lauantai 29. kesäkuuta 2019

Jos lapseni ei olekaan hetero, mitä teen?

Helsinki Pride-viikkoa vietetään perinteisesti kesäkuun viimeisellä viikolla. Pride-viikon tarkoituksena on muistuttaa, että meillä kaikilla ihmisillä on yhtäläiset oikeudet, riippumatta siitä millaisia me olemme. Yksi Pride-viikon tärkeimmistä slogaaneista onkin: rakkaus kuuluu kaikille. Mutta jos lapseni ei olekaan hetero, mitä teen?


Pride-viikko aiheuttaa suomalaisissa kaiken kirjavia tunteita. Osa on ihan fiiliksissä, osa on aivan karvat pystyssä. Ei voida ymmärtää miksi pridea pitää tuputtaa joka tuutin täydeltä ja miksi edes pitää marssia moisten asioiden puolesta?

Ideaalissa maailmassa meillä kaikilla olisi yhtäläiset oikeudet: esimerkiksi homoseksuaalit parit saisivat tehdä ihan samoja asioita kuin heteroparit: mennä kirkossa naimisiin, adoptoida lapsia, elää normaalia elämää ja tulla hyväksytyksi juuri sellaisena, kuin on. Mutta kun eihän tässä vielä olla lähelläkään sellaista yhdenvertaisuutta, mutta suunta on kuitenkin oikea. Suomi on ihanan edistyksellinen monellakin inhimillisellä mittarilla, mutta on meillä vielä työtä tehtävänä näiden asioiden puolesta. Eikä voida puhua piden tuputtamisesta vaan sangen onnistuneesta markkinoinnista erittäin tärkeiden asioiden saralla, jos pride-jutut ovat bongahtaneet sellaistenkin ihmisten silmiin ja korviin, joita asia ei varsinaisesti kiinnostele. Ja niin kauan meidän täytyy tehdä töitä näiden asioiden eteen ja marssia, kunnes ihmisoikeudet on saatu Suomessa hyvälle, inhimilliselle ja yhdenvertaiselle tasolle.

Näin vanhempana sitä on tullut myös pohdittua asiaa lähemmin: mitä jos oma lapseni ei olekaan hetero? Mitäs minä sitten teen?

Tiedän tapauksia, kun aikuiset lapset eivät kehtaa tunnustaa vanhemmilleen olevansa esimerkiksi homoseksuaaleja. Ja tiedän, että tällaisessa tilanteessa, kun henkilö vihdoin on saanut kakistettua totuuden ulos, jotkut vanhemmat ovat kääntäneet selkänsä, sille ihan omalle lapselleen. Surullista ja järkyttävää. Miten kukaan voi tehdä omalle lapselleen niin?

Jos minun lapseni tulee joskus kertomaan, että hän onkin bi, gay tai vaikka hetero, niin minä otan sen tiedon ilolla vastaan. Olisin todella otettu siitä, että lapsi haluaa puhua minulle niin henkilökohtaisesta asiasta. Ja mitä voisin muuta tehdä, kuin pakahtua onnesta, jos ja kun lapsi on itse sinut itsensä kanssa ja onnellinen? Matka minuuteen on tosi mielenkiintoinen ja itsensä löytäminen - tai edes oikealla polulla kulkeminen on niin palkitsevaa!

Minun tehtäväni tässä maailmassa on paitsi hoputtaa lapsia iltatoimissa, kuunnella läksykiukut, puhaltaa pipit pois, niin luonnollisesti tehtäväni on myös rakastaa lapsiani ehdoitta ja loputtomasti. Ja niin minä teen ❤ 

Sari
-Happy Pride!

ps. olitpa sitten avarakatseinen tai jotakin muuta, jos oman lapsen seksuaalinen suuntautuminen mietityttää, lue tämä juttu Seta nuorten sivuilta. Se on tarkoitettu juuri teille vanhemmille. Pääset juttuun TÄSTÄ. Linkki aukeaa uuteen ikkunaan.


4 kommenttia:

  1. kommentoin kun on mahd.kommentoida,eräs äiti soitti radioon, oli sellainen ohjelma johon voi soittaa, niin lapsi sanoi mummille että: "miksi äiti nukkuu toisen tätin kanssa" tämäkö on sitä tasa-arvoa ja rakkautta.?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Lapset on uteliaita otuksia ja kyselevät paljon. Lapset kysyy, miksi tolla on niin iso maha? Miksi tolla on sininen tukka ja se on pystyssä? Miksi äiti ja täti nukkuu samassa sängyssä? Lapset ei kysele pahuuttaan vaan silkkaa uteliaisuuttaan. Ja lapsille tulee vaan vastata ikätason mukaisesti. Lapset on niin ihania, kun ne on niin aitoja :)

      Tasa-arvokysymys on mielenkiintoinen, minusta se ei liity pelkästään seksuaaliseen suuntautumiseen vaan tasa-arvo on minusta ihmisyyskysymys. Jos tämä aihe kiinnostaa, niin vinkkaa, teen siitä kokonaan oman postauksen :)

      Ja rakkaus. Se on ihana asia. Sille vaan ei voi mitään keneen rakastuu. Onnekkaita on ne, jotka voivat rakastaa valittuaan <3

      Poista
  2. Tämä on jännä aihe, jossa huomaan eläväni todella syvällä omassa kuplassani. Minulle kun ihminen on ihminen, ihan sama mikä tämän sukupuoli tai suuntautuminen on. Niin kauan kun hän on itse onnellinen kaikki on hyvin. Tiedän myös, että kuplani on tästä todella poikkeuksellinen, mutta olen onnellinen siitä, että saan olla tällaisen kuplan kanssa tekemisissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla <3 Juuri näin! Juuri tätä ajatusmaailmaa pitää edistää: ei turhaa lokerointia. Ihmisyys edellä <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...