perjantai 26. heinäkuuta 2019

Suurin ero päiväkoti- ja koulumaailman välillä

Tuhannet ekaluokkalaiset eri puolilla Suomea aloittavat koulunsa nyt elokuussa. Koulun alku jännittää monia oppilaita ja vanhempia, kun ei oikein tiedä mitä odottaa. Mikä muuttuu? Millaista siellä koulussa on? Minulle tuli yksi asia koulumaailmassa yllätyksenä, johon en ollut osannut varautua. Mikä se oli ja millaisen vinkin annan samaan tilaan joutuneille?


Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä jos kerron, että minä olen aika aktiivinen ja osallistuva äiti. Kyselen lapsilta miten koulussa meni, kenen kanssa olit, miten liikkatunti meni, oliko sijainen kiva ja onko kokeisiin lukeminen aloitettu? Alkuun meinasin käydä ehdottelemaan kokeisiin lukemisen aikatauluttamistakin, mutta sitten älysin vetää näppini kauemmas: en voi suorittaa koulua lasten puolesta vaan minä olen vaan siinä koutsin roolissa, äitinä siis tietty.

Juuret käytökselleni ulottuu jo päiväkotivuosiin saakka. Minä olin se tunnollinen mutsi, joka raahusti töiden jälkeen vanhempainiltaan, jututti johtajaa ja kyseli päiväkodin kuulumisia, koska hoitajien kanssa tulin jutelleeksi päivittäin, ei heitä tarvinnut vanhempainillassa "vaivata". Olin juuri se kiva mutta kauhea vanhempi, joka halusi tietää, miten on syöty, pakotettiinko nukkumaan päiväunet ja mitä askartelitte. En ole kuitenkaan ihan niin pedantti mitä voisi luulla: päiväkodin toive oli, että perjantaisin kurikset vietäisiin kotiin pestäväksi. Taisin viedä ne kahdesti - vuodessa. Ihan vaan koska oli liian suuri riski, että ne unohtuisi kotiin maanantaiaamuna. Ja tiistaina. Ja keskiviikkona. No ymmärrät yskän ;) Ja joo, unohtelin lelupäiviä, retkiä ja sensellaista. Perus ;)

Tähän liittyykin oivallukseni, mikä oli minusta suurin ero päiväkoti- ja koulumaailman välillä:

kuulumisten puute

Opettajan tapaa yleensä ensimmäisen kerran vanhempainillassa, mikä järjestetään muutama viikko koulun alkamisen jälkeen. Siirtymätilanteet kouluun ja pois koulusta on aika nopeita eikä opettajaa näe todennäköisesti ollenkaan, kun suuri osa vanhemmista on koulun päättyessä, esim. klo.12 tai klo.13, töissä. Opettajaa ei yksinkertaisesti tapaa oikein missään välissä ilman, että on erikseen sovittu. Tämä on tietysti ihan luonnollista, eikä opettajan (työ)päivä riittäisi, jos jokaiselle 20 oppilaan vanhemmalle pitäisi alkaa selostamaan henkilökohtaisesti ja päiväkotimaisen tarkasti, miten äikän tunti meni tai söikö se Hanna-Petteri tarpeeksi perunaa. Enkä minä oikeasti sellaista kaipaakaan.

Tuo vaan tuli yllätyksenä, kun oli tottunut siihen, että olin aika hyvin kartalla siitä, mitä päivän aikana on tehty, koska selostushan voi mennä ihan eri tavalla henkilökunnan kuin lapsen suusta kuultuna. Ekaluokkalainenhan on tosi pieni vielä. Jos häneltä kysyy, että "miten koulussa meni?", suurin osa vastaa, että "hyvin". Kun kysyy, "kenen kanssa leikit välitunnilla?", saat ehkä tarkemman vastauksen siitä, kuinka "me Jaakon kanssa nähtiin ihan hirveän pitkä kastemato ja..."

Jos et tiedä miten koulussa sujuu, kysy! Me ekaluokkalaisten vanhemmat toivoimme opettajalta viikkokirjettä, jossa ope vähän avaisi viikon puuhia: "olemme harjoitelleet K- ja H-kirjainta, matematiikassa tutustuimme pluslaskuihin ja torstaina meillä kävi palokunta esittelemässä paloautoa ja se oli lapsista tosi mielenkiintoista...". Näin ainakin minä pääsin ahdistuksestani eroon, kun tiesin vähän mitä viikolla on tehty ja täten oli helppo kysellä lapseltakin, oliko uusien kirjaimien harjoittelu helppoa vai vaikeaa ja miltä se paloauto oikein näytti?

Muutoin koulun alkuun ei meillä ainakaan liittynyt mitään ihmeellistä tai ikävää. Molemmat lapseni ovat käyneet päiväkodin ja eskarin, joten monet asiat olivat jo ennestään ihan tuttuja: osaa ottaa ruokaa, kantaa sen pöytään, osaa pukea kengät ja vetää vetskarit kiinni. Tunnistaa oman repun ja muistaa mistä kirjoista tuli läksyä. Joten kiitos päiväkotimaailmalle, josta sai hyvät eväät rutiineihin ennen hyppäämistä koulumaailmaan.

Loppuun vielä muistutus, että aina, kun jokin kouluun liittyen askarruttaa, kannattaa olla yhteydessä opeen ja kertoa huolestaan. Ekaluokka on opettelua kaikille: oppilaille, vanhemmille ja tietysti uuden luokan käsiinsä saaneelle opelle. On kaikkien etu, että kodin ja koulun välinen yhteistyö on sujuvaa, joten opettajat kyllä varmasti tekevät parhaansa, että kotiväki voi olla hyvillä mielin koulun suhteen.

Sari




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...