torstai 3. tammikuuta 2019

Lupaukseni vuodelle 2019

Ihana, uusi vuosi 2019 on vihdoin käynnistynyt. Joka vuosi olen tehnyt jonkun lupauksen, minkä pidän. Huomaan, että alan pehmentymään näiden lupauksieni kanssa ja se on pelkästään hyvä asia.

Sain joululahjaksi ihanan Vuoden paras päivä 2019-kalenterin ja sehän oli kuin elämäni puuttuva palanen! Olen nimittäin syksyn mittaan alkanut oivaltamaan, että mikä tämän hetkisessä elämässäni on tärkeää. Se liittyy yhteen elämäni tärkeimmistä ihmisistä.

Hidasta Elämää Vuoden paras päivä kalenteri 2019

Äiti-ihminen ei kuulemma saa sanoa, että hänen elämänsä tärkein ihminen on hän itse. No kyllähän se kuulostaa pahalta ja itserakkaalta, mutta anna kun selitän.

Äiti (ja toki isäkin, mutta puhun nyt omasta näkökulmasta) usein antaa itsestään paljon ja vähän vielä enemmänkin perheensä vuoksi. Monet äidit raatavat ihan uupumukseen saakka. Raadetaan töissä, kotona, opintojen parissa, perheen parhaaksi, lasten harrastusten eteen ja niin edelleen. Omaa aikaa (vetää henkeä, palautua) ei ole. Osa sanoo, ettei edes tarvitse sitä. Ei nyt kai, kun siihen on tottunut, ettei sitä ole koskaan. Mutta mitäs sitten, kun äiti uupuu aivan totaalisesti ja palaa ihan loppuun?

Siksi meidän äitien (isät myös!) pitäisi muistaa pitää itsestämme hyvää huolta. Sitä tarkoitan sillä, että oman elämäsi tärkein ihminen olet sinä itse. Nyt ei ole kyse siitä, että jos sinulla on yksi omena, syötkö sen itse vai annatko lapsillesi vaan kyse on siitä, että jos sinä et pidä huolta itsestäsi ja palat loppuun, kuka niistä lapsista sitten pitää huolta? Siksi on tärkeää, että sinä hoidat itseäsi. Eikä se riitä. Sinun pitää ihan rakastaa itseäsi.

Hidasta Elämää Vuoden paras päivä kalenteri 2019

Ja joskus voi tulla burnout vaikka kuinka sätkisi vastaan. Joko perhe-elämässä. Tai työelämässä. Tai elämässä ylipäätään. Se, että tunnistaa burnoutin ja hakee apua, on juuri sitä itsestään huolehtimista, rakastamista. Ja joskus tarvitaan joku, joka vetää ylös sieltä sohvalta hakemaan sitä apua. Sitä kutsutaan lähimmäisen rakkaudeksi.

Tänä vuonna 2019, minä lupaan rakastaa itseäni.

Hidasta Elämää Vuoden paras päivä kalenteri 2019

Juttelimme tästä lasten kanssa. Mitä se oikein tarkoittaa, että rakastaa itseä? Mitä se tarkoittaa, kun sanotaan, että vasta sitten kun rakastat itseäsi, voit rakastaa muita? Voiko itseä rakastaa niin paljon, ettei rakasta enää ketään muuta? Pian löysimmekin vastauksia siihen, että itserakkaus voi näyttäytyä ikävällä tavalla ja jos vain ajaa omaa asiaa eikä ollenkaan ajattele muita, se voi olla huono asia. Ja se on aivan eri asia kuin se, että rakastaa itseä. Juuri sellaisena kuin on. Ihana huomata, miten fiksuja lapsia kotona kasvaa, kun tällaisiakin asioita voidaan yhdessä pyöritellä.

Tänä vuonna aion tehdä enemmän niitä asioita, mitkä minusta tuntuu hyvältä. Nukkumaanmenoajan aikaistaminen (koska nukkuminen on ihanaa), enemmän kävelylenkkejä (helpottaa nukahtamista), parempaa ravintoa (kukapa voisi vastustaa hyvää ruokaa), lempeitä asioita: aikaa lukea kirjaa, neuloa, jättäytyä hetkeen fiilistelemänä - lopettaa alituinen kiirehtiminen. Kuulostaa helpolta, kliseeltä ja/tai liibalaabalta, mutta ei muuten ole mikään helpoin rasti. Viimeksi uudenvuodenaattona tuntui, että tunnit loppuvat kesken: ruuat oli tekemättä, lasten kanssa vuoden 2018 yhteenvedot fiilistelemättä, kuvat ottamatta, kynnet lakkaamatta...seis seis SEIS! Oli pakko viheltää peli poikki ja lopettaa se kiire. Ja niin ilta jatkui - ilman kiireitä.

Hidasta Elämää Vuoden paras päivä kalenteri 2019

Ja se kaikki mitä satsaa itseensä, kantaa hedelmää perheelle. Se, että rakastaa itseä tai satsaa itseensä ei ole yhtään lapsilta pois. Minun omat ajat ei ole (yleensä) baarireissuja tai pitkiä poissaoloja yksin. Lähden lenkille voidakseni paremmin - ja voin ottaa lapset mukaan. Samalla tulee höpöteltyä mukavia asioita yhdessä. Tai jos hätistelen stressiä pois stressikorttien kanssa, tenavat yleensä pukkaa siihen vierelle tekemään samaa. Tai mietipä taikinaterapiaa, ihan parasta yksin ja yhdessä! Toki joskus haluan ladata omia akkuja yksin. Silloin teen asioita yksin. Kirjoitan, luen tai menen vaikka ulos. Ja faktahan on se, että ei nämä lähes teini-iän kynnyksellä olevat lapset aina halua roikkua äidissä, ylläri! Tämä on se kuuluisa "win-win"-tilanne.

Eikä arki ole aina pelkkää vaaleanpunaista hattaraa. Se on märkiä ja haisevia ulkovaatteita eteisessä. Se on napakkaa sanailua esiteinin kanssa pitääkö lukea kokeisiin vai saako mennä kavereiden kanssa ulos. Se on uhmakkaan kuopuksen kanssa nappien pitämistä vastakkain, kun peliaika päättyy. Se on lopulta pyykkivuorta ja ikuista pahaa ruokaa. Arki haisee joskus pahalta, mutta ei voi mitään. Mutta kun itse voi paremmin, sitä jaksaa paremmin. Huomaan, että viime syksynä pinnani oli lyhyempi kuin viivoittimen pienen mittayksikkö. Kun tuli pyhä ja lomat, oli aikaa analysoida mennyttä. Miksi murjotin niin paljon? Miksi lapset olivat niin hankalia? Kunnes tajusin, ettei lapsissa ollut mitään vikaa vaan nyt piti katsoa omaan napaan. En halua olla samanlainen kiukkuliisa enää keväällä. Siksi täytyy raivata tilaa ja aikaa ja alkaa rakastaa myös itseä. Ja tämä harmonia jatkuu takuulla siihen saakka, kunnes ei enää jatku. Eli kun teini taas tulee ja nyrpistää nenäänsä keittiössä, että miks täällon aina niin pahaa ruokaa, mä muutan mummolaan! Jospa nyt muistaisi paremmin, että tuo on teinien tehtävä ja pidemmällä pinnalla varustettu vanhempi jaksaa sitten ottaa kommentista kopin niin, ettei se mene ihon alle vaan sulaa kuin juusto pitsan päälle. Tai jotakin sinne päin, heh!

Hidasta Elämää Vuoden paras päivä kalenteri 2019


Teitkö sinä uudenvuodenlupauksia?

Sari




1 kommentti:

  1. Juuri näin, itseään rakastavat ja itsestään huolta pitävät vanhemmat antavat jälkikasvulle parhaan kasvualustan. <3 Sydämellistä sunnuntaita Saron. <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...