keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Vanhempi, näin saat itkupotkuraivarit hallintaan

*Kirja saatu Minerva Kustannus

Lasten kasvattaminen tuntuu sitä helpommalta, mitä etäisempi se asia on. Tiedättehän nämä ohjeistajat, joita on vähän jokaisessa niemessä ja notkossa? Metrossa jalkoja penkillä roikottavalle teinille on helppo rähähtää, että etkö sinäkin tyhjäpää nyt voi ne koipesi laittaa lattialle niin kuin muutkin tekee? Kaupassa kiukkuavan pikkulapsen vanhempien selän takana on helppo puhista, että lapsia ei pitäisi tuoda kauppaan ollenkaan jos ei osata olla. Ja vilkkaan taaperon vanhemmille on helppo sanoa kirkkain silmin, että eihän siinä mitään, senkun kiellät vaan ja kyllä se lapsi uskoo. En vaan usko, että yhdenkään teinin vanhempi menee huomauttelemaan penkillä olevista ketaroista tai että uhmiksen vanhempi ehdottaisi kassajonossa edessä olevalle perheelle, että menisittekö kotiinne kiukkuamaan ja pysyisittekö siellä niin kauan, kunnes lapsi on 18 tai osaa käyttäytyä?

Minerva Kustannus


Minun omakohtainen kasvatuksellinen kuningasajatus pölähti päähän vuosia sitten, kun lapset olivat ihan pieniä. Silloinen ajatukseni meni kutakuinkin niin, että sitten kun minulla on teini-ikäisiä lapsia, en anna niiden purinoiden mennä ihon alle. En koskaan. Koska se purnaushan kuuluu vaan asiaan! Kyllä minä muistan millaista teini-ikä oli (ei helppoa) ja minä aion olla niin hyvä ja ymmärtäväinen teinien vanhempi. Semmoinen rento mutta cool ja silti jämpi. HAH HAH HAH, hyvä mä! Helppohan se oli silloin kesken vaipparumban huudella, kun ei sattunut olemaan yhtään omakohtaista kokemusta aiheesta. Vähänpä tiesin ;)

Siispä on onni, että kasvatusasioissa viisaammat ovat koonneet neuvojaan kansien väliin meidän kasvatusmyräköissä tarpovien vanhempien pelastukseksi. Sain Minerva Kustannukselta luettavakseni kirjan Sisu, tahto, itsetunto - Portaat itkupotkuraivareista aggression hallintaan.

Tämä kirja antaa helppoja ja käytännönläheisiä vinkkejä kaikille meille vanhemmille, lasta ja nuorta arvostaviin kasvatustapoihin. Kirjassa neuvotaan esimerkiksi, miten lasta voidaan ohjata siihen suuntaan, ettei tunteet hallitse lasta vaan lapsi oppisi hallitsemaan tunteita. Kirjassa käydään läpi vanhemmille tuttuja kasvatuksellisia asioita, mutta lempeästä ja rakentavasta näkökulmasta. Kirja ei kuitenkaan tarjoile pelkkää pinkkiä hattaraa, vaan käy esimerkiksi läpi 18 aggression porrasta antaen vanhemmille paljon hyviä neuvoja.


Jo ennen kirjan lukemista tein itsetutkiskelua, että mikä on minulle vaikeinta vanhemmuudessa? Minulle ei ole koskaan ollut vaikeaa ottaa vastaan vauvan lohdutonta itkua, uhmaikäisen raivokohtauksia eikä oikeastaan teini-ikäistenkään vänkäystä. Minut on keitetty aika monessa liemessä: olen ollut selvittelemässä jos jonkunlaisia tilanteita, joskus sellaista mitä omat lapset ovat joutuneet kauhomaan läpi ja toisinaan soppaa on ollut hämmentämässä lasten kaverit. Se on ollut aika kasvattavaa. 

Mutta sitten tajusin, että ehdottomasti vaikeinta minulle lasten kasvattamisessa on oma väsymys. Kun minä olen nukkunut liian vähän tai huonosti ja olen tosi väsynyt, minun pinnani on lyhyt ja lähden helposti kiukutteluun mukaan ja murisen naama nurinpäin takaisin. Tiedän, ettei yksikään normaaleja kasvamisen vaiheita läpikäyvän lapsen vanhempi jaksa aina olla hymyssä suin, eikä tietysti tarvitsekaan. Väsyneenä voi iskeä epätoivo: mitä ihmettä minä teen tuon kiukuttelevan tenavan kanssa? Noin 250 sivua myöhemmin minulla on taas uusia, voimaannuttavia työkaluja arkisten konfliktien ratkaisemiseksi. Siellä esimerkiksi neuvotaan, että älä anna tunteen tarttua. Ja että huomaa hyvä. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kirja kertoo selkeästi, mitä pitää tehdä ja miten siitä selviää.


Kirja alkaa näin: "Voiko vanhempi olla hyväksyvä ja arvostava, kun lapsi kiljuu ja tahtoo koko ajan?" Jo siinä kohtaa tiesin, että tämä kirja pitäisi jokaisen vanhemman lukea. Minä olen siitä onnekas, että lähipiirissäni on paljon kasvatuksen ammattilaisia, joten olen saanut kasvatuspulmiin aina hyviä vinkkejä, mutta tiedän, ettei kaikki perheet ole yhtä onnekkaita. Siksi suosittelen tätä kirjaa kaikille, etenkin niille, joilta löytyy erilaisella temperamentilla varustettu lapsi, kuin mitä itse on.

Sari


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...