tiistai 29. lokakuuta 2019

Kuopattu halloweenin henki

Pixabay

Olen huomannut itsessäni erilaisia vanhenemisen merkkejä. Sen tunnista esimerkiksi siitä, että ”sänkyhommat” tarkoittaa jalkoihin vedettyjä villasukkia ja e-kirjan lukemista noin kolme minuuttia ennen nukahtamista. Ja se on sitä, että halloween ei nyt vaan nappaa.

Olen koittanut monena vuonna halloweenisoida itseni, mutta tänä vuonna se halloweenin henki tuntuu olevan ihan kuopattu. Koska ikääntymiseen kuuluu myös uutisten seuraaminen aina vaan ahkerammin, ehkä maailma on yksinkertaisesti täynnä niin huonoja uutisia, että sisäisesti janoan positiivisia asioita ympärilleni. Olen huomannut jo olevani se keski-ikäinen mutsi, joka vaatekaupassa paasaa lapselle, ettei se nyt ainakaan NOIN lyhyttä hametta saa ostaa ja napapaidat voi ihan suosiolla unohtaa. Ketäpä yllätti se, että halloween-hörhelöhyllyllä päätin toteuttaa vanhemmuuttani parhaalla mahdollisella tavalla, siis aivan kuten kuuluukin, että pilaamalla vähintäänkin teinin elämän, toteamalla, että tekoveitset ja -viikatteet jätetään kaikki kauppaan. No siis haloo, oletteko yhtään seuranneet uutisia ja sitä mitä maailmalla tapahtuu. Veitsihörhöt ei nyt jotenkin inspiroi juhlatuulelle.

Voisihan halloween olla myös ilohenkinen, syksyn ruskan oranssin keltainen kurpitsajuhla, mutta jostain käsittättömästä syystä omat lapseni ovat valinneet sen pimeämmän puolen kaikkine luurankoineen ja muine mörköineen. Saanen ihan keskenäni juhlia kurpitsajuhlaa. Mutta sehän sopii, kunhan vaan saa ne villasukat ja saa mennä ajoissa nukkumaan. Ei yhtään pöllömpää tämä aikuisuus!

Tsemppiä kaikki vanhemmat, jotka olette samassa veneessä ja tunnette sielunne sopukoissa, villasukkien väliköissä ja kolottavissa luissanne, että kyllä se halloween menisi juhlimattakin ;)

Sari



maanantai 21. lokakuuta 2019

Karkkipäivä milloin vaan

Kuva: Pixabay

Joidenkin tietojen mukaan suomalaiset syövät n.14 kiloa karkkia vuodessa, per naama. Se on ihan hitsin paljon se. Ja toisaalta, ymmärrän. Kauppojen karkkivalikoimat on ihan järjettömät. Namihyllyt tuntuu jatkuvan silmän kantamattomiin asti ja irtokarkkilaarista voit kerätä pussillisen "pelkkii hyvii”. Ja kun elämä potkii päähän, karkkipussi ei arvostele, huuda, eikä petä. Siis jos on ostanut sellaisen pussin mikä sisältää omia suosikkeja.

Keväällä mä havahduin siihen, että kun piti syödä puoli kiloa kasviksia päivässä, mä vetelin vähintään puoli kiloa karkkia, no viikossa. Karkit olisi voinut ottaa oman prosentuaalisen osuuden mun ruokaympyrästä. Karkkia oli tarjolla niin kotona, kuin töissäkin.

Karkin syönti ei kuitenkaan ollut helppoa hommaa. Karkit nimittäin puskivat ihon kautta ulos epäpuhtauksien muodossa. Vatsa blopsotti vielä pitkään karkkipussillisen loppumisen jälkeen ja totaalikarkkiövereiden jälkeen iski päänsärky. Päätin, että en halua jatkaa enää näin, asialle olisi tehtävä jotain.

Niinpä keväällä tein ryhtiliikkeen, kaivoin sieltä tyhjien karkkipussien seasta pölyyntyneen selkärankani ja oikaisin sen. Päätin, että karkin syönti loppuu tähän paikkaan. Saisin syödä karkkia, jos tarjottaisiin. Ja seuraavan kerran voisin ostaa karkkia vasta, kun sitä ei tekisi enää ollenkaan mieli.

Helppo nakki. Tai niinhän minä luulin!

Ensimmäiset viikot olivat piinaavia. Olo oli kuin pikkulapsella, koska ruokakaupassa käydessä teki mieli heittäytyä karkkihyllyn kohdalla vetämään itkupotkuraivarit. Koska mä haluu-uu-uun! Mutta en voinut. Itkin sisälle päin ;)

Viikot kuluivat, minun selkäranka alkoi näyttää vahvistumisen merkkejä ja ei, kyllä se ihan luuta on, eikä sittenkään liitulakua. Jossain kohtaa kesällä tunnistin, että kun kaupassa oli nälkäisenä tai janoisena, karkit kiinnosteli enemmän, muuten ei.

Kunnes sitten syksyllä tuli ensimmäistä kertaa se tunne, että enää ei tehnyt yhtään pahaa lipua karkkihyllyn ohi, vaikka lapset olivat valitsemassa lauantaikarkkeja. Se oli huikea tunne! Lasten syysloman kunniaksi ostinkin itselleni pienen lakupussin. Tosin ne lakut oli pahoja, olisi pitänyt valita parempi ;) Sen jälkeen en ole karkkia ostanut, kun ei ole tehnyt mieli.

Minä saan periaatteessa syödä karkkia milloin vaan. En ole karkkilakossa. Enkä ole sokerilakossa. Minulle, suurenluokan karkkihiirelle tämä on vaan ollut niin iso juttu luopua niinkin isosta asiasta kuin karkista. Tämä on vaikea selittää: ostan karkkia vain spessuina hetkinä. Tiistait ei ole spessuja, eikä lauantait. Luultavasti seuraavan kerran ostan karkkia halloweeniksi: Turi Frutti Chewy Fruits on aika kova ja sitten noi vihreät kuulat. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että vuoden päästä ostelet karkkia enää muutaman kerran vuodessa, olisin nauranut epäuskoisesti. Mutta niin siinä vaan on käynyt.

Miten karkittomuus on vaikuttanut, kun muuten en ole muuttanut sokerinkäyttelytottumuksia? Karkittomuus on vaikuttanut niin, että sokeri käy nykyään päähän kuin pesäpallomaila. Jos aikaisemmin pystyin syödä vaikkapa jälkiruokakulhollisen jätskiä yhdeltä istumalta, enää en pysty. Iso pullakin on siinä ja siinä. Koska ne sokeriöverit. Iho muistuttaa heti seuraavana aamuna naamaan mätetyistä herkuista, eli aika armotonta menoa on. Mutta sisäinen sokerihiireni on ihan innoissaan, enpä muista milloin viimeksi namit olisivat maistuneet näin hyviltä, kun niitä nauttii niin harvoin.

En siis ole missään lakossa, joten repsahtamisen pelkoa ei ole! Eikö olekin mahtava oivallus? Olen matkalla kohti hyvinvointia, kun ihan kehoa kuuntelemalla muokkaan ruokavaliota uuteen suuntaan. Joo, keho huutaa joskus pitsaa mutta sitten sille voi sanoa ihan suoraan, että unoha ;) Karkkipäivää mulla ei siis enää ole, mut se on ihan ok!

Sari




keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Pyöräytä ihana parsakaali-fetapiiras

Parsakaali taitaa olla edelleen yksi niistä kasviksista, mikä nostaa monen niskavillat pystyyn. Tässä piirakassa parsakaali menee ihan "huomaamatta". Luulen, että salaisuus on siinä, ettei parsakaalia kypsennetä lötköksi vaan se jää lähes rapsakaksi ja siksi maistuu piirakassa tosi hyvältä. Tämän piirakan valmistaminen sujuu mukavassa yhteistyössä tenavien kanssa, joten ota lapset mukaan keittiöön! (Ohjeen lopussa on vinkit myös parsakaalista kieltäytyjille!)



TARVISET

Pohja
osta valmis suolaiseen leivontaan tarkoitettu piirakkapohja. Sulata mikrossa tai huoneen lämmössä ja valmista!

Täyte
200 g parsakaalin kukintoja
50 g salaattijuustoa (feta)
8 kpl kirsikkatomaattia
1 dl juustoraastetta (emmental)
2 dl ruokakermaa
1 kpl kananmuna

TEE NÄIN
Irrottele parsakaalista kukinnot ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä noin kolme minuuttia. (Liian pitkä keittoaika tekee niistä liian lötköjä) Valuta ja jäähdytä. Kuutioi feta. Anna tenavien levittää piiraspohjalle parsakaali, fetakuutiot ja tomaatit (anna kirsikkatomaattien olla kokonaisena, ei tarvitse pilkkoa). Sirottele (lue: anna lasten sirotella) päälle juustoraaste (desi riittää mutta ei haittaa jos pikkukokki kumoaa koko pussillisen sekaan...kunhan ette niitä muoveja paista, niin hyvä!). Anna tenavien sekoittaa keskenään kerma ja kananmuna ja valuttaa seos vuokaan.

Kypsennä piirakkaa uunin alatasossa 200 asteessa n. puoli tuntia tai kun piirakka on saanut vähän väriä.

ps. Oletko parsakaalista kieltäytyjä? Jos parsakaali tökkii, laita sitä vähemmän, jätä kokonaan pois tai korvaa vaikka pinaatilla! Ei se oo niin justiinsa ;)

Kasvispiirakka
  


Alkuperäinen ohje löytyy Yhteishyvän sivulta.
Ohjetta on muunneltu omien makumieltymysten mukaiseksi.


**

Sari
- oman elämänsä piirakkamuija


maanantai 14. lokakuuta 2019

Syyslomaa lapsista



Helsingin koululaisilla on tällä viikolla syysloma. Ja minulla on syyslomaa lapsista. Tai siis...

Minulla on ihana työ, jossa on aivan liian vähän lomaa. Vuosittain minulle kertyy tasan viisi viikkoa lomaa, joista olen siis aivan älyttömän kiitollinen (onhan se enemmän kuin nolla viikkoa), mutta lasten loma-aikoina se tuntuu tosi pieneltä määrältä. Tänä vuonnakin rytmittelin lomaani niin, että kolme viikkoa lomailin kesällä ja kaksi viikkoa jäi pimeämpään vuoden aikaan pidettäväksi villasukat jalassa hyggeillen.

Syyslomaa minulla ei ole, mutta kouluikäisillä lapsillani on. Minun ilokseni lapsilla on isovanhemmat, jotka haluavat viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Ja minun ilokseni lapset ovat vielä siinä iässä, että he lähtevät suosiolla isovanhempien mukaan lomailemaan. Miten huippu juttu, kun he saavat viettää laatuaikaa keskenään! 

Niinpä minulla on tällä viikolla syyslomaa lapsista. Minä olen töissä ihan normaalisti sillä aikaa, kun lapset lomailevat. Mutta se, että lapset on isovanhemmilla, tuntuu ihan lomalta, vaikka onkin arki. Jännä tunne, kun ei tarvitse stressata mistään. Aamulla riittää, kun kampaa tukan, menee töihin, tulee töistä, syö mitä huvittaa ja koko loppuilta on vapaata: kävellä, mennä vaikka ravintolaan tai lukea. Seinäkello muistutti minua tikkaamisellaan, että kyllä sen sekuntiviisarista lähtee ääni. Arjessa sitä ei kuule. Eikä haittaa ollenkaan! Olkoonkin, että olen herkkä introvertti, tykkään siitä, kun kotona kuuluu elämisen ääntä!

**

Onko teilläkin syysloma?
Onko sinun mahdollista lomailla lasten kanssa samaan aikaan?

Sari

maanantai 7. lokakuuta 2019

Antaisitko sinä nuoresi ottaa HPV-rokotteen?

HPV-rokote eli papilloomavirusrokote on otettu mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan noin viisi vuotta sitten ja sitä tarjotaan maksutta viides-kuudesluokkalisille tytöille. THL:n sivujen mukaan syksyllä 2019 rokotukset on aloitettu viidesluokkalaisille tytöille. Meidän kuudesluokkalaiselle tuli kutsu rokotukseen tänä syksynä ja siksi asia on erittäin ajankohtainen.

Kuva: Pixabay


Mikä on HPV-rokote?

THL kertoo sivuillaan, että HPV-rokotteella voidaan torjua erityisesti kohdunkaulan syöpää ja sen esiasteita. Sen lisäksi sillä voidaan ehkäistä myös muita syöpiä, mitä HPV aiheuttaa. Tarkemmat tiedot löydät THL:n sivulta. Kansalliseen rokotusohjelmaan Suomessa on valittu Cervarix-niminen HPV-rokote.

Onko HPV-rokote turvallinen?

Minä olen todella rokotuskriittinen vanhempi. Molemmat lapseni ovat aina saaneet kaikki kansallisen rokotusohjelman mukaiset rokotukset. Mutta mitään ylimääräistä lapsiin ei ole pistetty. Luotan siihen, että kansallisen rokotusohjelman ansiosta meiltä on saatu monia vakavia tauteja pois. Kun rokotteista ja niiden pitkäaikaisvaikutuksista on tietoa vuosikymmenten ajalta, koen niiden olevan turvallisia. Mutta sitten yhtäkkiä tuli sikainfluenssapiikit, vesirokkorokotteet ja nyt tämä HPV-rokote. Olen pahoillani sikainfluessatragediasta, kun hyväksi tarkoitettu rokote pilasikin monien rokotteiden maineen, kun jouduimme lukemaan eri medioista ihmisten kokemuksista, kuinka sikainfluenssarokote pahimmillaan tuhosi rokotettujen elämän ja perheet jätettiin kärsimään seurauksista yksin. Aiheutuiko oireet yksinomaan sikainfluenssarokotteesta tai oliko taustalla ikävien sattumien sarja, sitä en tiedä.

Minua vanhempana mietityttää, kun tämä Cervarix-homma on niin tuore juttu, että onko sitä tutkittu tarpeeksi? Voiko tämän kanssa käydä niin kuin sikainfluenssarokotteen kanssa? Onko HPV-rokote turvallinen? Järkeilin asiaa niin, että sama THL, joka suosittelee HPV-rokotusta, on hyväksynyt muutkin kansallisen rokotusohjelman rokotteet, jotka olen lapsilleni antanut laittaa.

Kuka päättää nuoren rokottamisesta?

Minusta 12-vuotias on aivan liian nuori päättämään yksin tällaisista asioista. Niinpä olen koittanut ottaa asioista selvää mahdollisimman paljon: HPV-rokotteen hyödyistä ja tietenkin myös haitoista. Minä muodostan oman mielipiteeni, jonka perusteella voin suositella jompaa kumpaa päätöstä nuorelle. Mutta viime kädessä nuoreni saa päättää, ottaako rokotteen tai jättää ottamatta. Täytyy myöntää, että takaraivossa jyskyttää: onhan sitä pärjätty ennenkin...

Koulu pesi kätensä

Se näissä rokotteissa kaihertaa, että rokottavat tahot tuntuvat aina pesevän kätensä näistä jutuista. Koululla ei ole puhuttu tytöille HPV-rokotteesta mitään. Kouluterveydenhoitaja lähetti Wilmassa meille vanhemmille viestin, jossa kerrottiin rokotuspäivä. Viestissä oli linkki ulkoisille nettisivuille, joilla vaaleanpunaiseen verhoon on kiedottu viesti, miksi tämä rokote on tosi hyvä juttu! Nyt kaikki yhdessä rokotteelle! Kaikki vaaleanpunaiseen puettu on minusta vähän epäilyttävää ;) Ja lopuksi Wilma-viestissä kehotettiin puhumaan asiasta kotona. Minusta tämä on väärin, tällaisissa asioissa ei saa olla mitään salaisuuden verhoa! Ilman muuta tästä pitäisi järjestää huoltajille ja rokotukseen tuleville lapsille keskustelutilaisuus, jossa terveydenhuollon ammattilainen (terveydenhoitaja, lääkäri tai muu) kertoisi rokotteesta mahdollisimman laajasti ja tarkasti. Ja missä meillä tavallisilla taatelin tallaajilla olisi mahdollisuus kysellä ja saada lisätietoja. Olisi esimerkiksi kiinnostavaa tietää tähän liittyvistä tutkimustuloksista. Onhan ne kyllä netissä luettavissa mutta aika aikaa vievää hommaa, kun tällainen noviisi lähtee niitä selvittelemään! Minä koen, että meidän tapauksessa koko vastuu rokotuspäätöksestä on sälytetty perheisiin, jotka tietysti sen päätöksen tekee tässä niin kuin muissakin rokoteasioissa, mutta hiukan väärällä tavalla. Tuli sellainen tunne, että jos HPV-rokotus ei sujuisi kuin Strömsössä, voisi koulu vedota, että hyödyt ja haitat oli kyllä netissä luettavissa.

Ristiriitaista tietoa

Olen tehnyt sen, mitä jokainen vanhempi voi tehdä. Olen lukenut silmät kipeäksi erilaisia HPV-artikkeleita, tutkimuksia ja keskusteluja. Koen, että sellaista relevanttia mutta simppeliä informaatiota on ollut vaikea saada. Jokainen taho kirjoittaa omasta näkökulmastaan ja tuntuu, että HPV-rokotusta ”mainostetaan” vain kohdunkaulansyövän ehkäisemiseen tarkoitettuna rokotteena, vaikka laajempi tarkastelu osoittaa, että HPV aiheuttaa vaaraa niin naisille, kuin miehillekin ja HPV on itseasiassa monien syöpätautien aiheuttaja, ei todellakaan pelkästään kohdunkaulan syövän. Minä en ole lääketieteen ammattilainen, enkä tunne tätä asiaa niin tarkasti, että voisin kertoa teille tästä tarkemmin, mutta kehotan tutustumaan HPV:hen tarkemmin, eikä vaan googlettamaan HPV-rokotetta. Niin ja miksi vain tytöt rokotetaan? Milloin rokotusohjelmaan otetaan mukaan pojat?

Haittavaikutukset on sitten ihan juttu itsessään. Esimerkiksi THL:n sivuilla on kerrottu yleisimmistä ohimenevistä oireista, kuten esimerkiksi pistoalueen punoituksesta. Mutta kun syöttää googleen Cervarix ja haittavaikutukset, saa melkoisen listan keskusteluja, joissa ihmiset kertovat omien lastensa kärsimistä haittavaikutuksista ja sydän pomppaa kurkkuun. Ketä tässä pitäisi uskoa?!

Ja päätös on…

Kuten alussa kerroin, olen tosi rokotekriittinen ihminen, eikä HPV-rokotus ole minulle mikään läpihuutojuttu, että olisin vahvasti puolesta tai vastaan. Mitä enemmän olen lukenut, en niinkään kritisoi itse HPV-rokotetta, vaan tätä suomalaistyypillistä tiedottamista. Kukaan ei tahdo ottaa vastuuta, vastuu säilytetään tavallisen (lue: ymmärtämättömän) kansalaisen harteille ja onnea matkaan – koita tehdä oikea päätös!

Minä olen yksi niistä onnekkaista, joilla ei ole vielä todettu solumuutoksia tai kohdunkaulansyöpää. Ja tiedän hyvin, ettei tämä tila ole kiveen hakattu. Yksi ystäväni on läpikäynyt kohdunkaulansyövän aikuisella iällä ja häneltä olen saanut vahvan viestin, että sen verran, anteeksi voimassana, veemäisestä hommasta on kyse, että nuori olisi syytä rokottaa, jos se rumba on HPV-rokotteella estettävissä.

Olen miettinyt asiaa todella paljon. Olen keskustellut nuoreni kanssa asiasta. Minä olen lähes varma, kaikkien tekemieni tutkimusten perusteella, päätöksestäni, mitä tulen nuorelle suosittelemaan. Nuorellakin on jo olemassa visio kumpaan suuntaan olisi kääntymässä, mutta tätä edeltää vielä yhteiset keskustelut.

Minä odotan, että rokotuspäivä on ohi. Voin sitten kertoa mihin päätökseen minä tulin ja miksi, jos haluatte kuulla. Nuoren päätös, mihin lopputulokseen hän lopulta pohdinnoissaan tuli, on se, mihin kohtaan lasken salaisuuden verhon.

Olisikin mielenkiintoista kuulla,
antaisitko sinä nuoresi ottaa HPV-rokotteen?

**
Sari



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...