Someitsesuojelua, kun koronauutisointi ahdistaa

Koronauutisia tuutin täydeltä

Viimeiset neljä viikkoa viikkoa on ollut sellainen tilanne, että minkä tahansa tuutin avaa, sieltä tulee tötterön täydeltä koronauutisia. Toki se on ihan ymmärrettävää, kun koronavirusepidemia leviää hurjaa vauhtia, mutta en tiedä kumpi on levinnyt nopeammin: virus vai ahdistus.

Viime viikolla minua itseä alkoi ahdistaa ihan hirveästi. Tartutojen määrä, tehohoidossa olevien määrä, kuolleiden määrä – tämän tiedämme koronasta nyt.

Päätin napsauttaa uutisvirran kiinni.

Uutisvirta kiinni

Minä olen yksi niistä, joka osaa suojella itseään todella hyvin. Minä tiedän, että minun ei tarvitse lukea tai katsella mitään, mikä ei minusta tunnu hyvältä. Se, että en lue ikävistä asioista, ei tarkoita sitä, että työntäisin pään pensaaseen. Olen tietoinen mutta toisaalta suojelen itseäni.

Nyt kun olen elellyt muutaman päivän ”uutispimennossa”, on ahdistukseni alkanut lienventyä. Tiedän, että maailmalla jyllää edelleen koronavirusepidemia. Tiedän, että täytyy elää karanteeninomaisissa olosuhteissa. Muistan vältellä ihmisporukoita, turhaa kaupoilla hengailua ja käsiä pitää pestä pitkään ja hartaasti. Olen jopa jakanut koronaohjeita omassa somessani, mutta vain faktaa, en lietsontaa.

Korona ahdistaa

On ihan normaalia, jos korona ahdistaa. Koronavirusepidemia tuli osaksi arkeamme niin nopeasti, ettei siihen voinut mitenkään varautua saati sopeutua ennakkoon. Siinä ei ole mitään noloa, jos korona tuntuu ikävältä tai ahdistaa. Monista meistä tuntuu samalta.

Yksi syy korona-ahdistukseen on jatkuva uutisointi. Joka tuutista tulee jatkuvasti korona sitä ja korona tätä. Viranomaistiedotus on todella tärkeää, mutta kun monet ihmiset ovat ihan paniikissa, he jakavat hirveitä koronajuttuja tuutin täydeltä, ilman mitään lähdekritiikkiä, eikä edes eroteta faktaa ja mielipidettä toisistaan. Harhaanjohtavien juttujen ja "uutisten" levittäminen lisää ahdistusta muissa ihmisissä. Kukaan ei varmasti pahuuttaan jaa höpöhöpöjuttuja koronasta, vaan purkaa siinä samalla omaa pahaa oloa ja kierre on valmis.

Kevennä koronauutisvirtaa

Suosittelen keventämään koronauutisvirtaasi. Se on juuri sitä someitsesuojelua. Vinkit on helpot, kunhan vaan alkuun pääset niin kyllä varmasti onnistut!

1. Poista puhelimestasi kaikki uutisappit tai piilota ne johonkin perimmäiseen kansioon. Korvaa uutislinkit vaikka suorilla linkeillä suosikkiblogeihisi tai muihin palveluihin jotka tuottavat sinulle iloa. Minulla on uutisappien kohdalla nyt linkki yhteen ihanaan kotoiluyhteisöön. Olin tottunut lukemaan uutiset varmaan kymmenen kertaa päivässä – nyt uutisten sijaan olen lukenut puutaloista, keväästä ja leipomisesta. Ei huano!

2. Älä katso enää kaikkia uutisia. Katso vaikka yhdet uutiset päivässä tai vain joka toinen päivä. Minä en katso enää ollenkaan uutisia. Onneksi sää on ihan erillinen ohjelmansa, sen minä katson, mutta uutisia en. Olen aivan varma siitä, että jos jotain merkittävää tapahtuu, saan siitä tiedon kyllä. Saimmehan kaikki tekstiviestin siitä, kun Uusimaa pistettiin eristyksiin muista.

3. Swaippaa kaikki korona-asiat ohi somefeedistäsi. Kun viesti alkaa "koro…", swaippaa heti. Anna mennä, ohi vaan ja nopeasti. Sillä ei ole mitään väliä, kuinka moni on sairaalassa tai mitä jossain toisen maan takahikiällä sanotaan inkiväärin vaikutuksesta koronaan. Jos jotain merkittävää tapahtuu, sinä saat siitä tiedon ihan varmasti – jostain muualta kuin Facebook-feedistäsi.

4. Kuuntele viralliset tiedotteet. Viralliset tiedotteet meille tarjoaa esimerkiksi Thl, Valtioneuvosto ja Poliisi. Siinä on aika kova kolmen kopla, joiden tiedotusta tulee seurata ja ohjeita tulee noudattaa. He eivät lietso paniikkia eikä "mässäile" tilastoilla, vaan he tarjoavat faktat ja selkeät toimintaohjeet.

Bonuksena Ping Helsinki, joka on antanut hyvät ja selkeät ohjeet koronasta viestimiseen meille kaikille. Kun minä jaan faktaa koronasta, teen sen heidän ja valtakunnallisten ohjeiden mukaisesti. Faktaa koronasta löydät somesta hashtagilla #faktaakoronasta

Ei ole helppoa luopua koronauutisvirrasta, mutta kun alkuun pääset, niin varmasti onnistut siinä! Ja olen aivan varma siitä, että ahdistuskin helpottaa ja voit keskittyä enemmän niin hyviin asioihin, mitkä tuottavat iloa ja hyvää oloa.


MUISTA NÄMÄ KAKSI TÄRKEÄÄ OHJETTA
- Pese kädet
- Pysy kotona

Koronavirusepidemia on laittanut kaiken ihan myrskyn hyrskyn ja samalla tästä poikkeuksellisesta tilanteesta on tullut uusi normaali. Mutta yhteinen viesti on vahva: me selviämme tästä ❤

Sari

ps. Mietitkö jo sitä, miksi tämä juttu oli kohdistettu minulta sinulle, eikä ohjeena kuinka suojelet myös lapsiasi? Siksi, koska ensin pitää laittaa happinaamari itselle, että voi auttaa muita ❤

15 minuutin lohipasta

Terveisiä täältä Saron blogin keittiöstä! Siellä missä on keittiöaita matalin, siellä myös minä! Eli nyt kerron teille maailman helpoimman lohipastan ohjeen. Tämä valmistuu vartissa keskeillä kiireisintäkin arkea tai vaikka sunnuntaina.

15 minuutin lohipasta

Tarvitset

- pastaa

- palan lämminsavulohta

- ruokakermaa

- jos jääkaapista löytyy: homejuustoa, rucolaa jne

Tee näin

Keitä pasta. Me on nyt ihastuttu Rummo-merkkiseen pastaan, joten kokeile ihmeessä, pussi maksoi meidän lähi-Prismassa 1,99e. Sillä aikaa, kun pasta pulputtelee itseään kypsäksi, pilko lohipalaa pienemmäksi ja poista mahdolliset ruodot. Kun pasta on valmis, kaada vesi pois ja kaada 2dl ruokakermaa pastan sekaan. Kiehauta vähän levyllä, että ruokakerma lämpenee. Ota lopuksi kattila pois levyltä, sekoita lohipalat pastan sekaan ja valmista! Pastaa voi maustaa monin eri tavoin, heitä kunkin syöjän omalle lautaselle vaikka nokare homejuustoa tai nippu rucolaa.

Jos et jaksa tai ehdi tehdä lisukesalaattia, tarjoile jälkiruuaksi pilkottuja hedelmiä, kurkkupala tai vaikka tomaatti. Aina ei jaksa tehdä hulppeaa ja täydellistä ruokaympyrää noudattelevaa ateriaa eikä se haittaa mitään! Tekee parhaansa ja se riittää!

Keittiöterveisin

Sari

Terveisiä etäkotikoulusta

Maanantaina 16.3.2020 olimme miehen kanssa autossa Kehä 1:llä matkalla kotiin ja kuuntelimme Radio Suomen suoraa lähetystä, jossa pääministeri kertoi vakavalla äänellä, että koulut tullaan pääosin sulkemaan. Tuntui ihan epätodelliselta.

Yhtäkkiä me vanhemmat olimmekin etätöissä kotona ja lapset etäkotikoulussa. En tiedä miksi tätä kutsuisi, joten kutsun sitä nyt tänään etäkotikouluksi. Wilma alkoi piippaamaan hullua tahtia, tehtäviä sateli, kirjaudu Teamsiin, loggaa Swayhin, muista Classroom, katso video Youtubesta, saat tehtävän Whatsappiin ja muista etenkin Otava! Ei ollut hajuakaan kaikista systeemeistä mitä ne edes olivat, missä osoitteessa ne toimivat tai millä tunnuksilla sinne kirjaudutaan. Koulu oli mennyt paniikkiin. Se näkyi viestinnässä ja tuntui vanhempien stressikuormassa. Osa opettajista ei ymmärtänyt, eikä ymmärrä edelleenkään, ettei opetusvastuu ole siirtynyt opettajilta vanhemmille. Opettajat opettaa ja oppilaat opiskelee. Ja vanhemmat tukee minkä pystyy. Opettajien paniikki näkyy esimerkiksi siinä, että ennen kun edes näkyviä läksyjä ei tullut kotiin, yhtäkkiä samalla aineopettajalla on läksyjä kolmella eri alustalla. Tai jos käsityössä on tehty "lankamatoa sormivirkkaamalla" viimeiset kaksi vuotta, nyt pitää tyyliin "nyplätä parisängynpeitto".


Millaista on meidän arki nyt?

Meitä on kaksi vanhempaa, jotka molemmat ovat tällä hetkellä pääsääntöisesti etätöissä. Meidän työpäivämme sijoittuvat päiväsaikaan eikä ole mahdollisuutta tehdä töitä esimerkiksi illalla.

Aamulla aamiaisen jälkeen etsitään kaikista mahdollisista järjestelmistä kissojen ja koirien kanssa, mitä lapsille on tullut sille päivälle läksyksi. Kun viestejä pukkaa päivittäin vino pino ja yksi opettaja ilmoittaa läksyt täällä, toinen tuolla, yksi antaa tänään tämän päivän läksyt, toinen tänään huomisen läksyt ja kolmas sujauttaa väliin pitkän ajan projektin, eikä missään ole yhtenäistä listaa kokonaisuudesta tai että voisi merkitä työn tehdyksi, me vanhemmat olemme ihan liemessä.

Lapset tekevät päiväsaikaan itsenäisesti läksyjä niin oikein, kuin vain osaavat. Samoin he osallistuvat joidenkin digietevien opettajien etäopetukseen ja sen jälkeen ulkoilevat itsenäisesti. En voi kuin toivoa, että muistavat vältellä muita ihmisiä, kuten on ohjeistettu.

Puolilta päivin koitamme pitää lounastauon, jolloin syömme ja katsomme vähän tilannetta, että miten menee.

Lounaan jälkeen jatkuu itsenäiset koulutehtävät ja työt. Töiden jälkeen alkaa ruuanlaitto, läksyjen kanssa neuvominen, uusien asioiden opettelu ja päivällisen syöminen. Usein olemme valmiita klo.19 aikoihin. Sen jälkeen teemme futisvalmennuksen etätehtävät.

Illat on pitkiä. Lasten iltatoimien jälkeen ei jaksa muuta kuin käydä suihkussa, juoda kahvit ja mennä nukkumaan. Joku voisi ajatella, että mitäpä sitä muuta tarvitsisikaan tehdä – no periaatteessa ei mitään, mut olishan se kiva jos joku siivous, kävis kaupassa ja tekis ruokaa.

Onneksi työnantajamme ovat sopeutuneet koronavirustilanteeseen hyvin ja osaltaan siksi meidän etätyöt sujuu hyvin. Koulu opettajineen hakee vielä suuntaa ja alustaa jolla toimia. Lapsille tämä on ollut ihan järjettömän iso muutos ja sopeutuminen on ollut tosi haastavaa. Yhtäkkiä päivärutiinit meni uusiksi eikä kavereita saa tavata. Mutta lasten sopeutumiskyky on jotain ihan ällistyttävää! Ensimmäiset päivät oli yhtä itkua ja kapinointia, mutta nyt alkaa löytyä ymmärrys, että tällaista tämä nyt on. Yhtään kertaa ei ole tarvinnut patistella, että läksyt pitää tehdä - itseohjautuvuus on ikätasoon nähden loistavaa! Voin olla ylpeä tenavistani ja olenkin.

Ei tämä uusi arki ole pelkkää itkua ja murhetta. Halusin vaan koostaa ajatukseni tänne päiväkirjamaisesti ylös, koska tilanne on niin omituinen. Kertoa rehellisesti miltä tuntuu. Että kun tämä kaikki on ohi ja voimme toivottavasti palata tavalliseen arkeen, niin muistaisin, että kovempiakin aikoja on ollut. Eikä tämä blogi muutu pelkäksi koronapäiväkirjaksi. Korona on nyt kiinteä osa arkeamme, halusimme sitä tai emme. Siitä johtuen tai siitä riippumatta elämään on tullut myös ihania asioita. Siitä tuonnempana lisää :)

Tsemppiä kaikille vanhemmille

tähän kummalliseen poikkeustilanteeseen!

Sari

Noudata annettuja koronavirusohjeita!

Kuva: Pixabay

Koronavirusepidemia koettelee koko maailmaa rankalla tavalla. Samaan aikaan, kun viisas presidenttimme Sauli Niinistö on antanut kansalaisille tärkeän neuvon, "ottakaa fyysistä etäisyyttä ja henkistä läheisyyttä toisiinne", osa viittaa koko asiaan kintaalla. Mikä meitä fiksuja suomalaisia oikein vaivaa?

Karanteeniin määrätyt seniorit uhmaavat määräyksiä, joita on annettu, heitä ja muita riskiryhmiä suojellaksemme. Etelä-suomalaiset matkustavat nyt Lappiin, jossa on riittävä hoitohenkilökunta vain paikallisia asukkaita varten. Aikuiset kerääntyvät baariin laulamaan karaokea ja juomaan viinaa, jolloin hygieniakysymykset on tuskin ensimmäisenä mielessä. Sitten on ne, jotka menevät töihin, kun on "ihan vaan pikkuflunssa".

Yksi somevaikuttaja kysyi kanavassaan, antavatko vanhemmat lastensa mennä leikkimään kavereille tai kavereiden kanssa ulos? Nopealla otannalla suurin osa vastauksista oli, että kyllä, jos kaverit ovat terveenä. Mutta kun koronavirustartunnan kantaja voi olla oireeton! Se, että ei pärski, ei kerro mistään.

Suomi on täynnä riskiryhmiin kuuluvia aikuisia ja lapsia, joita minä ja meidän koko perhe haluaa suojella kaikin mahdollisin keinoin. Vetoan kaikkiin seuraajiini, että te tekisitte samoin.


1. Pese kädet
Koronaviruksen tartuntariskiä voi pienentää helposti pesemällä kädet saippualla. Helppo ja kohtuullisen nopea toimenpide: pese käsiä vähintään 20s ajan. Lapsille voi neuvoa, että laulaa käsien pesun ajan vaikka Hämähäkki-laulua, niin tarvittava aika tulee täyteen.

2. Pysy kotona
Tuntuu hassulta, että toisia ihmisiä muutenkin vieroksuville suomalaisille täytyy sanoa, mutta näköjään täytyy sanoa, että pysy kotona. Se tarkoittaa sitä, että asioi kodin ulkopuolella vain jos pakko. Pakonomaisia syitä poistua kotoa on:

• työssäkäynti
• kaupassa / apteekissa käynti
• ulkoilu
• muu täysin välttämätön

Älä mene kauppaan hengailemaan. Hengaile metsässä, jos on pakko hengailla. Yli 10 hengen porukoissa ei saa hengailla ollenkaan. Äläkä matkusta: rajat ulkomaille on jo kiinni, mutta vältä matkustelua kotimaassakin. Etelä-Suomessa on tavattu eniten koronavirustartuntoja, joten älä vie virusta Lappiin. Lapissa tai muuallakaan Uudenmaan ulkopuolella ei välttämättä ole riittäviä sairaanhoidon resursseja. Ei ole helppoa olla kyläilemättä esimerkiksi omien vanhempien luona tai olla sinkkuna yksin kotona. Siksi tämä vaatiikin meiltä kaikilta panosta, että saataisiin hillittyä tämän epidemian leviämistä ja pääsisimme jossain vaiheessa palaamaan taas normaaliin arkeen. Vaikeat ajat eivät onneksi kestä ikuisesti.

3. Noudata virallisia neuvoja
Seuraa ja noudata Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen antamia ohjeita koronavirusepidemian aikana. Heidän sivuilta löydät hyvät ja selkeät ohjeet, kuinka voit pienentää tartuntariskiä ja mitä tehdä, jos epäilee koronavirustartuntaa. Lue lisää: Ohjeita kansalaisille koronaviruksesta. Älä levitä väärää tietoa koronaviruksesta tai siltä suojautumisesta! Luota virallisiin ohjeisiin.

**

Kuten pääministerimme on vakuuttanut, niin me selviämme tästä. Se on minusta vahva viesti, jota haluan itsekin jakaa. Ajoittain minustakin tuntuu vaikealta, raskaalta ja epätoivoiseltakin, mutta ihmisyydessä tunteet on sallittuja. Pääasia on, että teemme kaikki parhaamme tässä vaikeassa tilanteessa ja puhallamme yhteen hiileen! Me selviämme tästä.

Kiitos, kun peset käsiä ja noudatat myös muita annettuja ohjeita koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi!

Sari

ps. joko me ollaan kavereita Instagramissa? Tuu seuraamaan @SARONBLOGI ja jätä merkki itsestäsi, minä haluaisin nimittäin kuulla, miten teillä pärjäillään tämän poikkeustilan aikana!

Koronavirus (COVID-19) muuttaa meidän kaikkien elämää

Tammikuussa 2020 varmistui Suomen ensimmäinen koronavirustapaus Lapissa vierailevalla turistilla. Sen jälkeen koronavirusta on tullut tuliaisena ulkomaan matkoilta ja sen lisäksi ovista ja ikkunoista. Kyse on virustaudista, mille ei toistaiseksi ole täsmälääkettä ja sen oireisto muistuttaa nuhaa, nuhakuumetta tai influenssaa.

Koronavirusuutisointi on ollut tosi dramaattista ja monet ihmiset ovat menneet paniikkiin, syystä tai syyttä. Tämä on näkynyt esimerkiksi siten, että kaupoista on loppunut monet elintarvikkeet, siivousaineet ja vessapaperi. En osaa sanoa, miksi ihmiset hamstraavat: siksi, että jos sairastuvat vai siksi, että jos joutuu karanteeniin? (Jos sinä olet hamstrannut, niin kerro minulle. Anonyymi kommentointi on auki.) Joka tapauksessa tämä on aiheuttanut hankalia tilanteita, kun kotona ei olekaan enää rullan rullaa vessapaperia tai kun vauvalta on korvikkeet loppu ja kaupan hyllyt huutaa tyhjyyttään.

Hei suomalaiset, me selviämme tästä.

Viruksia on aina ollut ja tulee aina olemaan. Me olemme ennenkin selvinneet tällaisistä tilanteista ja me selviämme tästäkin. Tehdään yhdessä parhaamme: muista pestä kädet ja jos olet sairas, jää kotiin.

Nyt kiertää samaan aikaan tavallista flunssaa, kausi-influenssaa ja allergiakausi tuntuu kolkuttelevan, ainakin minun nenääni. Seuratkaa viranomaisten tiedotteita: perusterveen ihmisen pienet nuhat paranee levolla, ei tarvita koronatestiä. Jätetään terveydenhuollon resurssit niille, jotka oikeasti tarvitsevat apua ja kärsivät esimerkiksi tautiin liittyvästä hengitysvaikeudesta.

Mutta se on varmaa, että koronavirus (COVID-19) muuttaa meidän kaikkien elämää.

Jo ensinnäkin se, että kaupoista on monet perustarvikkeet loppu koronahamstereiden vuoksi. Meidän perhe käy yleensä sunnuntaisin ostamassa viikon ruuat. Koronahamsterointi näkyi meidän kauppareissussa soveltamisena, kun kaikkia tarvitsemiamme tuotteita ei ollut ja korvaavaa tuotetta oli (jos ollenkaan) jäljellä ehkä kalliimpaa tai isompia pakkauksia. Ostosten loppusumma oli täten normaalia korkeampi. 

Lapsemme futisharrastus jäi nyt myös tauolle. Hetken iloitsin kalenterin tyhjenemisestä, mutta se ilo loppui lyhyeen ;) Futiksesta saadaankin muutaman kerran viikossa etävalmennusohjeet. Eli toisin sanoen työpäivien lisäksi minusta kuoriutuu futiskoutsi, joka vetää ja dokumentoi lapsen omatoimitreenit. Tuntuu vähän epäuskoiselta mutta naurattaa, tästä voi kyllä tulla hauskaa!

Torstaina tuli Wilmaan viesti, jossa kerrottiin, että oppilaiden tulee ottaa kaikki koulukirjat perjantaina kotiin. Sen myötä mietin, että mitä jos koulut suljettaisiin? Minulle jäisi työpäivien päälle sekä futiskoutsina oleminen sekä lasten kotiopetus! Minulla kun ei ole mahdollisuutta jäädä pois töistä kaitsemaan lapsia.

Toteutuessaan tuo kuulostaa melkoiselta rutistukselta, mutta hyvää siinä on se, että eihän se ikuisesti jatku. Pandemia on tullut ja jossain kohtaa se väistyy myös, jolloin palataan taas tuttuun ja turvalliseen arkeen. 

Koronavirus muuttaa meidän kaikkien elämää myös monin muunlaisin tavoin. Kun konsertit, tilaisuudet ja erilaiset urheilukaudet on peruttu tai päättyvät tähän, se tarkoittaa suoria tulonmenetyksiä etenkin pienyrittäjille, joiden asiakkaat karanteenisoituvat poteroihinsa. Eikä isommat työnantajat pääse yhtään helpommalla: henkilöstön sairastumisesta aiheutuu kuluja, eikä kahden viikon lomaltapaluu karanteeni helpota yhtään asiaa.

Samaan aikaan koronavirus on opettavainen. Se on näyttänyt kyntensä ja sen, että siihen on suhtauduttava vakavasti. Se on myös näyttänyt, miten haavoittuvainen yhteiskunta meillä on. Ja että jos me kaikki teemme jotain yhdessä, sillä on valtavan positiiviset vaikutukset. Ja onhan tämä ollut melkoinen kertauskurssi siitä, miksi käsienpesu on valtavan tärkeää.

Viisas presidenttimme sanoi näin:

"Ottakaa fyysistä etäisyyttä ja henkistä läheisyyttä toisiinne."

Jep, ei lisättävää täältä kahvikupin ääreltä ❤

Miten koronaviruspandemia on vaikuttanut teidän elämään?

Sari

Terveisiä keittiöstä: muiden äitien tekemää mikroruokaa

Siinä se on. Mun lauantain dinneri kaikessa komeudessaan.

Minä koitan aina kannustaa ihmisiä elämään sellaista elämää, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Samaan aikaan minä itse näännyin ruokataakan alle. Anna kun kerron...

Siis aina sunnuntaisin piti häärätä keittiössä aamusta iltaan, että sai tehtyä sekä sunnuntain ruuan syötäväksi, että seuraavan viikon ruuat pakkaseen. Ihan vaan koska hyvä äiti, sädekehä, kiillotus ja mitä näitä nyt oli. Lauantaisin sitten olin muuten vaan keittiössä aamusta iltaan, kun piti vääntää ihana aamiainen, sitten kokkailla herkullinen ruoka salaatteineen ja ehkä jopa jälkkäreineen ja kun sotkut sai siivottua keittiöstä ja astiat pestyä, pitikin jo virittäytyä iltapalahommiin. Kuulostaa kauheelta, mutta taustalla oli jalo ajatus: kun koko viikko oli vedetty arkista makaronilaatikkoshowta, pitihän sitä edes kerran viikossa saada kunnon sapuskat biffeineen päivineen.

Yhtenä päivänä olin vaan niin uupunut, että en halunnut enää lähteä jättimarkettiin tekemään viikon ruokaostoksia, kun tiesin, että sen jälkeen alkaisi keittiövankeus joka kestäisi iltaan saakka ja maanantaina olisi herätys töihin viideltä ja omaa aikaa jäisi tasan NOLLA minuuttia. Toki keittiössä vietetty aika oli omaa aikaa, koska kaikki livistivät sieltä kun kuulivat kattilan kolinaa, mutta minä taas ajattelen että omalla ajalla voi tehdä jotain kivaa, kuten bloggailla ;)

Kysyin sitten somessa, että miten muut hanskaa tämän ruokashown? Kun ei vaan jaksa?! Ja siinä se sitten tuli: ei moni muukaan jaksa alkaa vääntää dinneriä pitkästä tavarasta ja alusta asti vaan viikonloppuisin tilataan ruokaa kotiin tai mennään ulos syömään. No ei huano ja ymmärrän täysin! Pitkän ja raskaan työviikon jälkeen ei vaan jaksa ja viikonloppuna tekee mieli nähdä mualimaa eikä pelkästään kurkkia keittiön ikkunasta, kun siitä näkee vaan nuapuriin. Meilläkin kun syödään kolmea eri ruokaa: lapset ovat sekasyöjiä, isimiehellä on oma ruokavalio ja minä olen kasvispainotteinen, niin tulee päiviä jolloin on tehtävä kolme eri ruokaa ja minun pelastus on puolivalmiit tai valmisruuat.

Esimerkiksi, kuten kuvassa näkyy, yhtenä lauantaina minä söin muiden äitien tekemää porkkanakeittoa, kun muut perheenjäsenet söivät itse tehtyjä lihapullia ja perunamuussia. Olipa ihanaa, kun sai vaan työntää kulhon mikroon ja sitten lusikoida äänen suuntaan! Soppa oli hyvää ja ratkaisu oli toimiva.

Joten kysynpä vaan, että oliskohan nyt sopiva hetki päästää valmisruuat pannasta ja hyväksyä ne ihan kelvollisena osana perheiden arkea? Jos siellä on muitakin ruokauupuneita, suosittelen tutustumaan valmisruokatarjontaan: ne ei enää ole pelkkiä suolarasvasotkuja vaan valikoimaa on vaikka kuinka ja voin luvata, että muutaman euron satsaus valmisruokaan helpottaa arkea tosi paljon! Niin ja tähän sopis nyt ne häsät #thankful ja #blessed ;)

Sari

Vaatteessa reikä? Korjaa se nopeasti Vaatelaastarilla!

*Kaupallinen yhteistyö: Vaatelaastari

Minulla on jotain tunnustettavaa. Kun vaatteeseen tulee reikä, minä en osaa paikata sitä! En sukassa, en housussa enkä paidassa olevaa reikää. Mustat vaatteet, joita itse suosin, on haparoivan korjauspaikkaajan unelma, koska sen voi parsia, siis ihan kirjaimellisesti parsia kasaan, mutta auta armias noiden lasten vaatteiden kanssa, kun he eivät halua pukea päälleen muuta kuin värejä - ja hyvä niin! Värillisissä vaatteissa haparoivat ristipistot vinksin vonksin kyllä kursii reiän kasaan mutta näyttäähän ne tosi nololta. Ihan ompelijan omastakin mielestä, hehe!

Nyt kerron sinulle lyhyesti: Vaatelaastari on suomalaisten äitien kehittelemä helpotus yhteen arjen suurimmista haasteista ja sillä on Avainlippu-merkki. Suosittelen jatkamaan lukemista.

Minulla oli ilo saada testattavaksi Vaatelaastareita, joilla vaatteiden korjaus sujuu nopeasti parissa minuutissa ja tosi helposti: liimaa, painele, käytä!

Miksi Vaatelaastari on hyvä ja toimiva? Varmaankin siksi, että sen on kehitellyt Oikiat Designin ihanat naiset. Juuri ne, jotka ovat tuskailleet samojen puhkikuluneiden housunpolvien kanssa, kuin minäkin ja kaikki muutkin vanhemmat. Kun etsii ratkaisua ongelmaan, tulee tehtyä just niin hyvä ratkaisu kuin tarvitaan: ei askartelua, kuumentamista, eikä varsinkaan ompelemista. Jokainen perheen vaatteiden paikkauksesta vastaava huoltaja tietää sen, että nopeus ja helppous on valttia, siksi Vaatelaastarikin on tosi näppärä.

Tarvitseeko Vaatelaastarin antaa kuivua vai voiko tuotetta käyttää heti?

Voi käyttää heti!

Kestääkö Vaatelaastari pesua?

Kyllä kestää!

Vaatelaastaria ei kannata lokeroida pelkästään lastenvaatteisiin sopivaksi. Missä reikä, siellä Vaatelaastari. Ja voi olla, että lätkäisen parit laastarit mekkoni helmaan ihan vaan tuunatakseni. Tuunaukseen voisi sopia esimerkiksi Kukkatarha.

On olemassa kahdenlaista Vaatelaastaria: sisävaatteille sopivia ja ulkovaatteille sopivia. Pakkauksessa kerrotaan selkeästi, kumpaan käyttöön tuote sopii. Ulkokäyttöön sopivassa Vaatelaastari-paketissa on mukana myös vähintään yksi heijastava laastari.

Vaatelaastarit on mukavan mallisia, muotoon leikattuja, mutta voit tarvittaessa esimerkiksi pienentää laastaria oman maun mukaan saksien. Katso myös muut mallit heidän sivuilta.

Tässä esimerkki, kuinka paikkasin puhkikuluneen housunpolven.

Valitaan sisävaatteille sopiva Vaatelaastari.

Ota Vaatelaastari pois paketista. Isomman reiän päälle sujautin valmiiksi leikatun Vaatelaastarin ja pienemmän reiän kohdalle leikkasin toinen palluran toisesta Vaatelaastarista. (Loput siitä Vaatelaastarista jätin talteen, seuraavien pikkuisten kolosten paikkaamista varten)

Sujautin Vaatelaastarin takana olevan suojapaperin reiän toiselle puolelle, liimasin Vaatelaastarin ohjeen mukaan reiän päälle, painelin ja pyörittelin pintaa lusikalla ja valmista! Sitten liimasin toisen Vaatelaastarin reiän toiselle puolelle vastakappaleeksi. Kaksinkertainen laastari tuntui pehmeltä, mutta niin jämäkältä, että uskon sen pysyvän paikoillaan kovassakin menossa.

Vaatteen ensimmäinen pesu jännitti tietysti kovasti, että mitenhän on mahtanut laastarille käydä, mutta ei ollut käynyt kuinkaan. Pöksy ei ollut mennyt laastarin kohdalta ryppyyn, eikä laastari ollut nyppyyntynyt mitenkään. Tosi hieno juttu!

[ Nyt ei enää tarvitse tehdä kaikista polvista reikääntyneistä housuista shortseja, hehe! ]

Eikö vaikutakin helpolta? Tänä "talvena" puolet Suomesta on viettänyt pelkkiä lumettomia päiviä, joten etenkin ulkovaatteet on ollut tosi kovilla. Meillä ainakin jokaisista ulkohousuista on mennyt polvet rikki mutta Vaatelaastareilla on saatu vaatteille lisää käyttöaikaa eikä ole tarvinnut heti ensimmäisen reiän jälkeen nakata hävitykseen - tai harkita toppashortsien tekemistä!

Lue lisää: Vaatelaastari - Oikiat Design Oy

**

Olis kiva kuulla, onko siellä ketään muuta yhtä kätevää emäntää joka ei vaan osaa paikata pienintäkään reikää nätisti? :D 

Sari

ps. Nyt kannattaa pysyä kuulolla, tähän liittyvä arvonta on tulossa!

Lapsi tuntemattoman kanssa – mitä sitten?

Nelonen aiheutti tykytyksiä somekansalaisissa jo pari vuotta sitten, kun se alkoi etsiä ihmisiä uutuusohjelmaansa, missä tehtäisiin lapsi tuntemattoman kanssa. Kyse ei ole kuitenkaan mistään miten sattuu roiskinnasta, vaan kumppanuusvanhemmuudesta. Se tarkoittaa sitä, että lapsi tehdään yhdessä, vaikka eivät välttämättä asu yhdessä tai ole parisuhteessa keskenään.

Ajattele nyt, "Maija" ja "Matti" (nimet keksittyjä) eivät ole koskaan aikaisemmin tavanneet toisiaan ja nyt ne hankkii lapsen!

Minun kantani ohjelmaan on ollut alusta asti selvä. Siksi olikin kiinnostavaa lueskella, mitä ajatuksia tämä herättää keskustelupalstoilla. Tässä muutama poiminta:

• Kyllä lapsella pitää olla normaali ydinperhe!
• Miettikää kun lapsi googlaa myöhemmin itseään ja saa selville, että onkin saanut alkunsa televisioformaatissa!
• Lasta kiusataan varmasti, kun kavereille selviää miten lapsi on saanut alkunsa
• Itsekkäitä ihmisiä haluamassa vanhemmaksi

Minusta asian kommentointi on hämmästyttävämpää kuin itse ohjelmaformaatti!

Minusta on kummallista, että ydinperhe on edelleen idylli ja yleinen normi. Maailmahan on pullollaan yhden vanhemman perheitä, uusioperheitä, ydinperheitä ja kaikkea siltä väliltä ja enemmän. Lapset harvemmin traumatisoituu perhemuodosta vaan enemmänkin siitä, miten heidän elämässään olevat aikuiset käyttäytyvät.

No entäs jos lapsi googlaan itseään ja paljastuu, että hän onkin ohjelmaformaatin tuote? Ensinnäkin kaksivuotias ei osaa vielä googlata ja toisekseen, kunhan lapsi on googlausiässä, hänelle on varmasti tullut selväksi millainen tarina hänellä on taustallaan eikä se hetkauta häntä mihinkään suuntaan, koska hän on kahden aikuisen ihmisen hartaasti toivottu ja paljon rakastettu lapsi. Tätä itsensä googlaamista kannattaa miettiä laajemmin: aika moni on kertonut netissä lapsensa olleen vahinko. Minua ainakin kirvelisi, jos saisin kuulla olleeni huonolla tavalla vahinko. Sen lisäksi monet ovat jakaneet lapsistaan somessa mitä intiimeimmät asiat: kakkavahingot, terapiat, kummalliset tottumukset, lapsuusajan noloudet ja muut asiat joita en olisi valmis edes itsestäni kertomaan julkisesti. Joten se, että oma nimi löytyy ohjelmaformaatin tiedoista ei varmaan ole pahinta, mitä itseään googlaamalla voisi löytää.

Miten ne lapset sitten saavat alkunsa? Tapoja on monia, aina perinteisestä tyylistä keinohedelmöitykseen saakka. Moni lapsi on saanut alkunsa huuruisen baari-illan jälkeen, eikä isästä ole mitään tarkempaa tietoa. Toisaalta moni itsellinen nainen hankkii itselleen lapsen hedelmöityshoidoilla, eikä silloinkaan isä ole välttämättä kuvioissa. Ja tilanteethan elää, perheeseen voi astua myöhemmin vaikka isä- tai äitipuoli. Tapoja tulla perheeksi on monia. Niin kauan kun ketään ei ole pakotettu, eiköhän kaikki tavat tulla perheeksi ole ihan ok.

Minusta on aina naurettava argumentti nostaa jokaisessa erilaisuuskeskustelussa esiin, että kyllä lasta varmaan kiusataan, jos kaverit saa selville, että lapsi on ollut alkumetreillään mukana ohjelmaformaatissa. Tai että jos lapselle on kaksi äitiä tai kaksi isää. Tätä en ymmärrä ikinä: miten esimerkiksi kaksi rakastavaa ja läsnä olevaa isää on huonompi juttu kuin ydinperhe jossa on väkivaltainen vanhempi? Olkoon rakastavia vanhempia vaikka 10, mitä se haittaa? Ja mitä kiusaamiseen tulee, niin siksihän lapsilla on vanhemmat, että on niiden tehtävä kasvattaa lapsiaan hyväksymään erilaisuuden ja olemaan kiusaamatta. Lapset suhtautuu aika mutkattomasti erilaisiin asioihin: ei lapsi kummastele vaikka kaverin kotona olisi kaksi äitiä vaan ennakkoluulot istutetaan lapsiin yleensä aikuisten suusta. Ja se aikuinen jos kuka on tosi nolo, joka ei hyväksy muita siksi, että he ovat erilaisia. Muka.

Kyllä, Lapsi tuntemattoman kanssa-ohjelman aikuiset ovat itsekkäitä halutessaan lapsia. Kaikki vanhemmat on! En oikein tiedä missä tapauksessa lasten hankinta olisi epäitsekästä? Toive omasta lapsesta, lasten saaminen ja vanhemmaksi tuleminen tai lapsettomuuden kohtaaminen on tosi henkilökohtaisia asioita eikä toisten ihmisten valinnat kuulu meille muille. Perheen perustaminen ei ole mikään itsestäänselvyys: kaikki eivät halua perhettä, jotkut haluavat ja sitten on osa, joka ei saa perhettä vaikka kuinka haluaisi. Täytyy muistaa myös se, että perhe käsitteenä on laaja.

Kumppanuusvanhemmuus on se, mikä puhuttelee minua. Ystäväpiirissäni on koettu monta repivää eroa, kun puoliso on lähes väkivalloin repinyt juurensa, lukinnut ne laukkuun ja kaasuttanut pois perheensä luota. Minua itseäni ystävien eroissa on ahdistanut erojen kirvelevä lopullisuus, kun vähän kaikki ovat jääneet yksin ja kaikkiin on sattunut. Sittemmin balsamia haavoille on tarjoillut ne tapaukset, kun ero ei olekaan ollut repivä vaan eron jälkeen on mahdollista toteuttaa kumppanuusvanhemmuutta. Yksi bloggaaja lanseerasi eronsa yhteydessä termin perhekumppanit ja se oli minusta ihana, lempeä ja toivoa valava termi. Noita me tarvitaan enemmän, perhekumppaneita. Sitä kun voi yhdessä istua sunnuntaibrunssille, käydä vaikka risteilyllä tai lähteä spontaanisti metsäretkelle. Perhekumppanuus kuulostaa tosi ihanalta ratkaisulta ja en voi kun ihmetellä, miksei tästä ole puhuttu enempää? Siihen en ota tässä kantaa miksi eroperheissä perhekumppanuuden toteuttaminen on niin vaikeaa, palataan siihen toisessa jutussa. Kumppanuusvanhemmuus ei kuitenkaan edellytä muuta kuin avoimuutta, joustokykyä ja rakkautta lasta kohtaan. Aika ihana ajatus, että lapsella on kaksi vanhempaa kantamassa vastuuta lapsen hyvinvoinnista, sopimassa asioista ja olemalla läsnä tämän lapsen elämässä. Monissa ydinperheissäkään ei ylletä tähän, vaan koko lapsen elämä on sälytetty yhden vanhemman päälle. En siis näe kumppanuusvanhemmuudessa mitään pahaa, en edes mitään epäilyttävää. Kumppanuusvanhemmuushan on tavallaan toimivan ydinperheenkin ehdoton edellytys!

Lapsi tuntemattoman kanssa – mitä sitten? No ei mitään sitten. Kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta! Maanantaina 16.3. täytyy muistaa olla telkun äärellä (Nelonen, klo.21), kun Lapsi tuntemattoman kanssa-ohjelman ensimmäinen jakso tulee uunista ulos. Jään uteliaana seuraamaan, syntyykö joillekin onnekkaille yhteinen lapsi, täyttyykö jonkun unelma vanhemmuudesta ja mitä sitten tapahtuu!

**

Mitä ajattelet?

Aiotko katsoa Lapsi tuntemattoman kanssa-ohjelmaa?

Sari

Kirje ihanalle naiselle, just sulle!

Johan on klassikkostartti: ruusuja naistenpäivänä!

Kiitos, että tulit lukemaan tämän kirjeen. Tämä on kirjoitettu just sulle, vaikka ei ollakaan tavattu. Ollaan sometuttuja ja tiedätkö mitä? Se on ihan hyvä niin.

Tänään vietetään naistenpäivää. Se päivä on mulle, sulle, teille ja kaikille muille naisille, tytöille ja itsensä naiseksi tunteville. Tämä päivä ei ole keltään pois ja saa ihan oikeutetusti nauttia naistenpäivästä.

Joko joku kertoi sinulle, että sinä olet ihana, vahva nainen? Jos ei kertonut, niin nytpä minä kerroin. Ja kerron vielä uudestaankin: sinä olet ihana, vahva nainen.

Ei ehkä juuri nyt tunnu niin älyttömän vahvalta, mutta mietipä hetki, millaisissa liemissä sinutkin on elämäsi varrella keitetty? On ollut päiviä kun aurinko ei ole paistanut risukasaan. On ollut niitä epätoivon hetkiä, kun on miettinyt, että selviääkö tästä?

Ja niin vaan olet selvinnyt. Sinussa on valo ja sinussa on ihmeellinen voima. Sen avulla olet ponnistanut eteenpäin. Ja näetkö, missä olet elämässäsi nyt? Et vieläkään täysin perillä, mutta matkalla määränpäähän. Juuri sinä ihana, vahva nainen.

Olet tosi ihana juuri tuollaisena kuin olet. Kaunis, vaikka aina ei tunnu siltä. Viisas, vaikka olet tehnyt matkan varrella sellaisia valintoja jotka myöhemmin ajateltuna olisit tehnyt toisin. Ainutlaatuinen. Mieti, sinä olet ainutlaatuinen. Sinua ei ole toista ja niin asian pitääkin olla. Kiitos, että olet!

Ja lopuksi vielä tää minulta teille kaikille ihanille naisille!

Ota kupillinen juotavaa, istu hetki, laita toi video äänineen päälle ja nauti.

'Cause you are amazing, just the way you are!

Ihanaa naistenpäivää!

Sari

Parasta talvilomassa

Helsingissä vietettiin talvilomaa viikolla 8 ja se talviloma oli meidän perheessä harvinainen, koska koko perhe lomaili samaan aikaan. Kuopus aloitti loman kyllä sairastamalla ja pelkäsin koko loman kuluvan sohvanpohjalla, mutta lohduttauduin sillä ajatuksella, että onnea on Netflix, voidaan tarvittaessa rötköttää sohvan pohjalla nenäliinapakettien kanssa, jos iskee flunssa ja katsoa kaikki leffat mitä maa päällään kantaa tai Netflix pitää sisällään.

Loman ensikosketus leffamaailmaan olikin heti lauantaiaamuna, kun en jaksanut tehdä mitään ja katsottiin esikoisen kanssa Aquaman. Leffa kesti puolikkaan villasukan neulomisen verran ja Jason Momoa oli kyllä tosi ihana. Olipa tosi ihanaa vetelehtiä puolille päivin yövaatteet päällä ja tehdä asioita siinä aikataulussa kun itselle sopii. Normaalisti lauantaina päivää rytmittäisi treenit, kaupassakäynnit, pakollisten asioiden hoitaminen ym, joten voin kertoa, että kyllä nautin lomasta.

Toinen ihanuus oli sunnuntai-ilta, kun päätettiin iltamyöhällä ajaa läpi myrskyn ja tuulen hakemaan pannariainekset. Siihen aikaan, kun arkisin oltaisiin jo nukkumassa, työnnettiin pannari uuniin ja syötiin navat pulleksi ennen nukkumaanmenoa.

Lomaan mahtui vierailu mm. Amos Rexissä, Luonnontieteellisessä museossa, Lahdessa, Ikeassa, Isossa Omenassa ja syötiin niin halpaa kotiruokaa kuin herkulteltiin ravintolassa sushilla. Meinattiin myös ottaa äkkilähtö laivailemaan, mutta myrskytuulet esti meidän suunnitelmat, koska tiedän miten paha olo tulee laivan keikkuessa, joten päätettiin jäädä mantereelle ja lähteä myöhemmin keväällä risteilemään. Oli tosi ihana viettää lomaa kotimaisemissa, koska viihdyn tosi hyvin kotona ja on ihana juttu miten Helsingissä riittää tekemistä jokaiselle päivälle. Ja etenkin sitä arvostan, kun julkisilla pääsee tosi hyvin minne vaan ja julkinen liikenne on suhteellisen halpakin vielä. Yksi asia mikä harmittaa on se, että en ole hankkinut itselleni museokorttia. Museot on parasta huvia mutta yksittäiset sisäänpääsyt maksaa aika paljon, säästäisin ehkä pitkän pennin lahjomalla itseäni tuolla kortilla. Kokemuksia museokortista otetaankin vastaan.

Parasta talvilomassa oli jälleen kerran se yhdessä vietetty aika. Joojoo, kamala klisee, mutta minulle on oikeastaan ihan sama missä vietän aikaa perheen kanssa, kunhan saan viettää yhteistä aikaa. On ihanaa, kun kellään ei ole kiire, kukaan ei ole väsykiukku ja voidaan tehdä asioita aikatauluttomasti.

Loman jälkeen oli hirveän tuskainen paluu arkeen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että arki olisi surkeaa. Vaan sitä, että loma oli tosi hyvä.

**

Kyselinkin Facebookin puolella, vieläkö jossain lomaillaan ja vastaus oli kyllä, joten hyvää lomaa lomailijoille! Ja mites teidän muiden talviloma meni?

Sari