Saron blogi

Vähänpä sitä tiesi vuosi sitten, millainen uusi vuosi oli tuloillaan! Vuosi 2020 oli kyllä erittäin ainutlaatuinen monellakin tapaa, mutta minulle vuosi oli ihan hyvä ja hyvät oli kujeet! Vuodesta 2020 jäi käteen etenkin tämä etätyöhön siirtymisen mukanaan tuomat parannukset elämänlaatuun! Ei ole tarvinnut herätä aamuyöllä siirtyäkseen toimistolle naputtelemaan konetta vaan on voinut tehdä sen kotoa käsin. Työt on sujuneet ja työteho on makuuhuoneen nurkassa olevasta työpisteestä paljon parempi kuin keskeytysten siivittämässä avokonttorissa. Tästä on säästynyt sekä bensaa, että aikaa. Ylimääräisen vapaan ajan olen investoinut itseeni liikunnan muodossa. Vuoden 2020 etäkoulu oli myös ihan mahtava kokemus! Alkuun meinasi pää levitä, kun koulussa opet näyttivät tulleen hulluiksi digiloikan myötä. Kun he saivat jäitä hattuihin ja housuihinsa, koulumeininki rauhoittui. Omat lapset pysyivät tiedon aallonharjalla oikein hyvin ja yhteydet koulun ja oppilaan välillä toimi moitteettomasti. Vuonn

Joulu alkaa olla pikkuhiljaa taputeltu ja on jälkipelien aika. Törmäsin somessa melkoiseen keskusteluun koskien lasten joululahjojen hintalappuja. Huomasin, että some voi olla tosi vaarallinen paikka myös meille aikuisille. Tämä kuva on otettu jouluna siinä kohtaa, kun en vielä tiennyt onko pukki mahdollisesti tietoinen kuluneen vuoden toilailuistani vai vieläkö nimi keikkuu kilttien listan hännässä... ;) Some voi olla vaarallinen paikka myös meille aikuisille Jouluna huomasin jossain siinä suklaakonvehtien napsimisen lomassa, miten vaarallinen paikka some voi olla! Itse olen sen aikaa ja sen verran puuhaillut somen parissa, että tiedän, ettei somessa kaikki ole aina sitä, miltä näyttää, joten aika hyvin osaan filtteröidä näkemääni ja kuulemaani. Eräässä Fb-yhteisössä käytiin keskustelua lasten joululahjojen hintalapuista, kun aloittajan tenavat eivät olleet mielissään jouluilosta, mitä olivat muutamalla sadalla eurolla saaneet. (Henkisesti pyörryin siinä kohtaa, huh ja voi ei!) Meillä

Kuta vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin joulu tulee. Lähes varoittamatta. Kuin närästys mausteisen ruuan jälkeen tai aivastus väärällä hetkellä.   Tänä vuonna aloitin viimeisen kesälomaviikkoni 23.12. ja nautin muutaman päivän joululomasta yhdessä lasten kanssa. Joulu vaan tuli jotenkin ihan puskista: joko tämä johtuu iästä ja siitä tohinasta mitä töissä oli, tai sitten se oli se, kun koronan vuoksi ei voinut oikein tehdä mitään, eikä käydä missään, niin ei tullut koluttua mitään joulujuttuja ennen hiljentymistä jouluun. Ei joulukahvitteluja suosikkikahvilassa, ei olkitonttujen hypistelyä joulumyyjäisissä, ei Tuomaan Markkinoita, ei edes joulukulkuetta joulukadun avajaisissa. Mutta kaikkea iloa te ette minulta vie: jouluaatonaatonaattona kävin nauttimassa lähi-Prismassa maailmanlopun meiningistä, siellä väen paljoudessa tungeksien, maskin kanssa hikoillen ja turvaväleistä kiinni pitäen. Siinä on sitä joulun tunnelmaa. Etenkin, kun unohdin tilata jouluviikon ruuat ajoissa ja siitä syystä

 Monille jouluttajille on edelleen ykkösasia väkertää kaikki joulun herkut pitkästä tavarasta omin käsin. Ja sitten ollaan me, joille jouluasioissa matka ei ole niin tärkeä, vaan määränpää. Leivottiin lasten kanssa yhtenä myöhäisiltana töiden jälkeen pipareita ja ajatus oli koristella ne sitten joku toinen ilta. Kuinka ollakaan, mitä lähemmäksi koristeluhetki tuli, sitä sukkelammin toisen naperon piparkakut tuntuivat häviävän jemmasta. Kummallista! Lopulta niitä oli jäljellä enää  yksi ! Hah hah, siis en kestä! Mutta ei haitannut mitään, olin ostanut kaappiin varmuuden vuoksi Fasun pipareita ja erilaisia koristeluhärpäkkeitä. Takaan, että joulufiilis tulee näilläkin! Tsemppiä kaikenlaisille jouluttajille: muistakaa, että se joulu tulee vähemmälläkin. Ja joskus voi mennä suoraan siitä, missä aita on matalin.  Sari

Tänä vuonna syksy on ollut lempeä. Tänä syksynä pimeys ja talven tulo ei ahdista ollenkaan. Kotoilu, etäily ja jollain tasolla pakotettu downshiftaus on tehnyt tehtävänsä. Kaikki on oikeastaan aika hyvin.   Pitkästä aikaa huomasin jo syyskuussa ihan oikeasti miettiväni joulua. Siinä missä suosikki joululaulut alkoivat hiipiä mieleen, oli ihana huomata, kun lapsetkin hihkaisivat vuorotellen, että hekin odottavat joulua. Sitä, kun voidaan olla perheen kesken, syödä hyvin ja no tietysti lahjoja! Olin pakahtua onnesta! Hyvä joulu rakentuu pienistä jutuista. Läheisistä, tunnelmasta ja herkuista. Meillä ei itseasiassa koskaan pöydät notku jouluruokia tai herkkuja, eikä lapset saa rekkalastillista määrää lahjoja. Kaikkea on ollut aina tarpeeksi ja ihanaa, että lapset kokevat sen kivana juttuna ja oikein odottavat sitä. Niin minäkin. En antanut itselleni lupaa alkaa jouluttaa, ennen kuin halloween on juhlittu. Ja niin se halloween tuli ja meni ja nyt on se hetki kun voi alkaa fiilistellä joulu

Moi. Kiva kun tulit. Kuva: Pixabay Ensimmäistä kertaa vuosiin, Saron blogi on itsenäinen. Ilman taustalla häärivää yhteisöä, ilman portaalia. Kun saa itse määrätä sisällöstä, julkaisutahdista ja ulkoasusta. Haikeaa, silti kutkuttavalta tuntuva mahdollisuus olla oman itsensä pomo.  Aika Kaksplussalla oli kivaa ja kasvattavaa. Sain seurata vierestä huikeita kasvutarinoita, kuinka joistain pienistä bloggaajista tuli suuria ja sain tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Suomessa on niin pienet piirit, että ei hätää: me tapaamme varmasti vielä! Kaksplussalta lähdön myötä on helppo jättää hyvästit synnytyskipuilulle, uhmamuisteloille ja sormiruokapohdinnoille. Omien lasten pikkulapsiaika jää taakse ja edessä on se todellinen kasvunpaikka: teinivuodet. Vaikka kuinka tekisi mieli tulla purnaamaan teiniydestä blogin täydeltä, juosta kädet ojossa kohti vertaistukea, en voi. Lapsi kavereineen lukee tätä blogia. Damn it ;) Vanhemmuushan ei aallekirjoittaneesta lähde edes pesemällä, vaikka kuinka hin

HPV-rokote eli papilloomavirusrokote on ollut viimeisen parin vuoden aikana kuuma puheenaihe vanhempien keskuudessa. HPV-rokote tuli markkinoille n. viitisen vuotta sitten ja sitä on tarjottu ilmaiseksi viides-kuudesluokkalaisille tytöille. Kansallisen rokotusohjelman HPV-rokotukset laajenevat koskemaan myös poikia syksyllä 2020. Minun nuorelleni tuli kutsu rokotukseen vuosi sitten. Pohdin asiaa blogissa ja sen jälkeen tein päätöksen. HPV-rokote: KYLLÄ VAI EI?   Pixabay HPV-rokotus ei ole läpihuutojuttu Pohdiskelin vuosi sitten blogissa, antaisinko oman lapseni ottaa HPV-rokotteen vai en. Jutun voit lukea täältä: Antaisitko sinä nuoresi ottaa HPV-rokotteen? Kerroin silloin miettineeni, onko HPV-rokote turvallinen ottaa, kun se on kuitenkin aika tuore juttu? Kerroin myös, miten koin koulun pesseen täysin kätensä rokotusvastuusta ja mietin, kenen käsissä päätös oikein on. HPV-rokotus ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu. Sikainfluenssarokotetragedian jälkeen minusta kuoriutui todella

  Kulunut syyskuu oli erikoinen. Voimaannuttava, väsyttävä, ihmeellinen, itkettävä ja naurattava. Syyskuussa päätin irtisanoutua Kaksplussan riveistä ja jätin irtisanomisilmoitukseni. Blogi irroitetaan Kaksplussan verkostosta tämän kuun aikana. Kun blogi on irroitettu, ensin keitän kupillisen (lue: pannullisen) kahvia ja sitten alan säätää blogin ulkoasua. Blogi ei lopu, vaan asiaa riittää. Laita siis jo nyt blogin osoite muistiin:  www.saronblogi.fi ja ota seurantaan myös miun Instagram, mikä on aktivoitunut entisestään tämän eropäätöksen myötä: www.instagram.com/saronblogi Kiitos Kaksplussalle tästä mukavasta kokemuksesta saada olla osa blogiverkostoa! Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, Sari

Niin kauhea tauti kuin koronavirustartunta voikin pahimmillaan olla, pitääkö kouluikäinen lapsi tosiaan viedä jokaisen yskäisyn takia koronatestiin? Kuva: Pixabay Ensin tuli kansallinen ohjeistus, että kaikki koululaiset pitää viedä koronatestiin lievienkin oireiden vuoksi. Se ruuhkautti pahasti koronatestauspisteet esimerkiksi Helsingissä, missä kaikki koronalinjat olivat tukossa, testauspaikat olivat ruuhkautuneet ja tulosten saamisessa kesti jopa viikko.  Minäkin kokeilin kerran soittaa koronapuhelimeen ja sainkin soittaa ihan tosissaan, parin tunnin jonottamisen jälkeen minulle vastattiin. Se vaan, kun on töissä, ei viitsis kauheesti palkattomasti roikuskella puhelimen päässä jonottelemassa. Pari viikkoa sitten tuli uusi kansallinen ohjeistus, että lieväoireisia koululaisia ei tarvitsekaan testata, vaan riittää kun potee kotona. Olin helpottunut! Joka yskäisyn takia ei tarvitse enää lähteä koronatestiin! Riittää, kun potee kotona. Hyvä! Kunnes ohjeistus vaihtui taas, pä

Oireet alkoi ihan vaan yhtäkkiä. Jotensakii se tuntui ensin ehkä sydämessä. Sitten päässä. Koitin kovasti vastustella, ettei se leviäisi mutta yhtäkkiä se tunne oli vallannut ihmisen päästä varpaisiin saakka. Koronakotoilu aikaansai monenlaisia tunteita ja ajatuksia, mutta tämä tuli aika yllättäen takavasemmalta. Ja yhtäkkiä diagnoosi oli valmis. Oireet johtuvat siitä, kun täällähän podetaan KISSAKUUMETTA Kuva: Pixabay Minulle on ihan normaalia, että kotoa löytyy kissa ja koira. Näin oli kun olin nuori ja sitten olikin tosi outoa, kun muutin omaan kotiin eikä kotona ollut yhtään karvakuonoa. Pian hankin ensimmäisen hamsterini Veetin ja sillä tiellä ollaan edelleen: kotona on aina jotain pikkuöttiäisiä. Mutta te kissaihmiset tiedätte, että kissan mentävän kolon sydämessä täyttää vain oma naukuva viiksiniekka. Podin kuumetta ensin jonkin aikaa itsekseni, mutta sitten oli pakko kakistaa ajatus ääneen lapsille. Että mitäs jos meille tulisikin kissa? Lapset kysyivät, että mennäänkö me ostam

Eräässä FB-ryhmässä ihmeteltiin yleistä linjausta, jonka mukaan tänä syksynä koulukuvauksen perinteiset luokkakuvat ja mahdollisesti päiväkodin ryhmäkuvat voi jättää ottamatta, mikäli turvaväleistä ei pystytä huolehtimaan. Eräs kommentoija totesi siihen, että voi voi, onpa hirveää jos yhdet kuvat jää ottamatta ja voidaan välttää koronavirustartunnat. No kyllä se on voi voi kaikille niille, jotka rakastavat luokkakuvia, mutta etenkin ekaluokkalaisille, kutosluokkalaisille, seiskaluokkalaisille ym. elämänsä tärkeillä etapeilla oleville. Tiedän myös, että koronavirus on niin ärhäkkä, että se tarttuu nopeasti - jos on tarttuakseen. Kuva: Pixabay Minun mielipiteeni on se, että on täysin pöljää jättää luokkakuvat ottamatta sen takia, että turvavälit ei toteudu. Tiedän, että on ainakin yksi koulu, missä ei voida huolehtia riittävistä turvaväleistä tai -toimista oikein missään tilanteessa. Mediassa on annettu kuva, että kouluille on annettu selkeät ohjeet hygieniaan ja koronaturvallisuuteen l

Syypää mun hymyyn just tänään on se, että koulut alkaa. KOULUT ALKAA! JIHUU! Meidän lapset jäi etä- ja kotiopetukseen maaliskuussa 2020 ja ovat siitä lähtien olleet kotona. Se on ollut tosi ihanaa ja vähän tietty kamalaa samaan aikaan. Lapsista oli kivaa etäopiskella, kun sai tehdä hommia rauhassa ilman mitään häsläystä. Isoissa luokissa opiskelu voi olla tosi levotonta ja hidastempoista, kotona opiskelu oli tosi tehokasta. Minusta lapset saavuttivat oppimistavoitteensa hienosti. Toki etäopiskelu työllisti meitä vanhempia ihan sikana, mutta onneksi meillä oli isovanhemmat etätukena, jotka auttoivat lapsia tarvittaessa läksyjen kanssa samaan aikaan, kun piti itse suhata palavereissa ja naputella Exceleitä. Viime kädessä opiskelujen eteneminen oli kuitenkin minun vastuulla. Kesäloman alku tuntuu aina pieneltä lottovoitolta, vaikka olisi itse töissä, niin se oli nytkin. Kun ei tarvitse organisoida kouluhommia, ei patistella nukkumaan ajoissa eikä tarkistaa läksyjä. Kesä vaan v

Ei meinaa sanat riittää kuvaamaan, miten ihanaa on, kun lapset palaavat ensi viikolla kouluun! Me ollaan saatu viettää laatuaikaa kotona maaliskuusta saakka ja paluu kouluun tuntuu hyvältä ja ihan turvalliselta ratkaisulta. Kouluissa siirryttiin keväällä etäopetukseen koronavirusepidemian edessä. Hallituksen toimenpiteet koronavirusepidemian hillitsemiseksi oli rajut, mutta tarpeelliset. Enää en usko niin mittavia rajoituksia tulevan, etenkin kun viruksesta ja sen etenemistavasta tiedetään paljon enemmän, kuin keväällä tiedettiin.  Nyt toki koronavirustartuntojen määrä on vähän nostanut päätään, mutta silti aloitamme syyslukukauden hyvillä mielin. Kokosin vielä KOLME VIIME HETKEN VINKKIÄ PIKKUKOULULAISTEN VANHEMMILLE 1. Hyvät varusteet Hyvätkään varusteet ei tarkoita "kalliita merkkituotteita" joihin tavallisilla vanhemmilla ei ole varaa. Riittää, että reppu on etenkin selkäosasta tukeva, istuu hyvin lapsen selkään ja on vähän sadettakin kestävä. Sateen pitävä tak

Yksi kummallisimmista tempuista, jonka tiedän, on se kun ihan vaan vähän kipeälle lapselle sujautetaan aamupalalla särkylääke kitaan, että hänet voi viedä päiväkotiin tartuttamaan kaikki kaverit. Koska kaikkien niiden kielellään sieraimista roikkuvia keltavihreitä "etanoita" nuoleskelevien mukuloiden seassa on myös niitä suht koht terveitä tenavia. Mutta näinhän se on, että joillain perheillä on ollut tapana viedä vähän kipeät lapset päiväkotiin. Päiväkotisyksy on käynnistymäisillään koronauutisten varjostamana . Kaikki tahot ovat tuntosarvet pystyssä puntaroimassa tilannetta, ettei koronatilanne Suomessa räjähtäisi uudestaan käsiin. Suomi-neito selvisi koronan ensimmäisestä aallosta ihan kohtuullisesti sängyn pohjalla kärsien, mutta eipähän heittänyt henkeään. Nyt edessä on paluu arkeen: päiväkotiin, kouluun ja töihin. Monet eri tahot, mukaan lukien Hesari , ovat kirjoittaneet viime aikoina päiväkotien uusista tuulista: paitsi että "vaan vähän kipeää" lasta ei huo

Hyvää kesälomaa - mulle! Tänä kesänä olen ollut kiva työkaveri ja joustanut kesälomistani aivan ekstrasti, mikä tarkoittaa sitä, että lomailen vain kolme viikkoa, joista viikon kesän alkupuolella ja loput kaksi viikkoa nyt niin, että toisen lomaviikon puolivälissä lapset palaavat kouluun. Yhteistä laatuaikaa on siis vähän, joten siitä on otettava kaikki ilo irti. Perjantaina tallensin Outlookiin out of office-viestin, suljin työpuhelimen, napsautin työvalon kiinni, valitsin työläppäriltä 'Sammuta' ja läpsäytin sen kannen kiinni. LÖMÄ! Valuin alakertaan vetääkseni hieman henkeä ja sitten kaupoille...kun kuulin takapihalta raahustavaa ja nyyhkyttävää ääntä. Ei voi olla totta, sieltä se 10vee tulee nilkuttaen! Itkulta sain selväksi, että taloyhtiön leikkipaikan keinusta on tiputtu ja jalka meni mukkelismakkelis. Ei muuta kun lapsi istumaan, kaivelin kylmägeelipussin jostain satojen tuhansien pakastemustikkalitrojen seasta ja kääräisin sen keittiönpyyhkeeseen ja eikun n

Elokuu käynnistyy ihan kohta ja samalla monissa perheissä valmistaudutaan päiväkodin aloitukseen ensimmäistä kertaa. Mikä on minusta tärkein asia päiväkodin aloituksessa, mistä ei missään nimessä saisi tinkiä? Kuva: Pixabay Kahden lapsen äitinä olen käynyt läpi yhteensä kuusi päiväkodin aloitusta! Esikoinen ehti aikoinaan vaihtaa muutaman kerran päiväkotia ja kun oltiin päästy vauhtiin, eskari vaihtui toiseen taloon. Kuopus ehti olla vain kahdessa päiväkodissa, joista toisessa oli myös eskari. Etenkin esikoisen aloittaessa päivähoidossa rahatilanne ja byrokratia oli tiukka, joten piti tosi tarkkaan sumplia, milloin lapsi aloittaisi päiväkodissa, silloin katkeaisi tuen maksaminen ja milloin sitten palkka alkaisi juoksemaan, kun jemmattuja lomapäiviä ei olisi yhtään? Melkoinen palapeli. Ja rehellisesti sanottuna kyllä, olisin kaivannut pari viikkoa omaa lomaa hoitovapaan ja työelämään paluun väliin, mutta tiedän: raha ei kasva puissa, joten siirtymävaihe oli suunniteltava liukkaasti. Seu

Viime perjantaina naapurin (täysi-ikäinen) nuoriso piti juhlat. Musiikki alkoi pauhata pian työvuorostani vapauduttua ja se jatkui pitkälle iltaan. Hainko stereot pois vai soitinko poliisit? Perjantaina oli kerrassaan upea, lämmin sää. Lopettelin pitkäksi venyneen työvuoroni etätöissä ja lähdin ulos istuskelemaan. Samalla huomasin, että naapurin (seinänaapurille terveisiä, ei teidän!) nuorisolla oli bileet. Sellaista sanatonta klubirytkettä joka soi melko isoilla kirjaimilla. Kului tunti, kului toinenkin. Jossain kohtaa soittolista vaihtui ysäriksi: mietin ovatko he kaapanneet Spotikkani? Läheisellä hiekkatiellä ohikulkijoiden päät kääntyivät, mökä oli melkoinen. Ja tiedättehän sen faktan: pääsääntöisesti ne, jotka soittavat musiikkia koviten, omaavat surkeimman musamaun ja viimeistään se herättää huomion ;) Myös jotkut naapurit kävivät tuhisemassa, mutta kukaan ei sanonut mitään. Mitä tein? Kävinkö näyttämässä miten kaiuttimesta säädetään volaa pienemmälle vai soitinko pol

Osallistuin erään ekoilusovelluksen haasteeseen mukaan ja siellä ekoilupisteitä ansaitsi esimerkiksi pitämällä kasvisruokapäivän. Se oli minusta melko huvittavaa, koska meillä ei ole koskaan kasvisruokapäivä. Muistan vielä sen hetken, kun vuuuuuosia sitten ilmoitin vanhemmilleni alkavani kasvissyöjäksi. Muistan heidän hämmästyneen ilmeen: mitäs sinä sitten syöt? Ilmoitukseni takana ei ollut mitään ideologiaa (sorry!) vaan se, että olin pitkään kärsinyt hankalista vatsaongelmista. Pitkällisen tutkiskelun jälkeen yhdistin ongelmat punaiseen lihaan ja päätin jättää sen pois ruokavaliosta. Vatsaongelmat loppuivat melkein heti, tiesin tehneeni oikean valinnan. Silloin 90-luvulla ei ollut helppoa olla kasvissyöjä. Koulussa kasvisruokaa jaettiin keittiön takahuoneessa vain niille, joilla oli lääkärintodistus. Siis voitteko kuvitella, kauhean jäykkää! Onneksi ystävän äiti oli ruokalan tätinä ja diilasi minulle kasvisruokaa. Ja se oli tajunnan räjäyttävää: en ollut koskaan syönyt n

Kesässä parasta on tietysti mansikat ja vastaleikatun nurmikon tuoksu, mutta heti seuraavana tulee kyllä kaupunkiviljely. Meissä kaupunkilaisissakin on kova vihreyden ja vehreyden kaipuu ja kesän tullen me kaupunkiviljelijät muutamme tiluksemme pieniksi keitaiksi. Kaupunkiviljely sopii juuri sinulle, joka haluat pienen ja helpon kesäharrastuksen pienellä vaivalla ja pienellä rahalla! Sopii myös meille kaikille, jotka haaveilemme omasta viljelyspalstasta, mutta meillä on niin kiireinen elämä ja olemattomat kesälomat, joten jos matka kodista viljelyksille saa olla korkeintaan 10m, kaupunkiviljely takapihalla tai parvekkeella sopii juuri sinulle ja minulle.   Kasvatuskartta kesä 2020 Tänä kesänä pikkupihan kasvupläänit on tässä. Satoa tuottavien herkkujen lisäksi muutamassa ruukussa on jokunen kesäkukka. Tänä vuonna päädyin kasvattamaan kaikkia kasveja ihan sattumalta! Minulla oli ajatuksena ostaa neljä kirsikkatomaatin taimea ja muutama yrtti, mutta suunnitelmat menikin ihan uusiksi! Kun