maanantai 21. lokakuuta 2019

Karkkipäivä milloin vaan

Kuva: Pixabay

Joidenkin tietojen mukaan suomalaiset syövät n.14 kiloa karkkia vuodessa, per naama. Se on ihan hitsin paljon se. Ja toisaalta, ymmärrän. Kauppojen karkkivalikoimat on ihan järjettömät. Namihyllyt tuntuu jatkuvan silmän kantamattomiin asti ja irtokarkkilaarista voit kerätä pussillisen "pelkkii hyvii”. Ja kun elämä potkii päähän, karkkipussi ei arvostele, huuda, eikä petä. Siis jos on ostanut sellaisen pussin mikä sisältää omia suosikkeja.

Keväällä mä havahduin siihen, että kun piti syödä puoli kiloa kasviksia päivässä, mä vetelin vähintään puoli kiloa karkkia, no viikossa. Karkit olisi voinut ottaa oman prosentuaalisen osuuden mun ruokaympyrästä. Karkkia oli tarjolla niin kotona, kuin töissäkin.

Karkin syönti ei kuitenkaan ollut helppoa hommaa. Karkit nimittäin puskivat ihon kautta ulos epäpuhtauksien muodossa. Vatsa blopsotti vielä pitkään karkkipussillisen loppumisen jälkeen ja totaalikarkkiövereiden jälkeen iski päänsärky. Päätin, että en halua jatkaa enää näin, asialle olisi tehtävä jotain.

Niinpä keväällä tein ryhtiliikkeen, kaivoin sieltä tyhjien karkkipussien seasta pölyyntyneen selkärankani ja oikaisin sen. Päätin, että karkin syönti loppuu tähän paikkaan. Saisin syödä karkkia, jos tarjottaisiin. Ja seuraavan kerran voisin ostaa karkkia vasta, kun sitä ei tekisi enää ollenkaan mieli.

Helppo nakki. Tai niinhän minä luulin!

Ensimmäiset viikot olivat piinaavia. Olo oli kuin pikkulapsella, koska ruokakaupassa käydessä teki mieli heittäytyä karkkihyllyn kohdalla vetämään itkupotkuraivarit. Koska mä haluu-uu-uun! Mutta en voinut. Itkin sisälle päin ;)

Viikot kuluivat, minun selkäranka alkoi näyttää vahvistumisen merkkejä ja ei, kyllä se ihan luuta on, eikä sittenkään liitulakua. Jossain kohtaa kesällä tunnistin, että kun kaupassa oli nälkäisenä tai janoisena, karkit kiinnosteli enemmän, muuten ei.

Kunnes sitten syksyllä tuli ensimmäistä kertaa se tunne, että enää ei tehnyt yhtään pahaa lipua karkkihyllyn ohi, vaikka lapset olivat valitsemassa lauantaikarkkeja. Se oli huikea tunne! Lasten syysloman kunniaksi ostinkin itselleni pienen lakupussin. Tosin ne lakut oli pahoja, olisi pitänyt valita parempi ;) Sen jälkeen en ole karkkia ostanut, kun ei ole tehnyt mieli.

Minä saan periaatteessa syödä karkkia milloin vaan. En ole karkkilakossa. Enkä ole sokerilakossa. Minulle, suurenluokan karkkihiirelle tämä on vaan ollut niin iso juttu luopua niinkin isosta asiasta kuin karkista. Tämä on vaikea selittää: ostan karkkia vain spessuina hetkinä. Tiistait ei ole spessuja, eikä lauantait. Luultavasti seuraavan kerran ostan karkkia halloweeniksi: Turi Frutti Chewy Fruits on aika kova ja sitten noi vihreät kuulat. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että vuoden päästä ostelet karkkia enää muutaman kerran vuodessa, olisin nauranut epäuskoisesti. Mutta niin siinä vaan on käynyt.

Miten karkittomuus on vaikuttanut, kun muuten en ole muuttanut sokerinkäyttelytottumuksia? Karkittomuus on vaikuttanut niin, että sokeri käy nykyään päähän kuin pesäpallomaila. Jos aikaisemmin pystyin syödä vaikkapa jälkiruokakulhollisen jätskiä yhdeltä istumalta, enää en pysty. Iso pullakin on siinä ja siinä. Koska ne sokeriöverit. Iho muistuttaa heti seuraavana aamuna naamaan mätetyistä herkuista, eli aika armotonta menoa on. Mutta sisäinen sokerihiireni on ihan innoissaan, enpä muista milloin viimeksi namit olisivat maistuneet näin hyviltä, kun niitä nauttii niin harvoin.

En siis ole missään lakossa, joten repsahtamisen pelkoa ei ole! Eikö olekin mahtava oivallus? Olen matkalla kohti hyvinvointia, kun ihan kehoa kuuntelemalla muokkaan ruokavaliota uuteen suuntaan. Joo, keho huutaa joskus pitsaa mutta sitten sille voi sanoa ihan suoraan, että unoha ;) Karkkipäivää mulla ei siis enää ole, mut se on ihan ok!

Sari




2 kommenttia:

  1. Toi on niin totta. Ilman sokeria kun n ja sitten sitä syö niin se jysähtää kyllä oikeasti ihan kunnolla sen jälkeen. Ihana kuulla että koukusta voi päästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Viikonloppuna ihmettelin kauppojen suklaalaareja, että mitenhän sitä jouluna kestää sen kaiken joulusuklaan tarjoaman sokerimäärän. Vai osaisiko sitä hillitä ja syödä vain kaksi konvehtia sen perinteisen suklaaöverin sijaan. Jää nähtäväksi ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...