tiistai 31. joulukuuta 2019

2019 - It's a wrap!


Tänään vietämme vuoden 2019 viimeistä päivää, joka samalla päättää myös kokonaisen vuosikymmenen.

Tänään, 31.12.2019 minä olen helsinkiläinen, kahden lapsen äiti, kahden lemmikin palvelija ja yhden miehen avopuoliso. Ajan vanhaa autoa, olen Pokemonissa levelillä 33 ja kuvaan Olympus Pen E-PL7:lla. Helsingissä päivä oli kaunis, tuulinen ja lumeton. Minulla on "kesäloma" puolessa välissä, hommasin vuodenvaihdeflunssan mutta se ei haittaa juhlintaa tänään ollenkaan. Tänään luukutetaan vuoden 2019 kovimpia hittejä, syödään hyvin ja paketoidaan vuosi 2019 yhdessä perheen kanssa. Luultavasti otetaan myös pöytäjalkapalloturnaus ;)

Kiitos vuosi 2019, olit haastava mutta hyvä. Uusi vuosi, olen valmis!

Ja sydämellinen kiitos kaikille teille ihanille somekamuille tästä kuluneesta vuodesta. Olen saanut ihania viestejä, hyviä kommentteja ja mielenkiintoista palautetta. Te ootte ihan timanttia, kiitos!


Ihanaa Uutta Vuotta 2020
teille kaikille!

Sari


maanantai 30. joulukuuta 2019

Ihan hullua - lapseni lähtee yläasteelle!

No siis en missään nimessä ajatellutkaan aloittaa tätä tekstiä niin, että "vastahan tuo syntyi". No tavallaan, tottahan tuokin puoli... Oli miten oli, nythän meillä on se tilanne, että pitäisi valita mihin yläasteelle tuo lapsukaiseni hakee. Outoa.


Jo se, että minun pikkutyttöni lähtee yläasteelle syksyllä, on tosi outo juttu. Eikä sitä yhtään tavanomaisemmaksi tee sekään, että nykyisin pitää valita ja hakea mihin painotettuun yläasteopetukseen hakee. Eli nyt jo pitäisi talentit kaivaa ulos luolistaan ja laittaa ne tekemään sitä mitä ne parhaiten osaa. Harmi vaan, kun Suomessa aika menee niin hitaasti, että Youtube-yläaste saa vielä hetken odottaa itseään ;)

Helsingin yläastetarjonta onkin sitten ihan älyttömän laaja! Joukosta löytyy erilaisia painotuksia, kuten: liikunta, tanssi, kotitalous, kielet (mm. latina...), musiikki, luonto ja tiede, kuvataide, tietotekniikka, viestintä, mediakasvatus, teknologiakasvatus, taideilmaisu ja ilmaisu. Shilloin kun mhinä olin nuorri, ei thuollaishia painotukshia ollut lain, shitä mentiin vaan lähimmälle yläasteelle ja pishte.

Hyvähän se on, että yläasteella voi se mielekäs tekeminen olla painotettuna opetuksena. Tunnen parikin lapseni kaveria, jotka suuntaavan musiikkipainotteiseen opetukseen, koska he ovat niin lahjakkaita esimerkiksi musiikin saralla. Mutta sitten on se perusjoukko, joita kiinnostaa lähinnä väli- ja ruokatunnit. Kun mitään erityistä paloa ei sielun sopukoissa 12-vuotiaana ole, on vähän hankalaa miettiä, minne sitä menisi viettämään seuraavat kolme vuotta. Onneksi peli ei ole menetetty vielä 12-vuotiaana, tekipä minkä tahansa päätöksen! Mutta missä vaiheessa tämä painotettu hommeli oikein löi itsensä läpi? Oliko 90-luvulla muita painotettuja yläasteita kuin liikuntapainotteinen? Kun kuopukseni lähtee yläasteelle jokusen ajan kuluttua, onkohan silloin enää ainuttakaan tavanomaista yläastetta, vai joko ne kaikki on jollakin aksentilla painotettuja? Uhka vai mahdollisuus, kas siinäpä vasta pulma!

Meillä on tutustuminen lapsen valitsemalle yläasteelle heti vuoden alussa. En ole varma kumpaa jännittää enemmän, nuorta itseään vai minua. Tämä on niin iso harppaus - meille molemmille! Lupaan yrittää olla A) pyörtymättä ja B) herkistymättä ;)

**

Löytyykö sieltä teiltäkin ensi vuonan yläasteensa aloittavia nuoria?

Sari



sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Joulu on kaikkien juhla ja tietenkin aikuisten kesken vaihdetaan joululahjat


Jotkut tosi ankeet ihmiset sanoo, että joulu on vaan lasten juhla. No ei pie paikkaansa! Minusta joulu on kaikkien juhla! Ja etenkään siihen peliin minä en lähde todellakaan mukaan, ettäkö jouluna ei vaihdettaisi lahjoja aikuisten kesken! Höpöhöpö! Tietenkin vaihdetaan.

Mutta heti kärkeen tarkennettakoon: minä en odota saavani yhtään joululahjaa, vaikka rakastankin saada lahjoja! Koska olen aika tuhma tyttö ei paljon kannata laskea joulupukin varaan ja yleensä takaan lahjasaaliin sillä, että ostan jotain kivaa itselleni. Ja tänä vuonna se oli TÄMÄ KIRJA. Mutta minullapa onkin niin ihana perhe, että joulupukin lahjasäkistä ja kuusen alta löytyi jotain pientä myös minulle.

Minä uskon käytännöllisiin lahjoihin. Jos ketä muistan itse, ostan jotain, mikä varmasti mahtuu, mitä voi käyttää ja mistä pääsee helposti eroon. Kauniit kotimaiset käyttötavarat, syötävät ja juotavat. Siinäpä ne parhaimmat. Tänä vuonna läheisteni lahjapaketeista löytyikin mm. Lapuan Kankureiden aarteita, Ole hyvä-saippuaa, Chjokon suklaata... Eikä mitään napinaa ole kuulunut, joten oletan lahjojen olleen ihan ok.


Ja mitä minä sain joululahjaksi? No sen mitä nainen tarvitsee. Esimerkiksi uuden, tarkoin mutta lempein ohjein toivotun kalenterin ja mutsisuklaata, joka on joko vihje, että tämäkin huono äiti on toisinaan lohdutuksen tarpeessa TAI sitten tiedossa on kuinka arvostan omia hiljaisia hetkiä, jolloin voi vaikka lukea kirjaa ja syödä jokusen palan suklaata. Eli olisikohan vielä hetki omaa aikaa tiedossa? ;)


Toivottavasti teillä kaikilla on ollut kiva joulu. Jos pöhkö kumppani ei osannut lukea ajatuksiasi eikä ostanut lahjaa ja siitä aiheutui mielipahaa, niin muista ensi jouluna varautua asiaan ja osta itse itsellesi jotain ihanaa lahjaksi. Jos koko joulu meni suhatessa sukulaisissa, muista ensi kerralla aikatauluttaa anoppilassa kyläily jo heti joulukuun alkuun, kummeilla voi kyläillä vaikka jo marraskuun lopulla ja jouluaattona riittää kun tekee sen mitä jaksaa eikä vieraile missään jos tuntuu siltä. Tuntuu kamalan vieraalta ajatukselta, että sitten joskus kun omat lapset on aikuisia, vetäisin herneen nenään siitä, että aikuiset lapset eivät halua tulla luokseni joulua viettämään kaiken ruuhkavuosijuoksun keskellä. Joulu on kuitenkin vaan päivä-pari vuodessa, eikö sillä ole enemmän merkitystä mitä niinä kolmenasatanakuutenakymmenenä muuna päivänä tekee? Miksei voisi jouluttaa jo marraskuusta alkaen ja pitkälle tammikuuhun saakka, jos vuodenvaihteessa on pakko sukuloida? Tuota ideaa saa vapaasti lainata, olkaa hyvät vaan.

Meillä jatketaan joulun välipäivien viettoa yhteisen lomailun merkeissä. Instagramin puolella (SARON BLOGI) voit seurata meidän lomahommia reaaliajassa ja tätä kun odottelemme innolla vuoden vaihdetta. Kannattaa heittää välillä johonkin kuvaan vaikka vähän kommenttia, että ketä siellä Instan puolella käy meitä kurkkimassa, niin tulen vastavierailulle tsekkaamaan mitä sinne teidän loppuvuoteen kuuluu :)

Sari



tiistai 24. joulukuuta 2019

Elämänmakuista Joulua!

Hei! Se olis sitten jouluaatto!


Jouluun ladataan perinteisesti kamalat paineet. Laatikot ja kinkut pitää olla paistettu itse. Kaikilla pitää olla kivaa. Lasten pitää leikkiä lempeässä harmoniassa, kuusen koristeiden täytyy saavuttaa täydellinen zen ja joulupöydän on notkuttava mitä ihanampia herkkuja. Muista oikea kuvakulma ja parhaat filtterit!

Voisko vähän löysätä?

Katselin aatonaattona meidän joulua. Aina välillä koitan ostaa joulutähden ja yritän hoitaa rakkaudella jouluun saakka, mutta aina sama juttu: hoidin niin tai näin, se kuukahtaa ennen joulua. Mutta tämä oli jo erävoitto, en muista koskaan saaneeni pidettyä joulutähteä hengissä näin lähelle joulua - jouluaatonaattoon saakka, jolloin se rupsati lopullisesti!

Meidän joulukuusikin on vinksahtanut ihan vinoon, kun pupu on käynyt säätämässä sen asentoa alaoksista pureksien. Luovuin jo hyvissä ajoin aikeista leipoa jouluna ja ostin kotiin taatelikakun. Vitosella, Cittarista.  Aatonaattona lapset sai aikaan ihan järjettömän riidan ihan mitättömästä asiasta. Pupullakin oli tullut pehmeät papanat joulukuusen syönnistä ja odotti töiden jälkeen pyllypesua. Illalla muistin, että yhdet housut piti pestä! Kipaisin laittamaan pyykit päälle, pesukone vilautti vikakoodia! Sillä aikaa kuopus löysi laukustani supersalaisen muistiinpanokirjani ja alkoi ahmia sen sisältöä kitusiinsa. Onneksi kirjoitan hepreaa kuin lekuri, eikä sisältö aukea - toisinaan edes itselleni!

En voi kuin nauraa. Meidän koti on kaukana sisustuslehtien ja blogikotien joulujuhlafestivaalista riutunein kuusineen ja ruttuisine latvatähtineen. Meillä varmasti joku irvistelee jouluruuille, emme muista yhdenkään joululaulun kaikkia sanoja ulkoa, jänis kaataa vielä varmaan koko kuusen, joku joululahja on unohtunut paketoida - tai kokonaan kauppaan, vessapaperi loppuu kesken ja hyasintitkin rapistuu pystyyn ennen kuin edes ehtivät puhjeta kukkaan. Niin ja kaikki jouluruuat ostettiin valmiina, jotta jouluni sujuu siihen malliin, että "avaa, lämmitä, syö".

Mutta tiiättekö mitä? Ei se haittaa. Ei se haittaa mitään. Koska just niin ihanaa elämä on! Käsikirjoittamatonta, aitoa, itkua ja naurua, ihanaa, ihmeellistä ja tässä & nyt. Joulufiilis on mielentila, se tulee Jouluradiota kuuntelemalla, kynttilöitä polttelemalla, villasukat jalassa hiihtelemällä ja jouluomenoita napostellen.

Siispä toivotan teille kaikille
että löysätkää pipoa, ottakaa hommat huumorilla ja
Elämänmakuista Joulua!

Sari
- joka on ihan tosi lomalla ja on tainnut löytää henkisen joulurauhan konvehtirasiasta. Suosittelen!




maanantai 23. joulukuuta 2019

Joulu tulee suorittaen

Ne, jotka toivottelevat joulurauhaa,
eivät ole käyneet viime aikoina noissa
isoissa marketeissa.
Näin luki yhdessä meemissä ja oikeassahan nuo ovat ;)


Tämä joulunaika on ollut minulle kiireisintä ikinä! Ihana päivätyöni on pitänyt minut otteessaan, päivät on olleet pitkiä mutta antoisia. Mutta jouluttaminen on jäänyt ihan kokonaan.

Koko joulukuu ja jouluhypetys on mennyt minulta tänä vuonna ihan ohi. Kulunut viikonloppu oli minulle tehoviikkis: joululahjat pakettiin, jouluruuat jääkaappiin, viikkoa aiemmin hankitulle kuuselle piti saada koristeet ylle ja piparit paistettua. Koko hommahan alkoi tietysti sillä, että lauantaina aamusta polvi vihlaisi pahaenteisesti. Koska ihan kaikki jouluhäsmäkät oli levällään, en voinut jäädä laakereilleni makaamaan vaan sipaisin kipugeeliä polveen ja mars kaupoille. Jälkikäteen ajatellen on naurattanut, kun mietin, että olen mahtanut näyttää oikein "myrskyn merkiltä" viuhtoessani kaupoissa hurrikaanin tavoin.

Joulu todellakin tulee suorittaen, tai siis ainakin joulu 2019. Ja toki tämä suorittaminen on vielä 'pientä' verrattuna siihen, mitä todelliset joulusuorittajat tekevät. He valmistavat laatikot ja piparkakkutaikinat pitkästä tavarasta, virkkaavat joululahjat ja käärivät ne itse tehtyyn joululahjapaperiin. Minä olen ostanut lähes kaiken valmiina, mutta onhan ne sentään itse ostettu. Shop-it-yourself.

Eli en ole kadonnut blogistanista mihinkään, joulu on edelleen minulle rakas ja odotan lomani alkamista, että pääsen nauttimaan vapaapäivistä yhdessä lasten kanssa. Siihen saakka suoritetaan ;)

Mutta kun Suomen Turku julistaa joulurauhan jouluaattona klo.12, lupaan, että suorittaminen loppuu siihen paikkaan ja sitten voidaan puhua joulurentoilusta!

Tsemppiä muillekin joulusuorittajille! Kyllä se sieltä tulee, jaksaa jaksaa! ;)

Sari


maanantai 9. joulukuuta 2019

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri: tee kevennetty piparkakkutalo

Tervetuloa Kaksplussan verkostoblogien joulukalenteriin! Joulukalenteriluukuista löytyy ihania leivonnaisia, itsetehtyjä lahjoja sekä koristeita, kauniita kattauksia ja jouluisia somistuksia, jotka johdattavat sinut ja perheesi joulun tunnelmaan. Tänään joulukalenterissa on vuorossa:

kevennetty piparkakkutalo








Piparkakkutalon rakentaminen on tosi hauskaa mutta nyt ei rakennetakaan koko taloa, vaan tehdään piparkakkutalon pääty, jonka voi ripustaa vaikka ikkunaan!

Tarvitset
- joko valmista tai itse tehtyä piparkakkutaikinaa
- joko valmista tai itse tehtyä pikeeriä
- muumitikkareita ikkunalaseja varten
- koristeluun sopivia karkkeja, strösseleitä, ym.
- innokkaita leipureita


Tee näin
Sulata piparkakkutaikina ohjeen mukaan. Kauli piparkakkutaikinaa isommaksi ja litteämmäksi. Jätä taikina normaaleita piparkakkusia paksummaksi. Piirrä sopivia talonpäätyjä vapaalla kädellä taikinalle. Piirrä talojen ääriviivat. Tee eri muotoisia taloja: tavallisia pirttejä, katto savupiipulla varustettuna ja ilman, kerrostaloja tai mitä ikinä keksitkin. Leikkaa talot ja siirrä ne leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Leikkaa talojen ikkunat. Käytä mielikuvitusta vapaasti ja tee eri muotoisia ikkunoita: pyöreitä, neliskanttisia, pitkulaisia, sydämenmuotoisia jne. Tee lopusta piparkakkutaikinasta piparkakkuja ja muista, että joulusäädöksissä on määrätty, että osa taikinasta kuuluu syödä raakana.

Murskaa muumitikkarit. Meillä meni n.2 tikkaria per ikkuna. Ripottele tikkarimurska ikkunan kohdalle. Murskan ei tarvitse olla kovin hienojakoista, paakkuisempikin murska sulaa uunissa varmasti.

Paista piparkakkutalon päätyä uunissa taikinapaketin ohjeen mukaan. Meillä nämä taisivat olla 7 minuuttia uunissa.

Kun otat piparkakkutalon päädyn uunista, voit vielä esim. veitsellä muotoilla talon seiniä, suurentaa ikkunoita ja tehdä esim. coctail-tikulla reiän nauhan pujottamista varten. Ole nopea, taikina alkaa kovettua tosi nopeasti!

Kun viimeistelyt on valmiit, anna piparkakkusten kovettua kuitenkin kaikessa rauhassa, ennen koristelua. Irrottele talon pääty leivinpaperista esim. lastan avulla.

Sitten vaan koristelemaan! Pikeeriä, karkkeja, strösseleitä, vaahtiksia, kuivattuja hedelmiä - vain mielikuvitus on rajana. Meille tuli tällaisia iloisen värikkäitä taloja - valkoiset hopeapalloin koristellut piparkakkutalojen päädyt on jo syöty!


Käyttötarkoitus
Piparkakkutalon päädyn voit antaa lahjaksi, syödä itse, laittaa roikkumaan ikkunaan tai tökätä pystyyn esim. sokerilla täytettyyn laakeaan astiaan, jonne voit sujauttaa myös piparkakku-ukkeleita tai -eläimiä mukaan. Joulun jälkeen sokerin voit hyötykäyttää esimerkiksi sokerimaalauksissa. 




Kaksplussan verkostoblogien joulukalenterin edellisen luukun löydät Kiljusten blogista. Huomenna joulukalenteriluukku aukeaa Love Beyond Words-blogissa.

Kivaa joulun odotusta ja mukavia leivontahetkiä teille toivottaa,
Sari


lauantai 7. joulukuuta 2019

Onko teilläkin juntti joulu muovikuusineen?

Onko teilläkin juntti joulu? Pitääkö joulun joutua pyytämään anteeksi tulemistaan koteihin? Saako jouluna näkyä värejä vai onko kaikki muu paitsi valkoinen joulu ihan juntti juttu?




Hyasintti

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, mitä en ymmärrä ;) Yksi esimerkki: minä en ole koskaan ymmärtänyt tätä joulutapojen vastakkainasettelua ja niistä vänkäämistä. Meillä on ollut, suorastaan kiistelty, muovikuusi vuodesta kilpi ja miekka. Muovinen joulukuusi on kuulemma tosi junttia, minulle kerrottiin. Ensimmäinen muovikuuseni ehti mennä ajan saatossa rikki, ei ollut kovin laadukas ja se karisteli neulasensta ja se korvattiin uudella, vihreällä. Jossain vaiheessa meille tuli jopa valkoinen muovikuusi. Siis voiko enää juntimpaa olla?! Samaan aikaan, kun minulle kuorossa huudettiin, että kyllä se pitää olla aito kuusi, toisaalla riideltiin siitä, onko ekologisempaa jättää kuuset kaatamatta ja ostaa muovikuusi joka kestää vuosikausia hyvänä? Jonkun mielestä ekologisinta olisi olla viettämättä koko joulua. Hei tyypit, missä joulumieli?

Minä en ole viime vuosina montaa joululehteäkään ole ostanut, koska niissä on ollut niin riisutut joulut. Niistä kuvista välittyi sellainen viesti, ettei joulu oikein saisi näkyä tai jos näkyisikin niin jotenkin anteeksipyytelevästi, korkeintaan. Väriskaala on vaihdellut tumman ja vaalean valkoisen välillä, ehkä ripaus hopeaa - korkeintaan. Tänä vuonna olen ostanut vasta vain kaksi joululehteä, vaikka olisi tehnyt mieli tyhjentää koko lehtihylly mukaan! Tarjonta on nyt niin houkuttelevaa.

Nyt joululehdissä näkyy se, mistä minä tykkään, eli jouluna värit saa loistaa ja joulu saa ihan luvan kanssa näkyä! Tämä on se, mitä olen koittanut toitottaa jo pitkään: tehkää joulusta ihan oman näköinen. Muovikuusi, puna-kultainen koristelu, joulupukin vierailu tai mikään muukaan ei tee joulustasi junttia, mitä pitäisi piilotella somessa ja koittaa puhkivalkaista kuvankäsittelyohjemin.

Tee joulusta juuri sen näköinen, mikä sinusta itsestä tuntuu hyvältä. Älä välitä tippaakaan siitä, mitä muut ajattelee. Anna persoonasi loistaa kodin joulusisustuksessa!



Kuva: Joulun Kotiaarre

Kuva: Joulun Kotiaarre

Kuva: Ihana Elämä Ihana Joulu

Kuva: Ihana Elämä Ihana Joulu

Olkoon joulunne valkoinen, hopeanharmaa, vihreä, punainen, kultainen tai vaikkapa sateenkaaren värinen, niin se on hyvä! Olkoon kuusenne aito, muovinen, jotain muuta tai ei kuusta ollenkaan. Tulkoon joulupukki tai sitten ei tule. Se on ihan fine. Ja jos joku on ihan tosi junttia, niin toisten ihmisten jouluvalintojen arvostelu. Ja muutenkin varokaa sanojanne, tontut kurkkii ikkunoista ;)


Sari
-jonka joulu on punavalkoinen ja siihen kuului aito kuusi ensimmäistä kertaa vasta viime jouluna



tiistai 3. joulukuuta 2019

Pesukonepainajainen jatkuu: huoltomies tuli taloon

Uuden pesukoneen osto. Miten vaikeaa se voi olla? No voin kertoa, että ihan hitsin vaikeaa. Hidasta, työlästä, palvelutonta ja saat käyttää sekä aikaasi että rahaasi sen kuntoon saamiseksi. Joo, tarkistin ruuhkavuoden värittämästä kalenteristani, että elämme kuitenkin jo vuotta 2019!



Uuden pesukoneen onnea: tärinää ja lorinaa


Kerroin teille aikaisemmassa postauksessani siitä, kuinka meillä eletään pesukonepainajaista. Ruuhkavuosiaan elävän lapsiperheen pyykkivuori voi nimittäin kasvaa lähes vaarallisen kokoiseksi ilman asianmukaisia pyykkiväleineitä. Ostin marraskuussa uuden pesukoneen rikki menneen vanhan pesukoneen tilalle ja sen koommin asiat ei olekaan menneet niin kuin Strömsössä. Voit lukea koko jutun alkupainajaisen aiemmasta postauksestani: Painajainen perheessä: uusi pesukone vuotaa

Uusi pesukoneemme paitsi metelöi ja täristää hirveästi lingotessaan, se myös lorotti vedet lattialle. Naputtelin tästä huoltopyynnön LG:lle ja toivoin parasta. Olin saanut aivan susisurkeaa palvelua laitteen myyneestä kodinkoneliikkeestä, joten olin vähän jo epätoivoinen, josko LG:n huoltomies olisi sen parempi. Lopulta minuun otettiin yhteyttä ja sovittiin käynnistä.


Huoltomies ei tullut sovittuna ajankohtana - näin hyvää palvelua?


Tuliko huolto sovittuna päivänä ja sovittuna aikana? Ei. Huoltomies sen sijaan soitti kohteliaasti, että voisikohan hän tulla jo hieman aikaisemmin, jos vaan olisin kotosalla? Olin vallan äimistynyt. Näin hyvää palvelua, kyllä kiitos! Minä olin sopinut itselleni etätyöpäivän, joten tietenkin minulle sopi huolto ihan monelta vaan. Kunhan kone saataisiin käyttökuntoon!

Tätä edelsi vielä yksi konflikti minulle pesukoneen myyneen liikkeen asennusjätkien kanssa. He joutuivat vielä vaivautumaan paikalle totamaan vian, että pesukoneen pohjasta tulee vettä. He riuhtaisivat koneen paikoiltaan, kallistivat ja paiskasivat takaisin - samantien lampsien ulos talosta ja todeten, että vuotaa. Lämpimät terveiseni tälle myyjäliikkeelle, että kuuna päivänä en tule ostamaan heiltä mitään asennuspalveluja. Koskaan ei saisi sanoa ei koskaan, mutta oppiihan se tyhmäkin koira ettei liedellä kannata istua. Eli siis minä.

Lopulta LG:n valtuuttaman huoltoliikkeen mies tuli paikalle, oli oikein kohtelias, riisui jopa kengät - eikä lampsinut pitkin asuntoa kuraisilla kalosseilla! Hän meni jättimäisen työlaukkunsa kanssa heti koneen kimppuun ja lähes heti löysi vian aiheuttajan!




Liian suuri suu


Koneessa oli yksi letkuosa, mikä vuosi. Huoltomies oli tosi ihana. Hän pyysi, että tulisin itse katsomaan, missä vuoto on ja miltä se näyttää. Vuoto oli sellaisessa paikassa, ettei se päässyt kastelemaan oikein mitään - ei etenkään sähköosia, joten vesi valui koneen pohjalle ja tiputteli sieltä ulos sitten saumoja myöten. Vettä ei näkynyt edes pyyhittäväksi asti! Hän kaiveli pienen avaruuden kokoisesta työlaukustaan uuden letkuosan ja näytti vielä minulle, miten viallisen letkuosan suuaukko oli isompi, kuin vaihtokappaleen. Hän laittoi uuden osan kiinni ja varmisti, ettei mistään enää vuoda vettä.

Eli vuotoa ei enää ole! Jippii! Konetta voi käyttää! En voi sanoin kuvailla, miten tyytyväinen olen huoltoliikkeen miehen toimintaan. Edellä aikataulusta, kohtelias, asiantunteva ja vaikka sitä toivookin huoltoalan ihmisten kanssa, että kunpa emme koskaan enää tapaisi (koska sehän tarkoittaisi, että koneessa on vikaa), niin jos tulisi hätä, voisin hyvillä mielin soitella sinne liikkeeseen. 



Tämä ei ole vielä ohi


Mutta meidän perheen pesukonepainajainen ei ole kokonaan ohi. Kone pitää toisinaan niin vallatonta konserttia lingotessaan, että uskon sen tärinän tuntuvan aina Kiinassa asti! En ole vielä oikein päässyt jyvälle, miksi se tekee niin. Onko se lajityypillistä, koska kaikki pesut eivät moista klonksetta aiheuta, emmekä kuitenkaan mitään kiviä tuolla pese. Joten kunhan pääsen siitä vielä jyvälle, miksi kone toisinaan kärsii hirmuisesta darrasta, niin hyvä on. Ehkä välillä pyykit on jotenkin epätasaisesti kyydissä ja siksi se ravistelee menemään? Mene ja tiedä. Koitan selvittää. Kerron sitten taas, miten tämä on edistynyt ja ollaanko joskus tässä asiassa seesteisillä vesillä. Ja että onko palautteeseeni tälle kodinkoneliikkeelle reagoitu.

Mutta nyt ainakin meillä voi pestä pyykkiä! Erävoitto!


Sari
-ja puhtaan pyykin tuoksu


sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Iloista joulukuuta ja hauska joulumuisto

Kuva: Pixabay

Sitä sanotaan, että kun lapset ovat pieniä, että päivät on pitkiä mutta vuodet lyhyitä. Se on valetta. Se nimittäin pätee myös isompienkin lasten kanssa. Vastahan me seisottiin räntäsateen vihmoessa tuolla ulkona toivottamassa uutta vuotta tervetulleeksi ja nyt kohta taputellaan pakettiin tämäkin vuosi. Siispä...

Hyvää joulukuuta, ihanat lukijani!

Tänään on taas monissa kodeissa avattu joulukalenterin ensimmäinen luukku silmät kiiluen. Kuka on saanut suklaata, toinen lelun ja joku kuvan. Minulla on hauska muisto joulukalentereihin liittyen.

Kuopukseni on ollut hiukan malttamaton kaveri ja joulukalenterikonsepti ei aina ole ollut se selkein tai ehkä se on ollut selkeäkin, mutta onhan sitä kiusausta vaikea vastustaa, kun tietää, että jokaisen kahdenkymmenenneljän luukun takaa paljastuu jotain ihanaa. Yhtenä vuonna meillä oli kummallakin lapsella suklaajoulukalenterit. Kuopukselle terotettiin, että saa avata vain YHDEN joulukalenteriluukun päivässä. Ja että äiti kyllä huomaa, jos hän on omasta kalenteristaan avannut useamman, kuin yhden kerralla. Ensimmäiset päivät menikin ihan hyvässä yhteisymmärryksessä.

Ei ole pelkkä kävelevä hattuteline tuo kuopus: ei ole nyt, eikä ollut silloinkaan.

Yhtenä aamuna heräsimme esikoisen parkaisuun! Mitä hänen joulukalenterille oli tapahtunut? Joka ikinen suklaa oli syöty ja luukut huomaamattomasti teipattu kiinni käyttäen noin kilometrin verran teippiä! :D

Ja samaan aikaan erään herkkusuun oma kalenteri kiilteli lähes koskemattomana. Aika nopeasti tuli kuitenkin tunnustus, että ei vaan voinut vastustaa. 

Kuopus antoi lopulta oman kalenterinsa esikoiselle ja asiat saatiin käsiteltyä ja sovittua. Ja näin turvallisen ajan kuluttua tapaukselle voidaan jo yhdessä nauraa.

Iloista joulukuuta!

Sari

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...