perjantai 28. kesäkuuta 2019

Juhannus 2019 ja yöttömän yön hullut hommat

Jokaisen äidin painajainen lienee se, kun lapsi ilmoittaa haluavansa ja myös aikovansa valvoa läpi yön. Minä ainakin arvostan omia yöuniani eikä läpi yön valvominen kuulosta lainkaan mahdollisuudelta. Vaan kuinkas kävikään?


Juhannusaattona kävimme esiteinin kanssa paikallisen ostoskeskuksen kahvilassa siemailemassa juhannusjuomat: hän pillimehua ja kakkupalan, minä joulutunnelmaa hönkivän chai latten. Lapsi totesi, että "niin, kun meillä ei tänä juhannuksena ole mitään tekemistä..." Minä löin saman tien vastapallon ja ilmoitin, että ei, vaan minä olen valinnut, ettei me lähdetä mihinkään juhannushulabaloihin. Kulunut alkukesä on ollut vilkas ja huisketta on piisannut, joten päätin, että juhannus me otetaan ihan iisisti, kotona. Kyse ei siis ole siitä, että meillä ei olisi mitään tekemistä vaan että tämä tämä kaupunkijuhannus on mahdollisuus.

Juhannusaatto kului kotimaisemissa kuumasta päivästä tiristen: oltiin vaan, tehtiin ruokaa ja lapset kirmasivat ulkona minkä jaksoivat. Siinä keskellä kaikkea tohinaa kuului ne pysäyttävät sanat tenavan suusta: "minä aion valvoa läpi yön ja katsoa, millainen se yötön yö oikein on". Normaalisti olisin aivan kauhuissani, koska rakastan nukkumista, mutta nyt ajattelin, että kun kerran on juhannus ja tosiaan yötön yö, niin fine, valvotaan!

Normaalien iltatoimien aikaan pakattiin lapset autoon ja huristeltiin veden äärelle ihailemaan aurinkoa ja hiekkarantaa. Pelattiin vähän Pokemonia, käytiin kuvaamassa "sumujen sillalla", väisteltiin valkoposkihanhia poikasineen sekä riemukkaissa juhlatunnelmissa olevia juhannuksen juhlijoita.

Kun päät tyynyyn-aika oli ohitettu, kurvasimme kotiin iltapalalle. Kuunneltiin Reino Nordinin musaa ja sipsi+limu-huuruissa päätettiin lähteä läheiselle kentälle yömölkylle. Ei muuta kun paksummat vaatteet päälle, mölkyt kainaloon ja kentälle. Kello oli 22 illalla ja aurinko paistoi kirkkaana. Se jos mikä oli lapsista tosi ihmeellinen juttu. Lapset alkoivat kuitenkin osoittaa jo melkoisia väsymyksen merkkejä mutta urheasti he lähtivät mukaan peliin, koska heitähän ei siis yhtään väsyttänyt ja mehän valvotaan koko yö... Kentälle päästyämme yksi alkoi pelata ihan omia pelejään, suuttui kun komennettiin, potkaisi suutuspäissään pari mölkkykeilaa kumoon ja lähti murjottamaan kädet puuskassa sivummalle. Yksi otus lähistölle jumiutuneesta humalaisparvesta tuli ostamaan meidän mölkkyä, mutta hätisteltiin hänet takaisin omiensa pariin, koska mölkky on meidän ja pelit pahasti kesken. Pientä draamaa oli vähän yhden jos toisenkin pelaajan kanssa, mutta niistä selvittiin. Bongattiin yksi ilmadronekin vakoilemassa meidän peliä, huiskuteltiin ja jatkettiin. Kaksi erää myöhemmin, oltiin saatu pelattua tarpeeksi yömölkkyä. Hävisin toisen pelin kokonaan, toisessa tulin jaetulle ekalle sijalle. Kerrankin laji jossa olen melkoinen suksee enkä pelkästään surkee.

Koska mölkyn loputtua kello ei ollut vielä edes puolta yötä, päätimme lähteä vielä yöttömän yön fillarilenkille. Maisemat olivat upeat: taivas hohti vaaleanpunaisena ja lapset toistelivat iloisena mutta puoliunisena mantraa "ei mua väsytä, ei mua väsytä". Päätimme pyöräillä yhdelle hylätylle leikkikentälle, ihan vaan todetaksemme, että sielläkin oli juopottelijoita, joten emme voineet jäädä leikkimään sinne. Lähistöllä oli toinen leikkipuisto, päätimme hilpasta sinne. Ihan vaan todetaksemme, että yksi mölyjuopottelujengi oli juuri tallaamassa siihen suuntaan. On se kumma, kun keskellä yötä ei voi mennä leikkipuistoon leikkimään? ;) 

Päätimme siitä lähteä sitten laskettelemaan kotiin päin ja kotimatkalla päätin ottaa videokuvaa siitä, että fillaroin. Koska fillaroin aika harvoin, olihan se nyt somepätkän arvoinen suoritus. Toinen lapsi ajoi edessä ja toinen takana. Juuri kun olin saanut kameran päälle, pusikosta pyörän eteen pyyhälsi HIIRI, kuten videolle huusin ja väistin sitä fillarillani suht terävällä väistöliikkeellä. Jäin pystyyn, en kaatunut ja lapset ihmettelivät, että mikä sille oikein tuli... Piti tarkentaa kuuntelijoille, että se oli siis ROTTA, joka sieltä pusikosta hyppäsi pyörän eteen. Rotta-parka varmaan ihan kauhuissaan, kun kukaan ei liiku siellä hänen kotikulmillaan yöaikaan ja nyt meinaa päästä hengestään, juhannusyönä! No onneksi kumpikin selvisimme säikähdyksellä. Lapsilla on muuten yllättävän hyvä kunto. Ne ajoivat fillareillaan varmaan ylinopeutta, kun minä koitin puuskuttaen sitkuttaa perässä. 

Kotiin poljettuamme lapset vielä mongersivat, että ei väsytä yhtään, ei väsytä yhtään. He vetelivät iltapalan huiviin ja kurvasivat iltatoimien kautta sänkyihinsä. Kello löi jo aamuyön tunteja, kun he painoivat päät tyynyyn. Itse kävin nukkumaan hetkeä myöhemmin ja kävin vielä tarkistamassa, valvooko nämä "ei väsytä"-tyypit. Ja eivätpä valvoneet vaan tasainen tuhina kuului kummankin huoneesta. Sellainen se yötön yö oli, melkoista säpinää aina juhannuspäivään saakka. Ja vähänkö olin iloinen, miten heittäytyviä yllätyshulluja täällä meillä on kasvamassa. Hitsi, että mä tykkään noista mun naperoista!

Sari


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...