Helpot ohjeet, miten saat tulppaanit säilymään hyvänä pidempään

Ihanan ihana tulppaanikausi on taas täällä! Mutta mikäpä sen tylsempi juttu, kuin se, että olet saanut ostettua ihanan tulppaanikimpun kotiin ja parin päivän päästä tulppaanien varret on venähtäneet ja tulppaanit on ihan nurjallaan. Ruuhkavuosiaan elävillä pikakiitureilla ei välttämättä ole aikaa viherpiiperöidä tulppaanien parissa, vaikka mieli tekisi. Siksi kokosin teille tähän pikaohjeet, miten saat tulppaanit säilymään hyvänä pidempään kuin kaksi päivää!

TUOREET TULPPAANIT

Jos olet aikeissa nauttia tulppaaneista jopa viikon, valitse jo ostohetkellä se tuorein tulppaanikimppu. Jos haluat nauttia tulppaaneista vain viikonlopun ajan, nuupahtaneempikin kimppu kelpaa.

UUSI IMUPINTA

Leikkaa tulppaanin varren häntään uusi imupinta. Itse vetelen ihan vaan keittiösaksilla, niks naks!

VÄHÄN VETTÄ tai...

Laita tulppaaneille maljakkoon kylmää vettä ja sitäkin vain korkeintaan 5cm. Tulppaanit ovat kovia hörppimään vettä, joten muista lisätä vettä aina kun vesi on vaarassa loppua. Tulppaanit rakastavat myös lunta, joten sikäli mikäli teiltä päin löytyy lunta, voit kauhaista sitä tulppaanien maljakkoon.

NAUTI

Näillä yksinkertaisilla ohjeilla voit nauttia tulppaaneista jopa viikon ajan. Se on ruuhkiselämässä paljon se!

Mä rakastan tulppaaneita ja mulla onkin tapana ostaa uusi tulppaanikimppu aina kun käydään tekemässä viikon ruokaostokset (yleensä sunnuntaina). Näillä yksinkertaisilla ohjeilla yksi kimppu kestää ihan hyvänä noin viikon. Toki tulppaaneiden hoidossakin voidaan edetä "hifistelemään" mutta mitä sitä turhaan lisäämään ruuhkavuosistressiä. Ei tämä ole niin vakavaa!

HELSINGIN PÄHEIN KUKKAKAUPPA?

Kun tulppaanikausi menee ohi, meillä ei juurikaan leikkokukkia näy, mikä on kyllä tosi harmi, koska rakastan kaikkia kukkakimppuja! Minulla onkin hakusessa Helsingin pähein kukkakauppa (tai voi olla myös Espoosta tai Vantaalla, kun käyn viikottain siellä nurkilla), josta saisi muhkeimmat kukkakimput arkea ilostuttamaan. Tiedän, että niitä vielä vähemmän maksellaan yhden tulppaanikimpun hinnalla, mutta ehkä voisin investoida sellaiseen vaikka sitten harvemmin mutta isommin! Joten, vinkatkaa vaan jos tiedätte mistä kukkakaupasta kannattaisi aloittaa!

Sari

-jonka tammikuu on tulppaaneita tulvillaan

Harjoitellaan suorituspaineet pois!

Lähestyvässä keski-ikäisyydessä on se hyvä puoli, että sitä voi ihan huoletta alkaa tekemään asioita mitkä tuntuu itsestä kivoilta ja on ihan sama mitä muut ajattelevat.

Koulun liikuntatuntien luistelu oli minulle kerrassaan kammotus. Oli hirveää pelata jääkiekkoa, kun hädin tuskin pysyi käännöksissä pystyssä. Koko ajan suoritettiin jotain, milloin liukasteltiin yhdellä ketaralla ja milloin taas kyykittiin niin, että me rautakangen notkeat oltiin breakdance-asennossa selällämme.

Voin kertoa, että kun viimeinen koulun liikuntatunti oli lusittu, en ole luistimiin sen koommin koskenut. No en kyllä suksiinkaan, mutta kun hetkittäin luistelu tuntui ihan tosi kivalta, etenkin vapaa-ajalla suihkittuna.

Aikaa kului ja lapseni aloittivat koulun. Ja en tiedä mikä on, mutta koululuistelutraumat siirtyivät ilmeisesti äidinmaidon mukana. Luistelutunnit on hirveitä, kun aina suoritetaan ja tehdään kaikenlaisia monimutkaisia juttuja mitkä tuntuu hirveiltä ja mikään ei voisi olla niin noloa kuin kunnon pyllähdys muiden edessä.

Nyt, kun olen pitänyt luistelutaukoa sellaiset parisen kymmentä vuotta, tuli ajankohtaiseksi mennä taas jäälle. Kävin ostamassa luistimet ja pakkasin muksut autoon ja niin vaan me aloitettiin yhdessä tämä talvinen harrastus. Voidaan mennä luistelemaan niin yhdessä kuin kamujenkin kanssa.

Olen ollut aivan ällistynyt siitä, miten taitavia luistelijoita nuo lapset ovat! Vauhtia piisaa ja kaiken maailman trikit sujuu hienosti. Nyt minulla onkin toinen haave: kunpa tämä lapsi pääsisi harjoittelun myötä irti suorituspaineista ja innostuisi nauttimaan koululiikan tarjoamista luisteluhetkistä.

Minusta on ollut niin niin niin ihanaa luistella lasten kanssa. Kiireettömästi, omaan tahtiin ja vaikka ei ole ollut huikeaa suoritusohjelmaa, ei kukaan ole jäänyt seisoskelemaan kädet taskuissa vaan kyllä on soijaa pukannut siinä vilskeessä! Koko ajan ollaan liikkeessä, ei tule kylmä ja sitten on huilattu kun jalkoihin alkaa sattua. Tosi kivaa laatuaikaa. Miten olenkin ollut jäältä näin kauan pois?

Sitä aina välillä vanhempana miettii hädissään, että kun aamuisin tenava ei saa edes sukkaa jalkaan, että mitenhän se selviää isompana, jos tulee joku ihan oikea hätätilanne? No ei hätää. Kerroin lapsille, että nyt on semmoinen juttu, että jos minä kaadun sinne jäälle, en tule ikinä pääsemään enää ylös :D Koska luistimet on terävät ja jää on liukasta ja minä olen tällainen epäketterä möhköpantteri. Lapset eivät jääneet sanattomaksi - tai neuvottomaksi! He keksivät, että mutsinhan voi vetää jäätä pitkin sinne laitamille ja siellä voi sitten lumessa nousta kaikessa rauhassa pystyyn :D Totta! Kiitti, lapset!

**

Milloin viimeksi sinä olet luistellut?

Sari

Hip hei, arki!

Meidän perheen paluu arkeen tehtiin kuluneen viikon tiistaina, koska saimme kaikki nauttia loppiaisen mukanaan tuomasta ylimääräisestä vapaasta. Paluu arkeen tehtiin nelipäiväisellä työviikolla ja ai että se tuli tarpeeseen.

Lomalta paluu tuntuu aina kamalan rankalta. Onneksi se ei kerro siitä, että arki olisi kamalaa vaan siitä, että lomalla oli tosi kivaa. Lomalta paluuta helpottaa suunnattomasti se, että oltiin jo ennakkoon alettu heräämään loma-aikatauluja aikaisemmin eikä tiistaiaamun klo.06 herätys tuntunut läheskään niin pahalta, kuin olisi voinut tuntua jos loppiaisena olisimme kammenneet itsemme sängyistä ylös vasta joskus aamupäivän aikana. Ja toinen helpottava seikka on se, kun lapset alkaa jostain käsittämättömästä syystä riitelemään loppulomasta. Kun olet sadatta kertaa tuomaroimassa, kumpi joi loput mehut ja kenelle ne olisi oikeastaan kuulunut, alkaa töihin paluu kuulostamaan rentouttavalta, kuin lomalla olisi. Niin ja sitten ne lomarahat, joko saadut tai säästetyt, eihän ne riitä lomalla alkuunsakaan vaan täytyy palata töihin paiskimaan töitä, että voi seuraavallakin lomalla tehdä jotain kivaa. Olinpa laskenut tulorajat jotenkin puolella silmällä ja kyllähän se yllätti, kun joulukuun palkasta puuttui nippu tuohta, jonka verokarhu oli pistellyt napaansa ennen talviunille pötkähtämistään. No, tämmöisestä päästä saa koko nainen keksiä luovia ratkaisuja!

Täytyy myöntää, että tiistaina kyllä aamulla oli ihan siipi maassa. En muista murjottaneeni niin kovasti pitkään aikaan. Jäin kotiin etätöihin, mökötin, kirjaimellisesti. Mutta koita siinä nyt murjottaa, kun oli jo vähän salaa ikävä töitä, työkavereita ja asiakkaita. Tuli niin monta ihanaa viestiä ja keskiviikkona päästiin taas lounastamaan työkamujen kanssa, joten kyllähän arkeen paluusta tuli tosi ihana viikko.

Meidän perheen keväästä on tulossa kiva ja työntäyteinen! Blogiin on tulossa paljon mielenkiintoisia juttuja ja sinä sivussa somekin päivittyy, ainakin Instagramin puolella. Ota seurantaan: Saron blogi

**

Ja hei - kiva kun juuri sinä luet tätä juttua! Toivottavasti siellä teilläkin on jo saatu ote arjesta!

Hip hei, arki!

Sari

Edessä on HUIKEA vuosikymmen!

Oletkohan tullut ollenkaan ajatelleeksi, mitä kaikkea sinun elämässäsi saattaa tapahtua tällä, vasta alkaneella, vuosikymmenellä? No minäpä olen ja tämä postaus on pakko kirjoittaa istualtaan, muuten voi olla, että pyörryn.

Tällä vuosikymmenellä minä täytän 40 vuotta. Avopuoliskoni ja lasten iskä täyttää 50 vuotta. Eikä siinä vielä mitään, ikähän on vain numero, mutta... Tällä vuosikymmenellä molemmat lapseni päättävät peruskoulun! Ja kummastakin lapsestani tulee täysi-ikäinen! Ja on hyvin todennäköistä (mutta ei pakollista, toim huom!), että toinen lapsistani muuttaa tämän vuosikymmenen aikana omaan kotiin! Huh huh, nyt pyörryttää! Siis vastahan ne syntyivät ja nytkö me aletaan jo keräämään astioita omaan kotiin muuttoa varten ja seurailemaan opiskelukaupunkien vuokrayksiöiden hintakehitystä?

Tietääkö joku, voiko niille sitten soittaa iltaisin ja komentaa suihkuun, hampaiden pesulle ja kännykkä laturiin ennen nukkumaan menoa ja sitten ennen sänkyyn kömpimistä muista ottaa laturi irti seinästä? Ja kuka niille sitten laittaa ruokaa ja ja ja. Äidin pienet murut! No, ei ne onneksi ihan vielä lähde mihinkään.

Elämää ei voi tietenkään suunnitella ennakkoon turhan tarkasti, vaan täytyy aina muistaa, että aina voi tulla pari muuttujaa. Mutta ei siinä mitään, sekaan vaan, tuleepahan parempi soppa!

**

Miltä sinun tuleva vuosikymmen näyttää?

Sari

-kotikenttäkeittiöpsykologi