tiistai 26. marraskuuta 2019

Marraskuun kuulumiset

Marraskuu on kuulemma vuoden masentavin kuukausi ja se tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi. Minä voin kertoa, että kun on tarpeeksi sutinaa, ei marraskuu tunnu enää missään.


Marraskuussa...

-Meillä on sairastettu kovempaa kuin pitkiin aikoihin. Ensin toiseen lapseen iski hirvittävä kurkkukipu ja ihan älytön kuume. Ja kun potilas numero 1 saatiin koulukuntoon, toinen tenava aloitti saman sairastamisen. Niin kovat taudit oli kummallakin, että viikon olivat poissa koulustakin ja jäivät tietenkin vaikka mistä paitsi. Ja kyllä olen ollut huolesta sykkyrällä, kun on ollut niin voimaton olo, kun kuumetta ja kipuja ei ole voinut viedä millään pois. Buranakset ja muut on auttaneet hyvin hetkellisesti, mutta labran tulosten mukaan kummallakin oli vaan viheliäinen virus, joka ensin sattuu kurkkuun ja nostaa kuumeen, sitten sen jälkeen jää pitkän yskän muodossa hengailemaan kuvioihin. Tää tauti vie mehut. Kaikista.

-Olen elänyt just päinvastoin, miten neuvon muita tekemään. Kun lapset ovat sairastaneet, olisin kuopuksen kanssa saanut pitää lakisääteistä hoitovapaata sairaan lapsen hoitamiseksi, mutta olen käytännössä ollut kaksi viikkoa kotona etätöissä. Ja minä kun olen aina se, joka sanoo muille, että etkä tee töitä vaan keskity hoitamaan sairasta lasta. Huijariviitan sijaan ansaitsisin sankariviitan, koska työpäivät on olleet melkoisia suorituksia, kun sairastavat lapset ovat köhineet öisin ja omat unet on jääneet lähinnä haaveeksi. Jokainen sairasta lasta hoitava vanhempi ansaitsisi sankariviitan! Edelleen kannustan, ettei kannata leikkiä superihmistä vaan jos voi jäädä hoitamaan sairasta lasta kotiin, niin ole fiksu ja tee se.

-Etsiskelin harmaita hiuksia, joita en ole siis vielä löytänyt. Tämä lähti siitä, kun eräs somevaikuttaja, joka on minua nuorempi, oli havainnut itsellään itsepintaisen harmaan törrökarvan. Siinä sitten tartuin tuumasta toimeen ja aloin sukia tukkani autossa apukuskin penkillä peilin kautta. Onks toi? Onks toi? No tää ehkä? Kotona oli pakko jatkaa syynäystä ja en löytänyt vielä harmaita. Seuraan tilannetta.

-Tappelin pesukoneongelmien kanssa. Vanha pesukone meni rikki ja piti ostaa uusi pesukone. Sen koommin vähän kaikki meni vinoon. Palaan tähän asiaan omassa postauksessa. Sain pesukonepainajaiseen lääkkeeksi itseleivottua pullaa. Kiitos. Koko pussi meni hyvässä yhteisymmärryksessä yhdessä lasten kanssa kahdessa päivässä.

-Näin ensimmäistä kertaa livenä Waltteri Torikan ja Jarkko Aholan, kun he olivat esiintymässä Hartwall Areenalla. Konsertin nimi oli It's now or never. Äiti tykkää näiden herrojen musiikista, joten me siskon kanssa hommattiin liput yllätykseksi äidille jo heti keväällä. Konsertti oli hyvä, seura oli hyvää ja muutama vapaatunti tuli ihan tosi tarpeeseen. Ja joo, ehkä vähän faniuduin.

-Iski tajuntaan, että esikoiseni viettää viimeisiä joulujuhliaan alakoululaisena. Jos joskus kauhistelin sitä, kun omat lapset on eri luokka-asteilla, että täytyy istua joulu- ja kevätjuhlissa "koko päivä", kun juhlat on todennäköisesti eri aikaan. Nyt kauhistelen sitä, kun näiden joulujuhlien jälkeen en tule enää näkemään esikoisen joulujuhlia, kun yläasteella ei enää ole tapana kutsua vanhempia liikuttumaan kynttilöin valaistuun liikuntasaliin.

-Olen valmistellut, kerrankin ajoissa, blogiini tulevaa joulukalenteripostausta.

-Olen haaveillut lomasta, mutta en oikein tiedä, että kenen kanssa ja minne. Olen miettinyt, olisiko minusta omatoimimatkailijaksi yksin hotelliin nukkumaan univelkoja. Vai pitäisikö pakata jompi kumpi lapsista mukaan ja lähteä vaikkapa toiseen kaupunkiin. Vai buukkaisinko risteilyn koko perheelle. Vai pitäisikö lähteä johonkin aikuisten lomalle Eurooppaan. Sitten katsoin tilin saldoa ja muistin, että kirjasto on ihan jees ;)

-Iloitsin siitä, miten nopeasti olin saanut ajan kulumaan vuoden masentavimpana kuukautena! Mulla lukee kalenterissa joka vuosi marraskuun alussa, että muista aloittaa joulufiilistely nyt, eli leivo joulujuttuja ja kaiva ihanat joululehdet säilöistä esiin ja lue niitä. Pidän joulusta ihan älyttömästi ja se tuo sisäistä valoa tähän pimeään vuodenaikaan.

-Meillä olis miehen kanssa tiedossa lapsivapaa. Nyt molemmat kärvistelee alkavan flunssan kourissa, eikä vielä oikein tiedetä miten tässä tulee käymään. Me ollaan viimeksi vietetty tällaista samanlaista lapsivapaata rennomman kaavan mukaan kesällä ja sitä ennen vuosi sitten. Karma please, oliko ihan pakko? Blogiin en ehdi kertoa reaaliaikaista raporttia, mutta Instagramin puolella varmasti käy ilmi, ollaanko päästy viettämään aikuisten aikaa vai onko tauti nujertanut meidät. Instasta löydyn nimellä Saron blogi - tuu mukaan seurailemaan!

Marraskuuta on vielä muutama päivä jäljellä, ennen kuin päästään joulukalenterin ensimmäisen luukun kimppuun. Miten sun marraskuu on mennyt?

Sari



1 kommentti:

  1. meilläkin marraskuu meni kyllä tosi nopsaa! mitään en ehtiny tehä mitä piti ja nyt se loppui :D ja lapsetkin oli kipeenä, se vaikuttaa aina :( toivottavasti pääsitte lapsivapaalle ja huomenna saa avata joulukalenterin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...