lauantai 29. kesäkuuta 2019

Jos lapseni ei olekaan hetero, mitä teen?

Helsinki Pride-viikkoa vietetään perinteisesti kesäkuun viimeisellä viikolla. Pride-viikon tarkoituksena on muistuttaa, että meillä kaikilla ihmisillä on yhtäläiset oikeudet, riippumatta siitä millaisia me olemme. Yksi Pride-viikon tärkeimmistä slogaaneista onkin: rakkaus kuuluu kaikille. Mutta jos lapseni ei olekaan hetero, mitä teen?


Pride-viikko aiheuttaa suomalaisissa kaiken kirjavia tunteita. Osa on ihan fiiliksissä, osa on aivan karvat pystyssä. Ei voida ymmärtää miksi pridea pitää tuputtaa joka tuutin täydeltä ja miksi edes pitää marssia moisten asioiden puolesta?

Ideaalissa maailmassa meillä kaikilla olisi yhtäläiset oikeudet: esimerkiksi homoseksuaalit parit saisivat tehdä ihan samoja asioita kuin heteroparit: mennä kirkossa naimisiin, adoptoida lapsia, elää normaalia elämää ja tulla hyväksytyksi juuri sellaisena, kuin on. Mutta kun eihän tässä vielä olla lähelläkään sellaista yhdenvertaisuutta, mutta suunta on kuitenkin oikea. Suomi on ihanan edistyksellinen monellakin inhimillisellä mittarilla, mutta on meillä vielä työtä tehtävänä näiden asioiden puolesta. Eikä voida puhua piden tuputtamisesta vaan sangen onnistuneesta markkinoinnista erittäin tärkeiden asioiden saralla, jos pride-jutut ovat bongahtaneet sellaistenkin ihmisten silmiin ja korviin, joita asia ei varsinaisesti kiinnostele. Ja niin kauan meidän täytyy tehdä töitä näiden asioiden eteen ja marssia, kunnes ihmisoikeudet on saatu Suomessa hyvälle, inhimilliselle ja yhdenvertaiselle tasolle.

Näin vanhempana sitä on tullut myös pohdittua asiaa lähemmin: mitä jos oma lapseni ei olekaan hetero? Mitäs minä sitten teen?

Tiedän tapauksia, kun aikuiset lapset eivät kehtaa tunnustaa vanhemmilleen olevansa esimerkiksi homoseksuaaleja. Ja tiedän, että tällaisessa tilanteessa, kun henkilö vihdoin on saanut kakistettua totuuden ulos, jotkut vanhemmat ovat kääntäneet selkänsä, sille ihan omalle lapselleen. Surullista ja järkyttävää. Miten kukaan voi tehdä omalle lapselleen niin?

Jos minun lapseni tulee joskus kertomaan, että hän onkin bi, gay tai vaikka hetero, niin minä otan sen tiedon ilolla vastaan. Olisin todella otettu siitä, että lapsi haluaa puhua minulle niin henkilökohtaisesta asiasta. Ja mitä voisin muuta tehdä, kuin pakahtua onnesta, jos ja kun lapsi on itse sinut itsensä kanssa ja onnellinen? Matka minuuteen on tosi mielenkiintoinen ja itsensä löytäminen - tai edes oikealla polulla kulkeminen on niin palkitsevaa!

Minun tehtäväni tässä maailmassa on paitsi hoputtaa lapsia iltatoimissa, kuunnella läksykiukut, puhaltaa pipit pois, niin luonnollisesti tehtäväni on myös rakastaa lapsiani ehdoitta ja loputtomasti. Ja niin minä teen ❤ 

Sari
-Happy Pride!

ps. olitpa sitten avarakatseinen tai jotakin muuta, jos oman lapsen seksuaalinen suuntautuminen mietityttää, lue tämä juttu Seta nuorten sivuilta. Se on tarkoitettu juuri teille vanhemmille. Pääset juttuun TÄSTÄ. Linkki aukeaa uuteen ikkunaan.


perjantai 28. kesäkuuta 2019

Juhannus 2019 ja yöttömän yön hullut hommat

Jokaisen äidin painajainen lienee se, kun lapsi ilmoittaa haluavansa ja myös aikovansa valvoa läpi yön. Minä ainakin arvostan omia yöuniani eikä läpi yön valvominen kuulosta lainkaan mahdollisuudelta. Vaan kuinkas kävikään?


Juhannusaattona kävimme esiteinin kanssa paikallisen ostoskeskuksen kahvilassa siemailemassa juhannusjuomat: hän pillimehua ja kakkupalan, minä joulutunnelmaa hönkivän chai latten. Lapsi totesi, että "niin, kun meillä ei tänä juhannuksena ole mitään tekemistä..." Minä löin saman tien vastapallon ja ilmoitin, että ei, vaan minä olen valinnut, ettei me lähdetä mihinkään juhannushulabaloihin. Kulunut alkukesä on ollut vilkas ja huisketta on piisannut, joten päätin, että juhannus me otetaan ihan iisisti, kotona. Kyse ei siis ole siitä, että meillä ei olisi mitään tekemistä vaan että tämä tämä kaupunkijuhannus on mahdollisuus.

Juhannusaatto kului kotimaisemissa kuumasta päivästä tiristen: oltiin vaan, tehtiin ruokaa ja lapset kirmasivat ulkona minkä jaksoivat. Siinä keskellä kaikkea tohinaa kuului ne pysäyttävät sanat tenavan suusta: "minä aion valvoa läpi yön ja katsoa, millainen se yötön yö oikein on". Normaalisti olisin aivan kauhuissani, koska rakastan nukkumista, mutta nyt ajattelin, että kun kerran on juhannus ja tosiaan yötön yö, niin fine, valvotaan!

Normaalien iltatoimien aikaan pakattiin lapset autoon ja huristeltiin veden äärelle ihailemaan aurinkoa ja hiekkarantaa. Pelattiin vähän Pokemonia, käytiin kuvaamassa "sumujen sillalla", väisteltiin valkoposkihanhia poikasineen sekä riemukkaissa juhlatunnelmissa olevia juhannuksen juhlijoita.

Kun päät tyynyyn-aika oli ohitettu, kurvasimme kotiin iltapalalle. Kuunneltiin Reino Nordinin musaa ja sipsi+limu-huuruissa päätettiin lähteä läheiselle kentälle yömölkylle. Ei muuta kun paksummat vaatteet päälle, mölkyt kainaloon ja kentälle. Kello oli 22 illalla ja aurinko paistoi kirkkaana. Se jos mikä oli lapsista tosi ihmeellinen juttu. Lapset alkoivat kuitenkin osoittaa jo melkoisia väsymyksen merkkejä mutta urheasti he lähtivät mukaan peliin, koska heitähän ei siis yhtään väsyttänyt ja mehän valvotaan koko yö... Kentälle päästyämme yksi alkoi pelata ihan omia pelejään, suuttui kun komennettiin, potkaisi suutuspäissään pari mölkkykeilaa kumoon ja lähti murjottamaan kädet puuskassa sivummalle. Yksi otus lähistölle jumiutuneesta humalaisparvesta tuli ostamaan meidän mölkkyä, mutta hätisteltiin hänet takaisin omiensa pariin, koska mölkky on meidän ja pelit pahasti kesken. Pientä draamaa oli vähän yhden jos toisenkin pelaajan kanssa, mutta niistä selvittiin. Bongattiin yksi ilmadronekin vakoilemassa meidän peliä, huiskuteltiin ja jatkettiin. Kaksi erää myöhemmin, oltiin saatu pelattua tarpeeksi yömölkkyä. Hävisin toisen pelin kokonaan, toisessa tulin jaetulle ekalle sijalle. Kerrankin laji jossa olen melkoinen suksee enkä pelkästään surkee.

Koska mölkyn loputtua kello ei ollut vielä edes puolta yötä, päätimme lähteä vielä yöttömän yön fillarilenkille. Maisemat olivat upeat: taivas hohti vaaleanpunaisena ja lapset toistelivat iloisena mutta puoliunisena mantraa "ei mua väsytä, ei mua väsytä". Päätimme pyöräillä yhdelle hylätylle leikkikentälle, ihan vaan todetaksemme, että sielläkin oli juopottelijoita, joten emme voineet jäädä leikkimään sinne. Lähistöllä oli toinen leikkipuisto, päätimme hilpasta sinne. Ihan vaan todetaksemme, että yksi mölyjuopottelujengi oli juuri tallaamassa siihen suuntaan. On se kumma, kun keskellä yötä ei voi mennä leikkipuistoon leikkimään? ;) 

Päätimme siitä lähteä sitten laskettelemaan kotiin päin ja kotimatkalla päätin ottaa videokuvaa siitä, että fillaroin. Koska fillaroin aika harvoin, olihan se nyt somepätkän arvoinen suoritus. Toinen lapsi ajoi edessä ja toinen takana. Juuri kun olin saanut kameran päälle, pusikosta pyörän eteen pyyhälsi HIIRI, kuten videolle huusin ja väistin sitä fillarillani suht terävällä väistöliikkeellä. Jäin pystyyn, en kaatunut ja lapset ihmettelivät, että mikä sille oikein tuli... Piti tarkentaa kuuntelijoille, että se oli siis ROTTA, joka sieltä pusikosta hyppäsi pyörän eteen. Rotta-parka varmaan ihan kauhuissaan, kun kukaan ei liiku siellä hänen kotikulmillaan yöaikaan ja nyt meinaa päästä hengestään, juhannusyönä! No onneksi kumpikin selvisimme säikähdyksellä. Lapsilla on muuten yllättävän hyvä kunto. Ne ajoivat fillareillaan varmaan ylinopeutta, kun minä koitin puuskuttaen sitkuttaa perässä. 

Kotiin poljettuamme lapset vielä mongersivat, että ei väsytä yhtään, ei väsytä yhtään. He vetelivät iltapalan huiviin ja kurvasivat iltatoimien kautta sänkyihinsä. Kello löi jo aamuyön tunteja, kun he painoivat päät tyynyyn. Itse kävin nukkumaan hetkeä myöhemmin ja kävin vielä tarkistamassa, valvooko nämä "ei väsytä"-tyypit. Ja eivätpä valvoneet vaan tasainen tuhina kuului kummankin huoneesta. Sellainen se yötön yö oli, melkoista säpinää aina juhannuspäivään saakka. Ja vähänkö olin iloinen, miten heittäytyviä yllätyshulluja täällä meillä on kasvamassa. Hitsi, että mä tykkään noista mun naperoista!

Sari


torstai 20. kesäkuuta 2019

Juhannuksen helpoin jälkkäri: kulhokakku

Keskikesän juhlassa nautitaan kesän mauista ja otetaan rennosti! Tämän rennompaa jälkkäriä ei ole olemassakaan, joten jos et vielä ole keksinyt mitä ihanaa tekisi juhannuksen iloksi tai haluat tehdä muutakin kuin pönöttää keittiössä, niin pyöräytä superhelppo ja nopea kulhokakku!

Tähän kakkuun tarvitset aineiden lisäksi innokkaita apureita maistelemaan ettei mansikat tai suklaa ole mennyt pahaksi ja jonkunhan sitä täytyy litkiä jämäkermavaahdot kaapimesta, mutta huom vasta sitten kun kakku on valmis ;)





KULHOKAKKU

Perinteisen reseptin sijaan kerron, miten tämä tehdään. 

Ensin tehdään kääretorttupohja ja jäähdytetään se. Sen jälkeen, kun kääretorttupohja on kunnolla jäähtynyt, vatkataan kerma vaahdoksi ja sekoitetaan kermavaahdon sekaan rahkaa. Voit valita valmiiksi maustettua rahkaa tai maustamatonta rahkaa, jolloin kannattaa sujauttaa sekaan hieman sokeria.

Sitten vaan revit isohkoja paloja kääretorttupohjasta ja lähdet latomaan niitä ja kermarahkaseosta tarjoiluastiaan kerroksittain. Voit halutessasi kostuttaa kääretorttupohjaa ladonnan yhteydessä. Ja järjestys on suurin piirtein tämä: kääretorttupohjaa, (kostutus), kermarahkaseosta, marjoja - toista kunnes tarjoiluastia on täynnä tai sinusta lopputulos näyttää valmiilta. Koristele kulhokakku lopuksi marjoilla, mintunlehdillä, suklaalla, hedelmillä, karkeilla - ihan mitä vaan kaapista löytyy. Tässä koristelussa överit on parempi kuin vajarit.

Tämä on niin ihana kakku, kun ei se oo niin justiinsa jos kermaa on vähemmän ja rahkaa enemmän tai jos kaapissa ei ole yhtään mustikoita on vaan mansikoita. Tämä kulhokakku tehdään niillä aineilla mitä on ja mitä ei ole, sitä ei tarvita.

Ja maistuu takuulla kaikille.
Muulloinkin kuin juhannuksena!



Hyvää Juhannusta!

Sari



maanantai 17. kesäkuuta 2019

Pistikö hyttynen? Näin saat kutinan loppumaan!

Kesä, juhannus - ja hyttyset ovat täällä taas! Tänä kesänä hyttysiä on kuulemma enemmän kuin aikoihin ja moni onkin raportoinut sosiaalisessa mediassa esimerkiksi mökeiltään, kuinka niitä pistäviä ja siivekkäitä öttiäisiä on enemmän kuin tarpeeksi.



The Body Shop Tea Tree Oil

Kaupat notkuvat jos jonkunlaisia suojamyrkkyjä, joilla hyttysen puremilta voisi mahdollisesti välttyä. Etenkin pienten lasten kanssa kannustetaan myrkkyjen sijasta verhoamaan lapsi vaatteilla, mutta itse olen jo kokenut sen, ettei se itsensä verhoilukaan aina riitä: hyttyset pistävät tämmöstä A-luokan lihaa vaatteiden läpi. Kun meidän lapset olivat pieniä, saatoimme joskus suihkuttaa esim. takin ulkopinnalle lapsille soveltuvaa hyttysmyrkkyä, mutta koskaan emme suihkineet aineita suoraan lasten herkälle iholle. Vaikka lapset ovat isompia, emme siltikään voitele heitä iholle suihkittavilla myrkyllä ja sekös hyttysiä houkuttaa. Lapselta jäi otsa suojaamatta (koska lippis), niin siinähän on nyt hieno rivi kivasti kutisevia patteja.

Kävin siis itsekin tuossa taannoin mökillä, kun kävin hakemassa lapset takaisin kotiin kesäloman vietosta (koska minä olen edelleen töissä, oli kivaa, että lapset saivat lomaviikon lomatekemisineen toisaalla - kiitos isovanhemmat!) ja sillä muutaman tunnin reissulla sain varmaan yli sata hyttysen puremaa ja minulla ne kutisevat ihan älyttömästi, etenkin näin alkukesästä. Vaikka kuinka napsin allergialääkettä, täytyy puremiin kokeilla muitakin poppaskonsteja. Kyselin mm. omassa Instagramissani vinkkejä hyttysten puremiin ja sainkin monta aivan uutta vinkkiä, kiitos niistä kaikista. Niiden innostamana päätin kirjoittaa tämän postauksen. Kaikki vinkit eivät edes mahtuneet mukaan...

Tässä on nyt koottuna minun ja lukijoideni parhaita vinkkejä, kuinka saat hyttysen piston aiheuttaman kutinan loppumaan. Nämä ohjeet on tarkoitettu ns. "perusterveille ihmisille": ei  siis vauvoille, herkkäihoisille eikä muutenkaan herkästi allergisoituville. Rajussa allergisessa reaktiossa unohda kokeilut ja ota heti yhteys lääkäriin.

Tekstin lopussa on vielä kysymys yhden kasvin lehdestä. Ne jotka tietää, tietää... Mutta tiedätkö sinä? ;)




Näillä  vinkeillä saat hyttysen piston aiheuttaman kutinan loppumaan

NÄMÄ LÖYDÄT KOTOA

  • Etikka - etikan hapokkuus helpottaa kutinaa. Kokeile töpöttää laimennettua etikkaa yksittäisen paukaman päälle.
  • Käsidesi - estää näppylän nousun ja vie pois kutinaa.
  • Sinkkivoide - jokaisen lapsiperheen kaapista löytyy varmasti sinkkivoidetta, joka viilentää ja rauhoittaa ärtynyttä ihoa. Sinkkivoiteella on myös suojaava vaikutus.
  • Sokeripala - aseta hieman kostutettu sokeripala pistokohdan päälle, se imaisee myrkkyä itseensä eikä paukamasta ehdi tulla iso ja kutiseva. 
  • Sylki - "vanha kansa" on tiennyt monta muutakin asiaa ja he tietävät myös kertoa, että sylkeä kannattaa laittaa itikan piston päälle. En tiedä mihin tämän voima perustuu, mutta on sangen käypä hoito!

OSTA APTEEKISTA

  • Aloe vera-geeli - lievittää kutinaa ja auttaa myös auringon polttaman ihon paranemisessa.
  • Antihistamiini - allergialääkkeet tehoavat hyvin myös hyttysen pistoihin. Muista lukea annosteluohjeet tarkasti.
  • Etono - on hyönteisten puremiin tarkoitettu puikko. Se on antihistamiini, joten ethän käytä samaan aikaan muun antihistamiinin kanssa.
  • Kortisonivoide - mietoa hydrokortisonia saa laittaa yksittäisen näpyn päälle. Kortisonivoidetta kannattaa laittaa vain vähän ja pienelle ihoalueelle. Sen käyttöä herkillä ihoaluilla kannattaa välttää, eikä kortisonivoidetta saa omin päin käyttää viikkoa pidempään.
  • Pihkasalva - auttaa kaikenlaisiin ihovaurioihin: nirhaumiin, palovammoihin ja kuulemma myös hyttysen pistoihin.
  • Terracort - sisältää antibioottia ja kortisonia, joten tämä auttaa jo raavituille paukamille, jos alkaa näyttää siltä, että iho on tulehtumaan päin.



MUUT

  • Hamppurasva - hoitaa ja suojaa ihoa, auttaa myös itikan puremiin.
  • Teepuuöljy - teepuuöljy on oikea ihon hoidon ihmelääke, jos minulta kysytään. Sitä voi ostaa joko valmiiksi laimennettuna tai laimentamattomana eteerisenä öljynä. Jos ostat teepuuöljyn eteerisenä öljynä, laimennathan öljyä ennen käyttöä. Teepuuöljy on minun henkilökohtainen suosikkini aina kun iholle tulee mitä tahansa ongelmia: näppyjä tai hyttysen pistoja ja meiltä löytyykin aina kaapista purkillinen tätä. Sen lisäksi hyttyset eivät pidä teepuuöljyn tuoksusta, joten kun hyttyset haistavat tämän tuoksun iholtasi he siirtyvät mieluiten toiseen kohteeseen.

**

Loppuun vielä yksi kysymys. Tiedätkö sinä mistä on kysymys?

Minkä kasvin lehti tämä on? Ja jos mietitään mitä kaikkia klompsuja kesällä voi tulla, niin tiedätkö miten ja mihin tätä "hoitomuotoa" on ollut tapana käyttää?



**

Tsemppiä vaan muillekin A-luokan lihaa oleville kanssaihmisille, joiden ihoa hyttyset ei vaan pysty välttelemään, vaan on pakko päästä vähän puraisemaan! 

Sari



tiistai 11. kesäkuuta 2019

Pikkuruista kaupunkiviljelyä


Kaupunkiviljely on siitä mukava harrastus, että se ei vaadi isoja tiluksia vaan ainoastaan luovaa mielikuvitusta. Meillä on käytössämme postimerkin kokoinen piha, jossa saa kasvattaa erilaisia juttuja yhden tiettyyn paikkaan laitetun laatikon verran. Aikaisempina vuosina meillä on kasvatettu kukkia, mutta tänä vuonna päätin muuttaa sen viljelyslaatikoksi. Keväällä suunnittelimme lasten kanssa mitä mihinkin kohtaan laitetaan: tähän tulee ruohosipuli, tuohon kylvetään salaatin siemenet ja tuossa voisi menestyä tomaatti.

Niin tuli kevät ja kylvön aika. Laitoimme laatikkoomme myös esimerkiksi rucolan ja ruohosipulin jämät ja kovin ylpeänä ne jäivätkin sinne törröttämään. Mutta eipä aikaakaan, kun taloyhtiömme pihamaalle muutti myös söpö pieni rusakko, kutsuttakoon häntä vaikka nimellä Pupu de Rusacco. Rusacco oli niin pieni, että sen emo kävi ruokkimassa häntä pihalla ainakin aamuisin ja iltaisin. Äitirusakko vaan juoksenteli pihaan pitkät koivet suhisten ja ruokinnat hoidettuaan hän loikki yhtä sukkelasti pois. Mutta pikkurusakko se vaan majaili milloin kenenkin pihalla.


Olinkin jo ehtinyt ihmetellä, miksi meidän rucola ei oikein kasva tai jos kasvaakin, niin kovin toispuoleisesti. Kunnes eräänä iltana näin, kuinka Pupu de Rusacco istuskeli oikein tyytyväisenä istutuslaatikossamme, rucolat suupielestä roikkuen. Kävi ilmi, että hän oli siis vedellyt napaansa kaikki paprikan taimet, salaatin alut, rucolat, kaikki. Ei tietenkään kaikkea kerralla, vaan vähän kerrallaan, hartaudella nautiskellen. Voihan pupu sentään!

Koska kasvatuslaatikkomme oli pieni ja sen hoitaminen olisi ollut tosi hankalaa rusakon pitävän aidan ylitse, rusakko voitti tämän erän 1-0 ja palasimme takaisin normaaliin, eli maan tasalla olevaan laatikkoon laitetaan vain kesäkukkia. Ja muilta osin harjoitammekin siis pikkuruista kaupunkiviljelyä!
  

Laitoimme kasvamaan hieman mansikkaminttua. Pistokkaat ovat vielä juurtumassa.



Tomaatit evakuoitiin ämpäreihin.



Salaatin alku loikkasi myös kulhoon.



Muuta ei ehkä tänä kesänä viljellä.
Vaikka mieli tekisi.


Minulla (kuten sukuni naisilla...) on kaikenlainen "kuopsutus" verissä ja nautin aivan suunnattomasti siitä, kun saa mennä kuopsuttelemaan puutarhaan. Olkoonkin pienimuotoista ja amatöörimäistä, mutta on se niin ihanaa. Ostin alkukesästä Fiskarsin Xact-rikkaruohonpoistajan ja Instagram-seuraajani tietävätkin, että miten innoissani sillä nyppelin voikukkia pihasta. Ja kun oma piha tuli kuntoon, kävin myös nyppimässä naapurin pihan - ihan luvan kanssa tietysti ;) Siitä se sitten lähti. On ihanaa upottaa sormet multaan. Kitkeä, kuopsuttaa, istuttaa ja nauttia ulkona puuhailusta. Terapeuttista!

Puutarhurointi on kyllä sikälikin kivaa, kun on jo tämän ikäiset lapset. Raha nimittäin kiinnostelee ja apukäsiä tuntuu olevan aina tarpeen tullen tarjolla, etenkin jos hinnasta sovitaan ;) 

Olen myös seurannut innolla Lähiömutsin viljelypalstajuttuja, kun he hankkivat tänä kesänä oman viljelypalstan. Voi millä ilolla sitä palstaa hoidetaan ja kyllä, se viljelyilo on tarttunut minuunkin! Viljelypalstoista sen verran, että meillä on siis täällä melkoisen tiheään asutussa Helsingissä tällaisia viljelypalstoja, eli maaplänttejä jotka on laitettu osiin ja sieltä kaupunkilaiset voivat hankkia oman palstan ja viljellä koko sydämensä kyllyydestä. Meilläkin on sellainen viljelypalsta tuossa ihan kulmalla, mutta kun kesä tuntuu menevän enemmän töissä kuin jouten ja lapset on vielä melko vauhdikkaassa iässä, en ihan vielä ole voinut hankkia omaa viljelypalstaa meille. Mutta ei se haittaa mitään: näillä mennään nyt ja jatketaan haaveilua omasta palstasta. Visio on jo ;)


Ai niin ja ei kesää ilman laventelia, joka on ihan ehdoton suosikkini. Meidän pihasta löytyykin nyt tänä kesänä tällaista söpöä pientä tupsulaventelia. Tiesitkö muuten, että laventelin "kukat" eivät tuoksu vaan nuo vihreät lehdet? Kannattaa tuoksutella!

**

Oletko sinäkin pienten tilojen kaupunkiviljelijä?

Sari


maanantai 3. kesäkuuta 2019

Pesunkestävä äiti

Kyllä äiti on aina äiti ja lapsi on aina ja ikuisesti äidilleen lapsi - ihan sama minkä ikäinen olet, titteli on nyt se mikä määrää. Eli se, että oletko lapsi vai äiti. Täytyy tosin allekirjoittaa tämä sama itsekin: vaikka omatkin lapset ovat kasvaneet ja kummastakin vauvasta on tullut ihan omin koivin juoksenteleva koululainen, silti sitä vielä tänä päivänäkin saattaa juosta koululaisen perään viemään shortsien kaveriksi pitkät housut. Ettet nyt vaan palennu!

Viime vuonna me ostimme siskoni kanssa liput Lenny Kravitzin keikalle Helsinkiin. Lähtisimme siis viettämään rentoa iltaa livemusiikin parissa.

Vihdoin sitten se lauantainen keikkapäivä koitti ja mitä tekee meidän äiti? No osoittaa edelleen olevansa pesukestävä mutsi, laittamalla viestin meidän yhteiseen Whatsapp-ryhmään:


ÄITI!!! :D

Kerro minulle, onko sinullakin pesunkestävä äiti joka pitää huolta, neuvoo ja ohjeistaa vaikka olet jo ainakin ikäsi puolesta ihan aikuinen? Onko se sinusta ihanaa vai kamalaa?

Sari
-äitinsä lapsi ja lastensa äiti


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...