perjantai 13. maaliskuuta 2020

Terveisiä keittiöstä: muiden äitien tekemää mikroruokaa

Siinä se on. Mun lauantain dinneri kaikessa komeudessaan.


Minä koitan aina kannustaa ihmisiä elämään sellaista elämää, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Samaan aikaan minä itse näännyin ruokataakan alle. Anna kun kerron...

Siis aina sunnuntaisin piti häärätä keittiössä aamusta iltaan, että sai tehtyä sekä sunnuntain ruuan syötäväksi, että seuraavan viikon ruuat pakkaseen. Ihan vaan koska hyvä äiti, sädekehä, kiillotus ja mitä näitä nyt oli. Lauantaisin sitten olin muuten vaan keittiössä aamusta iltaan, kun piti vääntää ihana aamiainen, sitten kokkailla herkullinen ruoka salaatteineen ja ehkä jopa jälkkäreineen ja kun sotkut sai siivottua keittiöstä ja astiat pestyä, pitikin jo virittäytyä iltapalahommiin. Kuulostaa kauheelta, mutta taustalla oli jalo ajatus: kun koko viikko oli vedetty arkista makaronilaatikkoshowta, pitihän sitä edes kerran viikossa saada kunnon sapuskat biffeineen päivineen.

Yhtenä päivänä olin vaan niin uupunut, että en halunnut enää lähteä jättimarkettiin tekemään viikon ruokaostoksia, kun tiesin, että sen jälkeen alkaisi keittiövankeus joka kestäisi iltaan saakka ja maanantaina olisi herätys töihin viideltä ja omaa aikaa jäisi tasan NOLLA minuuttia. Toki keittiössä vietetty aika oli omaa aikaa, koska kaikki livistivät sieltä kun kuulivat kattilan kolinaa, mutta minä taas ajattelen että omalla ajalla voi tehdä jotain kivaa, kuten bloggailla ;)

Kysyin sitten somessa, että miten muut hanskaa tämän ruokashown? Kun ei vaan jaksa?! Ja siinä se sitten tuli: ei moni muukaan jaksa alkaa vääntää dinneriä pitkästä tavarasta ja alusta asti vaan viikonloppuisin tilataan ruokaa kotiin tai mennään ulos syömään. No ei huano ja ymmärrän täysin! Pitkän ja raskaan työviikon jälkeen ei vaan jaksa ja viikonloppuna tekee mieli nähdä mualimaa eikä pelkästään kurkkia keittiön ikkunasta, kun siitä näkee vaan nuapuriin. Meilläkin kun syödään kolmea eri ruokaa: lapset ovat sekasyöjiä, isimiehellä on oma ruokavalio ja minä olen kasvispainotteinen, niin tulee päiviä jolloin on tehtävä kolme eri ruokaa ja minun pelastus on puolivalmiit tai valmisruuat.

Esimerkiksi, kuten kuvassa näkyy, yhtenä lauantaina minä söin muiden äitien tekemää porkkanakeittoa, kun muut perheenjäsenet söivät itse tehtyjä lihapullia ja perunamuussia. Olipa ihanaa, kun sai vaan työntää kulhon mikroon ja sitten lusikoida äänen suuntaan! Soppa oli hyvää ja ratkaisu oli toimiva.

Joten kysynpä vaan, että oliskohan nyt sopiva hetki päästää valmisruuat pannasta ja hyväksyä ne ihan kelvollisena osana perheiden arkea? Jos siellä on muitakin ruokauupuneita, suosittelen tutustumaan valmisruokatarjontaan: ne ei enää ole pelkkiä suolarasvasotkuja vaan valikoimaa on vaikka kuinka ja voin luvata, että muutaman euron satsaus valmisruokaan helpottaa arkea tosi paljon! Niin ja tähän sopis nyt ne häsät #thankful ja #blessed ;)

Sari



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!