Saron blogi

*Kaupallinen yhteistyö: Rajala Pro Shop Melkein joka kodissa on sellainen. Niitä voi olla yksi tai useampi. Niihin sisältyy todennäköisesti hirmuinen tunnelataus. Mutta meillä ei ole sellaista. Joko arvaat mikä se on? Paitsi, että nyt vihdoin ja viimein meilläkin on sellainen! Kuvakirjat ovat olleet markkinoilla jo vuosikaudet, mutta arvaa mitä? Minä olen tilannut ensimmäisen lapsistani koostuvan kuvakirjan vasta nyt tänä vuonna eli 2019. Ja ne väittävät, ettei muka vanha koira opi istumaan ;) No höpö höpö, hyvinhän tämä sujui! Eli siis ei istuminen vaan kuvakirjan teko. Tilasin meidän perheen ensimmäisen kuvakirjan Rajala Pro Shopista. Kuvakirjan aiheeksi valitsin lapset ja keräsin sinne 40 kuvan verran kuvia lapsista ja asettelin ne sekalaiseen järjestykseen, ilman tekstejä. Valitsin sellaisen kirjan, jossa kuvat on vaakatasossa, joten koitin valita kirjaan mukaan pelkästään vaakakuvia. Joillekin sivuille tuli pystykuva, mutta ei se ole niin vakavaa. Olisihan pystykuvia v

Yksi lempipaikoistani Helsingissä on Luonnontieteellinen museo . Suosittelen sitä niin kauempana asuville, kuin paikallisillekin perheille. Luonnontieteellinen museo sijaitsee 5 minuutin kävelymatkan päässä Kampin kauppakeskuksesta ja 10 minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Lippujen hinnat eivät päätä huimaa ja esimerkiksi lastenvaunuja kerroksesta toiseen liikuttaa hissi. Jos hiihto ei kiinnostele tai lomaviikon säät ovat muuten vaan mahdottomat, museot siitä kivoja kun siellä voi harrastaa "sisäliikuntaa" kävelemällä 10 000 askelta kuivin jaloin ja ilman purevaa tuulta. Toki täällä on kiva käydä muutenkin, "mä haluun" on ihan kelpo syy lähteä museoitumaan! Luonnontieteellisessä museossa on Ihan pimee -talvilomaseikkailu nyt viikolla 8 ja viikolla 9 (vuonna 2019). Tämä tarkoittaa sitä, että pakkaa mukaan laukkuun oma fikkari , elikkäs suomeksi taskulamppu, koska Suomen luonto -näyttelyssä on ihan pimeetä ! Löydätkö näyttel

*Kaupallinen yhteistyö: SOS-Lapsikylä Blogissani vilahtelee toisinaan termi ”ruuhkavuodet”. Jotkut pitävät sitä hirvittävänä sanana, mutta minusta se on oikein kuvaava sana, koska kuten monien lapsiperheiden, myös meidän arki on toisinaan ihan mahdotonta huisketta. En ole tainnut koskaan avata teille meidän viikkojemme sisältöä, joten nyt käsillä on harvinaista herkkua: kurkistus meidän edelliseen viikkoon . Uskon, että moni pystyy samaistumaan tähän tohinaan! VIIKKO 6/2019 Oma työvuoro: neljään. Miehen työvuoro: viiteen. Mies hoitaa siis lasten aamut ja minä otan lapsista kopin töiden jälkeen. MAANANTAI Viikko alkoi heti vinksin vonksin, koska olin unohtanut tehdä maanantain ruuan sunnuntaina, siispä heti töiden jälkeen sain alkaa (kasvis)makaronilaatikon tekoon. Sillä aikaa kun ruoka oli uunissa, tarkistin ekaluokkalaisen läksyt ja aloitin auttamaan viitosluokkalaista harvinaisen vaikeiden läksyjen kanssa. Pohdimme ruokaan saakka äikkää, ruuan jälkeen vaih

Yksi suurimmista tunteenpurkauksista on itku. Vauvat itkevät, koska se on vauvojen tapa viestiä asioita. Kun viestintätavat kehittyvät, itkukin jalostuu. Itkun sanotaan puhdistavan, keventävän oloa, helpottavan. Mutta miten on, saako äiti itkeä lasten nähden? Kuva: Pixabay Lapsikin oppii peittelemään itkuaan Sanon aina muille kanssaäideille, että tietenkin omat tunteet saa näyttää, myös lasten edessä. No kunnon "rageemiset" saa kyllä pitää ihan omana tietonaan, niitä ei tarttis puskea kenenkään verkko- tai tärykalvoille. Lapset on tosi fiksuja ja ne vaistoaa kyllä, jos kaikki ei ole hyvin ja äiti panttaa itkua sanoen, että "ei mulla mikään ole". Lapsi apinoi vanhempiaan käytösasioissa - niin hyvissä kuin pahoissakin ja näissä itkuasioissa myös. Eli silloin lapsikin oppii, että itkemisessä on jotain pahaa, noloa tai muuten vaan panttaamisen arvoista. Hyvä, paha itku Toiset itkevät herkemmin, kuin toiset. Ja jotkut ei itke. Kukin on se

Suomen some tuntuu suorastaan "räjähtäneen" sen jälkeen, kun ihana Liemessä -bloggaaja lanseerasi uuden herkkupastan: uunifetapastan. Somekansa on ihan hullusti innostuvaa porukkaa - ja se on pelkästään hyvä asia. Minä olen suolaisen fetajuuston ystävä ja tiesin jo heti reseptiä lukiessani, että tulisin rakastumaan tähän hittipastaan ja kuinkas kävikään? Koska minulla on tapana pipertää koko viikon ruokalista kerralla, jouduin aikataulullisista syistä odottelemaan sunnuntaihin saakka, ennen kuin pääsin tekemään tätä ihanaa pastaa. Ja tiedäthän mitä odottamisesta sanotaan? Että hyvää kannattaa odottaa. Ja kyllä kannatti. Ohje löytyy Liemessä-blogista: Uunifetapasta Tarkkasilmäisimmät huomasivatkin, että ohjeesta poiketen uunivuoassani köllöttää kaksi fetapalaa. Juu, tuplasin fetan määrän, kun meillä oli neljä nälkäistä syöjää. Suosittelen! Ai niin. Lähiprismasta oli basilikat ja medium-chilit loppu. Ostin sitten vaan hyvi

*Kirja saatu: Minerva Kustannus Oy Lukeminen lapselle kannattaa aina. Mutta lukemisesta ei kannata ottaa paineita. Ei tarvitse lukea tuntikaupalla joka päivä, jos se ei tunnu luontevalta. Riittää, kun luette silloin kun ehditte, vaikka vartin kerrallaan. Ja tämä Moksu-kirja kannattaa ottaa haltuun, lue miksi! ;) Kiva, kun sinä tulit lukemaan tätä blogipostausta. Huomaatko miten hienoa? Sinä osaat lukea! Moni luulee, että lukutaidottomuus ei koske suomalaisia. Mutta fakta on se, että vielä tänä päivänäkin meillä on paljon suomalaisia (eri lähteet kertovat erilaisia lukuja), jotka eivät osaa lukea. Mieti! Suomessa! Lukutaito ei ole itsestäänselvyys. Ja siksi siitä, että osaa lukea, kannattaisi iloita, ihan päivittäin. Me saimme luettavaksi Minervan uuden ihanan lasten kirjan nimeltä Moksu ja Avaruus-Osmo . Se on ihana kertomus pehmoisesta puuvillapupusta, joka kohtaa Avaruus-Osmon. Löytyyköhän heille yhteinen kieli, vaikka Avaruus-Osmon antennia pitikin hieman virittää? Ja

Suomen neuvolajärjestelmä on hyvä ja ainutlaatuinen. Neuvoloissa on kuitenkin kuntakohtaisia eroja. Lue juttu ja kerro miten neuvolajärjestelmä on palvellut teitä? Tervetuloa meille, terveydenhoitaja! Kun odotin esikoistani, kuulin jo äidiksi tulleelta ystävältäni, että kun lapsi syntyy, neuvolasta tullaan ensimmäisen kerran kotikäynnille. Se oli minusta ihana kuulla! Ei muuta kun vauvan syntymää odottelemaan ja sitten tervetuloa meille, terveydenhoitaja! Kun sitten esikoiseni syntyi ja viimein koitti se hetki, kun oli ensimmäisen neuvolakäynnin vuoro, selvisi, että silloisessa kotikaupungissamme ei tehty kotikäyntejä ollenkaan. Olin bilirubiinien väsyttämän pienen vauvan aivan uupunut äiti ja se neuvolareissu tuntui aika ylivoimaiselta ajatukselta. Vauva oli näet niin väsynyt, että häntä syötettiin kahden tunnin välein – läpi yön, koska vauva ei olisi itse herännyt syömään, hänet heräteltiin sitä varten. Voin kertoa, että se oli ehkä elämäni väsyttävintä aikaa, kun ole