tiistai 14. huhtikuuta 2020

Neljä viikkoa poikkeustilaelämistä takana, miltä nyt tuntuu?

Koronavirusepidemiasta johtuen on eletty jo neljä viikkoa poikkeustilassa! Melkein yllätyin, onpa aika mennyt nopeasti! Koulut on edelleen pääsääntöisesti suljettu, kokoontumiset on kielletty, kirjastot ja kaikki kivat jutut on kiinni ja lopuksi jopa Uudenmaan rajat napsautettiin kiinni, ettei uusimaalaiset veisi koronavirustartuntaa muille paikkakunnille.

Neljä viikkoa ollaan oltu etätöissä, etäkoulussa ja etätreeneissä. Miltä nyt tuntuu?


ETÄTYÖT
Rakastan etätöitä! Minulla on tiukat työajat ja täsmälliset työtavoitteet eikä sillä oikeastaan ole suurta eroa, olenko toimistolla vai etätöissä kotona. Mutta olen niin onnellinen, kun ei tarvitse tuhlata aikaa työmatkoihin (miettikää niitä Kehä1:n ruuhkia, kun työmatkani kulkee sitä pitkin aina ruuhka-aikaan), ei mene rahaa bensaan eikä lounaisiin. Vaikka onkin ikävä sähköisesti säädeltävän työpöydän ja ison monitorin eteen sekä työpaikkaruokalan valmiiden patojen äärelle. Täällä etätyöpaikkaruokalassa on aina tarjolla vaan munakasta, puuroa tai leipää, kun taas oikeassa työpaikkaruokalassa oli aina ihania salaatteja, joihin sai lisukkeeksi fetaa, juustoja tai vaikkapa viinilehtikääryleitä. Voisin kyllä tehdä vaikka pysyvästi etätöitä, kehnosta ruokatarjonnasta huolimatta. Monet on kertoneet somessa tekevänsä etätöitä yöpaidassa, mutta minulta se ei onnistu. Aamurutiinitkin on samat työpaikasta riippumatta: herätys, hampaat, meikit, päivävaatteet, aamukahvi ja sitten vasta voi aloittaa työt. Paitsi että aamuisin katsotaan nykyään lasten kanssa sen päivän läksyt, tehtävät ja heidän etäopetustunnit mitä on tiedossa.



ETÄKOULU
Meidän lapset jäi etäopiskelemaan heti tiistaina 17.3. Ensimmäisellä etäopetusviikolla toisen lapsen opet ottivat homman heti haltuun ja toisen lapsen opet puolestaan sekosivat. Toisella lapsella opinnot sujuu hyvin, tehtävät palautuspäivineen on selkeitä ja homma toimii. Ensimmäinen etäkoekin oli ja kylläpä oli jännittävää olla koevalvojana! Se koe meni hyvin ja osattiin käyttää Formsia hienosti. Toisen lapsen opet hakee vielä linjaa, ohjeita satelee ristiin rastiin ja tehtävien palautus ei onnistu hyvällä tahdollakaan. Mutta en ota enää stressiä, opet varmaan laittaa viestiä jos jotain puuttuu. Lapset on tosi ahkeria ja tunnollisia oppilaita ja tässä etäkoulussa se että yrittää parhaansa, riittää.

Edelleenkään kaikille opeille ei ole selvää, että poikkeusaikanakin opet opettaa ja vanhemmat tukee. On jäänyt jos jonkinlaista piperrettävää minun opetettavaksi, mutta onnea on mummi ja pappa! Kiperissä tilanteissa kun itse pitää syöksyä puhelinpalaveriin, mummi ja ukki opettaa lapsia Whatsapp-videopuhelun välityksellä. Hyvin on mennyt ja kiitos avusta!

Väittäisin, että myös lapset ovat nauttineet etäopiskelusta: saa edetä omassa tahdissa, ei ole häiriötekijöitä ja saa pimpuloida enemmän tietokoneella. Niin eikä aamuisin tarvitse herätä aikaisin liikkuakseen koululle ;)



ETÄTREENIT
Lapsi ehti harrastaa vain reilun puoli vuotta aktiivisesti fudista, ennen kuin koronavirusepidemia laittoi treenitkin verkkoon. Valkku lähettää etätreenausohjeita Whatsappilla ja olen kiitellyt sekä valkkua että joukkueenjohtajaa: fudis on ainoa mistä ei ole tullut lapsille yhtään stressiä! Ohjeet on hyviä, selkeitä ja vapaaehtoisia. Kukin jaksamisensa ja osaamisensa mukaan. Hauskinta tässä on ollut se, kun en ole yhtään urheilullinen, mutta on pitänyt treenata lapsen kanssa! Ollaan hypitty burbeeita ja potkittu palloa. En osaa futista yhtään, mutta onneksi lapsella on kestänyt hermot. Mahtaa olla ikävä niitä oikeita pelikavereita.




MILTÄ NYT TUNTUU?
Olihan tämä sopeutuminen poikkeustilanteeseen aluksi tosi hankalaa, niin kuin varmaan monelle muullekin perheelle. Mutta sitten... Tarkemmin ajateltuna tää poikkeustilahan on introvertin unelma ja nyt ollaan jo siinä tilassa, että melkein kauhistuttaa ajatus siitä, kun joskus pitää palata takaisin tavalliseen arkeen ;) On ihanaa olla etätöissä, ohjata lasten opiskelua ja kotoilla oikein luvan kanssa. Lapset on ollut tosi reippaita ja tunnollisia koululaisia alkushokista selvittyään. Me pärjäämme kyllä, vaikka koulut olisi kiinni kesään saakka.

Mutta hajottaahan tämä ainainen kotona oleminen. Onneksi on ollut tosi ihanat säät! Nämä kuvat on parin viikon takaiselta metsäretkeltämme, kun oli hipsinyt muutama pisara lunta. Helsingissä ei tänä talvena tullut lunta kunnolla ollenkaan, ei ollut kertaakaan kahta päivää peräkkäin valkoista maassa ja ylipäätään valkoista oli vain parina päivänä, joista tämä retkipäivä oli yksi. Tein eväät, yllätin lapset, evästettiin metsässä, eikä törmätty metsässä yhteenkään ihmiseen. Ja taas jaksaa!


PYSY KOTONA JA PESE KÄDET!
Vaikka virallisten ohjeiden mukaan nyt täytyykin pysyä kotona, on lasten kanssa pakko päästä välillä ulos jalottelemaan. Välttelemme ihmisjoukkoja, emme käy puistoissa ja esimerkiksi kauppareissun ajan lapset on kotona. Kun näemme ulkona muita ihmisiä, pidämme heihin kunnon turvavälin. Ja kädet pestään ihan tavallisenkin ulkoilun jälkeen, vaikka ei olisi koskettu mihinkään. Haluamme tehdä parhaamme koronavirusepidemian leviämisen hillitsemiseksi. Tuntuuhan rajoitukset tosi kummallisilta, mutta mitä paremmin noudatamme rajoituksia, sitä nopeammin pääsemme takaisin normaaliin arkeen. Vaikeat ajat eivät kestä ikuisesti. Paitsi että etätyö ja etäopiskelu voisi jatkua pidempäänkin ;)

**

Elämme kyllä tosi kummallisia aikoja.
Tsemppiä koronamaiseen arkihässäkkään!

Sari




2 kommenttia:

  1. Olen seurannut näitä etäkouluja ja tuntuu että erot ovat ihan valtavia ihan opettajatasolla, saati sitten koulusta toiseen. Onneksi oman lapsen kohdalla ei ole tarve etäkoulua miettiä sen suuremmin vielä, mutta kyllä hattua pitää nostaa kaikille vanhemmille jotka tämän kaiken saavat tetristettyä kasaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja juuri noin se on! Etäkoulun erot opeissa on valtavia, ihan saman koulunkin sisällä! Onneksi kevättä ei ole enää paljon jäljellä ja pääsee koko koulupoppoo niin opeineen kuin oppilaineenkin huilaamaan ja keräämänä ajatuksia kokoon tästä keväisestä digiloikasta! Mukavaa sunnuntaita sinne teille :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!