Saron blogi

Luulen, että olen tehnyt jonkinsortin tieteellisen läpimurron.  En ehkä ole keksinyt, kuinka lapset saisi ohjelmoitua laittamaan ulkotavarat eteisessä paikoilleen, tai siis niille nimenomaan tarkoitetuille paikoille, koska onhan sekin paikka, että takin ojentaa naulakon suuntaan, mutta sitten se kilogrammoja painava tursake putoaa maahan. Mutta olen keksinyt jotain todella mullistavaa. Se tulee tässä. Tiedätkö sen tunteen, kun elämä on yhtä härdelliä ja vaikka koitat lukea lehteä, jollain pienellä ihmisellä on tosi tärkeää asiaa kepistä, joka löytyi pihalta, joka siellä on itseasiassa ollut jo useamman viikon, mutta nyt sille kepille on tapahtunut jotain niin jännittävää, että sun on pakko kuulla tää? Siis just sillon, kun haluaisit (lue: tarvitset kiireellisesti ) vähän omaa aikaa. Edesvartin. ( Lasten pitää toki saada tulla kuulluksi, mutta joillekin meille äideille on lajityypillistä se, että haluaisi olla omien ajatusten kanssa vaikka sen vartin. No minuuttikin riittäisi.

Syksyn suosikkini on ehdottomasti omenakaurapaistos. Se on helppo ja nopea valmistaa. Lapset voi ottaa apulaiseksi keittiöön pilkkomaan tai sekoittelemaan kaurapäällystettä. Vaikeinta tässä ohjeessa on odotella, että paistos vähän jäähtyy ;) Kaura-omenapaistos Yksi annos n. neljälle, tee tuplasatsi herkkusuille! Omenahommat 5 omenaa (suosi ohutkuorisia omppuja tai jos paksut kuoret, kuori ne!) 2 tl kanelia 0,5 dl fariinisokeria Kaurapäällyste 100 g voita tai margariinia 3 dl kaurahiutaleita 0,5 dl sokeria Poista omenista siemenkodat ja paloittele omenat sopivan pieniksi paloiksi uunivuokaan, tai jos teet isompaa satsia, niin leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Ripottele omenoiden päälle kanelia maun mukaan (enemmän on parempi) ja fariinisokeri. Sekoita keskenään pehmeä margariini, sokeri ja kaurahiutaleet. Ripottele tasaisesti omenoiden päälle. Paista uunissa 225 asteessa n.20min tai kun omenat on pehmenneet ja pinta saanut vähän väriä.

Kuva: Pixabay Kuulin jo toistamiseen, että lasten tekeminen on itsekästä ja epäekologista. Koska ihmisiä on jo nyt ihan liikaa maapallon kantokykyyn nähden. Ja syntyvien lasten hiilijalanjälki tekee kamalaa jälkeä. Hyh hyh. Hallitus lupasi budjettiriihessä vuodelle 2020 korotuksia lapsilisiin: neljännestä ja sitä useammasta lapsesta tulisi korotusta lapsilisään 10e kuukaudessa. Tällä hetkellä esimerkiki 6-lapsinen perhe saa lapsilisää 832,13e kuukaudessa. Itse kahden lapsen äitinä saan lapsilisää 199,72e. Kiitos teille, veronmaksajat! Muistan kauhistelleeni lapsilisän pienuutta silloin, kun esikoiseni syntyi. Syntymän jälkeen yhtäkkiä tulot romahtivat palkkatuloista äitiys- ja vanhempainpäivärahaan, menot kuitenkin nousivat: lapsi tarvitsi kaikenlaista tarviketta aina vaunuista pinnasänkyihin, vaatteita, harsoja, tutteja ja kun imetys meni päin honkia, tarvittiin melkoinen arsenaali tuttipulloja ja tietenkin juoksevat kulut: vaipat ja äidinmaidonkorvikkeet. Siinä kohtaa tuo

Viikonloppuna juhlimme synttäreitäni ja niihin tuli tahattomasti, mutta onneksi melko skandinaavinen ruokateema. Juhlapäivän aamuna pyöräytin nopeasti ihanat graavilohileivät. Tämä resepti on pakko jakaa teillekin! Graavilohileivät Ohje on lainattu  Yhteishyvän sivulta  ja sitä on hiukan muunneltu itse. Leipäkolmioita tulee 16 kpl. Tarvitset - 8 viipaletta ruisleipää Täytteeseen tulee - 200g graavilohta - 1 kpl keitetty kananmuna - 1 kpl omena - 1/2 kpl punasipuli - 150 g ranskankermaa - tilliä - suolaa - mustapippuria Tee näin Hienonna kuorittu kananmuna. Leikkaa graavilohi pienen pieniksi paloiksi ja sekoina kananmunan joukkoon. Kuori ja raasta omena (suosittelen oikein kirpsakkaa kotimaista omppua!) sellaiseksi isoksi raasteeksi. Kuori ja pilko sipuli pienen pieniksi paloiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään, mausta halutessasi suolalla ja pippurilla. Leikkaa leivät kolmioiksi ja nostele runsaasti täytettä leiville. Ripottele tai aset

Kuva: Pixabay "Hirvee ruuhka!" Siellon varmaan nainen ratissa ! "Nyt joku auto on tuolla keskellä risteystä ja tukkii kaikki kaistat niin, ettei kukaan pääse ohi!" Siellä on varmaan nainen ratissa ! "HAH HAH HAH, ei vaan toi saa autoa peruutettua taskuun, varmaan nainen ratissa ." "Hitto kun tää jono vetää hitaasti, siellon varmaan ekana nainen ratissa ." "Voi juma mikä kaistanvaihto suoraan eteen! Ja varmasti  nainen ratissa!" Minä olen hyvän huumorin ystävä. Mutta vanhat vitsit ei jaksa enää naurattaa. Kuten se, että naiset olisivat jotenkin huonompia autonkuljettajia, kuin miehet. Minua harmittaa, että monet naiset ei uskalla lähteä autoilemaan, kun ne pelkää, että kuitenkin ne ”mokaa”. Monet ei uskalla ajaa ajokorttia ylipäätään, ettei nyt vaan sattuis mitään. Ja sitten on se oma joukko, jotka ajaa ajokortin jonkun kummallisen paineen alaisena mutta eivät sitten uskalla ajella autolla, vaan ajeluttele

Joskus siinä kolmenkympin kriisin kohdalla oivalsin, että ikääntyminen onkin siis matka omaan itseensä. Eri ikävuosina tällä matkalla tuntuu olevan eri teemat. Kolmekympin kriisissä sheikkasin pyllyn sijaan itseäni siellä jossain pyykkivuorten ja kakkavaippojen välissä: kuka minä oikein olen ja mitähän minä tältä elämältä oikein haluaisin? Ja siitä se matka sitten lähti. Ensin vasempaan käteen, sitten sappeen, siitä suoraan ruokatorveen... Pari vuotta takaperin lapseni selaili kanssani Instagramia ja yhden kuvan kohdalla hän pysähtyi ja kysyi: "miks noi kaikki on tolleen?" Kuvassa poseerasi leveästi hymyilevä nainen. Selattiin muutama selfie eteen- ja taaksepäin. Totta, kaikkihan ne hymyilee. Lapsi halusi tietää, että miks, kun eihän ne muutenkaan aina hymyile? Niin no juu, totta. Ja minun kuvat - ihan samaa sarjaa kaikki!  Kolmeseiskana mulle iski sitten ihan hirveä huijarisyndrooma. Kesäloman jälkeen hikoilutti mennä töihin: osaankohan mä oikeesti enää mit