perjantai 15. maaliskuuta 2019

Haluan syödä yksin!

Joidenkin tutkimusten mukaan suomalaiset perheet syövät liian harvoin yhdessä ja usein perheitä kehotetaankin ruokailemaan enemmän yhdessä. Ja sitten olen minä, ihan tavallinen perheenäiti, joka haluaakin syödä yksin.

Aamupala Kaksplus Marimekko Siirtolapuutarha

Aamupala Avokado Marimekko Siirtolapuutarha

Lapsiperhearki voi olla melkoista härdelliä, myös ruokapöydässä. Kun yksi opettelee vasta lusikoimaan ja häntä autellessa toinen napero työntää sillä aikaa lihapullaa korvasta sisään, jäähtyy omat sörsselit lautaselle ja muumioituu sinne, koska ruokailun jälkeen täytyy viedä tahmatassut käsien ja nassun pesulle, vaipan vaihtoon, vessahommiin ja päikkäreille. Monissa perheissä kotona oleva vanhempi syö sitten, kun ehtii. Jos ehtii.

Aamupala Kaksplus Marimekko Siirtolapuutarha Jenni Heiti

Kuulemma joidenkin tutkimusten mukaan perheet syövät liian harvoin yhdessä. Ja se on täysin ymmärrettävää, kun arki on toisinaan tosi vauhdikasta: ellei pöydässä ole niitä itse lusikoimaan opettelevia tyyppejä (jotka elävöittävät ruokailutilannetta, ymmärrettävästä syystä), niin aikataulut voivat mennä helposti solmuun eikä yksinkertaisesti ehditä saman pöydän ääreen hyvällä tahdollakaan.

Parhaimmillaan perheen ruokahetki on ihana yhteinen, sosiaalinen tilanne. Ruokailun lomassa on helppo vaihtaa päivän kuulumiset, jutella niitä näitä, haaveilla tulevasta lomasta ja miettiä seuraavan viikon aikatauluja. Yhteinen ruokahetki lasten kanssa on myöskin tärkeä oppimistilanne. Eli lapsi oppii, että nyt ollaan pöydän ääressä ja lusikoidaan lautanen tyhjäksi, eikä keskitytä pelkästään pöytäseurueen naurattamiseen. Lastenkin arki on hektistä ja aktiviteetistä toiseen rynnimistä, on siis oikeasti tärkeää osata rauhoittua paikoilleen ilman virikesirkusta. Näin opitaan myös hyviä tapoja, kun on aikuisia tai muita ruokailijoita joista voi ottaa mallia, eli että kattilasta ei ronkita nakkeja sormilla eikä nenää niistetä leipään.

(Mutta muista se, että vaikka lapsi osaa kotona hyvät pöytätavat, ravintolassahan ne unohtuu sitten heti, mutta älä luovu toivosta, jokaisen meidän lapsi on saanut lohduttoman uhmaraivarin jo ennen kuin ruuat on saatu pöytään ja muksu on ongittu mitä kummallisimmista paikoista takaisin omaan pöytään jatkamaan ateriointia.. Ja silti tässä sitä silti ollaan, kaikkien noiden härdellien jälkeen, ihan täysjärkisenä, wuhuu!)

Aamupala Kaksplus Marimekko Siirtolapuutarha Samae Koskinen

Aamupala Avokado Marimekko Siirtolapuutarha

Silti minä haluan syödä joskus yksin. Ei millään pahalla, mutta kyllä. YKSIN. Miksikö?

Esimerkki: jos olen ollut villi ja olen valvonut perjantaina myöhään ja mennyt nukkumaan vasta klo.23. (Ei saa nauraa, eh!) Herään sitten lauantaiaamuna klo.6:35 siihen, kun lapset nahistelevat onko lelu minun vai sinun ja kun saan etsittyä prillit päähän, käyn erottamassa lapset omiin huoneisiinsa ja kehotan lepäämään vielä, mutta ainoa mitä he keksivät on jotakin "pientä pintaremonttia" ja taas nousen sanomaan kilinästä ja klonkkeesta, että sais loppua jo?! Lopulta kello on 8, olen aivan lopen uupunut ja valmis palaamaan takaisin nukkumaan, mutta pää on jo hereillä, joten ei voi enää nukkuakaan. Siinä kohtaa lapset on valvoneet jo monta tuntia ja nyt ne istuu sohvalla toistensa paikoilla tai hengittää samaa ilmaa ja uusi nahistelu on taas valmis! Silloin minä haluan ruokkia lapset ensin ja vasta sitten, kun olen saanut heidät ulos tai johonkin aidosti rauhallisiin hommiin, on ihana istahtaa aamupalalle, yksin. Se hetki omaa rauhaa, kun ei tarvitse olla erotuomari, Talent-tuomari, Suomen tietotoimisto tai mitään muutakaan. Vielä parempaa, jos on jotakin herkullista luettavaa, kuten maaliskuun Kaksplus-lehti. Ehtii syödä rauhassa, nautiskella kahvista, saada aamun lempeästi käyntiin. Tai sama juttu iltapalalla: ehtii hektisen päivän jälkeen ottaa lempeän laskun yöhön, kun saa hetken olla yksin, ihan rauhassa ja litkiä iltakahvin ihan omaan tahtiin. 

Aamupala Marimekko Siirtolapuutarha

Mutta en minä aina halua syödä yksin. Se kävisi pitkän päälle yksinäiseksi, kun on tottunut koko konkkaronkkaan ympärillä. Vaikka aamu- tai iltapalan popsin mieluiten omassa rauhassa, niin minä rakastan perhepäivällisiä. On niin ihanaa, kun voidaan viikonloppuna tai lomilla laittaa ruokaa pitkän kaavan kautta, istua kaikki saman pöydän ääreen ja nauttia sekä ruuasta että hyvästä seurasta. Toki arkisinkin yhteinen päivällinen on meillä hyvin keskeisessä asemassa: ehtii vaihtaa kuulumiset, kun istumme kaikki saman pöydän ääreen, jos vaan suinkin ehdimme. Meillä on tapana kertoilla, että "mitä opin tänään? ja se onkin sangen kiinnostavaa kuultavaa, mitä kukakin on oppinut. Onhan toki aina yhtä kiinnostavaa kuulla, että millä kehonosalla eräs on oppinut tekemään pieruääniä. Terveisiä perheestä, hei!

Aamupala Kaksplus Marimekko Siirtolapuutarha Ihana arki

Syötkö sinäkin joskus yksin?
Miksi?

Sari


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...