lauantai 2. helmikuuta 2019

Neuvolapettymykseni - kun liika on liikaa

Suomen neuvolajärjestelmä on hyvä ja ainutlaatuinen. Neuvoloissa on kuitenkin kuntakohtaisia eroja. Lue juttu ja kerro miten neuvolajärjestelmä on palvellut teitä?



Tervetuloa meille, terveydenhoitaja!


Kun odotin esikoistani, kuulin jo äidiksi tulleelta ystävältäni, että kun lapsi syntyy, neuvolasta tullaan ensimmäisen kerran kotikäynnille. Se oli minusta ihana kuulla! Ei muuta kun vauvan syntymää odottelemaan ja sitten tervetuloa meille, terveydenhoitaja!

Kun sitten esikoiseni syntyi ja viimein koitti se hetki, kun oli ensimmäisen neuvolakäynnin vuoro, selvisi, että silloisessa kotikaupungissamme ei tehty kotikäyntejä ollenkaan. Olin bilirubiinien väsyttämän pienen vauvan aivan uupunut äiti ja se neuvolareissu tuntui aika ylivoimaiselta ajatukselta. Vauva oli näet niin väsynyt, että häntä syötettiin kahden tunnin välein – läpi yön, koska vauva ei olisi itse herännyt syömään, hänet heräteltiin sitä varten. Voin kertoa, että se oli ehkä elämäni väsyttävintä aikaa, kun olen sitä tyyppiä joka tarvitsee elääkseen 8-tunnin yöunet, 2-tunnin pätkissä nukkuminen tuntui kidutukselta. Mutta mitkälie äitisupervoimat pitivät minut liikkeessä. Niin ja kahvi!

No, ei siinä auttanut muu kuin työntää maassa viistävät silmäpussit rintsikoihin vai maidottomat lärpättimetkö siellä heilui, en enää muista, mutta vaunut kohti neuvolaa. Meiltä oli matkaa lähimpään neuvolaan varmaan kilsan verran mutta sekin oli vaihtelevasti pelkkää nousua tai jyrkkää mäkeä. Toinen vaihtoehto olisi ollut triplata matkan pituus ja mennä pelkkää loivaa ylämäkeä koko matka. Onneksi olin silloin fyysisesti hyvässä kunnossa eikä helteet enää olleet pahimmillaan, joten onnistuin jotenkin tuuppimaan vaunut ylämäkeä pitkin neuvolaan saakka. Hieltä ja henkisiltä ärräpäiltä ei voinut välttyä. Kotimatka oli sentään pelkkää alamäkeä. Sen olin jo vähän niinku ansainnutkin.



Olen pettynyt


Minä olin kyllä vähän pettynyt siihen, että neuvolan kotikäyntiä ei ollut. Minä ajattelen, että neuvolan väelle olisi tärkeää nähdä, millaisissa olosuhteissa perhe asustelee eikä nyt kyse ole siitä, että onko marmorilattiat tai onko olkkari imuroimatta. Siinä on kuitenkin iso ero, että onko koti kuin kaatopaikka vai asuttavassa kunnossa. Kaatopaikkaperhe voi tarvita apua arkeen, sitä avun tarvetta ei ehkä itse aina huomaa eikä kaverit kehtaa sanoa. Siksi ulkopuolisesta silmäparista voisi olla hyötyä. Tottakai minulla oli oma lehmykkä ojassa, en olisi suoraan sanottuna jaksanut raahautua ensimmäiselle neuvolakäynnille maasto-olosuhteiden vuoksi. En voi kuin kuvitella, jos olisin ollut keisarinleikkauksessa, miten lyllertämiseksi se mäen kapuaminen sitten olisi mennyt vai taksiko olisi pitänyt tilata. Olin niin pihi ja sisukas mutsi jo silloin, että jälkimmäinen ei olisi tullut kyseeseen kuin äärimmäisessä hädässä. Tiätty.



Yli 10 neuvolantätiä


Toinen mikä neuvolassa rassasi oli se, kun meillä ehti olla lasten neuvolauran aikana varmasti yli 10 neuvolantätiä. Anteeksi, ei saisi ”täditellä”. Siis terveydenhoitajaa. Eikä tosiaan ainuttakaan miestä. Vaikka asuimme samassa paikassa, meillä ehti olla kolme eri neuvolaa, koska silloinen kotikaupunkimme uudisti aluejakoja ja me olimme jossain käsittämättömällä pläntillä keskellä kaupunkia mutta samalla ei mitään, tai siltä ainakin se tuntui, kun meitä jatkuvasti uudelleen järjesteltiin. Lopulta meidät sijoitettiin meitä lähinnä olevaan neuvolaan, minne oli vain puolen kilometrin matka, suoraa tasaista tietä. Olisipa se ollut meillä jo alun perin. Aina noita aluejakoja ei ole niin helppo ymmärtää.

Ensimmäisen kahden vuoden ajan lähes jokaisella neuvolakäynnillä oli eri kasvo: terveydenhoitaja oli vaihtunut tai sitten meidät otti vastaan harjoittelija tai kesätyöntekijä. Samoin neuvolalääkärinä oli ihan joka kerta eri ihminen. Olen tavannut varmaan parikymmentä eri ihmistä kahden lapsen neuvolauran aikana. Se on aika paljon se ja varmaan ihan syystäkin sanon, että liika on liikaa tässäkin asiassa.




Kunnon hoitosuhde jäi puuttumaan


Kun terveydenhoitaja vaihtui usein, siitä seurasi se, että hoitosuhteesta jäi puuttumaan jatkuvuus. Kenenkään kanssa ei pystynyt muodostamaan kunnon hoitosuhdetta. Aina kun eteen tuli uudet kasvot, piti kertoa koko tarina alusta, ketä me ollaan ja mitä ne isot pussit tekee siinä edessä. Ei siis pelkästään ne maidottomat riippikset vaan ne silmäpussit myös. Mekin oltiin silloin avuntarpeessa. Ikuinen yövuoro otti veronsa, mutta emme päässeet unikouluun vaikka ihan suoraan pyysin sitä. Olen jälkikäteen miettinyt, johtuiko se siitä, ettei kenellekään muodostunut kokonaiskuvaa siitä, miten väsyneitä me oikein oltiin, kun henkilö aina vaihtui ja useinhan tuoreet äidit kertovat olevansa väsyneitä. Kukaan ei vaan tajunnut miten kamalan väsynyt minä olin. Onneksi minulla oli tukiverkko, joka venyi ja auttoi niin paljon kuin mahdollista. Kaikki läheiset ympärilläni tekivät vuorotyötä, mutta sain silloin tällöin vauvelin hoitoon ja kun tiesi että vauvalla on kaikki hyvin, sain itsekin kuorsattua univelkoja pois.


Helsinki ja hyvät terveydenhoitajat palauttivat uskoni neuvolasysteemiin


Lopulta neuvola vaihtui ihan omasta syystä, koska muutimme Helsinkiin. Sen jälkeen meillä ei enää montaa neuvolakäyntiä ehtinytkään olla, mutta Helsingissä homma hoitui selkeästi: saimme olla saman neuvolan asiakkaana aina viimeiseen käyntiin saakka ja vastassa meitä oli sama ihana ihminen, joka oli ensimmäinen, jolle muodostui kokonaiskuva siitä, miten meillä menee. Olimme kolmesti erilaisen avun tarpeessa ja aina saimme lähetteen eteenpäin ja ongelmat tulivat kuntoon.

Vaikka se kuulostaa julmalta, että meillä etenkin vauva-aikoina vaihtui terveydenhoitajat tiuhaan tahtiin, täytyy myöntää yksi asia. Meitä oli aina vastassa tosi ystävällinen hoitaja. Sitä en osaa sanoa, miksi vaihtuvuus oli niin suurta, oliko hoitajamitoitus pielessä vai oliko se alue, jossa asuimme, epämukavaa aluetta työskennellä, koska vaikka perheillä keskimäärin taisi mennä ihan kivasti, niitä synkkiä tarinoita sieltä alueelta taisi löytyä tosi paljon. Olipa niin tai näin: kohtaamiset oli lähes aina onnistuneita ja niistä jäi mukavat fiilikset. Kaikki ne hyvät kokemukset yhdessä palauttivat uskoni neuvolasysteemiin. Toivottavasti kuntakohtaiset erot on nykyään pienempiä ja palvelut tasapuolisesti parempia.

**

Kävikö teillä neuvolan terveydenhoitaja kotikäynnillä?
Kuinka monta terveydenhoitajaa teillä on ollut neuvolassa?

Sari


12 kommenttia:

  1. Meillä esikoisen aikaan kävi terveydenhoitaja kotikäynnillä. Se oli ihan mukava käynti, vaikka ei meilläkään mahdottoman pitkä matka ollut neuvolaan.Ei onneksi kauhean montaa eri "tätiä" ole ollut, ja toisaalta me käydäänkin normaalia harvemmin neuvolassa lasten kanssa. Silloin kun mennään, niin on se kyllä kivaa, että siellä on vastassa tuttu kasvo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että kotikäynti toteutui ja että neuvolassa vastassa on tuttu kasvo :) Silloin sinne on epäilemättä helpompi mennä ❤

      Poista
  2. Kaikesta sitä saa ongelman. Monessa maassa lapsiperhe ei saa tuollaisia palveluja kuin Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Elä muuta sano! Tai siis saa sanoa jos tulee mieleen ja totta turiset!

      Poista
  3. Meillä käytiin ensimmäisen kerran kotona kun Neiti oli kahden viikon ikäinen. Tässä tosin on se, että oltiin viikko sairaalassa ja tässä välissä ehdittiin käydä ottamassa multa tikit pois neuvolassa jossa pieni myös punnittiin. Mutta siitä en neuvola systeemiä syytä missään nimessä, mun synnytys ei mennyt moneltakaan osin putkeen josta johtui erinäinen määrä käyntejä ekan parin kuukauden aikana.

    Meillä on ollut tässä reilussa vuodessa lapsen täytettyä 3kk melkein aina eri hoitaja. Uudistuksia on tehty paljon, toivon että saadaan pitää nyt tämä viimeisin jatkossa. Jotta se kokonaiskuva säilyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja ah okei, no teillä on sitten ilmeisesti sattunut muuttujia matkaan. Ja toivotaan, että nyt viimeisin tekkari jää teille jatkossakin. Ihan sen jatkuvuudenkin kannalta :)

      Poista
  4. Meillä ei esikoisen aikaan käynyt kotikäynnillä, kun oli kuulemma niin kiireinen, joten meidän piti raahautua sinne. Muistan että vähän ärsytti, mutta yhden lapsen kanssa vielä helppoa. Seuraavalla kierroksella sitten tulikin kaksoset, ja silloin vähän myös meinasivat, että josko pääsisimme käymään neuvolassa.. No silloin sanoin jo ihan suoraan että me ei esikoisenkaan aikaan saatu sitä kotikäyntiä, ja olisi tosi hieno juttu jos onnistuisi edes kaksosten kohdalla. Ja lopulta onnistui, mutta meidän oma terkkari ei päässyt tulemaan, vaan sijainen.. Sinänsä huvittavaa, ettei muka ehditä tulla vaikka näitä palveluja kuitenkin tarjoavat. Itsekin hieman pettynyt asiaan..
    Esikoisen kohdalla tosiaan terkkari vaihteli alussa useamman kerran, ja koin etten juuri apua saanut, kyseessä oli erittäin huonosti nukkuva vauva... Muistaakseni n. 8kk iästä lähtien ollut nyt sama terkkari, joka myös tuplien kanssa ollut, ja siitä lähtien on homma toiminut lastenneuvoloissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kommentista ja onpa ikävää, että kiire syö tässäkin asiassa resursseja. Onneksi jaksoit pitää puolesi ja sait kotikäynnin! Ja ihanaa kuulla, että nyt on tuttu terkkari ❤

      Poista
  5. Meillä kävi neuvolantäti kotona, asuimme Hgissä ja Oulunkylässä. Silloinen th oli aivan ihana, vanhempi nainen, kokenut ja fiksu, ei turhia hötkyillyt ja osasi tukea. Myöhemmin jätin neuvolakäynnit pois, koska koin ne turhaksi (muutimme pienemmälle paikkakunnalle, josta en kokenut saavani tukea); täysimetin pitkään ja lähinnä keskityttiin katsomaan Piltti ja Bona mainoksia ja sitä, miten upeita valmis ruokia on saatavilla. Pitkään täysimetetyn vauvan kasvusta/painokäyristä ei juurikaan ollut tietoa/ymmärrystä ja muutenkin tuli tunne, että verorahat menee ihan hukkaan koko neuvolasysteemissä. Nyt lapset ovat 18v ja 15v :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla myös tällaisesta kokemuksesta, että jättää neuvolakäynnit kokonaan pois. Ihan käsittämätöntä, että täysimetetyn lapsen käyrät on olleet silloin ihan munkkilatinaa. Imetys on niin luonnollista, jännä miksei neuvolat ole paremmin siitä kärryillä. Ja näinpä, ihan täyspäisiä ja oikean kokoisia lapsia tulee ilman neuvolaakin! :)

      Poista
  6. Meillä on kaikkien viiden lapsen aikana käyty kaksi kertaa kotikäynnillä äitiysneuvolasta ja kerran lastenneuvolan puolelta. Ja meillä on ollut alusta asti yksi ja sama teellä joka vaihtui vain kun muutettiin eri paikkakunnalle. Täälä on vaihtuvuus ollut vähän suurempaa, mutta on niitä samojakin naamoja näkynyt!

    Mä kyllä ymmärrän mistä sä kirjoitat. Se on ihana tunne kun meet lapsen kanssa neuvolaan ja teellä tietää kysellä muistakin lapsista samalla. Tai osaa kysyä, että "ootko ajatellut tehdä nyt samalla tavalla kuin edellisen vauvan kanssa". Arvostan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja ai että sulin tuolle lauseelle: "ootko ajatellut tehdä nyt samalla tavalla kuin edellisen vauvan kanssa"! Olisipa ollut niin ihanaa, kun vastassa olisi ollut ihminen joka tuntee minut ja meidät, eikä olisi aina tarvinnut aloittaa alusta: no enpä imettänyt enkä ole nukkunut -- ai niin joo, aloitetaanpas alusta... No mutta, tiedän että itse osuin vain johonkin neuvolalliseen bermudan kolmioon ja elin keskellä pyörrettä ja iloitsen valtavasti kun te muut olette saaneet nauttia jatkuvuudesta - toivottavasti teillä nyt jatkossakin olisi samoja kasvoja ja pienempi vaihtuvuus :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...