tiistai 5. maaliskuuta 2019

Asuuko teilläkin hyvä mies mutta huono isä?

Jotenkin siinä vaan käy niin, että vauvan synnyttyä siitä hyvästä miehestä tuleekin huono isä. Kävikö teilläkin niin? Onkohan se joku tarttuva juttu, kun monessa perheessä on tunnistettu tämä sama ongelma? Miten huonosta isästä pääsee eroon?

Pixabay

Kun vaipat oli taas väärin päin


Kuulin tuossa taannoin juttua huonoista iseistä. "Kun huono isä oli, taaaaaaaaas, pukenut vauvalle mekon väärin päin! Puhumattakaan vaipasta, kun ei vaan voi ymmärtää, että kumpi puoli tulee eteen ja kumpi taakse. Ja kun lahkeet jäi laittamatta oikein, pissat lirahti päiväunilla suoraan vaunuihin! Hirveä peseminen! Eikä se isä oikein erota pitääkö -5 asteen pakkasille laittaa vauvalle vaunuihin ulos toppapuku vai välikausipuku ja makuupussi, aina jotain on liikaa tai liian vähän. Huonot isät ei muista ollenkaan pitikö vauvalle antaa nyt sosetta vai maitoa. Eikä ne huonot isät konttaa lasten kanssa sisäleikkipuiston putkiliukumäkeen, toisin kuin noi jotkut hyvät isät. Huono isä unohti viedä keskimmäisen tenavan hammaslääkäriin ja haki kuopuksen tarhasta vasta kun soitin ja muistutin. Kaverin lapsen isä taas on niin ihana, kun vei lapsensa risteilylle ja mylläsivät siellä pitkin pallomeriä mennen tullen! Ei meidän isimies lähtisi sellaiseen ikinä."


Hyvästä miehestä huonoksi isäksi


Palataanpa ajassa hieman taakse päin. Olet aikoinaan tavannut ihanan miehen ja ihastunut niin kovin, että ensimmäiset kuukaudet olet vaan liihotellut maan pinnan yläpuolella vaaleanpunaiset lasit silmillä. Aivan ihana mies, joka voitelee sinulle leivät ja tuo perjantaikukat kaupasta. Hieroo kipeitä jalkojasi ja tilaa pizzat, kun ei halua rasittaa sinua keittiössä. Mahtava tyyppi, tästä tulee ihana isä.

Sitten tulee vauva.

”Ja kun eihän se mies nyt ymmärrä mistään mitään. Eihän vauvalle nyt voi mitään korvikemaitoa antaa, vaan äidinmaitoa! Eikä mitään tuttipulloa, vaan rinnasta suoraan, mikä kysymys tuokin oikein oli, eikö se ajattele mitään? Taas oli sukkahousut puettu bodyn päälle, vaikka piti laittaa alle. Onko se nyt niin vaikeaa tajuta? Eikä taaperolle voi mitään sipsejä antaa, niissähän on suolaa niin, että aikuinenkin saa slaagin! Eikö tuo tajua mitään?”


Isät putoaa kelkasta


Yle uutisoi helmikuun alussa siitä, että parituhatta ammattilaista koulutetaan kohtamaan isät paremmin perheille suunnattujen palvelujen parissa. Edelleen monilla tuntuu olevan vahva oletus, että äiti on se, joka menee lapsen kanssa neuvolaan ja monien kokemus on se, että jos isä on mennyt lapsen kanssa neuvolaan, häneltä voidaan kysyä, että "missäs lapsen äiti on?". Kukaan ei kysy äidiltä, "missäs lapsen isä on?".

Isät putoaa helposti kelkasta heti vauvaperhealun jälkeen, kun isyyslomat on pidetty, mies käy töissä eikä enää tule tai pääse neuvolaan (neuvolakäynnin ajalta ei makseta palkkaa). Työvuoron vaihtaminen ei aina onnistu, eikä esimerkiksi poliisi voi piipahtaa kesken työvuoron neuvolassa lapsensa kasvua ja kehitystä seuraamassa. Omasta kokemuksesta totean, että jos äitienkin kohtaaminen neuvolassa on aina nopeaa ja joskus jopa liukuhihnamaista, ei isejä ole kaikissa neuvoloissa tai muissa perhepalveluissa huomioitu senkään vertaa. Keskitytään vaan siihen kenellä on se vauvakumpu tuossa navan kohdalla tai sitten siihen, että mitenkä se äiti pärjää sen piltin kanssa. Ja sitten ihmetellään, kun isejä ei kiinnostele. Ei ihme!


Eroon huonosta isästä


Miten huonosta isästä pääsee eroon? Vastaus on: asennemuutoksella.

Ammatillinen asennemuutos
Isien huomiointi raskaus- ja pikkulapsiaikana on ollut aivan retuperällä ja on ihanaa lukea, että näihin asioihin on alettu vihdoin ja viimein panostaa. Kuulostaa hyvältä, että ammattilaisia koulutetaan nyt myös kohtaamaan isät eikä heistä katsota enää läpi. Toivottavasti neuvoloiden ja muiden lapsiperheiden kanssa työskentelevien resurssit pidetään sellaisena, että heillä on aidosti aikaa kohdata myös isä eikä vaan rämpiä läpi "pakolliset".

Äitien asennemuutos
Toisaalta luulen, että me äidit asetetaan itse niille iseille paineita. Monille äideille lastenhoito tulee ihan ”luonnostaan”. Tunnistetaan puolikkaasta äännähdyksestä onko kyseessä märkä vaippa, nälkä vai tarve päästä päiväunille. Meillä on visio kuinka lapsi puetaan ulos, kun ulkona on -2, tuulee koillisesta ja sataa räntää, mutta mennään vaunuilla myötätuuleen bussiasemalle. Tilannehan olisi aivan eri, jos olisi etelätuuli eikä sadetta ja menisimmekin kirjastoon eli vastatuuleen. Meidän pitäisi antaa isien olla isejä omalla tavallaan. Kyllä he oppivat pukemaan vauvansa, ei kukaan lastaan uikkareissa talvella ulkoiluta. Kyllä se isäkin oppii tunnistamaan äännähdykset: jotkut tarvitsevat useamman toiston kuin toiset. Mutta niinhän se menee meillä äideilläkin! Itse en tunnistanut esikoisen itkuista moneen viikkoon, että mistä kenkä puristaa, mutta vasta sitten myöhemmin huomasin äänen sävyissä ja tahdossa eroa. Ja ihan vaan tiedoksi: kaikki vauvat eivät esimerksiki hiero silmiään, kun heitä väsyttää ;) Jos annamme liian kärkkäästi palautetta sotkuisesta syöttämisestä tai vääränlaisesta pukemisesta isälle, tapahtuuko vetäytymistä, että on parempi antaa äidin hoitaa hommat, ettei kaikki mene väärin?

Ja mitä sitten jos isä ei ryömi putkiliukumäessä lapsen kanssa tai askartele keijupölyraketteja limsapulloista? Anna sen isän viedä lapsensa pelaamaan futista tai uimaan. Toiset tykkää urheilusta, toiset lukemisesta, joku askartelusta ja loput isät jostain muusta.

Pahinta mitä voit tehdä, on se, että vertailet. Kun kaverin mies lähti lasten kanssa uimahalliin tai sirkukseen etkä sinä koskaan tee mitään! Kannusta isää olemaan isä rohkeasti omalla tavallaan. Ei kaikkien isien tarvitse mahtua samaan muottiin. Pätee meihin kaikkiin vanhempiin.

Isien asennemuutos
Ja lopuksi: itsestähän se lähtee. Täytyy vaan uskoa ja luottaa siihen, että minä olen ihan riittävän hyvä isä. Kysehän on kuitenkin omasta lapsesta. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa pukea vauvalle sukkia. Eikä sillä nyt ole suurta merkitystä, onko taaperolla perhekerhossa mintunväriset housut vai ne keltaiset. Pääasia, että on vaatteet. Toivon, että isät ottavat rohkeasti roolinsa isänä. Ei sellaisena, kuin oma isä oli. Eikä sellaisena, mitä muut odottavat. Vaan sillä tavalla, mikä itsestä tuntuu parhaalta.


Anna isälle mahdollisuus olla hyvä isä


Mieti nyt. Tuohon mieheen olet joskus ihastunut ja rakastunut tulenpalavasti, koska hän oli hauska, kiva ja hyvä ihminen. Onko siitä hyvästä miehestä tosiaan tullut huono isä? Voisiko ajatella, että annettaisiin isälle mahdollisuus olla hyvä isä – niin että toteuttaa vanhemmuutta itsensä näköisellä tavalla? Ihan niin kuin me äiditkin: toinen imettää taaperoaan, toinen ei. Toinen antaa lapselle sormiruokaa, toinen ei. Kukin tyylillään ja jokainen koittaa varmasti toimia oman lapsensa parhaaksi.

**

Mitä sinä ajattelet tästä asetelmasta: hyvä mies mutta huono isä? Mitä ajattelet omasta isästäsi tai lapsesi isästä? Uskaltaako hän olla omanlainen isä vai onko suosilla heittäytynyt taakse, ettei tekisi mitään väärin?

Sari
-joka kannustaa puolisoaan olemaan juuri sellainen isä, kuin hän itse haluaa olla.


2 kommenttia:

  1. No eihän nuo edes olleet huonon isän ominaisuuksia. Huono isä on sellainen joka laittaa kaiken muun lasten ja perheen edelle eikä edes ole kiinnostunut lapsistaan.

    VastaaPoista
  2. As the admin of this web site is working, no uncertainty very rapidly it will be famous,
    due to its quality contents.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...