tiistai 31. joulukuuta 2019

2019 - It's a wrap!


Tänään vietämme vuoden 2019 viimeistä päivää, joka samalla päättää myös kokonaisen vuosikymmenen.

Tänään, 31.12.2019 minä olen helsinkiläinen, kahden lapsen äiti, kahden lemmikin palvelija ja yhden miehen avopuoliso. Ajan vanhaa autoa, olen Pokemonissa levelillä 33 ja kuvaan Olympus Pen E-PL7:lla. Helsingissä päivä oli kaunis, tuulinen ja lumeton. Minulla on "kesäloma" puolessa välissä, hommasin vuodenvaihdeflunssan mutta se ei haittaa juhlintaa tänään ollenkaan. Tänään luukutetaan vuoden 2019 kovimpia hittejä, syödään hyvin ja paketoidaan vuosi 2019 yhdessä perheen kanssa. Luultavasti otetaan myös pöytäjalkapalloturnaus ;)

Kiitos vuosi 2019, olit haastava mutta hyvä. Uusi vuosi, olen valmis!

Ja sydämellinen kiitos kaikille teille ihanille somekamuille tästä kuluneesta vuodesta. Olen saanut ihania viestejä, hyviä kommentteja ja mielenkiintoista palautetta. Te ootte ihan timanttia, kiitos!


Ihanaa Uutta Vuotta 2020
teille kaikille!

Sari


maanantai 30. joulukuuta 2019

Ihan hullua - lapseni lähtee yläasteelle!

No siis en missään nimessä ajatellutkaan aloittaa tätä tekstiä niin, että "vastahan tuo syntyi". No tavallaan, tottahan tuokin puoli... Oli miten oli, nythän meillä on se tilanne, että pitäisi valita mihin yläasteelle tuo lapsukaiseni hakee. Outoa.


Jo se, että minun pikkutyttöni lähtee yläasteelle syksyllä, on tosi outo juttu. Eikä sitä yhtään tavanomaisemmaksi tee sekään, että nykyisin pitää valita ja hakea mihin painotettuun yläasteopetukseen hakee. Eli nyt jo pitäisi talentit kaivaa ulos luolistaan ja laittaa ne tekemään sitä mitä ne parhaiten osaa. Harmi vaan, kun Suomessa aika menee niin hitaasti, että Youtube-yläaste saa vielä hetken odottaa itseään ;)

Helsingin yläastetarjonta onkin sitten ihan älyttömän laaja! Joukosta löytyy erilaisia painotuksia, kuten: liikunta, tanssi, kotitalous, kielet (mm. latina...), musiikki, luonto ja tiede, kuvataide, tietotekniikka, viestintä, mediakasvatus, teknologiakasvatus, taideilmaisu ja ilmaisu. Shilloin kun mhinä olin nuorri, ei thuollaishia painotukshia ollut lain, shitä mentiin vaan lähimmälle yläasteelle ja pishte.

Hyvähän se on, että yläasteella voi se mielekäs tekeminen olla painotettuna opetuksena. Tunnen parikin lapseni kaveria, jotka suuntaavan musiikkipainotteiseen opetukseen, koska he ovat niin lahjakkaita esimerkiksi musiikin saralla. Mutta sitten on se perusjoukko, joita kiinnostaa lähinnä väli- ja ruokatunnit. Kun mitään erityistä paloa ei sielun sopukoissa 12-vuotiaana ole, on vähän hankalaa miettiä, minne sitä menisi viettämään seuraavat kolme vuotta. Onneksi peli ei ole menetetty vielä 12-vuotiaana, tekipä minkä tahansa päätöksen! Mutta missä vaiheessa tämä painotettu hommeli oikein löi itsensä läpi? Oliko 90-luvulla muita painotettuja yläasteita kuin liikuntapainotteinen? Kun kuopukseni lähtee yläasteelle jokusen ajan kuluttua, onkohan silloin enää ainuttakaan tavanomaista yläastetta, vai joko ne kaikki on jollakin aksentilla painotettuja? Uhka vai mahdollisuus, kas siinäpä vasta pulma!

Meillä on tutustuminen lapsen valitsemalle yläasteelle heti vuoden alussa. En ole varma kumpaa jännittää enemmän, nuorta itseään vai minua. Tämä on niin iso harppaus - meille molemmille! Lupaan yrittää olla A) pyörtymättä ja B) herkistymättä ;)

**

Löytyykö sieltä teiltäkin ensi vuonan yläasteensa aloittavia nuoria?

Sari



sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Joulu on kaikkien juhla ja tietenkin aikuisten kesken vaihdetaan joululahjat


Jotkut tosi ankeet ihmiset sanoo, että joulu on vaan lasten juhla. No ei pie paikkaansa! Minusta joulu on kaikkien juhla! Ja etenkään siihen peliin minä en lähde todellakaan mukaan, ettäkö jouluna ei vaihdettaisi lahjoja aikuisten kesken! Höpöhöpö! Tietenkin vaihdetaan.

Mutta heti kärkeen tarkennettakoon: minä en odota saavani yhtään joululahjaa, vaikka rakastankin saada lahjoja! Koska olen aika tuhma tyttö ei paljon kannata laskea joulupukin varaan ja yleensä takaan lahjasaaliin sillä, että ostan jotain kivaa itselleni. Ja tänä vuonna se oli TÄMÄ KIRJA. Mutta minullapa onkin niin ihana perhe, että joulupukin lahjasäkistä ja kuusen alta löytyi jotain pientä myös minulle.

Minä uskon käytännöllisiin lahjoihin. Jos ketä muistan itse, ostan jotain, mikä varmasti mahtuu, mitä voi käyttää ja mistä pääsee helposti eroon. Kauniit kotimaiset käyttötavarat, syötävät ja juotavat. Siinäpä ne parhaimmat. Tänä vuonna läheisteni lahjapaketeista löytyikin mm. Lapuan Kankureiden aarteita, Ole hyvä-saippuaa, Chjokon suklaata... Eikä mitään napinaa ole kuulunut, joten oletan lahjojen olleen ihan ok.


Ja mitä minä sain joululahjaksi? No sen mitä nainen tarvitsee. Esimerkiksi uuden, tarkoin mutta lempein ohjein toivotun kalenterin ja mutsisuklaata, joka on joko vihje, että tämäkin huono äiti on toisinaan lohdutuksen tarpeessa TAI sitten tiedossa on kuinka arvostan omia hiljaisia hetkiä, jolloin voi vaikka lukea kirjaa ja syödä jokusen palan suklaata. Eli olisikohan vielä hetki omaa aikaa tiedossa? ;)


Toivottavasti teillä kaikilla on ollut kiva joulu. Jos pöhkö kumppani ei osannut lukea ajatuksiasi eikä ostanut lahjaa ja siitä aiheutui mielipahaa, niin muista ensi jouluna varautua asiaan ja osta itse itsellesi jotain ihanaa lahjaksi. Jos koko joulu meni suhatessa sukulaisissa, muista ensi kerralla aikatauluttaa anoppilassa kyläily jo heti joulukuun alkuun, kummeilla voi kyläillä vaikka jo marraskuun lopulla ja jouluaattona riittää kun tekee sen mitä jaksaa eikä vieraile missään jos tuntuu siltä. Tuntuu kamalan vieraalta ajatukselta, että sitten joskus kun omat lapset on aikuisia, vetäisin herneen nenään siitä, että aikuiset lapset eivät halua tulla luokseni joulua viettämään kaiken ruuhkavuosijuoksun keskellä. Joulu on kuitenkin vaan päivä-pari vuodessa, eikö sillä ole enemmän merkitystä mitä niinä kolmenasatanakuutenakymmenenä muuna päivänä tekee? Miksei voisi jouluttaa jo marraskuusta alkaen ja pitkälle tammikuuhun saakka, jos vuodenvaihteessa on pakko sukuloida? Tuota ideaa saa vapaasti lainata, olkaa hyvät vaan.

Meillä jatketaan joulun välipäivien viettoa yhteisen lomailun merkeissä. Instagramin puolella (SARON BLOGI) voit seurata meidän lomahommia reaaliajassa ja tätä kun odottelemme innolla vuoden vaihdetta. Kannattaa heittää välillä johonkin kuvaan vaikka vähän kommenttia, että ketä siellä Instan puolella käy meitä kurkkimassa, niin tulen vastavierailulle tsekkaamaan mitä sinne teidän loppuvuoteen kuuluu :)

Sari



tiistai 24. joulukuuta 2019

Elämänmakuista Joulua!

Hei! Se olis sitten jouluaatto!


Jouluun ladataan perinteisesti kamalat paineet. Laatikot ja kinkut pitää olla paistettu itse. Kaikilla pitää olla kivaa. Lasten pitää leikkiä lempeässä harmoniassa, kuusen koristeiden täytyy saavuttaa täydellinen zen ja joulupöydän on notkuttava mitä ihanampia herkkuja. Muista oikea kuvakulma ja parhaat filtterit!

Voisko vähän löysätä?

Katselin aatonaattona meidän joulua. Aina välillä koitan ostaa joulutähden ja yritän hoitaa rakkaudella jouluun saakka, mutta aina sama juttu: hoidin niin tai näin, se kuukahtaa ennen joulua. Mutta tämä oli jo erävoitto, en muista koskaan saaneeni pidettyä joulutähteä hengissä näin lähelle joulua - jouluaatonaattoon saakka, jolloin se rupsati lopullisesti!

Meidän joulukuusikin on vinksahtanut ihan vinoon, kun pupu on käynyt säätämässä sen asentoa alaoksista pureksien. Luovuin jo hyvissä ajoin aikeista leipoa jouluna ja ostin kotiin taatelikakun. Vitosella, Cittarista.  Aatonaattona lapset sai aikaan ihan järjettömän riidan ihan mitättömästä asiasta. Pupullakin oli tullut pehmeät papanat joulukuusen syönnistä ja odotti töiden jälkeen pyllypesua. Illalla muistin, että yhdet housut piti pestä! Kipaisin laittamaan pyykit päälle, pesukone vilautti vikakoodia! Sillä aikaa kuopus löysi laukustani supersalaisen muistiinpanokirjani ja alkoi ahmia sen sisältöä kitusiinsa. Onneksi kirjoitan hepreaa kuin lekuri, eikä sisältö aukea - toisinaan edes itselleni!

En voi kuin nauraa. Meidän koti on kaukana sisustuslehtien ja blogikotien joulujuhlafestivaalista riutunein kuusineen ja ruttuisine latvatähtineen. Meillä varmasti joku irvistelee jouluruuille, emme muista yhdenkään joululaulun kaikkia sanoja ulkoa, jänis kaataa vielä varmaan koko kuusen, joku joululahja on unohtunut paketoida - tai kokonaan kauppaan, vessapaperi loppuu kesken ja hyasintitkin rapistuu pystyyn ennen kuin edes ehtivät puhjeta kukkaan. Niin ja kaikki jouluruuat ostettiin valmiina, jotta jouluni sujuu siihen malliin, että "avaa, lämmitä, syö".

Mutta tiiättekö mitä? Ei se haittaa. Ei se haittaa mitään. Koska just niin ihanaa elämä on! Käsikirjoittamatonta, aitoa, itkua ja naurua, ihanaa, ihmeellistä ja tässä & nyt. Joulufiilis on mielentila, se tulee Jouluradiota kuuntelemalla, kynttilöitä polttelemalla, villasukat jalassa hiihtelemällä ja jouluomenoita napostellen.

Siispä toivotan teille kaikille
että löysätkää pipoa, ottakaa hommat huumorilla ja
Elämänmakuista Joulua!

Sari
- joka on ihan tosi lomalla ja on tainnut löytää henkisen joulurauhan konvehtirasiasta. Suosittelen!




maanantai 23. joulukuuta 2019

Joulu tulee suorittaen

Ne, jotka toivottelevat joulurauhaa,
eivät ole käyneet viime aikoina noissa
isoissa marketeissa.
Näin luki yhdessä meemissä ja oikeassahan nuo ovat ;)


Tämä joulunaika on ollut minulle kiireisintä ikinä! Ihana päivätyöni on pitänyt minut otteessaan, päivät on olleet pitkiä mutta antoisia. Mutta jouluttaminen on jäänyt ihan kokonaan.

Koko joulukuu ja jouluhypetys on mennyt minulta tänä vuonna ihan ohi. Kulunut viikonloppu oli minulle tehoviikkis: joululahjat pakettiin, jouluruuat jääkaappiin, viikkoa aiemmin hankitulle kuuselle piti saada koristeet ylle ja piparit paistettua. Koko hommahan alkoi tietysti sillä, että lauantaina aamusta polvi vihlaisi pahaenteisesti. Koska ihan kaikki jouluhäsmäkät oli levällään, en voinut jäädä laakereilleni makaamaan vaan sipaisin kipugeeliä polveen ja mars kaupoille. Jälkikäteen ajatellen on naurattanut, kun mietin, että olen mahtanut näyttää oikein "myrskyn merkiltä" viuhtoessani kaupoissa hurrikaanin tavoin.

Joulu todellakin tulee suorittaen, tai siis ainakin joulu 2019. Ja toki tämä suorittaminen on vielä 'pientä' verrattuna siihen, mitä todelliset joulusuorittajat tekevät. He valmistavat laatikot ja piparkakkutaikinat pitkästä tavarasta, virkkaavat joululahjat ja käärivät ne itse tehtyyn joululahjapaperiin. Minä olen ostanut lähes kaiken valmiina, mutta onhan ne sentään itse ostettu. Shop-it-yourself.

Eli en ole kadonnut blogistanista mihinkään, joulu on edelleen minulle rakas ja odotan lomani alkamista, että pääsen nauttimaan vapaapäivistä yhdessä lasten kanssa. Siihen saakka suoritetaan ;)

Mutta kun Suomen Turku julistaa joulurauhan jouluaattona klo.12, lupaan, että suorittaminen loppuu siihen paikkaan ja sitten voidaan puhua joulurentoilusta!

Tsemppiä muillekin joulusuorittajille! Kyllä se sieltä tulee, jaksaa jaksaa! ;)

Sari


maanantai 9. joulukuuta 2019

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri: tee kevennetty piparkakkutalo

Tervetuloa Kaksplussan verkostoblogien joulukalenteriin! Joulukalenteriluukuista löytyy ihania leivonnaisia, itsetehtyjä lahjoja sekä koristeita, kauniita kattauksia ja jouluisia somistuksia, jotka johdattavat sinut ja perheesi joulun tunnelmaan. Tänään joulukalenterissa on vuorossa:

kevennetty piparkakkutalo








Piparkakkutalon rakentaminen on tosi hauskaa mutta nyt ei rakennetakaan koko taloa, vaan tehdään piparkakkutalon pääty, jonka voi ripustaa vaikka ikkunaan!

Tarvitset
- joko valmista tai itse tehtyä piparkakkutaikinaa
- joko valmista tai itse tehtyä pikeeriä
- muumitikkareita ikkunalaseja varten
- koristeluun sopivia karkkeja, strösseleitä, ym.
- innokkaita leipureita


Tee näin
Sulata piparkakkutaikina ohjeen mukaan. Kauli piparkakkutaikinaa isommaksi ja litteämmäksi. Jätä taikina normaaleita piparkakkusia paksummaksi. Piirrä sopivia talonpäätyjä vapaalla kädellä taikinalle. Piirrä talojen ääriviivat. Tee eri muotoisia taloja: tavallisia pirttejä, katto savupiipulla varustettuna ja ilman, kerrostaloja tai mitä ikinä keksitkin. Leikkaa talot ja siirrä ne leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Leikkaa talojen ikkunat. Käytä mielikuvitusta vapaasti ja tee eri muotoisia ikkunoita: pyöreitä, neliskanttisia, pitkulaisia, sydämenmuotoisia jne. Tee lopusta piparkakkutaikinasta piparkakkuja ja muista, että joulusäädöksissä on määrätty, että osa taikinasta kuuluu syödä raakana.

Murskaa muumitikkarit. Meillä meni n.2 tikkaria per ikkuna. Ripottele tikkarimurska ikkunan kohdalle. Murskan ei tarvitse olla kovin hienojakoista, paakkuisempikin murska sulaa uunissa varmasti.

Paista piparkakkutalon päätyä uunissa taikinapaketin ohjeen mukaan. Meillä nämä taisivat olla 7 minuuttia uunissa.

Kun otat piparkakkutalon päädyn uunista, voit vielä esim. veitsellä muotoilla talon seiniä, suurentaa ikkunoita ja tehdä esim. coctail-tikulla reiän nauhan pujottamista varten. Ole nopea, taikina alkaa kovettua tosi nopeasti!

Kun viimeistelyt on valmiit, anna piparkakkusten kovettua kuitenkin kaikessa rauhassa, ennen koristelua. Irrottele talon pääty leivinpaperista esim. lastan avulla.

Sitten vaan koristelemaan! Pikeeriä, karkkeja, strösseleitä, vaahtiksia, kuivattuja hedelmiä - vain mielikuvitus on rajana. Meille tuli tällaisia iloisen värikkäitä taloja - valkoiset hopeapalloin koristellut piparkakkutalojen päädyt on jo syöty!


Käyttötarkoitus
Piparkakkutalon päädyn voit antaa lahjaksi, syödä itse, laittaa roikkumaan ikkunaan tai tökätä pystyyn esim. sokerilla täytettyyn laakeaan astiaan, jonne voit sujauttaa myös piparkakku-ukkeleita tai -eläimiä mukaan. Joulun jälkeen sokerin voit hyötykäyttää esimerkiksi sokerimaalauksissa. 




Kaksplussan verkostoblogien joulukalenterin edellisen luukun löydät Kiljusten blogista. Huomenna joulukalenteriluukku aukeaa Love Beyond Words-blogissa.

Kivaa joulun odotusta ja mukavia leivontahetkiä teille toivottaa,
Sari


lauantai 7. joulukuuta 2019

Onko teilläkin juntti joulu muovikuusineen?

Onko teilläkin juntti joulu? Pitääkö joulun joutua pyytämään anteeksi tulemistaan koteihin? Saako jouluna näkyä värejä vai onko kaikki muu paitsi valkoinen joulu ihan juntti juttu?




Hyasintti

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, mitä en ymmärrä ;) Yksi esimerkki: minä en ole koskaan ymmärtänyt tätä joulutapojen vastakkainasettelua ja niistä vänkäämistä. Meillä on ollut, suorastaan kiistelty, muovikuusi vuodesta kilpi ja miekka. Muovinen joulukuusi on kuulemma tosi junttia, minulle kerrottiin. Ensimmäinen muovikuuseni ehti mennä ajan saatossa rikki, ei ollut kovin laadukas ja se karisteli neulasensta ja se korvattiin uudella, vihreällä. Jossain vaiheessa meille tuli jopa valkoinen muovikuusi. Siis voiko enää juntimpaa olla?! Samaan aikaan, kun minulle kuorossa huudettiin, että kyllä se pitää olla aito kuusi, toisaalla riideltiin siitä, onko ekologisempaa jättää kuuset kaatamatta ja ostaa muovikuusi joka kestää vuosikausia hyvänä? Jonkun mielestä ekologisinta olisi olla viettämättä koko joulua. Hei tyypit, missä joulumieli?

Minä en ole viime vuosina montaa joululehteäkään ole ostanut, koska niissä on ollut niin riisutut joulut. Niistä kuvista välittyi sellainen viesti, ettei joulu oikein saisi näkyä tai jos näkyisikin niin jotenkin anteeksipyytelevästi, korkeintaan. Väriskaala on vaihdellut tumman ja vaalean valkoisen välillä, ehkä ripaus hopeaa - korkeintaan. Tänä vuonna olen ostanut vasta vain kaksi joululehteä, vaikka olisi tehnyt mieli tyhjentää koko lehtihylly mukaan! Tarjonta on nyt niin houkuttelevaa.

Nyt joululehdissä näkyy se, mistä minä tykkään, eli jouluna värit saa loistaa ja joulu saa ihan luvan kanssa näkyä! Tämä on se, mitä olen koittanut toitottaa jo pitkään: tehkää joulusta ihan oman näköinen. Muovikuusi, puna-kultainen koristelu, joulupukin vierailu tai mikään muukaan ei tee joulustasi junttia, mitä pitäisi piilotella somessa ja koittaa puhkivalkaista kuvankäsittelyohjemin.

Tee joulusta juuri sen näköinen, mikä sinusta itsestä tuntuu hyvältä. Älä välitä tippaakaan siitä, mitä muut ajattelee. Anna persoonasi loistaa kodin joulusisustuksessa!



Kuva: Joulun Kotiaarre

Kuva: Joulun Kotiaarre

Kuva: Ihana Elämä Ihana Joulu

Kuva: Ihana Elämä Ihana Joulu

Olkoon joulunne valkoinen, hopeanharmaa, vihreä, punainen, kultainen tai vaikkapa sateenkaaren värinen, niin se on hyvä! Olkoon kuusenne aito, muovinen, jotain muuta tai ei kuusta ollenkaan. Tulkoon joulupukki tai sitten ei tule. Se on ihan fine. Ja jos joku on ihan tosi junttia, niin toisten ihmisten jouluvalintojen arvostelu. Ja muutenkin varokaa sanojanne, tontut kurkkii ikkunoista ;)


Sari
-jonka joulu on punavalkoinen ja siihen kuului aito kuusi ensimmäistä kertaa vasta viime jouluna



tiistai 3. joulukuuta 2019

Pesukonepainajainen jatkuu: huoltomies tuli taloon

Uuden pesukoneen osto. Miten vaikeaa se voi olla? No voin kertoa, että ihan hitsin vaikeaa. Hidasta, työlästä, palvelutonta ja saat käyttää sekä aikaasi että rahaasi sen kuntoon saamiseksi. Joo, tarkistin ruuhkavuoden värittämästä kalenteristani, että elämme kuitenkin jo vuotta 2019!



Uuden pesukoneen onnea: tärinää ja lorinaa


Kerroin teille aikaisemmassa postauksessani siitä, kuinka meillä eletään pesukonepainajaista. Ruuhkavuosiaan elävän lapsiperheen pyykkivuori voi nimittäin kasvaa lähes vaarallisen kokoiseksi ilman asianmukaisia pyykkiväleineitä. Ostin marraskuussa uuden pesukoneen rikki menneen vanhan pesukoneen tilalle ja sen koommin asiat ei olekaan menneet niin kuin Strömsössä. Voit lukea koko jutun alkupainajaisen aiemmasta postauksestani: Painajainen perheessä: uusi pesukone vuotaa

Uusi pesukoneemme paitsi metelöi ja täristää hirveästi lingotessaan, se myös lorotti vedet lattialle. Naputtelin tästä huoltopyynnön LG:lle ja toivoin parasta. Olin saanut aivan susisurkeaa palvelua laitteen myyneestä kodinkoneliikkeestä, joten olin vähän jo epätoivoinen, josko LG:n huoltomies olisi sen parempi. Lopulta minuun otettiin yhteyttä ja sovittiin käynnistä.


Huoltomies ei tullut sovittuna ajankohtana - näin hyvää palvelua?


Tuliko huolto sovittuna päivänä ja sovittuna aikana? Ei. Huoltomies sen sijaan soitti kohteliaasti, että voisikohan hän tulla jo hieman aikaisemmin, jos vaan olisin kotosalla? Olin vallan äimistynyt. Näin hyvää palvelua, kyllä kiitos! Minä olin sopinut itselleni etätyöpäivän, joten tietenkin minulle sopi huolto ihan monelta vaan. Kunhan kone saataisiin käyttökuntoon!

Tätä edelsi vielä yksi konflikti minulle pesukoneen myyneen liikkeen asennusjätkien kanssa. He joutuivat vielä vaivautumaan paikalle totamaan vian, että pesukoneen pohjasta tulee vettä. He riuhtaisivat koneen paikoiltaan, kallistivat ja paiskasivat takaisin - samantien lampsien ulos talosta ja todeten, että vuotaa. Lämpimät terveiseni tälle myyjäliikkeelle, että kuuna päivänä en tule ostamaan heiltä mitään asennuspalveluja. Koskaan ei saisi sanoa ei koskaan, mutta oppiihan se tyhmäkin koira ettei liedellä kannata istua. Eli siis minä.

Lopulta LG:n valtuuttaman huoltoliikkeen mies tuli paikalle, oli oikein kohtelias, riisui jopa kengät - eikä lampsinut pitkin asuntoa kuraisilla kalosseilla! Hän meni jättimäisen työlaukkunsa kanssa heti koneen kimppuun ja lähes heti löysi vian aiheuttajan!




Liian suuri suu


Koneessa oli yksi letkuosa, mikä vuosi. Huoltomies oli tosi ihana. Hän pyysi, että tulisin itse katsomaan, missä vuoto on ja miltä se näyttää. Vuoto oli sellaisessa paikassa, ettei se päässyt kastelemaan oikein mitään - ei etenkään sähköosia, joten vesi valui koneen pohjalle ja tiputteli sieltä ulos sitten saumoja myöten. Vettä ei näkynyt edes pyyhittäväksi asti! Hän kaiveli pienen avaruuden kokoisesta työlaukustaan uuden letkuosan ja näytti vielä minulle, miten viallisen letkuosan suuaukko oli isompi, kuin vaihtokappaleen. Hän laittoi uuden osan kiinni ja varmisti, ettei mistään enää vuoda vettä.

Eli vuotoa ei enää ole! Jippii! Konetta voi käyttää! En voi sanoin kuvailla, miten tyytyväinen olen huoltoliikkeen miehen toimintaan. Edellä aikataulusta, kohtelias, asiantunteva ja vaikka sitä toivookin huoltoalan ihmisten kanssa, että kunpa emme koskaan enää tapaisi (koska sehän tarkoittaisi, että koneessa on vikaa), niin jos tulisi hätä, voisin hyvillä mielin soitella sinne liikkeeseen. 



Tämä ei ole vielä ohi


Mutta meidän perheen pesukonepainajainen ei ole kokonaan ohi. Kone pitää toisinaan niin vallatonta konserttia lingotessaan, että uskon sen tärinän tuntuvan aina Kiinassa asti! En ole vielä oikein päässyt jyvälle, miksi se tekee niin. Onko se lajityypillistä, koska kaikki pesut eivät moista klonksetta aiheuta, emmekä kuitenkaan mitään kiviä tuolla pese. Joten kunhan pääsen siitä vielä jyvälle, miksi kone toisinaan kärsii hirmuisesta darrasta, niin hyvä on. Ehkä välillä pyykit on jotenkin epätasaisesti kyydissä ja siksi se ravistelee menemään? Mene ja tiedä. Koitan selvittää. Kerron sitten taas, miten tämä on edistynyt ja ollaanko joskus tässä asiassa seesteisillä vesillä. Ja että onko palautteeseeni tälle kodinkoneliikkeelle reagoitu.

Mutta nyt ainakin meillä voi pestä pyykkiä! Erävoitto!


Sari
-ja puhtaan pyykin tuoksu


sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Iloista joulukuuta ja hauska joulumuisto

Kuva: Pixabay

Sitä sanotaan, että kun lapset ovat pieniä, että päivät on pitkiä mutta vuodet lyhyitä. Se on valetta. Se nimittäin pätee myös isompienkin lasten kanssa. Vastahan me seisottiin räntäsateen vihmoessa tuolla ulkona toivottamassa uutta vuotta tervetulleeksi ja nyt kohta taputellaan pakettiin tämäkin vuosi. Siispä...

Hyvää joulukuuta, ihanat lukijani!

Tänään on taas monissa kodeissa avattu joulukalenterin ensimmäinen luukku silmät kiiluen. Kuka on saanut suklaata, toinen lelun ja joku kuvan. Minulla on hauska muisto joulukalentereihin liittyen.

Kuopukseni on ollut hiukan malttamaton kaveri ja joulukalenterikonsepti ei aina ole ollut se selkein tai ehkä se on ollut selkeäkin, mutta onhan sitä kiusausta vaikea vastustaa, kun tietää, että jokaisen kahdenkymmenenneljän luukun takaa paljastuu jotain ihanaa. Yhtenä vuonna meillä oli kummallakin lapsella suklaajoulukalenterit. Kuopukselle terotettiin, että saa avata vain YHDEN joulukalenteriluukun päivässä. Ja että äiti kyllä huomaa, jos hän on omasta kalenteristaan avannut useamman, kuin yhden kerralla. Ensimmäiset päivät menikin ihan hyvässä yhteisymmärryksessä.

Ei ole pelkkä kävelevä hattuteline tuo kuopus: ei ole nyt, eikä ollut silloinkaan.

Yhtenä aamuna heräsimme esikoisen parkaisuun! Mitä hänen joulukalenterille oli tapahtunut? Joka ikinen suklaa oli syöty ja luukut huomaamattomasti teipattu kiinni käyttäen noin kilometrin verran teippiä! :D

Ja samaan aikaan erään herkkusuun oma kalenteri kiilteli lähes koskemattomana. Aika nopeasti tuli kuitenkin tunnustus, että ei vaan voinut vastustaa. 

Kuopus antoi lopulta oman kalenterinsa esikoiselle ja asiat saatiin käsiteltyä ja sovittua. Ja näin turvallisen ajan kuluttua tapaukselle voidaan jo yhdessä nauraa.

Iloista joulukuuta!

Sari

tiistai 26. marraskuuta 2019

Marraskuun kuulumiset

Marraskuu on kuulemma vuoden masentavin kuukausi ja se tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi. Minä voin kertoa, että kun on tarpeeksi sutinaa, ei marraskuu tunnu enää missään.


Marraskuussa...

-Meillä on sairastettu kovempaa kuin pitkiin aikoihin. Ensin toiseen lapseen iski hirvittävä kurkkukipu ja ihan älytön kuume. Ja kun potilas numero 1 saatiin koulukuntoon, toinen tenava aloitti saman sairastamisen. Niin kovat taudit oli kummallakin, että viikon olivat poissa koulustakin ja jäivät tietenkin vaikka mistä paitsi. Ja kyllä olen ollut huolesta sykkyrällä, kun on ollut niin voimaton olo, kun kuumetta ja kipuja ei ole voinut viedä millään pois. Buranakset ja muut on auttaneet hyvin hetkellisesti, mutta labran tulosten mukaan kummallakin oli vaan viheliäinen virus, joka ensin sattuu kurkkuun ja nostaa kuumeen, sitten sen jälkeen jää pitkän yskän muodossa hengailemaan kuvioihin. Tää tauti vie mehut. Kaikista.

-Olen elänyt just päinvastoin, miten neuvon muita tekemään. Kun lapset ovat sairastaneet, olisin kuopuksen kanssa saanut pitää lakisääteistä hoitovapaata sairaan lapsen hoitamiseksi, mutta olen käytännössä ollut kaksi viikkoa kotona etätöissä. Ja minä kun olen aina se, joka sanoo muille, että etkä tee töitä vaan keskity hoitamaan sairasta lasta. Huijariviitan sijaan ansaitsisin sankariviitan, koska työpäivät on olleet melkoisia suorituksia, kun sairastavat lapset ovat köhineet öisin ja omat unet on jääneet lähinnä haaveeksi. Jokainen sairasta lasta hoitava vanhempi ansaitsisi sankariviitan! Edelleen kannustan, ettei kannata leikkiä superihmistä vaan jos voi jäädä hoitamaan sairasta lasta kotiin, niin ole fiksu ja tee se.

-Etsiskelin harmaita hiuksia, joita en ole siis vielä löytänyt. Tämä lähti siitä, kun eräs somevaikuttaja, joka on minua nuorempi, oli havainnut itsellään itsepintaisen harmaan törrökarvan. Siinä sitten tartuin tuumasta toimeen ja aloin sukia tukkani autossa apukuskin penkillä peilin kautta. Onks toi? Onks toi? No tää ehkä? Kotona oli pakko jatkaa syynäystä ja en löytänyt vielä harmaita. Seuraan tilannetta.

-Tappelin pesukoneongelmien kanssa. Vanha pesukone meni rikki ja piti ostaa uusi pesukone. Sen koommin vähän kaikki meni vinoon. Palaan tähän asiaan omassa postauksessa. Sain pesukonepainajaiseen lääkkeeksi itseleivottua pullaa. Kiitos. Koko pussi meni hyvässä yhteisymmärryksessä yhdessä lasten kanssa kahdessa päivässä.

-Näin ensimmäistä kertaa livenä Waltteri Torikan ja Jarkko Aholan, kun he olivat esiintymässä Hartwall Areenalla. Konsertin nimi oli It's now or never. Äiti tykkää näiden herrojen musiikista, joten me siskon kanssa hommattiin liput yllätykseksi äidille jo heti keväällä. Konsertti oli hyvä, seura oli hyvää ja muutama vapaatunti tuli ihan tosi tarpeeseen. Ja joo, ehkä vähän faniuduin.

-Iski tajuntaan, että esikoiseni viettää viimeisiä joulujuhliaan alakoululaisena. Jos joskus kauhistelin sitä, kun omat lapset on eri luokka-asteilla, että täytyy istua joulu- ja kevätjuhlissa "koko päivä", kun juhlat on todennäköisesti eri aikaan. Nyt kauhistelen sitä, kun näiden joulujuhlien jälkeen en tule enää näkemään esikoisen joulujuhlia, kun yläasteella ei enää ole tapana kutsua vanhempia liikuttumaan kynttilöin valaistuun liikuntasaliin.

-Olen valmistellut, kerrankin ajoissa, blogiini tulevaa joulukalenteripostausta.

-Olen haaveillut lomasta, mutta en oikein tiedä, että kenen kanssa ja minne. Olen miettinyt, olisiko minusta omatoimimatkailijaksi yksin hotelliin nukkumaan univelkoja. Vai pitäisikö pakata jompi kumpi lapsista mukaan ja lähteä vaikkapa toiseen kaupunkiin. Vai buukkaisinko risteilyn koko perheelle. Vai pitäisikö lähteä johonkin aikuisten lomalle Eurooppaan. Sitten katsoin tilin saldoa ja muistin, että kirjasto on ihan jees ;)

-Iloitsin siitä, miten nopeasti olin saanut ajan kulumaan vuoden masentavimpana kuukautena! Mulla lukee kalenterissa joka vuosi marraskuun alussa, että muista aloittaa joulufiilistely nyt, eli leivo joulujuttuja ja kaiva ihanat joululehdet säilöistä esiin ja lue niitä. Pidän joulusta ihan älyttömästi ja se tuo sisäistä valoa tähän pimeään vuodenaikaan.

-Meillä olis miehen kanssa tiedossa lapsivapaa. Nyt molemmat kärvistelee alkavan flunssan kourissa, eikä vielä oikein tiedetä miten tässä tulee käymään. Me ollaan viimeksi vietetty tällaista samanlaista lapsivapaata rennomman kaavan mukaan kesällä ja sitä ennen vuosi sitten. Karma please, oliko ihan pakko? Blogiin en ehdi kertoa reaaliaikaista raporttia, mutta Instagramin puolella varmasti käy ilmi, ollaanko päästy viettämään aikuisten aikaa vai onko tauti nujertanut meidät. Instasta löydyn nimellä Saron blogi - tuu mukaan seurailemaan!

Marraskuuta on vielä muutama päivä jäljellä, ennen kuin päästään joulukalenterin ensimmäisen luukun kimppuun. Miten sun marraskuu on mennyt?

Sari



perjantai 22. marraskuuta 2019

Helppo arkiruoka: Banaanipuun alla

Tänään jaan teille ihanan helpon arkiruokareseptin. Reseptin alkuperästä minulla ei ole mitään tietoa, olen saanut sen isältäni vuosikausia sitten. Ilmeisesti se on jonkin sortin ikisuosikki, koska se vielä vuosikymmenten jälkeen on allekirjoittaneen keittiörepertuaarissa mukana.






Banaanipuun alla

Tarvitset:
500g (marinoituja) broilerin fileesuikaleita
1 banaani
1 dl kermaa
1 dl juustoraastetta

Ohje:
Voitele vuoka. Laita broikkusuikaleet pohjalle, viipaloi banaani päälle. Lorauta päälle ruokakerma ja kaada päälle myös juustoraaste. Laita paistos uuniin, 200 astetta 35-45min. Tarjoa lisäksi riisiä ja kasviksia. Meillä oli ihan vaan jääsalaatti-tomaatti-kurkku-omena-sekoitusta.



Keittiöterveisin,
Sari


keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Vanhempi, näin saat itkupotkuraivarit hallintaan

*Kirja saatu Minerva Kustannus

Lasten kasvattaminen tuntuu sitä helpommalta, mitä etäisempi se asia on. Tiedättehän nämä ohjeistajat, joita on vähän jokaisessa niemessä ja notkossa? Metrossa jalkoja penkillä roikottavalle teinille on helppo rähähtää, että etkö sinäkin tyhjäpää nyt voi ne koipesi laittaa lattialle niin kuin muutkin tekee? Kaupassa kiukkuavan pikkulapsen vanhempien selän takana on helppo puhista, että lapsia ei pitäisi tuoda kauppaan ollenkaan jos ei osata olla. Ja vilkkaan taaperon vanhemmille on helppo sanoa kirkkain silmin, että eihän siinä mitään, senkun kiellät vaan ja kyllä se lapsi uskoo. En vaan usko, että yhdenkään teinin vanhempi menee huomauttelemaan penkillä olevista ketaroista tai että uhmiksen vanhempi ehdottaisi kassajonossa edessä olevalle perheelle, että menisittekö kotiinne kiukkuamaan ja pysyisittekö siellä niin kauan, kunnes lapsi on 18 tai osaa käyttäytyä?

Minerva Kustannus


Minun omakohtainen kasvatuksellinen kuningasajatus pölähti päähän vuosia sitten, kun lapset olivat ihan pieniä. Silloinen ajatukseni meni kutakuinkin niin, että sitten kun minulla on teini-ikäisiä lapsia, en anna niiden purinoiden mennä ihon alle. En koskaan. Koska se purnaushan kuuluu vaan asiaan! Kyllä minä muistan millaista teini-ikä oli (ei helppoa) ja minä aion olla niin hyvä ja ymmärtäväinen teinien vanhempi. Semmoinen rento mutta cool ja silti jämpi. HAH HAH HAH, hyvä mä! Helppohan se oli silloin kesken vaipparumban huudella, kun ei sattunut olemaan yhtään omakohtaista kokemusta aiheesta. Vähänpä tiesin ;)

Siispä on onni, että kasvatusasioissa viisaammat ovat koonneet neuvojaan kansien väliin meidän kasvatusmyräköissä tarpovien vanhempien pelastukseksi. Sain Minerva Kustannukselta luettavakseni kirjan Sisu, tahto, itsetunto - Portaat itkupotkuraivareista aggression hallintaan.

Tämä kirja antaa helppoja ja käytännönläheisiä vinkkejä kaikille meille vanhemmille, lasta ja nuorta arvostaviin kasvatustapoihin. Kirjassa neuvotaan esimerkiksi, miten lasta voidaan ohjata siihen suuntaan, ettei tunteet hallitse lasta vaan lapsi oppisi hallitsemaan tunteita. Kirjassa käydään läpi vanhemmille tuttuja kasvatuksellisia asioita, mutta lempeästä ja rakentavasta näkökulmasta. Kirja ei kuitenkaan tarjoile pelkkää pinkkiä hattaraa, vaan käy esimerkiksi läpi 18 aggression porrasta antaen vanhemmille paljon hyviä neuvoja.


Jo ennen kirjan lukemista tein itsetutkiskelua, että mikä on minulle vaikeinta vanhemmuudessa? Minulle ei ole koskaan ollut vaikeaa ottaa vastaan vauvan lohdutonta itkua, uhmaikäisen raivokohtauksia eikä oikeastaan teini-ikäistenkään vänkäystä. Minut on keitetty aika monessa liemessä: olen ollut selvittelemässä jos jonkunlaisia tilanteita, joskus sellaista mitä omat lapset ovat joutuneet kauhomaan läpi ja toisinaan soppaa on ollut hämmentämässä lasten kaverit. Se on ollut aika kasvattavaa. 

Mutta sitten tajusin, että ehdottomasti vaikeinta minulle lasten kasvattamisessa on oma väsymys. Kun minä olen nukkunut liian vähän tai huonosti ja olen tosi väsynyt, minun pinnani on lyhyt ja lähden helposti kiukutteluun mukaan ja murisen naama nurinpäin takaisin. Tiedän, ettei yksikään normaaleja kasvamisen vaiheita läpikäyvän lapsen vanhempi jaksa aina olla hymyssä suin, eikä tietysti tarvitsekaan. Väsyneenä voi iskeä epätoivo: mitä ihmettä minä teen tuon kiukuttelevan tenavan kanssa? Noin 250 sivua myöhemmin minulla on taas uusia, voimaannuttavia työkaluja arkisten konfliktien ratkaisemiseksi. Siellä esimerkiksi neuvotaan, että älä anna tunteen tarttua. Ja että huomaa hyvä. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kirja kertoo selkeästi, mitä pitää tehdä ja miten siitä selviää.


Kirja alkaa näin: "Voiko vanhempi olla hyväksyvä ja arvostava, kun lapsi kiljuu ja tahtoo koko ajan?" Jo siinä kohtaa tiesin, että tämä kirja pitäisi jokaisen vanhemman lukea. Minä olen siitä onnekas, että lähipiirissäni on paljon kasvatuksen ammattilaisia, joten olen saanut kasvatuspulmiin aina hyviä vinkkejä, mutta tiedän, ettei kaikki perheet ole yhtä onnekkaita. Siksi suosittelen tätä kirjaa kaikille, etenkin niille, joilta löytyy erilaisella temperamentilla varustettu lapsi, kuin mitä itse on.

Sari


maanantai 18. marraskuuta 2019

Painajainen perheessä: uusi pesukone vuotaa

Saan usein palautetta siitä, että blogini on "elämänmakuinen". Sellainen palaute tuntuu kivalta, koska juuri sitä tässä on tavoiteltukin. Siloittelematonta arkea iloineen ja suruineen. Tänään kerron teille pienestä vastoin käynnistäni nimeltä uusi pesukone vuotaa.



Oli pakko ostaa uusi pesukone

Pyykinpesukoneen keksijälle olisi pitänyt myöntää vähintäänkin rauhanpalkinto, koska kuinka paljon ihminen säästääkään aikaa sujauttamalla pyykit pesukoneeseen, sen sijaan että alkaisi hinkkaamaan niitä pyykkilautaa vasten. Ainakin minä koen valtavaa kiitollisuutta siitä, että pyykinpesukone puhdistaa perheemme vaatteet tuossa tuokiossa ja minun tehtävä on vaan ladata kone ja tyhjentää se. Vanha uskollinen pesukoneeni oli varmaan jo 10 vuotta vanha ja viimeisen vuoden se on pitänyt melkoista ääntä, linkouksesta puhumattakaan. Nyt jokin aika sitten siitä varmaan irtosi joku osa lopullisesti, koska se piti pestessä aivan kamalaa ääntä. Oli pakko luovuttaa ja hankkia uusi kone.

Siinä missä muut ottavat tuhansien eurojen velat tuosta noin vain, minulle satojen eurojen arvoinen pesukone on iso ja kallis hankinta, mikä ei ole millään tavalla läpihuutojuttu. Mutta hei, miten vaikeaa uuden pesukoneen hankkiminen voi olla?

No, enpä arvannut, että se voi olla tosi vaikeaa ja kamalan kallista.


Tilasin uuden pesukoneen asennettuna, mutta sainkin itse lähteä rautakauppaan

Ajattelin, että tilaan pesukoneen "avaimet käteen"-periaatteella, eli tilasin sen kotiinkuljetuksella (yläkerran) kylpyhuoneeseen saakka kannettuna ja valmiiksi asennettuna sekä otin lisäpalveluna vanhan laitteen poisviennin. Naputtelin tilauksen torstaina ja sain sovittua toimituksen jo tiistaiksi. Sen aikaa me pärjäisimme taloyhtiön pyykkituvan turvin.

Tiistaina kone tuli, kuten oli sovittu. Asennuspojat veivät vanhan koneen pois ja toivat uuden ja alkoivat asentaa sitä. No, sitä ei saatukaan asennettua, koska koneen letkut olivatkin liian lyhyet! Olin aivan ällistynyt, koska olihan siinä ollut aikaisemminkin pyykinpesukone normaalimittaisilla letkuilla. Asentajilla ei ollut mitään varaosia, vaan passittivat minut ostamaan itse tarvittavat härpäkkeet, sen enempää neuvomatta, mitä pitää ostaa. Eipä ollut helppo nakki, kun en ole pesukoneletkujen kanssa tekemisissä kuin pakosta ja lähinnä muuttojen yhteydessä. Tämä ei nyt ihan ollut sitä palvelua, mitä luulin ostaneeni.

Tästäpä alkoikin vääntö sen kodinkoneliikkeen kanssa, mistä tilasin koneen asennuksineen. He olivat sitä mieltä, että etukäteen lähetetyissä ohjeissa luki, että kone tulisi sijoittaa tietyn mitan päähän vesipisteestä. Kone oli sijoitettu kyllä siihen, mutta siltikään letkut eivät yltäneet kiinni. Olin jo maksanut asennuksesta, jota ei tehty, joten nyt he lupasivat lähettää asentajan uudelleen ja joutuisin maksaa siitä uudelleen, koska vian katsottiin olevan siinä, että olin laittanut koneen liian kauas vesipisteestä, vaikka se on vesipisteen vieressä. Perustelin kantaani, etten maksa uutta asentajaa, sillä että missään ei kerrottu, että koneen letkut ovat xx mittaiset, joten en voinut mitenkään tietää ettei letkut ylettäisi ja olin toiminut ennakko-ohjeiden mukaisesti ja varmistanut, ettei asennukselle ole esteitä. Kodinkoneliike myönsi kympin alennuksen asentajan uudesta käynnistä. Hip, **, hei!

Sitten piti hankkia kaikki tarvittavat letkut, jatkokappaleet, liittimet ja sensellaiset. Oli ihan epäuskoinen olo: juuri tästä syystä halusin ostaa koneen kaikkine asennuksineen, ettei minun tarvitse alkaa miettiä mitään nippeleitä. Kyllähän se mietitytti, että minä ostelen kaikenmaailman lisäletkut ja jos ne eivät olekaan yhteensopivat, voikohan niitä edes palauttaa? Huoh.



Asennus ei suju ja tulee mustaa savua - korvista!

Keskiviikkona edellispäivän asentajat tulivat uudelleen. Alkoi melkoinen säätö ja kesken asennuksen kuulin, kun toinen asentaja sanoi puhelimeen, että on ihan sellainen olo, kannattiko tänään lähteä töihin ollenkaan. Olin aivan äimistynyt, että minustako he puhuvat? Aikani sitä puhinaa kuunneltuani kävin kysymässä, että onko heillä vähän rankkaa? Asentajat kertoivat, että töitä on niin vähän, että se tässä vaan harmittaa. Vinkkasin sitten, että tehkää työnne hyvin, niin laitan varmasti hyvää sanaa somessa kiertämään. No, oletteko nähneet minun mainostavan ketään asentajia? Niinpä, ette ole, sattuneesta syystä.

Lopulta asentajat ilmoittivat koneen olevan nyt valmis ja koittivat luikkia tiehensä. Kysyin, että onko kone asennettu suoraan ja kun toinen asentaja koski koneeseen, se heilahti. En sitten tiedä, mitä asennukseen kuuluu, jos konetta ei edes säädetä suoraan? Taas pojat tekivät säätöjä ja olivat jälleen valmiina luikkimaan tiehensä. Pysäytin heidät ja vaadin, että laittakaapas kone päälle, katsotaan, että toimiiko se. Niin kone laitettiin päälle ja vedet lähtivät suihkuamaan tulovesiletkun - ulkopuolelta!

No taas alettiin tutkia ongelmaa ja lopulta asentajat ilmoittivat olevansa valmiit ja että liitintä pitää nyt vaan seurata. Ai että multa lähti tulemaan mustaa savua korvista...

Kokeilin konetta uudelleen ja liitin vuosi edelleen. Hälytin paikalle taloyhtiön huoltomiehet jotka ihmettelivät miten se liitos oli tehty ja miksi johonkin osaan oli koskettu vaikka siihen ei kuuluisi edes koskea. He saivat vuodon lakkaamaan.

Seuraavaksi havaitsin, että kone täristää lingotessa ja ratkaisin ongelman: koneen jalat oli säädetty väärin. Niissä oli sellaiset kiristysmutterit, jotka oli kiinnitetty väärään kohtaan. Kun mutterit kiristi oikeaan kohtaan, kone ei enää täristänyt.

Eikä siinä vielä kaikki - kone laskee vedet alleen. Yhteensä neljästä kohtaa. Ei mistään letkujen kohdalta eikä nukkasihdin kohdalta, mutta tarkistin nukkasihdin varmuuden vuoksi. Valtasi epäusko, että eihän tämä näin voi mennä! Paitsi että, kyllä voi.


No miten tästä eteenpäin?

Tein huoltopyynnön LG:lle. Minä olen kuullut LG:stä pelkkää hyvää, joten toivottavasti he saavat tämän pesukoneen vuoto-ongelman kuriin. Lupaan kertoa, miten tämä tilanne tästä edistyy.



Minua vaan harmittaa ihan älyttömästi, että juuri tämän takia ostin pyykinpesukoneen kaikkine asennuksineen, koska en halua käyttää aikaani letkujen liittämisiin, koneen tasapainotuksiin jne. Ihan niin kuin joku ostaa kotiin viikkosiivouksen: ihminen itse osaa varmasti siivota mutta ei halua ja se on ihan ok. Joku vie auton korjattavaksi autokorjaamolle, koska haluaa palvelua, eikä halua itse tehdä. Miettikääpä nyt, jos autokorjaamot toimisivat kuten tämän kodinkoneliikkeen asentajat: juu, näköjään teidän autossanne on tuo akseli rikki: ostakaapa kaikki tarvittavat nippelit ja tangot (mutta eipä kerrota tarkasti, mitä pitää ostaa, selvitä itse -senkin tyhmä asiakas!), me sitten joku toinen päivä jatketaan askartelua tämän kanssa ;) Menisitkö sellaiselle korjaamolle enää ikinä?

Onnea on taloyhtiön ihana pesutupa, joten emme ole täysin nyrkkipyykin varassa! Haasteena tässä tietysti on se, kun pesulaa voi varata vain kaksi kertaa viikossa. Pesutupa on tosi buukattu etenkin iltaisin ja meillä kun on lapsella iltaisin treenit, menee siinä jo muutama ilta kun ei yksinkertaisesti ehdi pyykkäämään koska ollaan hallilla ja sitten kun itse ehtisi, on joku muu varannut pesutuvan itselleen. Mutta aikataulutetrishän on meidän äitien erityisosaamisalaa, kyllä me tässä puhtaita kalsongeja saadaan tavalla tai toisella ;)

Saa pitää peukkuja, että LG tulee ja hoitaa homman maaliin ja päästään pian pyykkäämään oikein olan takaa :) Rakastan pyykinpesua, kivoin kotityö ikinä! Kunhan vaan on toimiva pesukone.

Kodinkoneliikkeen toiminnasta lähtee reklaamatio ja se kulkee sitten ihan omaa polkuaan. Minulla on omat kohtuulliset vaatimukseni ja ennen kaikkea toivon, että kodinkoneliike ottaa palautteestani opikseen, miten hommia ei hoideta. Sitä en avaa täällä sen enempää, mutta siitä lupaan raportoida, saadaanko pesukonetta koskaan käyttökuntoon vai tuleeko meistä ikuisia nyrkkipyykkäreitä!

Sari




perjantai 15. marraskuuta 2019

Terveisiä Pasilan uudesta HopLopista

*Sisäänpääsyliput saatu Hoplop.fi

Olimme viime viikolla tutustumassa Pasilaan avattuun uuteen HopLopiin. Uusi HopLop on avattu Pasilan sydämessä sijaitsevaan kauppakeskus Mall of Triplaan. Pääsimme tutustumaan lasten kanssa uuteen HopLopiin ennen kuin se avattiin suurelle yleisölle.
 

Pasilan uusi HopLop sijaitsee Triplan P6-kerroksessa, mutta suunnista paikalle menemällä kerrokseen P4 ja seuraamalla DOWN UNDER-kylttejä, niin löydät perille. Tripla on kyllä kätevässä paikassa, meiltä täältä "kaukaa idästä" oli näppärä mennä metro+juna-kombolla perille. 


HopLopissa oli hyvin järjestellyt säilytystilat ulkovaatteille ja kengille. Naulakoiden ja kenkätelineiden lisäksi käytössä on lukittavat kaapit.

Pasilan HopLopissa oli hienot juhlatilat pienille synttäribailaajille. Vaihtoehtoina oli joko avaruushenkinen bailualus tai kimalteleva diskoluola.



Itse valitsin tietysti tulevaksi synttärijuhlapaikakseni emoalukseni, eikun siis avaruushenkisen bailualuksen.



Ihan pienille hoploppaajille on omat tilat autoradan takana. Me ei itseasiassa ehditty testaamaan autorataa ollenkaan, siinä oli jatkuvasti hiukan jonoa ja omat hoploppaajat oli melko malttamattomia ;)

Vaikka HopLop on ehkä mielletty hiukan pienempien lasten menomestaksi, oli Pasilan uusi HopLop laajentanut tarjontaansa niin, että siitä oli tehty entistä houkuttelevampi etenkin koululaisten ja vanhempien silmissä.

Esimerkiksi nämä interaktiiviset kiipeilyseinät oli meidän koululaisten makuun! Valotaululta sai valita mm. erilaisia ratoja, joita sitten seinältä sai koittaa kiipeillä läpi. Kyllä siinä vauhtia riitti ja soijaa pukkas - ihan yleisölläkin!




Sen lisäksi löytyi tietysti tuttuja liukumäkiä, trampoliineja ja korkealle katon rajaan saakka ulottuvia kiipeilyhärpättimiä.








Uutena HopLopissa oli myös melko haastava ninjarata, jossa oli kaksi vaihtoehtoa: helpompi ja haastavampi. Lapset kävivät testaamassa kummankin radan ja oli tosi hauska juttu kaikkine kiipeilemisine ja roikkumisineen!



Ja kuten jo aluksi kerroin, tässä HopLopissa oli panostettu myös aikuisten viihtyvyyteen aivan uudella tavalla. Aikuisten nurkkaus oli akustisesti miellyttävä, eikä kaikki riemun kiljahdukset kuuluneet sinne täysillä. Tämä aikuispesä oli sijoitettu vähän kauemmas huiskeesta, lähelle pienten hoploppaajien meininkejä ja juhlatilojen välittömään läheisyyteen. Myöskin tarjoiluissa on tämä huomioitu: HopLopin kahvi oli korkealaatuista ja hyvän makuista. Ja siinä lasten pomppiessa ja väsymistä odotellessa voi itse nielaista vaikka salaatin. Näen helposti, että vanhemmille varatuissa tiloissa voisi vaikka jatkaa hiukan etätöitä... Puistosta löytyi myös muita istumapaikkoja niin pöytiä ja tuoleja kuin sohviakin, joten jos ryömiminen putkissa ei kiinnosta, voit istahtaa hetkeksi ja ihan vaan olla. Ja jos juuri nyt näytät ällistyneeltä, niin älä turhaan. Kun lapset alkaa olla kouluikäisiä, sinun ei enää tarvitse juosta niiden perässä. Ne nimittäin ilmoittaa, että odota sä tässä, sillä aikaa kun minä kiipeilen!



Nyt kun ulkona on märkää ja pimeää, tai jos luet tätä kesällä kun on aurinkoista ja liian helteistä, niin HopLopissa on aina mukava lämpötila, hyvää kahvia ja iloisia lapsia. Suosittelen käymään Pasilan uudessa HopLopissa tai vähintäänkin pysähtymään jos olet vaikkapa ohikulkumatkalla. Triplaa ei turhaan kutsuta Pasilan sydämeksi ja siksi tämä sijainti on HopLopille mainio. Ja pssst, jos meinaat tehdä etätöitä sillä aikaa kun lapset loikkii pitkin puistoa, muista ottaa laturin johto mukaan, tuolla on nimittäin latauspistokepaikkojakin!

Sari



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...