torstai 26. maaliskuuta 2020

Terveisiä etäkotikoulusta


Maanantaina 16.3.2020 olimme miehen kanssa autossa Kehä 1:llä matkalla kotiin ja kuuntelimme Radio Suomen suoraa lähetystä, jossa pääministeri kertoi vakavalla äänellä, että koulut tullaan pääosin sulkemaan. Tuntui ihan epätodelliselta.

Yhtäkkiä me vanhemmat olimmekin etätöissä kotona ja lapset etäkotikoulussa. En tiedä miksi tätä kutsuisi, joten kutsun sitä nyt tänään etäkotikouluksi. Wilma alkoi piippaamaan hullua tahtia, tehtäviä sateli, kirjaudu Teamsiin, loggaa Swayhin, muista Classroom, katso video Youtubesta, saat tehtävän Whatsappiin ja muista etenkin Otava! Ei ollut hajuakaan kaikista systeemeistä mitä ne edes olivat, missä osoitteessa ne toimivat tai millä tunnuksilla sinne kirjaudutaan. Koulu oli mennyt paniikkiin. Se näkyi viestinnässä ja tuntui vanhempien stressikuormassa. Osa opettajista ei ymmärtänyt, eikä ymmärrä edelleenkään, ettei opetusvastuu ole siirtynyt opettajilta vanhemmille. Opettajat opettaa ja oppilaat opiskelee. Ja vanhemmat tukee minkä pystyy. Opettajien paniikki näkyy esimerkiksi siinä, että ennen kun edes näkyviä läksyjä ei tullut kotiin, yhtäkkiä samalla aineopettajalla on läksyjä kolmella eri alustalla. Tai jos käsityössä on tehty "lankamatoa sormivirkkaamalla" viimeiset kaksi vuotta, nyt pitää tyyliin "nyplätä parisängynpeitto".


Millaista on meidän arki nyt?

Meitä on kaksi vanhempaa, jotka molemmat ovat tällä hetkellä pääsääntöisesti etätöissä. Meidän työpäivämme sijoittuvat päiväsaikaan eikä ole mahdollisuutta tehdä töitä esimerkiksi illalla.

Aamulla aamiaisen jälkeen etsitään kaikista mahdollisista järjestelmistä kissojen ja koirien kanssa, mitä lapsille on tullut sille päivälle läksyksi. Kun viestejä pukkaa päivittäin vino pino ja yksi opettaja ilmoittaa läksyt täällä, toinen tuolla, yksi antaa tänään tämän päivän läksyt, toinen tänään huomisen läksyt ja kolmas sujauttaa väliin pitkän ajan projektin, eikä missään ole yhtenäistä listaa kokonaisuudesta tai että voisi merkitä työn tehdyksi, me vanhemmat olemme ihan liemessä.

Lapset tekevät päiväsaikaan itsenäisesti läksyjä niin oikein, kuin vain osaavat. Samoin he osallistuvat joidenkin digietevien opettajien etäopetukseen ja sen jälkeen ulkoilevat itsenäisesti. En voi kuin toivoa, että muistavat vältellä muita ihmisiä, kuten on ohjeistettu.

Puolilta päivin koitamme pitää lounastauon, jolloin syömme ja katsomme vähän tilannetta, että miten menee.

Lounaan jälkeen jatkuu itsenäiset koulutehtävät ja työt. Töiden jälkeen alkaa ruuanlaitto, läksyjen kanssa neuvominen, uusien asioiden opettelu ja päivällisen syöminen. Usein olemme valmiita klo.19 aikoihin. Sen jälkeen teemme futisvalmennuksen etätehtävät.

Illat on pitkiä. Lasten iltatoimien jälkeen ei jaksa muuta kuin käydä suihkussa, juoda kahvit ja mennä nukkumaan. Joku voisi ajatella, että mitäpä sitä muuta tarvitsisikaan tehdä – no periaatteessa ei mitään, mut olishan se kiva jos joku siivous, kävis kaupassa ja tekis ruokaa.

Onneksi työnantajamme ovat sopeutuneet koronavirustilanteeseen hyvin ja osaltaan siksi meidän etätyöt sujuu hyvin. Koulu opettajineen hakee vielä suuntaa ja alustaa jolla toimia. Lapsille tämä on ollut ihan järjettömän iso muutos ja sopeutuminen on ollut tosi haastavaa. Yhtäkkiä päivärutiinit meni uusiksi eikä kavereita saa tavata. Mutta lasten sopeutumiskyky on jotain ihan ällistyttävää! Ensimmäiset päivät oli yhtä itkua ja kapinointia, mutta nyt alkaa löytyä ymmärrys, että tällaista tämä nyt on. Yhtään kertaa ei ole tarvinnut patistella, että läksyt pitää tehdä - itseohjautuvuus on ikätasoon nähden loistavaa! Voin olla ylpeä tenavistani ja olenkin.

Ei tämä uusi arki ole pelkkää itkua ja murhetta. Halusin vaan koostaa ajatukseni tänne päiväkirjamaisesti ylös, koska tilanne on niin omituinen. Kertoa rehellisesti miltä tuntuu. Että kun tämä kaikki on ohi ja voimme toivottavasti palata tavalliseen arkeen, niin muistaisin, että kovempiakin aikoja on ollut. Eikä tämä blogi muutu pelkäksi koronapäiväkirjaksi. Korona on nyt kiinteä osa arkeamme, halusimme sitä tai emme. Siitä johtuen tai siitä riippumatta elämään on tullut myös ihania asioita. Siitä tuonnempana lisää :)

Tsemppiä kaikille vanhemmille
tähän kummalliseen poikkeustilanteeseen!

Sari


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...