maanantai 18. marraskuuta 2019

Painajainen perheessä: uusi pesukone vuotaa

Saan usein palautetta siitä, että blogini on "elämänmakuinen". Sellainen palaute tuntuu kivalta, koska juuri sitä tässä on tavoiteltukin. Siloittelematonta arkea iloineen ja suruineen. Tänään kerron teille pienestä vastoin käynnistäni nimeltä uusi pesukone vuotaa.



Oli pakko ostaa uusi pesukone

Pyykinpesukoneen keksijälle olisi pitänyt myöntää vähintäänkin rauhanpalkinto, koska kuinka paljon ihminen säästääkään aikaa sujauttamalla pyykit pesukoneeseen, sen sijaan että alkaisi hinkkaamaan niitä pyykkilautaa vasten. Ainakin minä koen valtavaa kiitollisuutta siitä, että pyykinpesukone puhdistaa perheemme vaatteet tuossa tuokiossa ja minun tehtävä on vaan ladata kone ja tyhjentää se. Vanha uskollinen pesukoneeni oli varmaan jo 10 vuotta vanha ja viimeisen vuoden se on pitänyt melkoista ääntä, linkouksesta puhumattakaan. Nyt jokin aika sitten siitä varmaan irtosi joku osa lopullisesti, koska se piti pestessä aivan kamalaa ääntä. Oli pakko luovuttaa ja hankkia uusi kone.

Siinä missä muut ottavat tuhansien eurojen velat tuosta noin vain, minulle satojen eurojen arvoinen pesukone on iso ja kallis hankinta, mikä ei ole millään tavalla läpihuutojuttu. Mutta hei, miten vaikeaa uuden pesukoneen hankkiminen voi olla?

No, enpä arvannut, että se voi olla tosi vaikeaa ja kamalan kallista.


Tilasin uuden pesukoneen asennettuna, mutta sainkin itse lähteä rautakauppaan

Ajattelin, että tilaan pesukoneen "avaimet käteen"-periaatteella, eli tilasin sen kotiinkuljetuksella (yläkerran) kylpyhuoneeseen saakka kannettuna ja valmiiksi asennettuna sekä otin lisäpalveluna vanhan laitteen poisviennin. Naputtelin tilauksen torstaina ja sain sovittua toimituksen jo tiistaiksi. Sen aikaa me pärjäisimme taloyhtiön pyykkituvan turvin.

Tiistaina kone tuli, kuten oli sovittu. Asennuspojat veivät vanhan koneen pois ja toivat uuden ja alkoivat asentaa sitä. No, sitä ei saatukaan asennettua, koska koneen letkut olivatkin liian lyhyet! Olin aivan ällistynyt, koska olihan siinä ollut aikaisemminkin pyykinpesukone normaalimittaisilla letkuilla. Asentajilla ei ollut mitään varaosia, vaan passittivat minut ostamaan itse tarvittavat härpäkkeet, sen enempää neuvomatta, mitä pitää ostaa. Eipä ollut helppo nakki, kun en ole pesukoneletkujen kanssa tekemisissä kuin pakosta ja lähinnä muuttojen yhteydessä. Tämä ei nyt ihan ollut sitä palvelua, mitä luulin ostaneeni.

Tästäpä alkoikin vääntö sen kodinkoneliikkeen kanssa, mistä tilasin koneen asennuksineen. He olivat sitä mieltä, että etukäteen lähetetyissä ohjeissa luki, että kone tulisi sijoittaa tietyn mitan päähän vesipisteestä. Kone oli sijoitettu kyllä siihen, mutta siltikään letkut eivät yltäneet kiinni. Olin jo maksanut asennuksesta, jota ei tehty, joten nyt he lupasivat lähettää asentajan uudelleen ja joutuisin maksaa siitä uudelleen, koska vian katsottiin olevan siinä, että olin laittanut koneen liian kauas vesipisteestä, vaikka se on vesipisteen vieressä. Perustelin kantaani, etten maksa uutta asentajaa, sillä että missään ei kerrottu, että koneen letkut ovat xx mittaiset, joten en voinut mitenkään tietää ettei letkut ylettäisi ja olin toiminut ennakko-ohjeiden mukaisesti ja varmistanut, ettei asennukselle ole esteitä. Kodinkoneliike myönsi kympin alennuksen asentajan uudesta käynnistä. Hip, **, hei!

Sitten piti hankkia kaikki tarvittavat letkut, jatkokappaleet, liittimet ja sensellaiset. Oli ihan epäuskoinen olo: juuri tästä syystä halusin ostaa koneen kaikkine asennuksineen, ettei minun tarvitse alkaa miettiä mitään nippeleitä. Kyllähän se mietitytti, että minä ostelen kaikenmaailman lisäletkut ja jos ne eivät olekaan yhteensopivat, voikohan niitä edes palauttaa? Huoh.



Asennus ei suju ja tulee mustaa savua - korvista!

Keskiviikkona edellispäivän asentajat tulivat uudelleen. Alkoi melkoinen säätö ja kesken asennuksen kuulin, kun toinen asentaja sanoi puhelimeen, että on ihan sellainen olo, kannattiko tänään lähteä töihin ollenkaan. Olin aivan äimistynyt, että minustako he puhuvat? Aikani sitä puhinaa kuunneltuani kävin kysymässä, että onko heillä vähän rankkaa? Asentajat kertoivat, että töitä on niin vähän, että se tässä vaan harmittaa. Vinkkasin sitten, että tehkää työnne hyvin, niin laitan varmasti hyvää sanaa somessa kiertämään. No, oletteko nähneet minun mainostavan ketään asentajia? Niinpä, ette ole, sattuneesta syystä.

Lopulta asentajat ilmoittivat koneen olevan nyt valmis ja koittivat luikkia tiehensä. Kysyin, että onko kone asennettu suoraan ja kun toinen asentaja koski koneeseen, se heilahti. En sitten tiedä, mitä asennukseen kuuluu, jos konetta ei edes säädetä suoraan? Taas pojat tekivät säätöjä ja olivat jälleen valmiina luikkimaan tiehensä. Pysäytin heidät ja vaadin, että laittakaapas kone päälle, katsotaan, että toimiiko se. Niin kone laitettiin päälle ja vedet lähtivät suihkuamaan tulovesiletkun - ulkopuolelta!

No taas alettiin tutkia ongelmaa ja lopulta asentajat ilmoittivat olevansa valmiit ja että liitintä pitää nyt vaan seurata. Ai että multa lähti tulemaan mustaa savua korvista...

Kokeilin konetta uudelleen ja liitin vuosi edelleen. Hälytin paikalle taloyhtiön huoltomiehet jotka ihmettelivät miten se liitos oli tehty ja miksi johonkin osaan oli koskettu vaikka siihen ei kuuluisi edes koskea. He saivat vuodon lakkaamaan.

Seuraavaksi havaitsin, että kone täristää lingotessa ja ratkaisin ongelman: koneen jalat oli säädetty väärin. Niissä oli sellaiset kiristysmutterit, jotka oli kiinnitetty väärään kohtaan. Kun mutterit kiristi oikeaan kohtaan, kone ei enää täristänyt.

Eikä siinä vielä kaikki - kone laskee vedet alleen. Yhteensä neljästä kohtaa. Ei mistään letkujen kohdalta eikä nukkasihdin kohdalta, mutta tarkistin nukkasihdin varmuuden vuoksi. Valtasi epäusko, että eihän tämä näin voi mennä! Paitsi että, kyllä voi.


No miten tästä eteenpäin?

Tein huoltopyynnön LG:lle. Minä olen kuullut LG:stä pelkkää hyvää, joten toivottavasti he saavat tämän pesukoneen vuoto-ongelman kuriin. Lupaan kertoa, miten tämä tilanne tästä edistyy.



Minua vaan harmittaa ihan älyttömästi, että juuri tämän takia ostin pyykinpesukoneen kaikkine asennuksineen, koska en halua käyttää aikaani letkujen liittämisiin, koneen tasapainotuksiin jne. Ihan niin kuin joku ostaa kotiin viikkosiivouksen: ihminen itse osaa varmasti siivota mutta ei halua ja se on ihan ok. Joku vie auton korjattavaksi autokorjaamolle, koska haluaa palvelua, eikä halua itse tehdä. Miettikääpä nyt, jos autokorjaamot toimisivat kuten tämän kodinkoneliikkeen asentajat: juu, näköjään teidän autossanne on tuo akseli rikki: ostakaapa kaikki tarvittavat nippelit ja tangot (mutta eipä kerrota tarkasti, mitä pitää ostaa, selvitä itse -senkin tyhmä asiakas!), me sitten joku toinen päivä jatketaan askartelua tämän kanssa ;) Menisitkö sellaiselle korjaamolle enää ikinä?

Onnea on taloyhtiön ihana pesutupa, joten emme ole täysin nyrkkipyykin varassa! Haasteena tässä tietysti on se, kun pesulaa voi varata vain kaksi kertaa viikossa. Pesutupa on tosi buukattu etenkin iltaisin ja meillä kun on lapsella iltaisin treenit, menee siinä jo muutama ilta kun ei yksinkertaisesti ehdi pyykkäämään koska ollaan hallilla ja sitten kun itse ehtisi, on joku muu varannut pesutuvan itselleen. Mutta aikataulutetrishän on meidän äitien erityisosaamisalaa, kyllä me tässä puhtaita kalsongeja saadaan tavalla tai toisella ;)

Saa pitää peukkuja, että LG tulee ja hoitaa homman maaliin ja päästään pian pyykkäämään oikein olan takaa :) Rakastan pyykinpesua, kivoin kotityö ikinä! Kunhan vaan on toimiva pesukone.

Kodinkoneliikkeen toiminnasta lähtee reklaamatio ja se kulkee sitten ihan omaa polkuaan. Minulla on omat kohtuulliset vaatimukseni ja ennen kaikkea toivon, että kodinkoneliike ottaa palautteestani opikseen, miten hommia ei hoideta. Sitä en avaa täällä sen enempää, mutta siitä lupaan raportoida, saadaanko pesukonetta koskaan käyttökuntoon vai tuleeko meistä ikuisia nyrkkipyykkäreitä!

Sari




perjantai 15. marraskuuta 2019

Terveisiä Pasilan uudesta HopLopista

*Sisäänpääsyliput saatu Hoplop.fi

Olimme viime viikolla tutustumassa Pasilaan avattuun uuteen HopLopiin. Uusi HopLop on avattu Pasilan sydämessä sijaitsevaan kauppakeskus Mall of Triplaan. Pääsimme tutustumaan lasten kanssa uuteen HopLopiin ennen kuin se avattiin suurelle yleisölle.
 

Pasilan uusi HopLop sijaitsee Triplan P6-kerroksessa, mutta suunnista paikalle menemällä kerrokseen P4 ja seuraamalla DOWN UNDER-kylttejä, niin löydät perille. Tripla on kyllä kätevässä paikassa, meiltä täältä "kaukaa idästä" oli näppärä mennä metro+juna-kombolla perille. 


HopLopissa oli hyvin järjestellyt säilytystilat ulkovaatteille ja kengille. Naulakoiden ja kenkätelineiden lisäksi käytössä on lukittavat kaapit.

Pasilan HopLopissa oli hienot juhlatilat pienille synttäribailaajille. Vaihtoehtoina oli joko avaruushenkinen bailualus tai kimalteleva diskoluola.



Itse valitsin tietysti tulevaksi synttärijuhlapaikakseni emoalukseni, eikun siis avaruushenkisen bailualuksen.



Ihan pienille hoploppaajille on omat tilat autoradan takana. Me ei itseasiassa ehditty testaamaan autorataa ollenkaan, siinä oli jatkuvasti hiukan jonoa ja omat hoploppaajat oli melko malttamattomia ;)

Vaikka HopLop on ehkä mielletty hiukan pienempien lasten menomestaksi, oli Pasilan uusi HopLop laajentanut tarjontaansa niin, että siitä oli tehty entistä houkuttelevampi etenkin koululaisten ja vanhempien silmissä.

Esimerkiksi nämä interaktiiviset kiipeilyseinät oli meidän koululaisten makuun! Valotaululta sai valita mm. erilaisia ratoja, joita sitten seinältä sai koittaa kiipeillä läpi. Kyllä siinä vauhtia riitti ja soijaa pukkas - ihan yleisölläkin!




Sen lisäksi löytyi tietysti tuttuja liukumäkiä, trampoliineja ja korkealle katon rajaan saakka ulottuvia kiipeilyhärpättimiä.








Uutena HopLopissa oli myös melko haastava ninjarata, jossa oli kaksi vaihtoehtoa: helpompi ja haastavampi. Lapset kävivät testaamassa kummankin radan ja oli tosi hauska juttu kaikkine kiipeilemisine ja roikkumisineen!



Ja kuten jo aluksi kerroin, tässä HopLopissa oli panostettu myös aikuisten viihtyvyyteen aivan uudella tavalla. Aikuisten nurkkaus oli akustisesti miellyttävä, eikä kaikki riemun kiljahdukset kuuluneet sinne täysillä. Tämä aikuispesä oli sijoitettu vähän kauemmas huiskeesta, lähelle pienten hoploppaajien meininkejä ja juhlatilojen välittömään läheisyyteen. Myöskin tarjoiluissa on tämä huomioitu: HopLopin kahvi oli korkealaatuista ja hyvän makuista. Ja siinä lasten pomppiessa ja väsymistä odotellessa voi itse nielaista vaikka salaatin. Näen helposti, että vanhemmille varatuissa tiloissa voisi vaikka jatkaa hiukan etätöitä... Puistosta löytyi myös muita istumapaikkoja niin pöytiä ja tuoleja kuin sohviakin, joten jos ryömiminen putkissa ei kiinnosta, voit istahtaa hetkeksi ja ihan vaan olla. Ja jos juuri nyt näytät ällistyneeltä, niin älä turhaan. Kun lapset alkaa olla kouluikäisiä, sinun ei enää tarvitse juosta niiden perässä. Ne nimittäin ilmoittaa, että odota sä tässä, sillä aikaa kun minä kiipeilen!



Nyt kun ulkona on märkää ja pimeää, tai jos luet tätä kesällä kun on aurinkoista ja liian helteistä, niin HopLopissa on aina mukava lämpötila, hyvää kahvia ja iloisia lapsia. Suosittelen käymään Pasilan uudessa HopLopissa tai vähintäänkin pysähtymään jos olet vaikkapa ohikulkumatkalla. Triplaa ei turhaan kutsuta Pasilan sydämeksi ja siksi tämä sijainti on HopLopille mainio. Ja pssst, jos meinaat tehdä etätöitä sillä aikaa kun lapset loikkii pitkin puistoa, muista ottaa laturin johto mukaan, tuolla on nimittäin latauspistokepaikkojakin!

Sari



keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Lapsiperheen elämä on tosi ihanaa, paitsi silloin kun ei ole.

Aikuisia tuttuja tuntuu huvittavan kovasti, kun kuulevat minun kirjoittavan perheaiheista blogia. Useimmat ovat kysyneet heti, kun ovat virnistelyltään kyenneet, että mistäs mä oikein kirjoittelen? Että kirjoittelenko mäkin miten ihanaa perhe-elämä on, vaikka oikeesti tekis vaan mieli kaataa pullollinen punaviiniä kurkusta alas?

Eikä teidän tarvitse nyt yhtään nolostella siellä. Sinä, joka tätä viimeksi kysyit, et ollut ensimmäinen etkä taatusti viimeinen. Kiva juttu kun kysyit, koska minäpä kerron.


Lapsiperheen elämä on tosi ihanaa. Paitsi silloin, kun se ei ole.

Meillä on ihan tavallista elämää, eikä minulla ole mitään tarvetta ylläpitää kulisseja. Meillä on usein tosi kivaa (muulloinkin, kuin silloin, kun lapset on mummolassa ;)) ja välillä sitten meinaa järki lähteä päästä, kun uhmaikäinen kokeilee rajojaan ja teini ragee niin, että linnut on vaarassa pudota puista ;)

Se on jokaisen somettajan oma valinta, millaisen kuvan perheestään haluaa julkisuuteen antaa. Toiset haluavat nostaa esiin niitä hyviä hetkiä ja toisaalta joku saattaa sitten kuvitella, että kyseisen perheen elämä on yhtä hattaraa. Mutta toisaalta ei kukaan jaksaisi seurata sellaista blogia, mikä olisi yhtä valittamista päivästä toiseen. Eikö olekin tavallaan ristiriitaista: halutaan, että somessa näytetään aitoa elämää mutta silti pitäisi olla positiivinen pöhinä?

Jos olet joskus miettinyt, miksi Saron blogissa ei ole kuvia vierekkäin istuvista lapsista, joilla on tukat nätisti kammattu, mätsäävät trendikkäät puuvillakledjut niskassa ja kädessä vihersmoothiet, niin minäpä kerron. Kun meidän elämä ei ole sellaista. Blogipostaukseen löytämäni kuva on täydellinen todiste siitä! Meillä ei koskaan olla mätsäävissä vaatteissa, lapset ylipäätään harvemmin pukevat päälleen yhtään mitään sellaista mitä minä ehdotan, ne irvistää lehtikaalismoothieille ja tuonkin kuvan ottamisen jälkeen en enää muista miten se tilanne lopulta päättyi: jotenkin varmaan niin, että jompi kumpi aloitti väittelyn sanomalla, että sun sukka on ihan varmasti ollut mun puolella lattiaa ja - taas mennään!

Meillä on siivouspäivän jälkeen siistiä, muulloin sotkuista. Kun en jaksa laittaa ruokaa, ostan Saarioisten einestä ja lämmitän sen lapsille mikrossa. Meillä lajitellaan niin paljon kuin jaksetaan. Ja joo mä ajan autolla lähikauppaan. Jos jotain ihanaa on sattunut, meillä nauretaan ja itketään. Jos jotain surullista on sattunut, meillä itketään ja ehkä jossain vaiheessa nauretaan. Kun toinen ottaa niin hirveästi pattiin, tulee mustaa savua korvista! Eli meillä eletään ihan tavallista elämää iloineen ja suruineen. Ja kun seuraavan kerran kerron miten ihanaa meillä oli lasten kanssa, niin ei tarvitse ajatella, että olisin feikki. Ehkä seuraava juttu kertookin siitä, miten on esimerkiksi välillä on hieman kipeää olla teini-ikäisen vanhempi.

Hei tyypit! Olkaa aitoja. Tehkää niitä asioita, mitkä itsestä tuntuu hyvältä, vaikka ne ei räjäyttäisikään somen tykkäyspottia ja nousisi viraalihiteiksi. Näyttäkää somessa juuri sen verran elämäänne kuin haluatte. Ja muistakaa, että somen kautta pääset kurkistamaan toisen ihmisen elämään vain pintaraapaisun verran.

Sari


ps. Kiva juttu, kun luet mun blogia! Perhe-elämän makuinen meininki jatkuu myös Instagramin puolella: SARONBLOGI


maanantai 11. marraskuuta 2019

Olin hyvä äiti. Vai olinko?

Normaalisti meidän ruokapöydässä on kaksi vaihtoehtoa:

1) Ota
2) Jätä



Nyt en jaksanut vängätä syömisestä, kun toinen muksu ilmoitti, ettei aikoisi syödä lounaaksi tehtävää ruokaa, annoin hänen ostaa nugetteja ja syödä niitä. Olinko siis hyvä äiti, joka antoi lapsen toteuttaa itseään vai olinko se huono äiti, joka antoi lapselle mahdollisuuden nirsoilla? (Muksu kyllä kauhoi lautaselleen salaattia nugettipläjäyksen jälkeen.)


Miten teillä on tapana tehdä: jos ruoka ei maistu, onko nirsoille lapsille omat ruuat vai kasvatellaanko ruokahalua niin kauan, että perheen yhteiset ruuat alkaa maistumaan? Esimerkiksi allergiat on sitten asia erikseen, tietenkin. (Mutta meillä, kun ei olla allergisia muulle, kuin pahalle ruualle ;))

Sari
- äitinä näköjään jämpti mutta pehmeä

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Mä haluun olla yksin. Haluutko säkin?



Se on se hetki, kun pyykkivuori ulottuu pyykkikorista välihyllyyn saakka. Kun tiskikone pullistelee likaisia astioita ja loput jonottaa lavuaarissa. Maito on mennyt vähän vanhaksi ja leipä on loppu. Kun tenava tulee kotiin fillarin ketjut solmussa, kun hän on vähän oikaissut jonkun märän mutta mutaisen pöpelikön halki ja on polveen saakka mutamössössä. Kun toinen lapsi kertoo isoilla kirjaimilla, että "älä mutsi ragee", kun koitat selvitä pakohuoneeksi muuttuneesta lapsen huoneesta pois ja kehotat laittamaan edes osan tavaroista niille varatuille paikoilleen. Ja kun kännykkä piippaa Wilma-viestiä, muista retki, älä unohda diskoa, tule mukaan tekemään ja joukkueenjohtaja laittaa viestiä, että treenit onkin muuttuneet, muista ilmoittautua, älä unohda ja sähköposti ilmoittaa olevansa täynnä, eikä aio lähettää eikä vastaanottaa enää ainuttakaan viestiä.

Silloin kuulin ensimmäistä kertaa, mistä Irina biisissään laulaa:

Mä haluun olla yksin.
Haluun olla hiljaa.
Haluun, että nukkuu kerrankin voin.
Mä haluun olla yksin.
Lukee vaikka kirjaa.
Junamatka Turkuun ihana ois.
Mä haluun ihan helvetin pitkästä aikaa tuijottaa kauas tyhjyyteen.
Ja ehkä sitten lopulta elämä voittaa.
Muistan ehkä miks tän kaiken teen.
(Haluun olla yksin, Irina)

Tämä!
TÄMÄ!!!

Mut tiiätkö mikä on ihan parasta?
Se, kun se elämä aina lopulta voittaa
ja todellakin muistan miks tän kaiken teen.

Kolahtiko tämä biisi sinuunkin?

Sari


ps. kuva liittyy vahvasti aiheeseen ;)




maanantai 4. marraskuuta 2019

IKEA: Joulun taikaa ja 10 jouluista ideaa

Yksi vuoden kohokohdista on se, kun IKEA julkaisee oman joulumallistonsa siinä lokakuun paikkeilla. Tänä vuonna IKEA Joulun taikaa oli aivan erityisen inspiroiva! Kokosin kymmenen ihanaa, jouluista ideaa, juuri sinulle.

IKEA Joulun taikaa
Kuva: IKEA

1. Järjestä jouluilta jo ennen joulua
Monet tuntuu olevan ihan loppu, kun jouluaattona täytyy herätä aikaisin ja koko päivä täyttyy eri kyläpaikoissa käymisestä. Tee kiireestä loppu ja vietä rakkaiden kanssa jouluiltaa jo vähän etukäteen, vaikka jo marraskuussa! Se, ettei joulua vietä yhdessä ei ole maailmanloppu. Sillä ei ole niin suurta merkitystä mitä teet silloin yhtenä päivänä. Sillä sen sijaan on merkitystä, mitä teet kaikkina muina päivinä. Eikö?


IKEA Vinterfest
Kuva: IKEA

2. Tee joulutunnelma pienillä valoilla
IKEA on oikea jouluvalojen ystävän unelmakauppa. Heidän valikoimissa on kaikenlaiset ihanat jouluvalosarjat, joita on helppo käyttää joulutunnelman luontiin kotona ja kattauksessa, koska useimmat niistä toimii paristoilla, kuten esim. VISSVASS-valosarja, jossa 40 led-lamppua.


IKEA Keittiöpyyhe
Kuva: IKEA

3. Anna lahjaksi jotain pientä ja käytännöllistä
Jouluna tärkeintä ei ole kalliit lahjat vaan se, että ylipäätään muistaa toista - jos siis on lahjojen kannalla ylipäätään. Mitäpä jos muistaisit ystävääsi tänä jouluna VINTERFEST-keittiöpyyhkeillä ja -keittiövälineillä? Tämän lahjan hinnaksi tulee alle 9e. (Molemmat keittiöpyyhkeet sisältyy hintaan.) Ja hei, kukapa ei tarvitsis keittiöliinoja tai -välineitä. Kaikkihan niitä tarvii!


Kuva: IKEA

4. Joulu on enemmän mielentila, ei (joku tietty) ruoka
Joulupöydässä on totuttu näkemään kinkut ja laatikot, mutta oikeasti joulu on mielentila, eikä ruoka. Syökää jouluna ihan sitä mitä huvittaa. Pyöräyttäkää joulusushit, tilatkaa noutoruokaa (huom aukioloajat!) tai jos lapset syö vaan jauhelihakastiketta, tee sitä. Tai mikä parasta keksikää uusia joulun perinneruokia! Jospa jouluateria koostuisikin kasvissosekeitosta ja jälkkärinä olisi uunipäärynää ja jätskiä? Helppoa, nopeaa ja hyvää! Syö mitä haluat. Ja jos haluat syödä perinteisiä jouluruokia, niin siitä vaan!


Kuva: IKEA

5. Kattauksen ihanat astiat
Tämän vuoden VINTERFEST-sarjassa on aivan ihanat lautaset. Sekä nuo syvät kulhot, että nuo lehden muotoiset leipälautaset. Niissä oli pitkästä aikaa jotain rouheaa kauneutta, mikä hurmasi minut niin, että kävin hakemassa nuo syvät kulhot siltä istumalta kotiin. Neljä syvää kulhoa maksoi alle kympin.


Kuva: IKEA

6. Anna lahjaksi "semi-diy", eli karkkia
Tietyssä iässä kaikki itsetehty sävyttää enemmän kuin valmiina hankittu. Niinpä oiva vinkki on, että anna lahjaksi karkkia, mikä on sujautettu söpöön pikkuiseen purkkiin. Tai tee vaikka itse jääsuklaata ja täytä purkki niillä. Ne on ihan älyttömän helppoja tehdä ja maistuu hyvälle! ps. näidenkin purkkien hinta on 0,99€/kpl, joten hintakaan ei kirvele.


Kuva: IKEA

7. Tule joulu...vihreä
Minäkin olen vasta viime vuosina innostunut jouluna vihreästä! Taita kattaukseen muutama kuusen- tai mieluummin männynoksa. Päästä myös kävyt estradille ja muuta et tarvitsekaan joulusta tunnelmaa kruunaamaan!


Kuva: IKEA

8. Kolmen kerroksen ruokaa
Meillä on aika tosi pieni ruokapöytä. Joo se on jatkettava, mutta silloin, kun tulee väkeä kylään ja pöytää pitää jatkaa, on pöytäpinta-ala silti vähissä. Siispä kannattaa suosia kerrosvateja! Täytä kolmikerrosvati suolaisilla leivillä, makeilla leivonnaisilla, karkeilla tai vaikka herkullisilla kasvistikuilla! Tämä toimii muuten muulloinkin, kuin jouluna.


Kuva: IKEA

9. Monikäyttöiset lasipullot
Lasipullot on superkäytännöllisiä. Kaiva kaapistasi kaikki vanhat lasipullot esiin ja käytä niitä tänä jouluna esimerkiksi kattauksessa koristeena, käytä niitä vesikannuina tai osta vaikka nämä ihanan sydämelliset lasipullot ja tee sisään pyykkietikkaa ja anna lahjaksi. Lasipulloja tarvitsee aina, koska ihan kohta on vappu ja simat pitäisi saada jonnekin ;)


Kuva: IKEA

10. Muista hemmotella itseäsi
Viimeisin, mutta tärkein vinkkini! Muista hemmotella itseäsi. Loihdi kaunis kattaus, tee hyvää ruokaa, sytytä kynttilä ja nauti omasta elämästäsi. Iloitse kaikesta siitä mitä sinulla on, älä sure loputtomiin sitä mitä et voi saada. Unohda kiire ja nauti hetkestä. Kuulostaa helpota, tiedän, että on vaikeaa. Mutta yritä silti. Ja jos ei muuta, niin tilaa noutoruokaa, kaada se kauniisiin astioihin ja nauti. Tee miten tahdot, kunhan otat rennosti. Muista, että sä oot tosi ihana tyyppi!

**

Ihanaa joulun odotusta!

Sari




tiistai 29. lokakuuta 2019

Kuopattu halloweenin henki

Pixabay

Olen huomannut itsessäni erilaisia vanhenemisen merkkejä. Sen tunnista esimerkiksi siitä, että ”sänkyhommat” tarkoittaa jalkoihin vedettyjä villasukkia ja e-kirjan lukemista noin kolme minuuttia ennen nukahtamista. Ja se on sitä, että halloween ei nyt vaan nappaa.

Olen koittanut monena vuonna halloweenisoida itseni, mutta tänä vuonna se halloweenin henki tuntuu olevan ihan kuopattu. Koska ikääntymiseen kuuluu myös uutisten seuraaminen aina vaan ahkerammin, ehkä maailma on yksinkertaisesti täynnä niin huonoja uutisia, että sisäisesti janoan positiivisia asioita ympärilleni. Olen huomannut jo olevani se keski-ikäinen mutsi, joka vaatekaupassa paasaa lapselle, ettei se nyt ainakaan NOIN lyhyttä hametta saa ostaa ja napapaidat voi ihan suosiolla unohtaa. Ketäpä yllätti se, että halloween-hörhelöhyllyllä päätin toteuttaa vanhemmuuttani parhaalla mahdollisella tavalla, siis aivan kuten kuuluukin, että pilaamalla vähintäänkin teinin elämän, toteamalla, että tekoveitset ja -viikatteet jätetään kaikki kauppaan. No siis haloo, oletteko yhtään seuranneet uutisia ja sitä mitä maailmalla tapahtuu. Veitsihörhöt ei nyt jotenkin inspiroi juhlatuulelle.

Voisihan halloween olla myös ilohenkinen, syksyn ruskan oranssin keltainen kurpitsajuhla, mutta jostain käsittättömästä syystä omat lapseni ovat valinneet sen pimeämmän puolen kaikkine luurankoineen ja muine mörköineen. Saanen ihan keskenäni juhlia kurpitsajuhlaa. Mutta sehän sopii, kunhan vaan saa ne villasukat ja saa mennä ajoissa nukkumaan. Ei yhtään pöllömpää tämä aikuisuus!

Tsemppiä kaikki vanhemmat, jotka olette samassa veneessä ja tunnette sielunne sopukoissa, villasukkien väliköissä ja kolottavissa luissanne, että kyllä se halloween menisi juhlimattakin ;)

Sari



maanantai 21. lokakuuta 2019

Karkkipäivä milloin vaan

Kuva: Pixabay

Joidenkin tietojen mukaan suomalaiset syövät n.14 kiloa karkkia vuodessa, per naama. Se on ihan hitsin paljon se. Ja toisaalta, ymmärrän. Kauppojen karkkivalikoimat on ihan järjettömät. Namihyllyt tuntuu jatkuvan silmän kantamattomiin asti ja irtokarkkilaarista voit kerätä pussillisen "pelkkii hyvii”. Ja kun elämä potkii päähän, karkkipussi ei arvostele, huuda, eikä petä. Siis jos on ostanut sellaisen pussin mikä sisältää omia suosikkeja.

Keväällä mä havahduin siihen, että kun piti syödä puoli kiloa kasviksia päivässä, mä vetelin vähintään puoli kiloa karkkia, no viikossa. Karkit olisi voinut ottaa oman prosentuaalisen osuuden mun ruokaympyrästä. Karkkia oli tarjolla niin kotona, kuin töissäkin.

Karkin syönti ei kuitenkaan ollut helppoa hommaa. Karkit nimittäin puskivat ihon kautta ulos epäpuhtauksien muodossa. Vatsa blopsotti vielä pitkään karkkipussillisen loppumisen jälkeen ja totaalikarkkiövereiden jälkeen iski päänsärky. Päätin, että en halua jatkaa enää näin, asialle olisi tehtävä jotain.

Niinpä keväällä tein ryhtiliikkeen, kaivoin sieltä tyhjien karkkipussien seasta pölyyntyneen selkärankani ja oikaisin sen. Päätin, että karkin syönti loppuu tähän paikkaan. Saisin syödä karkkia, jos tarjottaisiin. Ja seuraavan kerran voisin ostaa karkkia vasta, kun sitä ei tekisi enää ollenkaan mieli.

Helppo nakki. Tai niinhän minä luulin!

Ensimmäiset viikot olivat piinaavia. Olo oli kuin pikkulapsella, koska ruokakaupassa käydessä teki mieli heittäytyä karkkihyllyn kohdalla vetämään itkupotkuraivarit. Koska mä haluu-uu-uun! Mutta en voinut. Itkin sisälle päin ;)

Viikot kuluivat, minun selkäranka alkoi näyttää vahvistumisen merkkejä ja ei, kyllä se ihan luuta on, eikä sittenkään liitulakua. Jossain kohtaa kesällä tunnistin, että kun kaupassa oli nälkäisenä tai janoisena, karkit kiinnosteli enemmän, muuten ei.

Kunnes sitten syksyllä tuli ensimmäistä kertaa se tunne, että enää ei tehnyt yhtään pahaa lipua karkkihyllyn ohi, vaikka lapset olivat valitsemassa lauantaikarkkeja. Se oli huikea tunne! Lasten syysloman kunniaksi ostinkin itselleni pienen lakupussin. Tosin ne lakut oli pahoja, olisi pitänyt valita parempi ;) Sen jälkeen en ole karkkia ostanut, kun ei ole tehnyt mieli.

Minä saan periaatteessa syödä karkkia milloin vaan. En ole karkkilakossa. Enkä ole sokerilakossa. Minulle, suurenluokan karkkihiirelle tämä on vaan ollut niin iso juttu luopua niinkin isosta asiasta kuin karkista. Tämä on vaikea selittää: ostan karkkia vain spessuina hetkinä. Tiistait ei ole spessuja, eikä lauantait. Luultavasti seuraavan kerran ostan karkkia halloweeniksi: Turi Frutti Chewy Fruits on aika kova ja sitten noi vihreät kuulat. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että vuoden päästä ostelet karkkia enää muutaman kerran vuodessa, olisin nauranut epäuskoisesti. Mutta niin siinä vaan on käynyt.

Miten karkittomuus on vaikuttanut, kun muuten en ole muuttanut sokerinkäyttelytottumuksia? Karkittomuus on vaikuttanut niin, että sokeri käy nykyään päähän kuin pesäpallomaila. Jos aikaisemmin pystyin syödä vaikkapa jälkiruokakulhollisen jätskiä yhdeltä istumalta, enää en pysty. Iso pullakin on siinä ja siinä. Koska ne sokeriöverit. Iho muistuttaa heti seuraavana aamuna naamaan mätetyistä herkuista, eli aika armotonta menoa on. Mutta sisäinen sokerihiireni on ihan innoissaan, enpä muista milloin viimeksi namit olisivat maistuneet näin hyviltä, kun niitä nauttii niin harvoin.

En siis ole missään lakossa, joten repsahtamisen pelkoa ei ole! Eikö olekin mahtava oivallus? Olen matkalla kohti hyvinvointia, kun ihan kehoa kuuntelemalla muokkaan ruokavaliota uuteen suuntaan. Joo, keho huutaa joskus pitsaa mutta sitten sille voi sanoa ihan suoraan, että unoha ;) Karkkipäivää mulla ei siis enää ole, mut se on ihan ok!

Sari




keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Pyöräytä ihana parsakaali-fetapiiras

Parsakaali taitaa olla edelleen yksi niistä kasviksista, mikä nostaa monen niskavillat pystyyn. Tässä piirakassa parsakaali menee ihan "huomaamatta". Luulen, että salaisuus on siinä, ettei parsakaalia kypsennetä lötköksi vaan se jää lähes rapsakaksi ja siksi maistuu piirakassa tosi hyvältä. Tämän piirakan valmistaminen sujuu mukavassa yhteistyössä tenavien kanssa, joten ota lapset mukaan keittiöön! (Ohjeen lopussa on vinkit myös parsakaalista kieltäytyjille!)



TARVISET

Pohja
osta valmis suolaiseen leivontaan tarkoitettu piirakkapohja. Sulata mikrossa tai huoneen lämmössä ja valmista!

Täyte
200 g parsakaalin kukintoja
50 g salaattijuustoa (feta)
8 kpl kirsikkatomaattia
1 dl juustoraastetta (emmental)
2 dl ruokakermaa
1 kpl kananmuna

TEE NÄIN
Irrottele parsakaalista kukinnot ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä noin kolme minuuttia. (Liian pitkä keittoaika tekee niistä liian lötköjä) Valuta ja jäähdytä. Kuutioi feta. Anna tenavien levittää piiraspohjalle parsakaali, fetakuutiot ja tomaatit (anna kirsikkatomaattien olla kokonaisena, ei tarvitse pilkkoa). Sirottele (lue: anna lasten sirotella) päälle juustoraaste (desi riittää mutta ei haittaa jos pikkukokki kumoaa koko pussillisen sekaan...kunhan ette niitä muoveja paista, niin hyvä!). Anna tenavien sekoittaa keskenään kerma ja kananmuna ja valuttaa seos vuokaan.

Kypsennä piirakkaa uunin alatasossa 200 asteessa n. puoli tuntia tai kun piirakka on saanut vähän väriä.

ps. Oletko parsakaalista kieltäytyjä? Jos parsakaali tökkii, laita sitä vähemmän, jätä kokonaan pois tai korvaa vaikka pinaatilla! Ei se oo niin justiinsa ;)

Kasvispiirakka
  


Alkuperäinen ohje löytyy Yhteishyvän sivulta.
Ohjetta on muunneltu omien makumieltymysten mukaiseksi.


**

Sari
- oman elämänsä piirakkamuija


maanantai 14. lokakuuta 2019

Syyslomaa lapsista



Helsingin koululaisilla on tällä viikolla syysloma. Ja minulla on syyslomaa lapsista. Tai siis...

Minulla on ihana työ, jossa on aivan liian vähän lomaa. Vuosittain minulle kertyy tasan viisi viikkoa lomaa, joista olen siis aivan älyttömän kiitollinen (onhan se enemmän kuin nolla viikkoa), mutta lasten loma-aikoina se tuntuu tosi pieneltä määrältä. Tänä vuonnakin rytmittelin lomaani niin, että kolme viikkoa lomailin kesällä ja kaksi viikkoa jäi pimeämpään vuoden aikaan pidettäväksi villasukat jalassa hyggeillen.

Syyslomaa minulla ei ole, mutta kouluikäisillä lapsillani on. Minun ilokseni lapsilla on isovanhemmat, jotka haluavat viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Ja minun ilokseni lapset ovat vielä siinä iässä, että he lähtevät suosiolla isovanhempien mukaan lomailemaan. Miten huippu juttu, kun he saavat viettää laatuaikaa keskenään! 

Niinpä minulla on tällä viikolla syyslomaa lapsista. Minä olen töissä ihan normaalisti sillä aikaa, kun lapset lomailevat. Mutta se, että lapset on isovanhemmilla, tuntuu ihan lomalta, vaikka onkin arki. Jännä tunne, kun ei tarvitse stressata mistään. Aamulla riittää, kun kampaa tukan, menee töihin, tulee töistä, syö mitä huvittaa ja koko loppuilta on vapaata: kävellä, mennä vaikka ravintolaan tai lukea. Seinäkello muistutti minua tikkaamisellaan, että kyllä sen sekuntiviisarista lähtee ääni. Arjessa sitä ei kuule. Eikä haittaa ollenkaan! Olkoonkin, että olen herkkä introvertti, tykkään siitä, kun kotona kuuluu elämisen ääntä!

**

Onko teilläkin syysloma?
Onko sinun mahdollista lomailla lasten kanssa samaan aikaan?

Sari

maanantai 7. lokakuuta 2019

Antaisitko sinä nuoresi ottaa HPV-rokotteen?

HPV-rokote eli papilloomavirusrokote on otettu mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan noin viisi vuotta sitten ja sitä tarjotaan maksutta viides-kuudesluokkalisille tytöille. THL:n sivujen mukaan syksyllä 2019 rokotukset on aloitettu viidesluokkalaisille tytöille. Meidän kuudesluokkalaiselle tuli kutsu rokotukseen tänä syksynä ja siksi asia on erittäin ajankohtainen.

Kuva: Pixabay


Mikä on HPV-rokote?

THL kertoo sivuillaan, että HPV-rokotteella voidaan torjua erityisesti kohdunkaulan syöpää ja sen esiasteita. Sen lisäksi sillä voidaan ehkäistä myös muita syöpiä, mitä HPV aiheuttaa. Tarkemmat tiedot löydät THL:n sivulta. Kansalliseen rokotusohjelmaan Suomessa on valittu Cervarix-niminen HPV-rokote.

Onko HPV-rokote turvallinen?

Minä olen todella rokotuskriittinen vanhempi. Molemmat lapseni ovat aina saaneet kaikki kansallisen rokotusohjelman mukaiset rokotukset. Mutta mitään ylimääräistä lapsiin ei ole pistetty. Luotan siihen, että kansallisen rokotusohjelman ansiosta meiltä on saatu monia vakavia tauteja pois. Kun rokotteista ja niiden pitkäaikaisvaikutuksista on tietoa vuosikymmenten ajalta, koen niiden olevan turvallisia. Mutta sitten yhtäkkiä tuli sikainfluenssapiikit, vesirokkorokotteet ja nyt tämä HPV-rokote. Olen pahoillani sikainfluessatragediasta, kun hyväksi tarkoitettu rokote pilasikin monien rokotteiden maineen, kun jouduimme lukemaan eri medioista ihmisten kokemuksista, kuinka sikainfluenssarokote pahimmillaan tuhosi rokotettujen elämän ja perheet jätettiin kärsimään seurauksista yksin. Aiheutuiko oireet yksinomaan sikainfluenssarokotteesta tai oliko taustalla ikävien sattumien sarja, sitä en tiedä.

Minua vanhempana mietityttää, kun tämä Cervarix-homma on niin tuore juttu, että onko sitä tutkittu tarpeeksi? Voiko tämän kanssa käydä niin kuin sikainfluenssarokotteen kanssa? Onko HPV-rokote turvallinen? Järkeilin asiaa niin, että sama THL, joka suosittelee HPV-rokotusta, on hyväksynyt muutkin kansallisen rokotusohjelman rokotteet, jotka olen lapsilleni antanut laittaa.

Kuka päättää nuoren rokottamisesta?

Minusta 12-vuotias on aivan liian nuori päättämään yksin tällaisista asioista. Niinpä olen koittanut ottaa asioista selvää mahdollisimman paljon: HPV-rokotteen hyödyistä ja tietenkin myös haitoista. Minä muodostan oman mielipiteeni, jonka perusteella voin suositella jompaa kumpaa päätöstä nuorelle. Mutta viime kädessä nuoreni saa päättää, ottaako rokotteen tai jättää ottamatta. Täytyy myöntää, että takaraivossa jyskyttää: onhan sitä pärjätty ennenkin...

Koulu pesi kätensä

Se näissä rokotteissa kaihertaa, että rokottavat tahot tuntuvat aina pesevän kätensä näistä jutuista. Koululla ei ole puhuttu tytöille HPV-rokotteesta mitään. Kouluterveydenhoitaja lähetti Wilmassa meille vanhemmille viestin, jossa kerrottiin rokotuspäivä. Viestissä oli linkki ulkoisille nettisivuille, joilla vaaleanpunaiseen verhoon on kiedottu viesti, miksi tämä rokote on tosi hyvä juttu! Nyt kaikki yhdessä rokotteelle! Kaikki vaaleanpunaiseen puettu on minusta vähän epäilyttävää ;) Ja lopuksi Wilma-viestissä kehotettiin puhumaan asiasta kotona. Minusta tämä on väärin, tällaisissa asioissa ei saa olla mitään salaisuuden verhoa! Ilman muuta tästä pitäisi järjestää huoltajille ja rokotukseen tuleville lapsille keskustelutilaisuus, jossa terveydenhuollon ammattilainen (terveydenhoitaja, lääkäri tai muu) kertoisi rokotteesta mahdollisimman laajasti ja tarkasti. Ja missä meillä tavallisilla taatelin tallaajilla olisi mahdollisuus kysellä ja saada lisätietoja. Olisi esimerkiksi kiinnostavaa tietää tähän liittyvistä tutkimustuloksista. Onhan ne kyllä netissä luettavissa mutta aika aikaa vievää hommaa, kun tällainen noviisi lähtee niitä selvittelemään! Minä koen, että meidän tapauksessa koko vastuu rokotuspäätöksestä on sälytetty perheisiin, jotka tietysti sen päätöksen tekee tässä niin kuin muissakin rokoteasioissa, mutta hiukan väärällä tavalla. Tuli sellainen tunne, että jos HPV-rokotus ei sujuisi kuin Strömsössä, voisi koulu vedota, että hyödyt ja haitat oli kyllä netissä luettavissa.

Ristiriitaista tietoa

Olen tehnyt sen, mitä jokainen vanhempi voi tehdä. Olen lukenut silmät kipeäksi erilaisia HPV-artikkeleita, tutkimuksia ja keskusteluja. Koen, että sellaista relevanttia mutta simppeliä informaatiota on ollut vaikea saada. Jokainen taho kirjoittaa omasta näkökulmastaan ja tuntuu, että HPV-rokotusta ”mainostetaan” vain kohdunkaulansyövän ehkäisemiseen tarkoitettuna rokotteena, vaikka laajempi tarkastelu osoittaa, että HPV aiheuttaa vaaraa niin naisille, kuin miehillekin ja HPV on itseasiassa monien syöpätautien aiheuttaja, ei todellakaan pelkästään kohdunkaulan syövän. Minä en ole lääketieteen ammattilainen, enkä tunne tätä asiaa niin tarkasti, että voisin kertoa teille tästä tarkemmin, mutta kehotan tutustumaan HPV:hen tarkemmin, eikä vaan googlettamaan HPV-rokotetta. Niin ja miksi vain tytöt rokotetaan? Milloin rokotusohjelmaan otetaan mukaan pojat?

Haittavaikutukset on sitten ihan juttu itsessään. Esimerkiksi THL:n sivuilla on kerrottu yleisimmistä ohimenevistä oireista, kuten esimerkiksi pistoalueen punoituksesta. Mutta kun syöttää googleen Cervarix ja haittavaikutukset, saa melkoisen listan keskusteluja, joissa ihmiset kertovat omien lastensa kärsimistä haittavaikutuksista ja sydän pomppaa kurkkuun. Ketä tässä pitäisi uskoa?!

Ja päätös on…

Kuten alussa kerroin, olen tosi rokotekriittinen ihminen, eikä HPV-rokotus ole minulle mikään läpihuutojuttu, että olisin vahvasti puolesta tai vastaan. Mitä enemmän olen lukenut, en niinkään kritisoi itse HPV-rokotetta, vaan tätä suomalaistyypillistä tiedottamista. Kukaan ei tahdo ottaa vastuuta, vastuu säilytetään tavallisen (lue: ymmärtämättömän) kansalaisen harteille ja onnea matkaan – koita tehdä oikea päätös!

Minä olen yksi niistä onnekkaista, joilla ei ole vielä todettu solumuutoksia tai kohdunkaulansyöpää. Ja tiedän hyvin, ettei tämä tila ole kiveen hakattu. Yksi ystäväni on läpikäynyt kohdunkaulansyövän aikuisella iällä ja häneltä olen saanut vahvan viestin, että sen verran, anteeksi voimassana, veemäisestä hommasta on kyse, että nuori olisi syytä rokottaa, jos se rumba on HPV-rokotteella estettävissä.

Olen miettinyt asiaa todella paljon. Olen keskustellut nuoreni kanssa asiasta. Minä olen lähes varma, kaikkien tekemieni tutkimusten perusteella, päätöksestäni, mitä tulen nuorelle suosittelemaan. Nuorellakin on jo olemassa visio kumpaan suuntaan olisi kääntymässä, mutta tätä edeltää vielä yhteiset keskustelut.

Minä odotan, että rokotuspäivä on ohi. Voin sitten kertoa mihin päätökseen minä tulin ja miksi, jos haluatte kuulla. Nuoren päätös, mihin lopputulokseen hän lopulta pohdinnoissaan tuli, on se, mihin kohtaan lasken salaisuuden verhon.

Olisikin mielenkiintoista kuulla,
antaisitko sinä nuoresi ottaa HPV-rokotteen?

**
Sari



sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Vanhempi, näin saat omaa aikaa

Luulen, että olen tehnyt jonkinsortin tieteellisen läpimurron. En ehkä ole keksinyt, kuinka lapset saisi ohjelmoitua laittamaan ulkotavarat eteisessä paikoilleen, tai siis niille nimenomaan tarkoitetuille paikoille, koska onhan sekin paikka, että takin ojentaa naulakon suuntaan, mutta sitten se kilogrammoja painava tursake putoaa maahan. Mutta olen keksinyt jotain todella mullistavaa. Se tulee tässä.


Tiedätkö sen tunteen, kun elämä on yhtä härdelliä ja vaikka koitat lukea lehteä, jollain pienellä ihmisellä on tosi tärkeää asiaa kepistä, joka löytyi pihalta, joka siellä on itseasiassa ollut jo useamman viikon, mutta nyt sille kepille on tapahtunut jotain niin jännittävää, että sun on pakko kuulla tää? Siis just sillon, kun haluaisit (lue: tarvitset kiireellisesti) vähän omaa aikaa. Edesvartin. (Lasten pitää toki saada tulla kuulluksi, mutta joillekin meille äideille on lajityypillistä se, että haluaisi olla omien ajatusten kanssa vaikka sen vartin. No minuuttikin riittäisi.

Ja vaikka kuinka luulet olevasi nero ja ilmoittavasi menevän vessaan oman ajan toivossa, lapset joko kävelevät perässä tai jos ehdit laittaa vessan oven kiinni ja lukkoon ennen pölisevän lapsikatraan hyökkäystä, he jäävät oven ulkopuolelle renkuttamaan ovenkahvaa, juttelemaan tai pahimmassa tapauksessa sujauttavat viestilapun oven alta.

Hyvät vanhemmat, oletteko valmiita? NÄIN SAAT OMAA AIKAA:

ilmoita lapsille, että nyt on siivouspäivä tai että täytyy lähteä tekemään pihahommia. Tsuh, lapset häviävät kuin ilmaan.

Olkaa hyvät vain, ei kestä kiitellä. Hirvittävän usein me vanhemmat jotenkin vaan tartumme imuriin tai alamme tiskaamaan. Itse suosittelen, että jos tähtäimessä on saada omaa aikaa, kannattaa mainostaa suurin elkein ja hyvissä ajoin, että nyt siivotaan! Koska silloin voit olla ihan varma siitä, ettei kukaan halua lyöttäytyä seuraasi. Ei, vaikka tarjoaisit taskurahaa, peliaikaa tai mitä tahansa muuta ylellistä.

Itse pohdiskelin tänään pihaa talviteloille laittaessa, että vaikka sitä ei aina kauhean aikuiselta tunnukaan, niin tämä lienee yksi aikuisuuden merkeistä. Kun tykkää pihatöistä. Tai siis ei tykkää näistä pihan syystöistä mutta menee suosiolla tekemään ne, oman ajan toivossa.

**

No oliko takuu varma vinkki? Vai löytyykö, muka, sieltä jostain siivoushulluja tenavia?

Sari


perjantai 27. syyskuuta 2019

Kaura-omenapaistos

Syksyn suosikkini on ehdottomasti omenakaurapaistos. Se on helppo ja nopea valmistaa. Lapset voi ottaa apulaiseksi keittiöön pilkkomaan tai sekoittelemaan kaurapäällystettä. Vaikeinta tässä ohjeessa on odotella, että paistos vähän jäähtyy ;)



Kaura-omenapaistos
Yksi annos n. neljälle, tee tuplasatsi herkkusuille!

Omenahommat
5 omenaa (suosi ohutkuorisia omppuja tai jos paksut kuoret, kuori ne!)
2 tl kanelia
0,5 dl fariinisokeria

Kaurapäällyste
100 g voita tai margariinia
3 dl kaurahiutaleita
0,5 dl sokeria

Poista omenista siemenkodat ja paloittele omenat sopivan pieniksi paloiksi uunivuokaan, tai jos teet isompaa satsia, niin leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Ripottele omenoiden päälle kanelia maun mukaan (enemmän on parempi) ja fariinisokeri.

Sekoita keskenään pehmeä margariini, sokeri ja kaurahiutaleet. Ripottele tasaisesti omenoiden päälle. Paista uunissa 225 asteessa n.20min tai kun omenat on pehmenneet ja pinta saanut vähän väriä.

Tarjoile omena-kaurapaistoksen kanssa jäätelöä tai vaniljakastiketta. Hyviä herkkuhetkiä! Ja varokaa polttamasta kieltänne, malttakaa odotella, että paistos jäähtyy! Jos, huom JOS käy niin kummallisesti, että tätä paistosta jää yli, laita loput jääkaappiin. Toimii hyvin myös seuraavana päivänä, ellei joku hätäpäissään ole popsinut ne kylmänä menemään ;)


Nappaa ohje talteen ja pyöräytä paistokset vaikka viikonloppuna!

Sari
- ja eräs minimasterchef




keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Ensimmäisestä lapsesta isompi lapsilisä ja suurperheille haittavero?

Kuva: Pixabay

Kuulin jo toistamiseen, että lasten tekeminen on itsekästä ja epäekologista. Koska ihmisiä on jo nyt ihan liikaa maapallon kantokykyyn nähden. Ja syntyvien lasten hiilijalanjälki tekee kamalaa jälkeä. Hyh hyh.

Hallitus lupasi budjettiriihessä vuodelle 2020 korotuksia lapsilisiin: neljännestä ja sitä useammasta lapsesta tulisi korotusta lapsilisään 10e kuukaudessa. Tällä hetkellä esimerkiki 6-lapsinen perhe saa lapsilisää 832,13e kuukaudessa. Itse kahden lapsen äitinä saan lapsilisää 199,72e. Kiitos teille, veronmaksajat!

Muistan kauhistelleeni lapsilisän pienuutta silloin, kun esikoiseni syntyi. Syntymän jälkeen yhtäkkiä tulot romahtivat palkkatuloista äitiys- ja vanhempainpäivärahaan, menot kuitenkin nousivat: lapsi tarvitsi kaikenlaista tarviketta aina vaunuista pinnasänkyihin, vaatteita, harsoja, tutteja ja kun imetys meni päin honkia, tarvittiin melkoinen arsenaali tuttipulloja ja tietenkin juoksevat kulut: vaipat ja äidinmaidonkorvikkeet. Siinä kohtaa tuo ensimmäisestä lapsesta maksettava saturainen tuntui aika pieneltä tuelta. Vaikka en halua kuulostaa kiittämättömältä ja onhan se kotiinpäin kaikki.

Minulla ei ollut ystäväpiirissä tuolloin juurikaan muita äitejä, joilta olisin voinut ostaa vanhoja lasten vaatteita tai tarvikkeita. Meillä kärsittiin koliikista ihan kirjaimellisesti ja sen jälkeen vauva ei muuten vaan nukkunut ainuttakaan ehjää yötä, joten en jaksanut lähteä bussilla raahautumaan kirppareille (koska ei meillä ollut autoakaan tuolloin tai jos olisi ollut, sehän olisi ollut työssäkäyvän menopelinä). Joten jouduin ostaa lähes kaiken uutena. Se oli aika iso menoerä se.

Kun toinen lapsi syntyi, huomasin miten kulut hetkellisesti tasaantui. Pystyikin kierrättää vaatteita ja muita tavaroita isosiskolta pikkuveljelle. Lapsilisä kahdesta lapsesta tuntui silloin luksukselta. Nyt kulurakenne on taas lasten kasvun ja koulun myötä muuttunut, eikä oikein tunnu riittävän mihinkään, mutta silti tuntuu etuoikeutetulta saada nauttia moisesta etuudesta. Sitten aikanaan kun lapsilisä omien lasten kohdalta lakkaa, maksan veroni mutisematta, että joku muu saa nauttia lapsilisän hienoudesta.

Mutta onko oikein, että mitä suurempi perhe, sitä suuremmat lapsilisät? Eikö se ensimmäinen lapsi yleensä ole se suurin menoerä, kun kaikki tarvikkeet ja vaatteet pitää hankkia? Pitäisikö lapsilisän maksurakenne kääntää päälaelleen niin, että ensimmäisestä lapsesta saisikin eniten lapsilisää? Onko ne lapset vaan hirveä hiilijalanjälki, pitäisikö yli neljästä lapsesta alkaa maksaa haittaveroa?

No ei pitäisi. Halusin nostaa tämän aiheen blogiini, koska haluan ihmisten ymmärtävän, että lapset on jätti-investointi yhteiskuntaan. Kun suurperheen lapset lähtevät työelämään, sillä on kyllä yhden ellei toisenkin kotiäidin kotoiluvuodet katettu ja ylikin. Lapsilisärakenteen kiepauttaminen ympäri voisi vaikuttaa syntyvyyteen: mutta samaan aikaan se (lapsilisä) ei saa olla ainoa perheenperustamisen kannustin. Toivottavasti päätäjämme havahtuvat jossain kohtaa siihen, että tukijärjestelmät ja valtion rahaliikenne loppuu, jos uusia veronmaksajia ei synny. Vauvatalkoot oli väärä ja kömpelö sanavalinta, vaikka se tahtotilana onkin hyvä asia. Mutta minusta se on hieno juttu, että perheisiin panostetaan tällä hallituskaudella, vaikkakin lapsilisän osalta kannustin osuu vasta neljän ja sitä useamman lapsen omaaviin perheisiin. Suunta on silti oikea!


Sari



perjantai 13. syyskuuta 2019

Ihanat graavilohileivät

Viikonloppuna juhlimme synttäreitäni ja niihin tuli tahattomasti, mutta onneksi melko skandinaavinen ruokateema. Juhlapäivän aamuna pyöräytin nopeasti ihanat graavilohileivät. Tämä resepti on pakko jakaa teillekin!


Graavilohileivät
Ohje on lainattu Yhteishyvän sivulta ja sitä on hiukan muunneltu itse.

Leipäkolmioita tulee 16 kpl.

Tarvitset
- 8 viipaletta ruisleipää

Täytteeseen tulee
- 200g graavilohta
- 1 kpl keitetty kananmuna
- 1 kpl omena
- 1/2 kpl punasipuli
- 150 g ranskankermaa
- tilliä
- suolaa
- mustapippuria

Tee näin
Hienonna kuorittu kananmuna. Leikkaa graavilohi pienen pieniksi paloiksi ja sekoina kananmunan joukkoon. Kuori ja raasta omena (suosittelen oikein kirpsakkaa kotimaista omppua!) sellaiseksi isoksi raasteeksi. Kuori ja pilko sipuli pienen pieniksi paloiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään, mausta halutessasi suolalla ja pippurilla. Leikkaa leivät kolmioiksi ja nostele runsaasti täytettä leiville. Ripottele tai asettele taiteellisesti tilliä päälle. 

Ja hei, voit halutessasi tehdä "tahnan" muhimaan jääkaappiin jo etukäteen, täytät leivät vasta juuri ennen tarjoilua ja viimeistelet tillillä.


Tarjoillaan vain hyvässä seurassa ja nämä on sitten tarjoilupöydän ne herkut,
jotka loppuu ensimmäisenä. Joten tee riittävästi, etenkin jos meinaat jättää näitä myös rääppiäisiin ;)

Sari



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...