pillimehua ja kakkupalan, minä joulutunnelmaa hönkivän chai latten. Lapsi totesi, että "niin, kun meillä ei tänä juhannuksena ole mitään tekemistä..." Minä löin saman tien vastapallon ja ilmoitin, että ei, vaan minä olen valinnut, ettei me lähdetä mihinkään juhannushulabaloihin. Kulunut alkukesä on ollut vilkas ja huisketta on piisannut, joten päätin, että juhannus me otetaan ihan iisisti, kotona. Kyse ei siis ole siitä, että meillä ei olisi mitään tekemistä vaan että tämä tämä kaupunkijuhannus on mahdollisuus.

Juhannusaatto kului kotimaisemissa kuumasta päivästä tiristen: oltiin vaan, tehtiin ruokaa ja lapset kirmasivat ulkona minkä jaksoivat. Siinä keskellä kaikkea tohinaa kuului ne pysäyttävät sanat tenavan suusta: "minä aion valvoa läpi yön ja katsoa, millainen se yötön yö oikein on". Normaalisti olisin aivan kauhuissani, koska rakastan nukkumista, mutta nyt ajattelin, että kun kerran on juhannus ja tosiaan yötön yö, niin fine, valvotaan!

Normaalien iltatoimien aikaan pakattiin lapset autoon ja huristeltiin veden äärelle ihailemaan aurinkoa ja hiekkarantaa. Pelattiin vähän Pokemonia, käytiin kuvaamassa "sumujen sillalla", väisteltiin valkoposkihanhia poikasineen sekä riemukkaissa juhlatunnelmissa olevia juhannuksen juhlijoita.

Kun päät tyynyyn-aika oli ohitettu, kurvasimme kotiin iltapalalle. Kuunneltiin Reino Nordinin musaa ja sipsi+limu-huuruissa päätettiin lähteä läheiselle kentälle yömölkylle. Ei muuta kun paksummat vaatteet päälle, mölkyt kainaloon ja kentälle. Kello oli 22 illalla ja aurinko paistoi kirkkaana. Se jos mikä oli lapsista tosi ihmeellinen juttu. Lapset alkoivat kuitenkin osoittaa jo melkoisia väsymyksen merkkejä mutta urheasti he lähtivät mukaan peliin, koska heitähän ei siis yhtään väsyttänyt ja mehän valvotaan koko yö... Kentälle päästyämme yksi alkoi pelata ihan omia pelejään, suuttui kun komennettiin, potkaisi suutuspäissään pari mölkkykeilaa kumoon ja lähti murjottamaan kädet puuskassa sivummalle. Yksi otus lähistölle jumiutuneesta humalaisparvesta tuli ostamaan meidän mölkkyä, mutta hätisteltiin hänet takaisin omiensa pariin, koska mölkky on meidän ja pelit pahasti kesken. Pientä draamaa oli vähän yhden jos toisenkin pelaajan kanssa, mutta niistä selvittiin. Bongattiin yksi ilmadronekin vakoilemassa meidän peliä, huiskuteltiin ja jatkettiin. Kaksi erää myöhemmin, oltiin saatu pelattua tarpeeksi yömölkkyä. Hävisin toisen pelin kokonaan, toisessa tulin jaetulle ekalle sijalle. Kerrankin laji jossa olen melkoinen suksee enkä pelkästään surkee.

Koska mölkyn loputtua kello ei ollut vielä edes puolta yötä, päätimme lähteä vielä yöttömän yön fillarilenkille. Maisemat olivat upeat: taivas hohti vaaleanpunaisena ja lapset toistelivat iloisena mutta puoliunisena mantraa "ei mua väsytä, ei mua väsytä". Päätimme pyöräillä yhdelle hylätylle leikkikentälle, ihan vaan todetaksemme, että sielläkin oli juopottelijoita, joten emme voineet jäädä leikkimään sinne. Lähistöllä oli toinen leikkipuisto, päätimme hilpasta sinne. Ihan vaan todetaksemme, että yksi mölyjuopottelujengi oli juuri tallaamassa siihen suuntaan. On se kumma, kun keskellä yötä ei voi mennä leikkipuistoon leikkimään? ;) 

Päätimme siitä lähteä sitten laskettelemaan kotiin päin ja kotimatkalla päätin ottaa videokuvaa siitä, että fillaroin. Koska fillaroin aika harvoin, olihan se nyt somepätkän arvoinen suoritus. Toinen lapsi ajoi edessä ja toinen takana. Juuri kun olin saanut kameran päälle, pusikosta pyörän eteen pyyhälsi HIIRI, kuten videolle huusin ja väistin sitä fillarillani suht terävällä väistöliikkeellä. Jäin pystyyn, en kaatunut ja lapset ihmettelivät, että mikä sille oikein tuli... Piti tarkentaa kuuntelijoille, että se oli siis ROTTA, joka sieltä pusikosta hyppäsi pyörän eteen. Rotta-parka varmaan ihan kauhuissaan, kun kukaan ei liiku siellä hänen kotikulmillaan yöaikaan ja nyt meinaa päästä hengestään, juhannusyönä! No onneksi kumpikin selvisimme säikähdyksellä. Lapsilla on muuten yllättävän hyvä kunto. Ne ajoivat fillareillaan varmaan ylinopeutta, kun minä koitin puuskuttaen sitkuttaa perässä. 

Kotiin poljettuamme lapset vielä mongersivat, että ei väsytä yhtään, ei väsytä yhtään. He vetelivät iltapalan huiviin ja kurvasivat iltatoimien kautta sänkyihinsä. Kello löi jo aamuyön tunteja, kun he painoivat päät tyynyyn. Itse kävin nukkumaan hetkeä myöhemmin ja kävin vielä tarkistamassa, valvooko nämä "ei väsytä"-tyypit. Ja eivätpä valvoneet vaan tasainen tuhina kuului kummankin huoneesta. Sellainen se yötön yö oli, melkoista säpinää aina juhannuspäivään saakka. Ja vähänkö olin iloinen, miten heittäytyviä yllätyshulluja täällä meillä on kasvamassa. Hitsi, että mä tykkään noista mun naperoista!

Sari


torstai 20. kesäkuuta 2019

Juhannuksen helpoin jälkkäri: kulhokakku

Keskikesän juhlassa nautitaan kesän mauista ja otetaan rennosti! Tämän rennompaa jälkkäriä ei ole olemassakaan, joten jos et vielä ole keksinyt mitä ihanaa tekisi juhannuksen iloksi tai haluat tehdä muutakin kuin pönöttää keittiössä, niin pyöräytä superhelppo ja nopea kulhokakku!

Tähän kakkuun tarvitset aineiden lisäksi innokkaita apureita maistelemaan ettei mansikat tai suklaa ole mennyt pahaksi ja jonkunhan sitä täytyy litkiä jämäkermavaahdot kaapimesta, mutta huom vasta sitten kun kakku on valmis ;)





KULHOKAKKU

Perinteisen reseptin sijaan kerron, miten tämä tehdään. 

Ensin tehdään kääretorttupohja ja jäähdytetään se. Sen jälkeen, kun kääretorttupohja on kunnolla jäähtynyt, vatkataan kerma vaahdoksi ja sekoitetaan kermavaahdon sekaan rahkaa. Voit valita valmiiksi maustettua rahkaa tai maustamatonta rahkaa, jolloin kannattaa sujauttaa sekaan hieman sokeria.

Sitten vaan revit isohkoja paloja kääretorttupohjasta ja lähdet latomaan niitä ja kermarahkaseosta tarjoiluastiaan kerroksittain. Voit halutessasi kostuttaa kääretorttupohjaa ladonnan yhteydessä. Ja järjestys on suurin piirtein tämä: kääretorttupohjaa, (kostutus), kermarahkaseosta, marjoja - toista kunnes tarjoiluastia on täynnä tai sinusta lopputulos näyttää valmiilta. Koristele kulhokakku lopuksi marjoilla, mintunlehdillä, suklaalla, hedelmillä, karkeilla - ihan mitä vaan kaapista löytyy. Tässä koristelussa överit on parempi kuin vajarit.

Tämä on niin ihana kakku, kun ei se oo niin justiinsa jos kermaa on vähemmän ja rahkaa enemmän tai jos kaapissa ei ole yhtään mustikoita on vaan mansikoita. Tämä kulhokakku tehdään niillä aineilla mitä on ja mitä ei ole, sitä ei tarvita.

Ja maistuu takuulla kaikille.
Muulloinkin kuin juhannuksena!



Hyvää Juhannusta!

Sari



maanantai 17. kesäkuuta 2019

Pistikö hyttynen? Näin saat kutinan loppumaan!

Kesä, juhannus - ja hyttyset ovat täällä taas! Tänä kesänä hyttysiä on kuulemma enemmän kuin aikoihin ja moni onkin raportoinut sosiaalisessa mediassa esimerkiksi mökeiltään, kuinka niitä pistäviä ja siivekkäitä öttiäisiä on enemmän kuin tarpeeksi.



The Body Shop Tea Tree Oil

Kaupat notkuvat jos jonkunlaisia suojamyrkkyjä, joilla hyttysen puremilta voisi mahdollisesti välttyä. Etenkin pienten lasten kanssa kannustetaan myrkkyjen sijasta verhoamaan lapsi vaatteilla, mutta itse olen jo kokenut sen, ettei se itsensä verhoilukaan aina riitä: hyttyset pistävät tämmöstä A-luokan lihaa vaatteiden läpi. Kun meidän lapset olivat pieniä, saatoimme joskus suihkuttaa esim. takin ulkopinnalle lapsille soveltuvaa hyttysmyrkkyä, mutta koskaan emme suihkineet aineita suoraan lasten herkälle iholle. Vaikka lapset ovat isompia, emme siltikään voitele heitä iholle suihkittavilla myrkyllä ja sekös hyttysiä houkuttaa. Lapselta jäi otsa suojaamatta (koska lippis), niin siinähän on nyt hieno rivi kivasti kutisevia patteja.

Kävin siis itsekin tuossa taannoin mökillä, kun kävin hakemassa lapset takaisin kotiin kesäloman vietosta (koska minä olen edelleen töissä, oli kivaa, että lapset saivat lomaviikon lomatekemisineen toisaalla - kiitos isovanhemmat!) ja sillä muutaman tunnin reissulla sain varmaan yli sata hyttysen puremaa ja minulla ne kutisevat ihan älyttömästi, etenkin näin alkukesästä. Vaikka kuinka napsin allergialääkettä, täytyy puremiin kokeilla muitakin poppaskonsteja. Kyselin mm. omassa Instagramissani vinkkejä hyttysten puremiin ja sainkin monta aivan uutta vinkkiä, kiitos niistä kaikista. Niiden innostamana päätin kirjoittaa tämän postauksen. Kaikki vinkit eivät edes mahtuneet mukaan...

Tässä on nyt koottuna minun ja lukijoideni parhaita vinkkejä, kuinka saat hyttysen piston aiheuttaman kutinan loppumaan. Nämä ohjeet on tarkoitettu ns. "perusterveille ihmisille": ei  siis vauvoille, herkkäihoisille eikä muutenkaan herkästi allergisoituville. Rajussa allergisessa reaktiossa unohda kokeilut ja ota heti yhteys lääkäriin.

Tekstin lopussa on vielä kysymys yhden kasvin lehdestä. Ne jotka tietää, tietää... Mutta tiedätkö sinä? ;)




Näillä  vinkeillä saat hyttysen piston aiheuttaman kutinan loppumaan

NÄMÄ LÖYDÄT KOTOA

  • Etikka - etikan hapokkuus helpottaa kutinaa. Kokeile töpöttää laimennettua etikkaa yksittäisen paukaman päälle.
  • Käsidesi - estää näppylän nousun ja vie pois kutinaa.
  • Sinkkivoide - jokaisen lapsiperheen kaapista löytyy varmasti sinkkivoidetta, joka viilentää ja rauhoittaa ärtynyttä ihoa. Sinkkivoiteella on myös suojaava vaikutus.
  • Sokeripala - aseta hieman kostutettu sokeripala pistokohdan päälle, se imaisee myrkkyä itseensä eikä paukamasta ehdi tulla iso ja kutiseva. 
  • Sylki - "vanha kansa" on tiennyt monta muutakin asiaa ja he tietävät myös kertoa, että sylkeä kannattaa laittaa itikan piston päälle. En tiedä mihin tämän voima perustuu, mutta on sangen käypä hoito!

OSTA APTEEKISTA

  • Aloe vera-geeli - lievittää kutinaa ja auttaa myös auringon polttaman ihon paranemisessa.
  • Antihistamiini - allergialääkkeet tehoavat hyvin myös hyttysen pistoihin. Muista lukea annosteluohjeet tarkasti.
  • Etono - on hyönteisten puremiin tarkoitettu puikko. Se on antihistamiini, joten ethän käytä samaan aikaan muun antihistamiinin kanssa.
  • Kortisonivoide - mietoa hydrokortisonia saa laittaa yksittäisen näpyn päälle. Kortisonivoidetta kannattaa laittaa vain vähän ja pienelle ihoalueelle. Sen käyttöä herkillä ihoaluilla kannattaa välttää, eikä kortisonivoidetta saa omin päin käyttää viikkoa pidempään.
  • Pihkasalva - auttaa kaikenlaisiin ihovaurioihin: nirhaumiin, palovammoihin ja kuulemma myös hyttysen pistoihin.
  • Terracort - sisältää antibioottia ja kortisonia, joten tämä auttaa jo raavituille paukamille, jos alkaa näyttää siltä, että iho on tulehtumaan päin.



MUUT

  • Hamppurasva - hoitaa ja suojaa ihoa, auttaa myös itikan puremiin.
  • Teepuuöljy - teepuuöljy on oikea ihon hoidon ihmelääke, jos minulta kysytään. Sitä voi ostaa joko valmiiksi laimennettuna tai laimentamattomana eteerisenä öljynä. Jos ostat teepuuöljyn eteerisenä öljynä, laimennathan öljyä ennen käyttöä. Teepuuöljy on minun henkilökohtainen suosikkini aina kun iholle tulee mitä tahansa ongelmia: näppyjä tai hyttysen pistoja ja meiltä löytyykin aina kaapista purkillinen tätä. Sen lisäksi hyttyset eivät pidä teepuuöljyn tuoksusta, joten kun hyttyset haistavat tämän tuoksun iholtasi he siirtyvät mieluiten toiseen kohteeseen.

**

Loppuun vielä yksi kysymys. Tiedätkö sinä mistä on kysymys?

Minkä kasvin lehti tämä on? Ja jos mietitään mitä kaikkia klompsuja kesällä voi tulla, niin tiedätkö miten ja mihin tätä "hoitomuotoa" on ollut tapana käyttää?



**

Tsemppiä vaan muillekin A-luokan lihaa oleville kanssaihmisille, joiden ihoa hyttyset ei vaan pysty välttelemään, vaan on pakko päästä vähän puraisemaan! 

Sari



tiistai 11. kesäkuuta 2019

Pikkuruista kaupunkiviljelyä


Kaupunkiviljely on siitä mukava harrastus, että se ei vaadi isoja tiluksia vaan ainoastaan luovaa mielikuvitusta. Meillä on käytössämme postimerkin kokoinen piha, jossa saa kasvattaa erilaisia juttuja yhden tiettyyn paikkaan laitetun laatikon verran. Aikaisempina vuosina meillä on kasvatettu kukkia, mutta tänä vuonna päätin muuttaa sen viljelyslaatikoksi. Keväällä suunnittelimme lasten kanssa mitä mihinkin kohtaan laitetaan: tähän tulee ruohosipuli, tuohon kylvetään salaatin siemenet ja tuossa voisi menestyä tomaatti.

Niin tuli kevät ja kylvön aika. Laitoimme laatikkoomme myös esimerkiksi rucolan ja ruohosipulin jämät ja kovin ylpeänä ne jäivätkin sinne törröttämään. Mutta eipä aikaakaan, kun taloyhtiömme pihamaalle muutti myös söpö pieni rusakko, kutsuttakoon häntä vaikka nimellä Pupu de Rusacco. Rusacco oli niin pieni, että sen emo kävi ruokkimassa häntä pihalla ainakin aamuisin ja iltaisin. Äitirusakko vaan juoksenteli pihaan pitkät koivet suhisten ja ruokinnat hoidettuaan hän loikki yhtä sukkelasti pois. Mutta pikkurusakko se vaan majaili milloin kenenkin pihalla.


Olinkin jo ehtinyt ihmetellä, miksi meidän rucola ei oikein kasva tai jos kasvaakin, niin kovin toispuoleisesti. Kunnes eräänä iltana näin, kuinka Pupu de Rusacco istuskeli oikein tyytyväisenä istutuslaatikossamme, rucolat suupielestä roikkuen. Kävi ilmi, että hän oli siis vedellyt napaansa kaikki paprikan taimet, salaatin alut, rucolat, kaikki. Ei tietenkään kaikkea kerralla, vaan vähän kerrallaan, hartaudella nautiskellen. Voihan pupu sentään!

Koska kasvatuslaatikkomme oli pieni ja sen hoitaminen olisi ollut tosi hankalaa rusakon pitävän aidan ylitse, rusakko voitti tämän erän 1-0 ja palasimme takaisin normaaliin, eli maan tasalla olevaan laatikkoon laitetaan vain kesäkukkia. Ja muilta osin harjoitammekin siis pikkuruista kaupunkiviljelyä!
  

Laitoimme kasvamaan hieman mansikkaminttua. Pistokkaat ovat vielä juurtumassa.



Tomaatit evakuoitiin ämpäreihin.



Salaatin alku loikkasi myös kulhoon.



Muuta ei ehkä tänä kesänä viljellä.
Vaikka mieli tekisi.


Minulla (kuten sukuni naisilla...) on kaikenlainen "kuopsutus" verissä ja nautin aivan suunnattomasti siitä, kun saa mennä kuopsuttelemaan puutarhaan. Olkoonkin pienimuotoista ja amatöörimäistä, mutta on se niin ihanaa. Ostin alkukesästä Fiskarsin Xact-rikkaruohonpoistajan ja Instagram-seuraajani tietävätkin, että miten innoissani sillä nyppelin voikukkia pihasta. Ja kun oma piha tuli kuntoon, kävin myös nyppimässä naapurin pihan - ihan luvan kanssa tietysti ;) Siitä se sitten lähti. On ihanaa upottaa sormet multaan. Kitkeä, kuopsuttaa, istuttaa ja nauttia ulkona puuhailusta. Terapeuttista!

Puutarhurointi on kyllä sikälikin kivaa, kun on jo tämän ikäiset lapset. Raha nimittäin kiinnostelee ja apukäsiä tuntuu olevan aina tarpeen tullen tarjolla, etenkin jos hinnasta sovitaan ;) 

Olen myös seurannut innolla Lähiömutsin viljelypalstajuttuja, kun he hankkivat tänä kesänä oman viljelypalstan. Voi millä ilolla sitä palstaa hoidetaan ja kyllä, se viljelyilo on tarttunut minuunkin! Viljelypalstoista sen verran, että meillä on siis täällä melkoisen tiheään asutussa Helsingissä tällaisia viljelypalstoja, eli maaplänttejä jotka on laitettu osiin ja sieltä kaupunkilaiset voivat hankkia oman palstan ja viljellä koko sydämensä kyllyydestä. Meilläkin on sellainen viljelypalsta tuossa ihan kulmalla, mutta kun kesä tuntuu menevän enemmän töissä kuin jouten ja lapset on vielä melko vauhdikkaassa iässä, en ihan vielä ole voinut hankkia omaa viljelypalstaa meille. Mutta ei se haittaa mitään: näillä mennään nyt ja jatketaan haaveilua omasta palstasta. Visio on jo ;)


Ai niin ja ei kesää ilman laventelia, joka on ihan ehdoton suosikkini. Meidän pihasta löytyykin nyt tänä kesänä tällaista söpöä pientä tupsulaventelia. Tiesitkö muuten, että laventelin "kukat" eivät tuoksu vaan nuo vihreät lehdet? Kannattaa tuoksutella!

**

Oletko sinäkin pienten tilojen kaupunkiviljelijä?

Sari


maanantai 3. kesäkuuta 2019

Pesunkestävä äiti

Kyllä äiti on aina äiti ja lapsi on aina ja ikuisesti äidilleen lapsi - ihan sama minkä ikäinen olet, titteli on nyt se mikä määrää. Eli se, että oletko lapsi vai äiti. Täytyy tosin allekirjoittaa tämä sama itsekin: vaikka omatkin lapset ovat kasvaneet ja kummastakin vauvasta on tullut ihan omin koivin juoksenteleva koululainen, silti sitä vielä tänä päivänäkin saattaa juosta koululaisen perään viemään shortsien kaveriksi pitkät housut. Ettet nyt vaan palennu!

Viime vuonna me ostimme siskoni kanssa liput Lenny Kravitzin keikalle Helsinkiin. Lähtisimme siis viettämään rentoa iltaa livemusiikin parissa.

Vihdoin sitten se lauantainen keikkapäivä koitti ja mitä tekee meidän äiti? No osoittaa edelleen olevansa pesukestävä mutsi, laittamalla viestin meidän yhteiseen Whatsapp-ryhmään:


ÄITI!!! :D

Kerro minulle, onko sinullakin pesunkestävä äiti joka pitää huolta, neuvoo ja ohjeistaa vaikka olet jo ainakin ikäsi puolesta ihan aikuinen? Onko se sinusta ihanaa vai kamalaa?

Sari
-äitinsä lapsi ja lastensa äiti


tiistai 28. toukokuuta 2019

Kierrätyspyörällä kohti kesää ja hyvät vinkit käytetyn polkupyörän ostoon

Meidän perheen kesämenopelisuosikki on ehdottomasti polkupyörä. Tänä vuonna ostimme ensimmäistä kertaa lapselle polkupyörän Kierrätyskeskuksesta. Miten ostaminen sujui ja millainen pyörä tuli? Mukana myös kolme vinkkiä kierrätyspyörän hankkimiseen!


Asumme metromatkan päässä keskustasta


Kun aikaisemmin asui talossa, josta käveli 5 minuuttia päiväkodille ja minuutin lähikauppaan, muutto nykyiseen kotiin tuntui hyppyä ihan syrjäseuduille. Joo, siis asumme Helsingissä, mutta todella laitamilla. Täällä on lähellä vain luonto, kaikkialle muualle pitää lähteä ihan tosissaan, ei voi ohimennen poiketa pizzalle tai kahville. Kun ei sellaisia paikkoja tässä ole. Mutta itsepä olen valinnut, että emme asu keskustassa vaan metromatkan päässä keskustasta.

Me kuitenkin olemme aika eläväisiä ja liikkuvaisia. Meillä kaikilla on omat fillarit ja voin kertoa sen olevan tosi kiva harrastus etenkin nyt, kun kukaan meistä ei enää aja apupyörillä ja koko konkkaronkka osaa väistellä vähän muitakin tienkäyttäjiä.


Sukupuolikoodatut lastenpyörät hankaloittavat kierrätystä


Mitä fillareihin tulee, minä uskon kierrätykseen. Meidän lasten pyörät on aina saatu tai hankittu käytettynä, koska niillä ajetaan suhteellisen vähän aikaa. Henkilökohtaisesti en voi käsittää ja mietin voittekohan tekään, miksei voida tuottaa enemmän Jopo-tyylisiä sukupuolineutraaleja fillareita, joita voisi kierrättää vielä vapaammin lasten kesken? Totta kai tyttö saa ajaa poikien pyörällä ja poika tyttöjen pyörällä, väliäkös sillä mutta monilla lapsilla tulee tietyssä iässä "stoppi", että tyttö ei voi ajaa poikien pyörällä tai poika ei voi hypätä kukkapyörän kyytiin. Inhaa, että lastenpyörät on sukupuolikoodattuja.


Uusi pyörä Kierrätyskeskuksesta


Tänä kesänä tuli ajankohtaiseksi hankkia toiselle lapselle isompi fillari. Tämä pyörä on nyt ns. toiseksi viimeinen pyörä. Seuraava pyöränsä on sitten se ns. viimeinen pyörä, kun fillarilla on siinä kohtaa kokoa 28" ja se onkin sitten isompi investointi se. Olen itse ajatellut, että se on useamman vuoden investointi joten se pyörä me sitten ostetaan uutena, mutta tämä asiahan ei ole minun käsissäni: nuori saa sitten itse päättää, millaisen pyörän haluaa - ja onko se sitten kierrätyspyörä vai uusi.

Kuitenkin ennen kuin voitiin hankkia uusi pyörä, piti vanhat lastenpyörät myydä pois. Molemmat pyörät menivät kaupaksi tosi sukkelasti, kun niitä kaupattiin Tori.fi-palvelun ja Facebookin kautta. Kiitos kaupoista hyville ostajille!

Olin aikaisemmin nähnyt Iidan matkassa-blogia kirjoittavan Iidan Insta stooreissa, että hän oli hankkinut polkupyörän Kierrätyskeskuksesta. Äkkiä naputtelin itseni Kierrätyskeskuksen verkkokauppaan ja siellähän niitä oli: juuri sellaisia pyöriä, mitä olimme etsineetkin. Nyt pitäisi löytää menopeli pariksi vuodeksi ja uskoisin tässä hinta-laatusuhteen olevan kohdallaan.



Tenava innostui kierrätyspyörähankkeesta ja pian sopiva pyörä olikin valittu. Pyörillä on muuten kuukauden vaihto- ja palautusoikeus. Aika reilu diili, onhan kyse kuitenkin käytetystä fillarista!

Torstaina tilasimme pyörän ja oletan sen silloisen kodin olleen Kierrätyskeskuksella Espoossa.  Tilasimme fillarille kuljetuksen Kierrätyskeskuksen meille lähimpään toimipisteeseen eli Itäkeskukseen. Perjantaina saimme viestin, että pyörä on noudettavissa. Huippunopeaa hommaa!




Koska uudessa pyörässä oli erilaisia ominaisuuksia verrattuna vanhaan pyörään, päätimme, että kuljetamme pyörän autolla kotiin ja ajelua saa harjoitella ihan kaikessa rauhassa. Onnea on, että minun autoni takaluukku on kuin valaan kita ja pyörä sujahti sinne ilman mitään säätöä. 



Uusi kierrätyspyörämme on juuri siinä kunnossa, kuin se myynti-ilmoituksessa luvattiin. Käytön jälkiä on, mutta se ei menoa haittaa. Mahtava juttu, että voimme antaa jatkoaikaa tälle fillarille.

Enkä minä tiedä mitä oikein ajattelin, ettäkö lapsen pitäisi jotenkin harjoitella fillarointi uudella, isommalla pyörällä, jossa on biljoona vaihdetta? Harjoittelihan se, ajelemalla iltaan saakka ympäri pitäjää. Eikä ees oikeesti mitään harjoitellut, vaan täysillä mennä ajeli.




Kiitos hyvästä fillarista Kierrätyskeskukselle, turvallisia kilometrejä fillaristillemme ja olkoon kesä pitkä ja aurinkoinen, että pääsemme nauttimaan yhteisistä fillaroinneista.


KOLME VINKKIÄ KÄYTETYN POLKUPYÖRÄN HANKINTAAN

1. Mistä voin löytää käytetyn polkupyörän?
Someaikaan käytetyn pyörän ostaminen on helppo nakki. Voit bongata parhaimmat myynti-ilmoitukset niinkin läheltä, kuin Facebookista! Facebook on täynnä erilaisia kierrätys- ja 2nd hand-ryhmiä, joissa pyörät tekevät kauppaansa. Omat suosikkini käytettyjen pyörien kaupalle on Kierrätyskeskus ja Tori.fi. Kuulin myös, että esimerkiksi poliisilla on silloin tällöin huutokauppoja, joissa myydään polkupyöriä. Kannattaapa siis googlata myös niitä!

2. Tarkista nämä, kun ostat käytetyn pyörän
Käytetty pyörä myydään aina siinä kunnossa, kun se myyntihetkellä on eikä niissä ole muuta kuin "perävalotakuu", ellei muuta ole sovittu. Joten tarkista pyörästä seuraavat asiat:
  • jarrujen toimivuus (käsi- ja/tai jalkajarru)
  • vaihteiden toimivuus
  • ketjujen kunto ja väljyys (ei saa olla aivan ruosteessa eikä liian löllöt ketjut)

Satula, seisontatuki, polkimet ym on kuluvia osia joita saa uusia ja jotka on helppo vaihtaa itse ilman että joutuu maksaa koko omaisuutta.

Käytetystä pyörästä kannattaa myös tarkistaa runkonumero. Jos se on viilattu pois, myyjällä ei ehkä ole puhtaat jauhot pussissa ja minä jättäisin kaupat tekemättä, koska rehellisiäkin myyjiä löytyy runsaasti

3. Kaikkea ei kannata ostaa käytettynä
Vaikka kierrätyspolkupyörän osto on todellinen ekoteko, on yksi asia, mitä ei saa koskaan ostaa käytettynä ja se on pyöräilykypärä. Käytetystä kypärästä ei voi koskaan tietää, onko sillä kolaroitu jo, koska vaikka kypärän pinta olisi ehjän näköinen, siinä voi olla mikrohalkeamia tai sisäpuolella voi olla isompikin murtuma. Silloin se ei enää seuraavassa kolarissa suojaa mitään.

Ja vaikka sama pyöräilykypärä menisi koululaiselle kolme peräkkäistä vuotta, kypärä voi kolista koulussa repun välityksellä ties minne, joten koululaisen pyöräilykypärä kannattaa uusia vähintään vuosittain.

**

Turvallista pyöräilykesää!

Sari




keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Julisteet, jotka kertovat meidän perheen tarinaa

*Kaupallinen yhteistyö: Poster Store


Kuvat ja värit ovat tärkeitä jo ihan pienelle lapselle. Pieni lapsi ei osaa lukea, mutta katse hakee kuvista värejä, muotoja sekä värejä. Kuvien yksi hienous onkin se, että kukin saa tulkita niitä haluamallaan tavalla. Onko valkoinen terävä vai pehmeä, onko kuvassa kaunis kukka vai onko taustalla tärkeä tarina esimerkiksi hääkimpusta pudonneesta ruususta. Ei sitä turhaan sanota, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

"Taiteen pitäisi olla kaikkien saatavilla", ideoivat ruotsalaisveljekset Oskar Renlund ja Tobias Renlund. Heillä oli ajatuksena, että kodin pitäisi olla "keidas, joka antaa sinulle inspiraatiota ja energiaa". Keväällä 2014 tuli unelmista totta, kun he perustivat Poster Storen.


Poster Storen kauniit julisteet painetaan Tukholmassa ruotsalaisella paperitehtaalla nimeltä Lessebo bruk. Tehdas on perustettu jo vuonna 1693 ja heidän omilla nettisivuilla sanotaankin, että maailman paras paperi tulee Lessebosta. Enkä epäile ollenkaan: Poster Storen julisteet painetaan taidegallerialaatuiselle raskaalle paperille. Ne eivät esimerkiksi muutu keltaisiksi ajan kuluessa. Lessebo brukilla on esimerkiksi ISO 14001-sertifikaatti, mikä on maailman tunnetuin ympäristöjärjestelmämalli. Lessebon yksi keskeisistä ajatuksista onkin se, että he istuttavat enemmän puita kuin korjaavat satoa.

Me olemme asuneet nykyisessä kodissamme melkein 6 vuotta eikä meillä ole vielä montaakaan taulua seinillä. Olemme eläneet jotain ruuhkavuosien jälkeistä sitku-elämää. Että tehdään kuvakollaasi seinälle, sitkun ehditään. Sitkun on löydetty sopivia kuvia. Sitku on siitä paha, että se tuppaa venymään jonnekin hamaan tappiin saakka, mutta sitten tulikin nytku. Nytku kurkistin Poster Storen sivuille ja sieltä ensimmäisenä silmiin osui trendikkäät taulut, jotka puhuttelivat minua muotokielellä ja värimaailmallaan, olin myyty. Sieltä löytyi palasia meidän perheen tarinaa. Mistä Oskar ja Tobias voi tietää meidän tarinamme?


Tilasin meille kotiin viisi upeaa taulua, jotka kertovat meistä. Meille. Ihan kuten alussa sanoinkin, että kuvia voi kukin tulkita tavallaan. Ja nyt minä kerron teille, mitä nämä taulut kertovat meistä.


Poster Storen kehyksissä on mukana pleksilasi, joka on kestävää ja kristallinkirkasta.



Helsinki, vaaleanpunainen kukka, sydän ja kukkapäinen nainen. Siinä valitsemani neljä ihanuutta olohuoneeseemme. Mitä ne kertovat?



Helsinki - meidän rakas kotikaupunkimme. Meistä neljästä vain yksi on syntyjään helsinkiläinen. Mutta silti Helsingistä on tullut meille kaikille rakas kotikaupunki. Tämä pieni suuri kaupunki on täynnä vilinää ja mahdollisuuksia. Voit olla mitä vaan ja voit tehdä mitä haluat. Kaikki on kiinni sinusta itsestäsi!

Vaaleanpunainen kukka - väri, joka valitsi minut. Minä en ole ollut kovinkaan pinkki mimmi, koska vaatekaappini on esimerkiksi musta. Mutta nyt kävikin niin, että kotiin on hiljakseen hiipinyt vaaleanpunaisia asioita ja viimeksi äitienpäivänä sain jotakin pinkkiä. Ja oikeastaan pidän sen herkkyydestä ja lempeästä otteesta. Ne ovat sellaisia asioita, joita haluan opettaa lapsillenikin. Että on ihan ok näyttää herkkä puolensa ja olla lempeä. Kasvaminen voi olla kovaa hommaa, mutta kotona saa aina olla herkkä ja täällä uskotaan pehmeisiin arvoihin. Halauksiin ja anteeksiantamiseen.


Geometrinen sydän - täyttyköön maailma rakkaudesta. Rakkaus on voimauttava tunne ja sen soisi maailmassa moninkertaistuvan. Enkä puhu pelkästä parisuhderakkaudesta vaan kaikesta rakkaudesta. Olitpa pakahtua rakkaudesta lapsiisi, kissoihisi, kenkiisi, kirjoihin tai vaikka ruuanlaittoon. Rakasta, tee se koko sydämestäsi! Meidän perheelle ainakin rakkaus ja rakastaminen on tosi tärkeä asia.

Kukkapäinen nainen - meidän päämme ovat usein ihan hattaraa! Tämä kuvastaa niin paljon sitä mitä me olemme ja mitä haluankin, että olemme. Me olemme kaikki aika luovia tyyppejä, pää kuhisee ajatuksia, menoa ja meininkiä - välillä perhosten hipsuttelevat siivet kutittelevat korvien välissä, välillä ne lennähtävät mahanpohjalle. Usein olemme sellaiset kukka-asetelmat silmillä, ettei arkea näykään ja välillä koko sekamelska ottaa pannuun, mutta ei sitä muutakaan halua. Kerrassaan täydellistä epäjärjestystä, joka näyttää omaan silmään kauniita.


Eikä siinä kaikki. Poster Storen lasten kuvista löytyi vielä yksi taulu, jolla oli minulle aivan erityinen merkitys. Vaikka olen hempeiden sävyjen ystävä, tämän taulun värit puhuttelivat minua. Frida Kahlo itse on minulle esikuva voimakkaasta naisesta.


Frida Kahlo oli meksikolainen taidemaalari (1907-1954). Frida ei antanut periksi, vaikka polio nakersi häntä nuorena ja vaikka hän joutui vakavaan onnettomuuteenkin, jossa hänen lantionsa murtui - Frida teki toipilasaikanaan sen minkä voi: maalasi. Fridan teokset olivat voimakasvärisiä, ehkä hieman synkkäteemaisiakin, joskus jopa inhorealistisia omakuvia. Mutta ne oli ennen kaikkea luovia, erilaisia ja persoonallisia. Frida oli aidosti oma itsensä ja eli niin täysillä kuin vaan voi. Siihen olisi itsekin pyrittävä. Niinpä meillä pikkulipaston päällä on nyt tämä hurmaava kuva Fridasta muistuttamassa ihan joka päivä, että niin meidän perheen naisten kuin miestenkin täytyy elää jokainen päivä täysillä.


Inspiroiduitko? Hyvä! Minulla on nimittäin sinulle hyviä uutisia! Saron blogin lukijat saavat alekoodin Poster Storeen, jolla saat -30% alennusta tilauksestasi. Alennus koskee kaikkea muuta, paitsi Selection-osion julisteita. Alekoodi on voimassa 5.6.19 saakka.

-30% ALEKOODI: saronblogi30

Vinkki! Voit tilata vaikka useamman kuvan ja vaihdella kuvia kehyksiin fiilisten mukaan. Taidegallerialaatuisen paperin etuna on hyvät arkistointiominaisuudet, joten kuvia voi huoletta vaihdella, kun sivuun siirretyt julisteet eivät menetä laatuaan arkistoinnin aikana. Sen lisäksi kehyksissä on sellaiset kiinnikkeet, että ne kestävät veivaamista eivätkä taitu poikki.


Kaunis arki kuuluu kaikille!

Sari




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...