keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Lapsiperheen elämä on tosi ihanaa, paitsi silloin kun ei ole.

Aikuisia tuttuja tuntuu huvittavan kovasti, kun kuulevat minun kirjoittavan perheaiheista blogia. Useimmat ovat kysyneet heti, kun ovat virnistelyltään kyenneet, että mistäs mä oikein kirjoittelen? Että kirjoittelenko mäkin miten ihanaa perhe-elämä on, vaikka oikeesti tekis vaan mieli kaataa pullollinen punaviiniä kurkusta alas?

Eikä teidän tarvitse nyt yhtään nolostella siellä. Sinä, joka tätä viimeksi kysyit, et ollut ensimmäinen etkä taatusti viimeinen. Kiva juttu kun kysyit, koska minäpä kerron.


Lapsiperheen elämä on tosi ihanaa. Paitsi silloin, kun se ei ole.

Meillä on ihan tavallista elämää, eikä minulla ole mitään tarvetta ylläpitää kulisseja. Meillä on usein tosi kivaa (muulloinkin, kuin silloin, kun lapset on mummolassa ;)) ja välillä sitten meinaa järki lähteä päästä, kun uhmaikäinen kokeilee rajojaan ja teini ragee niin, että linnut on vaarassa pudota puista ;)

Se on jokaisen somettajan oma valinta, millaisen kuvan perheestään haluaa julkisuuteen antaa. Toiset haluavat nostaa esiin niitä hyviä hetkiä ja toisaalta joku saattaa sitten kuvitella, että kyseisen perheen elämä on yhtä hattaraa. Mutta toisaalta ei kukaan jaksaisi seurata sellaista blogia, mikä olisi yhtä valittamista päivästä toiseen. Eikö olekin tavallaan ristiriitaista: halutaan, että somessa näytetään aitoa elämää mutta silti pitäisi olla positiivinen pöhinä?

Jos olet joskus miettinyt, miksi Saron blogissa ei ole kuvia vierekkäin istuvista lapsista, joilla on tukat nätisti kammattu, mätsäävät trendikkäät puuvillakledjut niskassa ja kädessä vihersmoothiet, niin minäpä kerron. Kun meidän elämä ei ole sellaista. Blogipostaukseen löytämäni kuva on täydellinen todiste siitä! Meillä ei koskaan olla mätsäävissä vaatteissa, lapset ylipäätään harvemmin pukevat päälleen yhtään mitään sellaista mitä minä ehdotan, ne irvistää lehtikaalismoothieille ja tuonkin kuvan ottamisen jälkeen en enää muista miten se tilanne lopulta päättyi: jotenkin varmaan niin, että jompi kumpi aloitti väittelyn sanomalla, että sun sukka on ihan varmasti ollut mun puolella lattiaa ja - taas mennään!

Meillä on siivouspäivän jälkeen siistiä, muulloin sotkuista. Kun en jaksa laittaa ruokaa, ostan Saarioisten einestä ja lämmitän sen lapsille mikrossa. Meillä lajitellaan niin paljon kuin jaksetaan. Ja joo mä ajan autolla lähikauppaan. Jos jotain ihanaa on sattunut, meillä nauretaan ja itketään. Jos jotain surullista on sattunut, meillä itketään ja ehkä jossain vaiheessa nauretaan. Kun toinen ottaa niin hirveästi pattiin, tulee mustaa savua korvista! Eli meillä eletään ihan tavallista elämää iloineen ja suruineen. Ja kun seuraavan kerran kerron miten ihanaa meillä oli lasten kanssa, niin ei tarvitse ajatella, että olisin feikki. Ehkä seuraava juttu kertookin siitä, miten on esimerkiksi välillä on hieman kipeää olla teini-ikäisen vanhempi.

Hei tyypit! Olkaa aitoja. Tehkää niitä asioita, mitkä itsestä tuntuu hyvältä, vaikka ne ei räjäyttäisikään somen tykkäyspottia ja nousisi viraalihiteiksi. Näyttäkää somessa juuri sen verran elämäänne kuin haluatte. Ja muistakaa, että somen kautta pääset kurkistamaan toisen ihmisen elämään vain pintaraapaisun verran.

Sari


ps. Kiva juttu, kun luet mun blogia! Perhe-elämän makuinen meininki jatkuu myös Instagramin puolella: SARONBLOGI


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...