tiistai 28. huhtikuuta 2020

Puutarhan salaisuus - iloa ja onnea puutarhasta

*Kirja saatu, kiitos Hillevi

Tiedätkö sen tunteen, kun ensimmäistä kertaa keväällä saa upottaa sormet tummaan, kostean pehmeään multaan? Se aika vuodesta on taas täällä! Puutarhurointi on lähes terapeuttinen kokemus - tosin sitä se on kyllä läpi vuoden! Siinä siemeniä multaan painellessa tai taimea maahan istuttaessa ei vaan voi hosua eikä hötkyillä. Samalla kun multa rapisee, työasiat unohtuu mielestä. On helppoa olla siinä hetkessä läsnä, koska täytyy varoen laitella kasvin hentoiset juuret pehmoiseen multaan. Ja sitten juurten huolellinen peittely ja ensikastelu. Terapeuttista, rauhoittavaa, palkitsevaa, ihanaa!


Ensimmäinen kertani tomaattitarhurina
Minä olen innostunut pienimuotoisesta hyötykasvien kasvatuksesta jokunen vuosi sitten. Ensimmäiseksi kasvattelin kerrostalon alimmassa kerroksessa pienellä huoneistopihallamme tomaatin taimia. Niiden varret kasvoivat varmaan pari metrisiksi eikä niistä saatu satoa ollenkaan. Vasta sen jälkeen sain kuulla, että niin ne kukkaset tarvitsee pölytystä! Aijaa, oho! No eipä tullut aloittelevalla tarhurilla sekään mieleen, mutta siitä se oppiminen alkoi. Ja sen jälkeen meillä onkin kasvateltu kaikenlaista, vähän riippuen käytettävissä olevasta ajasta ja omasta innokkuudesta. Enkä ota mitään paineita, jos en jaksa kasvattaa mitään. Nyt kun lapset ovat jo vähän isompia, puutarhurointikin on helpompaa, kun vapaata aikaa on enemmän ja apukäsiä löytyy aina! (Tai no, rahalla saa ja hevosella pääsee ;))

Edelleen haaveilemme omasta viljelyspalstasta, ehkäpä joku kesä me saammekin sellaisen ja saattaa olla, että silloin tämä homma lähtee ihan lapasesta ;) Voi olla, että tulevia kasvatuksia on jo maalailtu mielessämme viime kesästä saakka ja vauhti senkun kiihtyy. Mutta oman palstan saamiseen saakka puutarhuroimme pihallamme.


Somesta löytyy parhaat puutarhurointivinkit sekä kamuja
Some on siitä kiva paikka, että tällaiset keltanokat saa sieltä apua kaikenlaisiin pulmiin ja sen lisäksi sieltä voi löytyä ihania kamuja, kuten esimerkiksi minä olen löytänyt, Hillevin.


Hillevi kirjoittaa ihanaa Maatiaiskanasen Elämää-nimistä blogia. Hän on ihanan positiivinen perheenäiti ja todella taitava puutarhuri. Hän kasvattaa mm. erilaisia tomaatteja, hortensioita ja kanojakin. Eli oikea puutarhanhoidon monitaituri! Tänä vuonna häneltä on ilmestynyt ensimmäinen puutarhurointikirja nimeltä...

Puutarhan salaisuus - iloa ja onnea puutarhasta


Puutarhan salaisuus on matka puutarhan hoidon ihmeelliseen maailmaan. Kirja on täynnä kauniita kuvia Hillevin upeasta puutarhasta. Kirja ei kuitenkaan noudata täysin perinteistä puutarhuroinnin opasta sikäli, että tässä kirjassa on huomioitu puutarhojen monimuotoisuus! Jollain on kasvimaata silmän kantamattomiin, toisella se voi loppua siihen ikkunalaudan päätyyn. Tämä kirja antaa vinkit viljelyyn jokaiselle tarhurille. Kirja tarjoaa mielenkiintoista lajitietoutta pitkän linjan puutarhureille ja toisaalta selkeät ohjeet aloitteleville puutarhureille. Kirjassa on tuotu hienosti esille myös se, miten kokonaisvaltainen kokemus puutarha parhaimmillaan voi olla, ihanine aistikokemuksineen.






Ruukkuviljelykin onnistuu varmasti, jos sinulla on vähän tilaa, ruukkuja, multaa, siemeniä tai taimia ja iloinen asenne! Kuten kuvasta näkyy, lattia/maapinta-alaa ei juurikaan tarvita, kun tomaatti venyttää itsensä korkeuksiin.


Ja vaikka kirjassa on ihania hyötypuutarhaohjeita, sieltä löytyy myös parhaat vinkit kesäkukkien valintaan ja kasvattamiseen. Minä olen ensimmäistä kertaa pääsemässä vaikuttamaan siihen millaisia kasveja meille tulee taloyhtiön pihalle kesäämme koristamaan ja olenkin tutkiskellut kirjaa tarkoin silmin: haluamme värikkäitä, helppohoitoisia ja kestäviä kukkia mutta mielellään niin, että jos naapureiden naperoiden pienet sormet pääsevät tarraamaan kukkiin, ei nahka palaisi heti karrelle. Alunperin olimme aikeissa laittaa taloyhtiön pihalle syötävän hyötypuutarhan, mutta koronamokoman laittaessa pari muuttujaa peliin, päädyimme valitsemaan vain silmillä syötäviä kukkia. Kesäkukat on pieni asia mutta lisäävät asukkaiden viihtyvyyttä merkittävästi!



Minä haluan vielä tässä lopuksi onnitella Hilleviä hienosta kirjasta! Minä ihailen kirjailijoita niin paljon. Kirjan kirjoittaminen vaatii varmasti paljon aikaa, villiä inspiraatiota ja lujaa tahtoa. Niin ja varmaan jonkin sortin hulluutta siinä matkan varrella! :D Mutta niin vaan lopuksi luja työnteko palkitaan, kun saa käsiinsä itse tehdyn, uunituoreen kirjan. Ihan mahtava juttu! Onnea Hillevi! Olet kyllä sellainen moniosaaja: mihin tahansa ryhdytkin, loistat kuin tähti! Hyvä sinä!



Nyt myös sinun on mahdollista hankkia tämä hyödyllinen, kaunis ja ajaton puutarhurointikirja! Lue lisää Hillevin sivulta ja pistä tilaukseen. Tämä on myös oiva lahja esimerkiksi äitienpäiväksi!


Kuvissani onkin vilahdellut minttuni, joka kasvaa jo ihan innoissaan. Kirjassa muuten neuvottiin, että minttu saattaa kasvaa aika vallattomasti - onkin hyvä idea kasvattaa sitä esimerkiksi ruukussa! Tuore minttu on meidän kotieläintarhankin suosikki, siitä on kiva napsia tuoreita lehtiä omaankin päiväteehen tai vaikkapa salaattiin - no yksi pirpana laittoi sitä myös pitsansa päälle ja hyvin maistui. Helppohoitoinen ja ah niin tuuhoisa yrtti! Suosittelen kotipuutarhureille tai vaikkapa ensimmäiseksi kasvattelukokeiluksi!

No mitäs muuta meidän puutarhaan? Tänä vuonna me ajattelimme kokeilla ensimmäistä kertaa kasvusäkkejä. Katsotaan kesämmällä mikä on lopputulos: päädyttiinkö säkkeihin, ruukkuihin vai mitä olemmekaan puuhastelleet. Mutta toiveissa joka tapauksessa olisi taas jälleen kerran saada maistuva tomaattisato ja siihen kylkeen omat yrtit!

Puutarhurointi-iloa teille toivottaen,
Sari



sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Pitäisikö koulut avata kahdeksi viikoksi?

Suomessa koulut ovat olleet maaliskuun puolesta välistä pääasiassa kiinni. Lähiopetusta on saanut tietyin ehdoin, mutta suurin osa eri ikäisten opetuksesta on tapahtunut etäopetuksena. Ensi viikolla hallituksen olisi tarkoitus päättää, pidetäänkö koulut koko loppu kevään ajan kiinni eli oppilaat pysyy etäopetuksessa vai palaavatko lapset takaisin kouluun lähiopetukseen vielä ennen kesälomia.

Pitäisikö koulut avata vielä tänä keväänä kahdeksi viikoksi?


Koronavirusepidemia laittoi koko Suomen tekemään ihan hillittömän digiloikan eteenpäin tänä keväänä. Yksi isoin mullistus oli se, kun eri ikäiset koululaiset aloittivat etäopiskelun. Pakka meni ihan sekaisin niin opettajilla kuin perheilläkin. Yhtäkkiä piti saada tietoa uppoamaan etänä olevien oppilaiden päähän ja vanhemmat koittivat jonglöörata etätöiden ja etäopiskelun tehosekoittimessa, puhumattakaan niistä vanhemmista jotka eivät voineet jäädä kotiin etätöihin: siivoajan moppi kun ei yllä kotiovelta tehtaan nurkkaan eikä kampaajan saksien terät ole niin pitkät, että voisi sohvannurkasta saksia asiakkaiden kaksihaaraisia. Kotiinkuljetus ei myöskään kaikissa palveluissa ole vaihtoehto. Koska korona.

Hallituksen määräämä etäopetus jatkuu näillä näkymin ainakin 13.5.2020 saakka. Osa ihmisistä on sitä mieltä, että koulut pitäisi avata mahdollisimman pian ja loput ovat sitä mieltä, että lasten ei tulisi missään nimessä palata enää kouluun tänä keväänä. Minä tarkastelen asiaa kahden ala-asteikäisen lapsen vanhemman näkökulmasta.

Minusta lasten tulisi pysyä etäopetuksessa kesälomaan saakka.

Minä asun Helsingissä, jossa on ylivoimaisesti eniten koronavirustartuntoja. Asun vielä lisäksi Helsingissä sellaisella alueella, jossa tartuntoja on runsaammin kuin muualla. Olen varma, että koronavirustartunnat leviäisivät nopeasti lasten ja kouluhenkilökunnan keskuudessa. Ja vaikka lapset sairastavatkin sen lieväoireisena, pitää muistaa, että monissa kodeissa on riskiryhmiin kuuluvia sisaruksia ja vanhempia. Jos saisin valita, valitsen että lapseni eivät sairasta koronaa. Eihän se ole valintakysymys, haluatko sairastua vai et, mutta siksi teenkin parhaani, että he eivät saisi tartuntaa. Siksi minä en haluaisi, että he palaisivat takaisin koulun penkille. (Toki tähän liittyy myös pettymys, siitä voin kertoa toisella kertaa lisää.)

Muutenkin loppukeväästä koulussa on perinteisesti alettu keventää opetusta ja alettu valmistautua lähinnä kesälomaan: kannettu satojatuhansia askarteluja kotiin muovikassitolkulla, tehty retkiä, pidetty karkki- ja sipsuhuuruisia nyyttäreitä ja leffapäiviä. Uskon vahvasti, että tänä keväänä pärjätään kyllä ilman noitakin. Enkä jaksa uskoa, että lapset jaksaisivat pinnistellä illatiivien ja essiivien kiehtovassa maailmassa vielä päivää ennen kesäloman koittoa. Voinhan olla toki väärässäkin, mutta... ;)

Tiedän, että monissa perheissä asiat on huonosti. Kotona voi olla arvaamattomasti käyttäytyvä päihteiden väärinkäyttäjä, tai siellä voi olla tosi tulehtuneet välit tai vanhemmat on yksinkertaisesti ihan loppu. Surullista mutta totta: joillekin lapsille koulu on ainoa henkireikä jossa voi vähän hengähtää. Mutta en usko, että kahden viikon kouluun paluu tekee kenellekään ihmeitä: edessä on kuitenkin 10 pitkää viikkoa kesälomaa. Näitä perheitä ei kuitenkaan saa unohtaa tai ohittaa! Avun tarpeessa olevat perheet pitäisi saada avun piiriin mahdollisimman pian. Tässä kohtaa osoitan sormella päättäjiin: perhetyö ja lastensuojelu tarvitsee lisää rahaa. Se on pidemmän aikavälin satsaus, joka kantaa takuuvarmasti hedelmää - ei ensi vuonna, eikä seuraavana mutta pitkällä tähtäimellä. Perheiden hyvinvointi on mittaamattoman arvokas asia.


**

Mitä sinä ajattelet,
pitäisikö koulut avata kahdeksi viikoksi?


Sari


tiistai 14. huhtikuuta 2020

Neljä viikkoa poikkeustilaelämistä takana, miltä nyt tuntuu?

Koronavirusepidemiasta johtuen on eletty jo neljä viikkoa poikkeustilassa! Melkein yllätyin, onpa aika mennyt nopeasti! Koulut on edelleen pääsääntöisesti suljettu, kokoontumiset on kielletty, kirjastot ja kaikki kivat jutut on kiinni ja lopuksi jopa Uudenmaan rajat napsautettiin kiinni, ettei uusimaalaiset veisi koronavirustartuntaa muille paikkakunnille.

Neljä viikkoa ollaan oltu etätöissä, etäkoulussa ja etätreeneissä. Miltä nyt tuntuu?


ETÄTYÖT
Rakastan etätöitä! Minulla on tiukat työajat ja täsmälliset työtavoitteet eikä sillä oikeastaan ole suurta eroa, olenko toimistolla vai etätöissä kotona. Mutta olen niin onnellinen, kun ei tarvitse tuhlata aikaa työmatkoihin (miettikää niitä Kehä1:n ruuhkia, kun työmatkani kulkee sitä pitkin aina ruuhka-aikaan), ei mene rahaa bensaan eikä lounaisiin. Vaikka onkin ikävä sähköisesti säädeltävän työpöydän ja ison monitorin eteen sekä työpaikkaruokalan valmiiden patojen äärelle. Täällä etätyöpaikkaruokalassa on aina tarjolla vaan munakasta, puuroa tai leipää, kun taas oikeassa työpaikkaruokalassa oli aina ihania salaatteja, joihin sai lisukkeeksi fetaa, juustoja tai vaikkapa viinilehtikääryleitä. Voisin kyllä tehdä vaikka pysyvästi etätöitä, kehnosta ruokatarjonnasta huolimatta. Monet on kertoneet somessa tekevänsä etätöitä yöpaidassa, mutta minulta se ei onnistu. Aamurutiinitkin on samat työpaikasta riippumatta: herätys, hampaat, meikit, päivävaatteet, aamukahvi ja sitten vasta voi aloittaa työt. Paitsi että aamuisin katsotaan nykyään lasten kanssa sen päivän läksyt, tehtävät ja heidän etäopetustunnit mitä on tiedossa.



ETÄKOULU
Meidän lapset jäi etäopiskelemaan heti tiistaina 17.3. Ensimmäisellä etäopetusviikolla toisen lapsen opet ottivat homman heti haltuun ja toisen lapsen opet puolestaan sekosivat. Toisella lapsella opinnot sujuu hyvin, tehtävät palautuspäivineen on selkeitä ja homma toimii. Ensimmäinen etäkoekin oli ja kylläpä oli jännittävää olla koevalvojana! Se koe meni hyvin ja osattiin käyttää Formsia hienosti. Toisen lapsen opet hakee vielä linjaa, ohjeita satelee ristiin rastiin ja tehtävien palautus ei onnistu hyvällä tahdollakaan. Mutta en ota enää stressiä, opet varmaan laittaa viestiä jos jotain puuttuu. Lapset on tosi ahkeria ja tunnollisia oppilaita ja tässä etäkoulussa se että yrittää parhaansa, riittää.

Edelleenkään kaikille opeille ei ole selvää, että poikkeusaikanakin opet opettaa ja vanhemmat tukee. On jäänyt jos jonkinlaista piperrettävää minun opetettavaksi, mutta onnea on mummi ja pappa! Kiperissä tilanteissa kun itse pitää syöksyä puhelinpalaveriin, mummi ja ukki opettaa lapsia Whatsapp-videopuhelun välityksellä. Hyvin on mennyt ja kiitos avusta!

Väittäisin, että myös lapset ovat nauttineet etäopiskelusta: saa edetä omassa tahdissa, ei ole häiriötekijöitä ja saa pimpuloida enemmän tietokoneella. Niin eikä aamuisin tarvitse herätä aikaisin liikkuakseen koululle ;)



ETÄTREENIT
Lapsi ehti harrastaa vain reilun puoli vuotta aktiivisesti fudista, ennen kuin koronavirusepidemia laittoi treenitkin verkkoon. Valkku lähettää etätreenausohjeita Whatsappilla ja olen kiitellyt sekä valkkua että joukkueenjohtajaa: fudis on ainoa mistä ei ole tullut lapsille yhtään stressiä! Ohjeet on hyviä, selkeitä ja vapaaehtoisia. Kukin jaksamisensa ja osaamisensa mukaan. Hauskinta tässä on ollut se, kun en ole yhtään urheilullinen, mutta on pitänyt treenata lapsen kanssa! Ollaan hypitty burbeeita ja potkittu palloa. En osaa futista yhtään, mutta onneksi lapsella on kestänyt hermot. Mahtaa olla ikävä niitä oikeita pelikavereita.




MILTÄ NYT TUNTUU?
Olihan tämä sopeutuminen poikkeustilanteeseen aluksi tosi hankalaa, niin kuin varmaan monelle muullekin perheelle. Mutta sitten... Tarkemmin ajateltuna tää poikkeustilahan on introvertin unelma ja nyt ollaan jo siinä tilassa, että melkein kauhistuttaa ajatus siitä, kun joskus pitää palata takaisin tavalliseen arkeen ;) On ihanaa olla etätöissä, ohjata lasten opiskelua ja kotoilla oikein luvan kanssa. Lapset on ollut tosi reippaita ja tunnollisia koululaisia alkushokista selvittyään. Me pärjäämme kyllä, vaikka koulut olisi kiinni kesään saakka.

Mutta hajottaahan tämä ainainen kotona oleminen. Onneksi on ollut tosi ihanat säät! Nämä kuvat on parin viikon takaiselta metsäretkeltämme, kun oli hipsinyt muutama pisara lunta. Helsingissä ei tänä talvena tullut lunta kunnolla ollenkaan, ei ollut kertaakaan kahta päivää peräkkäin valkoista maassa ja ylipäätään valkoista oli vain parina päivänä, joista tämä retkipäivä oli yksi. Tein eväät, yllätin lapset, evästettiin metsässä, eikä törmätty metsässä yhteenkään ihmiseen. Ja taas jaksaa!


PYSY KOTONA JA PESE KÄDET!
Vaikka virallisten ohjeiden mukaan nyt täytyykin pysyä kotona, on lasten kanssa pakko päästä välillä ulos jalottelemaan. Välttelemme ihmisjoukkoja, emme käy puistoissa ja esimerkiksi kauppareissun ajan lapset on kotona. Kun näemme ulkona muita ihmisiä, pidämme heihin kunnon turvavälin. Ja kädet pestään ihan tavallisenkin ulkoilun jälkeen, vaikka ei olisi koskettu mihinkään. Haluamme tehdä parhaamme koronavirusepidemian leviämisen hillitsemiseksi. Tuntuuhan rajoitukset tosi kummallisilta, mutta mitä paremmin noudatamme rajoituksia, sitä nopeammin pääsemme takaisin normaaliin arkeen. Vaikeat ajat eivät kestä ikuisesti. Paitsi että etätyö ja etäopiskelu voisi jatkua pidempäänkin ;)

**

Elämme kyllä tosi kummallisia aikoja.
Tsemppiä koronamaiseen arkihässäkkään!

Sari




sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Mitkä horoskooppimerkit sopivat parhaiten yhteen? Katso lista, oletko tehnyt oikean valinnan!

Minusta horoskoopit on tosi mielenkiintoisia. En niinkään perusta päivähoroskooppeihin, joissa kerrotaan mahdollisuuden kolkuttelevan ovella samalla kuin päivä on vaihtuva yöksi. Luonnehoroskoopit on minusta tosi kiehtovia. En voi sille mitään, mutta samojen astrologisten asetelmien alla syntyneet ihmiset ovat samankaltaisia, jokainen omalla twistillään maustettuna. On reipasta tekijää, kankeaa nipottajaa, kukkulan kuningasta ja niin edelleen. Hassua tässä on se, että kiinalaiset horoskoopit elävät ihan omaa elämäänsä omanlaisellaan syklillä ja silti en näe horoskooppien yhteensattumissa minkäänmoisia ristiriitoja.

Olen siis horoskoopiltani neitsyt, heipä hei!


Otin juttuni pohjaksi Anna-lehden tekemän valmiin listan horoskoopeista, jotka sopivat parhaiten toisilleen. No niin, nyt käsi sydämelle ja silmät näytölle, oletko sinä tehnyt oikean valinnan kumppanin suhteen?

Oinas & vesimies
Härkä & rapu
Kaksoset & vesimies
Rapu & kalat
Leijona & jousimies
Neitsyt & härkä
Vaaka & kaksoset
Skorpioni & rapu
Jousimies & oinas
Kauris & härkä
Kalat & skorpioni
Kauris & rapu
Leijona & vaaka
Neitsyt & kaksoset
Vesimies & jousimies
Oinas & skorpioni
Kalat & kauris
Leijona & neitsyt
Vaaka & härkä
Jousimies & kaksoset
Vesimies & kalat
Oinas & kauris
Skorpioni & leijona
Vaaka & neitsyt
Rapu & kaksoset

Olen joskus nuorempana saanut päähäni, että neitsyelle paras kumppani olisi skorpioni. Olin ehtinyt deittailemaan muita neitsyitä ja todennut miten kamalan rasittavia jotkut neitsyet voivat kumppanina olla, paitsi siis en minä. Lähdin tosi toiveikkaana sitten tapaamaan skorpionia ja olikin valtava pettymys, kun se skorpioni olikin kamalan epämukava: pisteliäs ja niljakas. Epäilen, että hän taisi olla se skorpionien maanantaikappale ;) Sittemmin päädyin perustamaan perheen härän kanssa ja nytpä minulla onkin paimennettavana melkoinen eläinlauma, kun lapsista tuli vielä leijona ja rapu.

Kai tämä kahden maanläheisen horoskoopin liitto toimii pääsääntöisesti hyvin. Ja tämä meidän horoskooppikombo löytyi myös tuosta listasta! Emme siis voi olla väärässä ;) Anna-lehden sivuilla oli myös tarkemmat analyysit ja meidän kombon kohdalla puhuttiin jotain sohvalla rötväämisestä ja siinä me kyllä ollaan mestareita. Ällösöpöä, mutta edelleen joka ilta istutaan yhdessä sohvalla ja juodaan iltakahvit. Aikaisemmin katsottiin samalla kymppiuutiset, mutta kyllä nyt ollaan jo tultu tähän päivään ja Youtube-videoiden pariin ;)

Mitä sinä ja kumppanisi olette horoskoopiltanne? Löytyikö teidänkin parisuhdekombo yllä olevalta listalta?


Sari



sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Jos perherauha menee rikki ja kumppani lyö

Koronavirusepidemia on muuttanut monen ihmisen arjen. Monet vanhemmat ovat jääneet etätöihin, monet lapset ovat jääneet päivähoidosta tai koulusta kotiin. Somessa vilahtelee kuvia villasukista ja kynttilöistä tunnisteella #koronakotoilua.

Joissain perheissä korona ei ole leppoisaa kotoilua. Vierustoverin naama ärsyttää. Omaa aikaa tai omaa tilaa ei ole. Happi loppuu. Kierrokset nousee. Voi tapahtua jotain peruuttamatonta.

Perherauha voi mennä rikki.




Tänä poikkeuksellisena aikana meidän täytyy tukea toisiamme, olla myötätuntoisia ja auttaa naista, miestä, lasta ja ketä tahansa muutakin mäessä.

Jos sinä tai perheenjäsenesi kohtaa hyvin vaikean tilanteen: väkivaltaa, alkoholilla tai ilman, tai muuta vaaraa, hae heti apua. Avun pyytäminen voi tuntua vaikealta, mutta se on parasta mitä voit itsellesi ja läheisillesi tehdä.

Osoitteessa Perherauhanjulistus.fi Tommi Korpela julistaa perherauhan. Perherauhan suojelijana toimii presidentti Sauli Niinistö. Perherauhanjulistus.fi-sivustolta tarjotaan apua niin uhreille, kuin tekijöillekin. Sivustolta löytyy yhteystietoja eri auttaviin tahoihin ja neuvoja esimerkiksi tällaisiin kysymyksiin:

  • Mitä teen, jos pelkään perheenjäseneni käyttäytymistä?
  • Voinko ottaa yhteyttä nimettömänä?
  • En uskalla mennä kotiin väkivallan/vanhempien juomisen takia? Minne voin mennä?


Toivon omasta puolestani voimia kaikille tänä vaikeana aikana. Onneksi vaikeat ajat eivät kestä ikuisesti. Mutta sen tiedän, että joskus päiväkin voi tuntua pitkältä.





Rakkautta ja voimia jokaiseen perheeseen!
Sari



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...