Koululaisten kummallisen koronakevään huippu: kevätjuhlat peruttu!

Vielä vuosi sitten jännitin lasten koulujuhliin liittyen, että mitä jos taas lapsilla on joulu- tai kevätjuhlat eri aikaan, eli juhlissa menee "koko päivä" samoja (toki kivoja) esityksiä toistona katsellen (ja töistä miinustunteja merkkaillen). Ja sitten ei kuitenkaan enää saanut istumapaikkaa salista sen myöhemmin esiintyvän lapsen juhlasta, kun juhlasaliin mahtuu vain kourallinen yleisöä. Silloin ei tullut mieleenkään, että voisi käydä niinkin, ettei niitä juhlia järjestettäisi ollenkaan.

Tänä vuonna 2020 meidän lasten koulussa ei sitten tosiaan järjestetty kevätjuhlia ollenkaan.

Kuopuksen kolmas vuosiluokka sujui tosi hyvin, koronaepidemian mukanaan tuoma etäkoulu mukaan lukien. Lapsi itse on tosi hyvä tyyppi, joka osaa paljon ja lähtee kaikkeen uuteen mukaan reippain mielin. Sen lisäksi hyvin sujuneeseen kouluvuoteen myötävaikutti uusi opettaja. Suorastaan villi luokka sai siis viime syksynä uuden opettajan, joka maagisella asenteellaan johdatteli luokan läpi tyynten ja tyskyjen. Sydämeni läikähti ilosta jo heti ensimmäisellä viikolla, jolloin väänsin onnenkyyneleet: lapseni sai ensimmäisellä kouluviikolla enemmän hyvä-merkintöjä Wilmaan, kuin aikaisempina vuosina yhteensä. Tiesin, että nyt on oikea opettaja oikeassa paikassa. 

Esikoiseni kuudes vuosiluokka sujui myöskin aivan sanoinkuvailemattoman hyvin kaikesta koronahässäkästä huolimatta. Esikoisen kasvutarina pienestä ja ujosta päiväkotipirpanasta aina melkein 160 senttiseksi nuoreksi on ollut huikea! Perjantai-iltana ennen viimeistä koulupäivää kirjoitettiin opettajille kiitos-viestejä Wilmassa itku kurkussa, kun matkalle on sattunut niin hienoja opeja ja mahtavia kokemuksia. Oli pakko kirjoittaa, koska emme enää tapaa. Koronan vuoksi kevätjuhlat oli peruttu.

Koronakevään aiheuttamat poikkeustoimet oli meille todella harmittava juttu. Näin lievästi sanottuna. Kuutoset on viimeisenä yhteisenä keväänä aina käyneet retkillä, pelanneet perinteisen pesisottelun oppilaat vs opet johon oikeastaan kukaan ei halua mennä mutta se on kuitenkin ihan paras juttu ikinä ja kaikki on huipentunut kevätjuhlaan, jossa pienet suuret kuutoset on kukitettu koko juhlasalin yleisön edessä, jonka jälkeen opettajat ovat laulaneet näille laulun. Ja me vanhemmat ollaan tirautettu itkut juhlasalin ahtailla penkeillä. Ah, kuinka paljon ehdinkään saada kuittailua jo ennakkoon - että siellä se Sari sitten taas katsomossa itkee, ihan niinkuin ensimmäisessä kevätjuhlassakin itki, kun esikoisen nimi lueteltiin hymypatsaan saajana. Se oli hieno hetki se.

Ja tietysti kevätjuhlaan kuuluu se että suhataan koululla koko päivä, ensin toisen lapsen juhlissa, sitten pikaisesti luokkaan vaihtamaan pari sanaa opettajan kanssa ja sitten äkkiä uudestan saliin ja sitten taas toisen lapsen luokkaan ja lopulta kerää koko lauma kasaan (oma, ei muiden :)) ja kotia kohti - riippuen toki onko saanut lomapäivän vai joutuuko vielä palata töihin. Sutinaa joka tapauksessa.

Tänä vuonna oppilaat kokoontuivat luokkiin ihan oman porukan kesken. Siellä jaettiin stipendit, hymypatsaat, jätskit, ruusut ja tietenkin todistukset. Mutta ettei perinteistä poikettu liikaa, onnenkyyneleet tirahtivat siinä koulun ulkopuolella jalkakäytävällä, jossa olin odotellut kesälomalaisiani ja joita sitten halasin, onnittelin ja tietenkin syynäsin innoissani todistukset, jotka olivat hyvät.

Kaikkea kivaa koronakevät ei kuitenkaan perunut. Meillä kotona juhlittiin kahta hienoa ihmistä: ala-koulunsa päättävää kuutosluokkalaista ja kolmannen vuosiluokkansa päättävää tulevaa nelosluokkalaista. Oli Moomin-juhlajuomaa (ihan alkoholitonta lasten juhlajuomaa missä ainoana terästyksenä oli C-vitamiini), suolaisia ja makeita herkkuja mutta koronakevät toki näkyi niin, että karkitkin piti napsimisen sijaan annostella lusikalla omalle lautaselle. Me kun saimme juhliin vieraaksi myös isovanhemmat, joiden olisi kuulunut oikeasti olla karanteenissa, mutta jotka eivät malttaneet olla pois esikoiseni tärkeästä päivästä. Ja hyvä niin - kiitos, että uskalsitte ja halusitte tulla.

Minä haluan lähettää virtuaalisen halauksen kaikille teille muillekin koulunsa päättäneille nuorille, joilta koronakevät vei monta kivaa juttua pois. Koronakevät oli todella kökkö, mutta se opetti meille yhden tärkeän asian: elä jokainen päivä täysillä (koska huomisesta ei voi tietää). Joten vaikka monta kivaa juttua jäikin nyt välistä, teillä on edessänne elämä, jossa kaikki on mahdollista!

Hyvää lomaa kaikille kesälomalaisille!

Sari

Terveisiä puutarhasta ja paluu arkeen pienin askelin

Tänään 23.5.2020 on historiallinen päivä. Ensimmäistä kertaa  maaliskuun jälkeen lapset ovat lähteneet ulos leikkimään kavereidensa kanssa. Helsingissä on koronatartuntoja vieläkin hurjan paljon ja asumme yhdellä pöpöisimmistä alueista, mutta jostainhan se paluu arkeen on aloitettava.

Koronakotoilun aloitus oli kivaa kuin hyppy jääkylmään avantoon, mutta ihminen on siitä jännä eläin, että kyllä se tottuu vaikka mihin. Parissa viikossa totesin, että onneksi on tullut kasvatettua kivat tyypit ja varmaan taivaan kappaleet oli jotenkin oikeassa asennossa, kun yhteiselo sujui tosi kivasti. Itseasiassa niin kivasti, että melkein alkoi ahdistaa ajatus normaaliin arkeen palaamisesta ja siitä, että vielä koittaa hetki, kun ei ollakaan 24/7 yhdessä. Noh, yksi ahdistus kerrallaan ;)

Kun lapset lähti omille teilleen, keitin kahvit ja tulin päiväkahville terassille. Dokumentoin hiljaisen hetken Instaan ja nautin ihan vaan hiljaisuudesta, auringosta, kahvista ja sanoinko jo, että hiljaisuudesta?

Toukokuu on ollut melko viileä ja meillä on puutarhan kasvukausi vasta edessä päin. Olen tutkiskellut Kekkilän kasvusäkkejä, maalaillut miten saan mahdutettua terassille parin kasvusäkin ja haaveillut tomaattisadosta. Tänään laittelin äitienpäiväruusun isompaan ruukkuun ulos ja samoin sitruunapuun kasvatuskokeilu on siirretty isompaan ruukkuun fiilistelemään aurinkoa. Puutarhurointi 'omassa rauhassa' on kuin terapiaa ja tällaiselle introvertille kuin minä, kuin pala taivasta!

 

Kuten kuvasta näkyy, minä olen siirtänyt blogityöpisteeni ulos. Sinne vaan kaikkien ruukkujen ja kannujen keskelle, kyllä aina löytyy tilaa yhdelle pienelle läppärille. Naapurista kuuluu iloisia elämisen ääniä: joku kuuntelee musiikkia, yksi grillaa ja joku nauttii vieraiden seurasta. Tosi ihanaa palata arkeen pienin askelin. Eläköön elämä! Muistetaan silti edelleen ne turvavälit, pestään käsiä ja suojataan riskiryhmiä!

Sari

Kesä tulee - onko vakuutukset valmiina?

Kesä tulee ja touhukkaiden lasten vanhemmat tietääkin, että tekevälle sattuu. Aina ei laastari riitä, vaan täytyy lähteä ihan lääkäriin. Minä olen tosi tyytyväinen meidän vakuutusyhtiön tarjoamaan tapaturmavakuutukseen. Onko sinun lapsellasi sairaus- ja/tai tapaturmavakuutus?

Lapsissa ehkä parasta on se, kun ne kasvaa! Älä ymmärrä väärin: toukkamainen vauva-aika oli osaltaan ihanaa, mutta muistan ihan elävästi sen hetken, kun esikoinen sai aikoinaan jalat alleen ja huomasin, ettei järki tai varsinkaan itsesuojeluvaisto kulje käsikädessä motoriikan kehittymisen kanssa! Vilkkaiden lasten äidillä täytyy olla silmät selässäkin, mutta silti lapsille on pienenä ehtinyt sattua ja tapahtua kaikenlaista. Uskon, että aika moni pystyy samaistumaan ;) Olen varmaan lomarahan verran kuluttanut kesäisin rahaa laastareihin ja kaikenlaiset päivystykset on tulleet meille tutuksi. Ettei tämä nyt kuulosta siltä, että hunsvottiäiti ei valvo yhtään tenaviaan ja istuisimme päivystyksen nahkeilla penkeillä viikottain, niin kerrottakoon, että ei se nyt onneksi ihan niin mennyt. Tämä törmäily on meillä ihan geeneissä. Minulla komeilee vieläkin polvessa naarmut jotka sain jo kolmekymmentä vuotta sitten: siihen ei tarvittu kuin kesä, shortsit, kumisaappaat ja rappuset, päättele itse loput! Toiset meistä vaan on tosi taitavia kompuroitsijoita ja onneksi ne on just ne geenit, mitkä periytyy jälkipolvelle.

Aikanaan kun lapset oli pieniä, meillä oli lapsilla sekä sairaus- että tapaturmavakuutus. Meidän kohdalla sairausvakuutus osoittautui kuitenkin silloin tarpeettomaksi, koska meillä ei oikeastaan ollut perusnuhakuumeiden lisäksi mitään erikoisempaa ja siitä olen tosi kiitollinen. Sairausvakuutus oli aika hintava, joten luovuimme siitä, mutta tapaturmavakuutuksesta en tingi!

Tämä koko vakuutusasia tuli mieleen, kun kaivelimme Crocsit terassille – sehän on selvä kesän merkki, eihän kesä ilman noita muovisia läpsyttimiä ole kesä eikä mikään! Nimittäin, viime kesänä kävi taas ”legendaariset”. Minäpä kerron.

Tenava tietää, että ulos saa mennä pelaamaan futista vain läheiselle kentälle ja vain lenkkarit jalassa. Ohjeessa ei ole tulkinnanvaraa. Paitsi että lapsen mielestä se taitaa juuri mennä kategoriaan ”more like guidelines than actual rules” ;) Kuinka ollakaan, eräänä päivänä hän päätti livahtaa ulos kaikessa hiljaisuudessa (oli siis koululainen ja saa liikkua itsekseen). Jalkaan hän laittoi tietenkin pelkät Crocsit ja suunnisti kavereiden luo naapuritaloyhtiön asfaltoidulle pihalle mikäpä muu kuin futis mielessä. Heti kärkeen hänelle syötettiin pallo ja kun tämä meidän sankari alkoi potkaisemaan palloa, Crocsi sinkosi kaaressa irti jalasta ja potku osui – asfalttiin tietenkin. Pottuvarpaasta meni nahkat aiiiiiiiivan rullalle.

Me ollaan tarvittu vakuutusyhtiön apua tapaturman sattuessa onneksi vain pari kertaa. Onneksi meillä on ihan paras vakuutusyhtiö. Ei muuta kuin soitto heille, he neuvoo miten edetään, minne voi mennä tutkittavaksi ja sillä selvä. Muistan vielä ne ajat, kun vakuutusyhtiön kanssa asiointi oli melkoista paperisotkua, mutta nykyään se on tyyliin ”nimi paperiin” ja sillä selvä. Kun lapsi on kipeä tai häneen sattuu, kyllä sitä arvostaa nopeaa toimintaa: ettei tarvitse jäädä tuntikaupalla istumaan päivystykseen vaan pääsee melkein heti tutkittavaksi osaaviin käsiin. (Onneksi lapset pääsee monessa paikassa päivytyksessä jonon ohi, aina ei ole niin) Lasten tapaturmavakuutus on muuten ihan naurettavan halpa, ilmeisesti jostain paikoista sen saa jopa 3e/kk hinnalla, että maksan sitä mielelläni ”turhaan”. Koska jos tulee hätä, on kiva tunne, että vakuutus auttaa. Mutta siihen tähdätään, ettei siihen ikinä tarvitsisi turvautua.

Onko sinun lapsella sairaus- ja/tai tapaturmavakuutus? Oletteko joutuneet turvautumaan vakuutukseen? Kiinnostaisi myös tietää, jos olette päättäneet ettei lapsi tarvitse ollenkaan vakuutusta.

Ja miten sen pottuvarpaan kanssa kävi? Murtumaa ei onneksi ollut, HUH! Sitä nahkalirpaketta ei voitu enää liimata paikalleen (siis lääkärissä, en millään Erikeeperillä ajatellut parsia kasaan diy-hengessä), joten sitä hoidettiin kuten palovammaa. Kilometreittäin perhoslaastareita ja sellaista palovammasilikonia jonka nimeä en enää muista ja meni muutama viikko, niin varvas saatiin kuntoon. Henkinen kolaus oli kovempi kuin fyysinen. Ehkä tästä opittiin jotain. Tai sitten ei, kesä näyttää ;) Tiiäks se tunne kun lapsi tuossa ihan vaan ohimennen toteaa, miten kivaa on mennä alamäessä fillarilla niin että nostaa kädet pään taakse ja antaa whiilettää... GÄÄÄÄÄÄK :D 

Turvallista kesää kaikille,

Sari

Juuri kun ihmiset on peloteltu koronalla kuoliaaksi, avataan koulut

Hallituksen päätöksellä lapset palaavat takaisin kouluun lähiopetukseen 14.5.2020. Samalla etäopetus päättyy. Todettuja koronatartuntoja Suomessa on yli 6000. Yhdessä kaupungissa tartuntoja on todettu ylivoimaisesti eniten: Helsingissä, yli 2200 tartuntaa. Onko lasten kouluun palaaminen turvallista vai umpihullua?

Olen kysellyt sekä täällä blogissa, että Instagramin puolella, että meinaattekos pistää lapset kouluun 14.5. kun koulujen ovet aukeaa? Osa aikoo, osa ei. Itse olin koulujen ovien avaamista vastaan. Ensin meidät on peloteltu melkein kuoliaaksi koronan vaaroista: satoja suomalaisia on kuollut, kymmeniä suomalaisia on joutunut tehohoitoon ja taudin uutta tulemista odotellaan pelonsekaisin tuntein. Nyt hallitus päätti pistää pystyyn jäätävän ihmiskokeen: katsotaan miten moni kuolee, kun pistetään kaikki pienet lapset päiväkotiin ja kouluun. Ymmärrettävästi pientä kapinahenkeä on vanhempien keskuudessa ilmennyt.

Koronavirusepidemia pitää ottaa vakavasti - kyse on yhteiskuntaa lamauttavasta viruksesta, joka vaarantaa myös ihmishenkiä. Mutta jotenkin meidän pitäisi saada yhteiskunta pelaamaan siitä huolimatta. Kiitos hallitukselle, että ne miettii tätä eikä minun tarvitse ;)

Minä vastustin koulujen avaamista - ihan vaan koska asumme Helsingissä, jossa todettuja tartuntoja on ylivoimaisesti eniten. Jos Helsingissä olisi tartuntoja alle 100, ei koulujen avaaminen olisi aiheuttanut minussa minkäänlaista tunnemyrskyä ja päätös olisi ollut selvä: ei muuta kun kouluun vaan.

Koko maassa todettuja koronavirustartuntoja on yli 6000 - mutta siihen lukuun ei tietenkään sisälly kaikki, koska kaikkia sairastuneita ei ole testattu. Mutta se pitää muistaa, että iso osa koronaviruksen sairastaneista on jo parantunut.

Vaikka koulujen avaaminen tuntuukin ihmiskokeelta - sitä se ei ole. Yhteiskunnan täytyy pikkuhiljaa alkaa palailemaan normaaliin arkeen ja jostainhan se on aloitettava. Monilla paikkakunnilla koronavirustartuntoja on niin vähäinen määrä, että lasten on todennäköisesti ihan turvallista palata kouluun. Helsingissä on kaupunginosia, joissa lasten kouluun paluu on minusta kyseenalaista.

Hallitus on voinut alkaa purkaa koronarajoitteita näin nopeassa aikataulussa siksi, kun suomalaiset ovat noudattaneet rajoituksia esimerkillisen hyvin ja koronavirusepidemian leviäminen on saatu hidastumaan. Vaikka uusia koronatartuntoja havaitaan Suomessa satoja viikoittain, voisi tilasto yhtä hyvin olla vaikka 2000 uutta tartuntaa viikossa ja meillä voisi kuolleita olla nyt yhtä paljon kuin on parantuneita. Joten suunta on hyvä. Kuten pääministeri heti koronahässäkän alkuun totesikin: me selviämme tästä.

Päästätkö lapsesi kouluun (tai päiväkotiin) 14.5. alkaen - on vain ja ainoastaan sinun ja perheesi oma päätös. Päätökseen voi vaikuttaa riskiryhmiin kuuluminen, työtilanne, henkinen jaksaminen tai jokin muu asia. Kuten sanoin, monissa kaupungeissa on todennäköisesti turvallista päästää lapset kouluun. Ja joissain paikoissa ei ehkä ole. Se on fakta, että koronavirusepidemia ei lopu tämän kevään aikana ja uusia tartuntoja ilmenee, avattiinpa koulut tai sitten ei. Hallitus on tehnyt koulujen avaamispäätöksen asiantuntijoita kuunnellen.

Koulusta ei saa olla pois ilman lupaa - vaikka miten korona ahdistaisi. Vaikka kyse on enää kahdesta viimeisestä kouluviikosta joiden aikana ei tehdä muuta kuin hinkataan käsiä käsidesillä, yritetään pitää lapsia turvavälien päässä toisistaan ja retkeillään niin että lenkkareiden pohjat kuluu puhki, pitää poissaoloon pyytää prosessin mukainen lupa. Luvaton poissaolo antaa koululle hätäsignaalin: onko lapsella tai perheellä kaikki hyvin? Poissaololupaa tulee hakea annettujen ohjeiden mukaisesti eikä hakuprosessi ole niin kankea miltä se kuulostaa.

Kouluun ei saa mennä sairaana - se surullisen kuuluisa "pikkunuha" on nyt juurikin se syy jäädä kotiin sairastamaan. Tällä hetkellä meneillään on allergista nuhaa, nuhaa, influenssaa, koronavirusta ja varmasti monta muutakin samankaltaista tautia eikä tavallinen kaduntallaaja voi välttämättä tietää mitä mikäkin pärskintä on. Jos olet sairas, pysy kotona.

Kiitos kaikille viesteistä - olen saanut monenlaista palautetta koskien tätä kouluihin palaamista. Myös minun mielenterveyttäni on epäilty: kiitos siitä, ei täällä mitään hätää. Minä en itseasiassa tiedä kumpi on kahelimpi: minä joka pyöritän sujuvasti samaan aikaan etätöitä, etäkoulua ja normaalia lapsiperhearkea vai se, joka aikoo tosissaan ihan poksauttaa skumppapullon huomenna, kun koulujen ovet aukeaa ja lapset vihdoin palaa kouluun ja saa päivisin olla rauhassa? (Nyt en puhu niistä henkisesti loppu olevista vanhemmista tai lapsista/nuorista) Meillä kaikilla on omat syymme eikä tämä ole kilpailu. Siitä olen hurjan ylpeä: jokainen vanhempi on joutunut korona-asiaa omalla kohdallaan miettimään hyvinkin tarkasti ja on pyrkinyt tekemään parhaan mahdollisen ratkaisun omaa lastansa ajatellen. Eikä siinä vielä kaikki! Kuinka moni onkaan ollut huolissaan myös muista lapsista, yli perherajojen! Vaikka toivonkin, että koronahärdelli loppuisi mahdollisimman pian (tiedän, ettei ole mahdollista vielä moneen kuukauteen), niin toivon että tämä yhteishenki ja välittäminen muista ihmisistä jatkuisi.

Tsemppiä kaikille arkeen paluuseen! Kommenttiboksiin saa vieläkin kertoa, onko lapset menossa kouluun vai jäämässä kotiin loppukevääksi. Kommentin saa jättää myös anonyyminä.

Järjettömän isot tsempit myös koulujen ja varhaiskasvatuksen työntekijöille! Ei sanat riitä kertomaan mitä teille toivon. No voimia ainakin tämän kaiken uuden edessä, tsemppiä kekseliäisiin turvallisuusvirityksiin ja jaksamista kun kaikki palaute tietysti tästä kaikesta valuu teille. Muistakaa, että te teette arvokasta työtä. Nähtiinhän se jo: kun varhaiskasvatus ja koulut on liki kokonaan kiinni, yhteiskunnan yksi jalka alkoi nilkuttaa tosi pahasti. Kiitos teille, teette upeaa duunia!

Sari

#kaikkijärjestyy

Mutkaton äitienpäivä

Minä pidän perinteikkäästä äitienpäivästä ja mikä hienointa: perinteet voi luoda itse. Minun lapsuuden kodissa äitienpäivänä äiti sai lahjan ja aamupalan sänkyyn tarjoiltuna. Se oli hieno perinne joka on juurtunut selkärankaan niin tiukasti, että muistan vieläkin sen kahvikuppien kopinan metallista tarjotinta varten mikä oli ehkä hienoin tarjotin, jonka tiesin. Onkohan se tarjotin vielä äidillä tallessa?

Meidän perheessä on erilaiset perinteet. Minä haluan äitienpäivänä nukkua pitkään, eli, pilke silmäkulmassa totean että ei saa tulla herättämään, en odota prameita lahjuksia mutta onhan se huippu juttu jos pääsee aamusta ns. valmiiseen pöytään. Tänään aamulla sain viestin Whatsappiin, kun aamupalaa alettiin valmistaa ja sain rauhassa heräillä ja kun saavuin aamupalalle, sain pienen lahjan: kauan himoitsemaani pikakahvia ja vähän suklaata. En ole raaskinut ostaa noita itse, joten ihana juttu että sain ne nyt. Arki on välillä vähän sellaista sutinaa, joten ihanaa kun voi vaan suhauttaa pikakahvit ja jatkaa hommia. Aika on rahaa ;) On meillä myös kukkaperinne, sitä avasin enemmän Instagramin puolella: Saronblogi

Ja tällä tavalla meillä on vietetty jo 12 äitienpäivää. Perinteet on luotu itse, meidän itsemme näköiseksi. Ja olen tosi tyytyväinen!

Mutkatonta äitienpäivää kaikille äideille ja itsensä äidiksi tunteville!

Sari

Koulut avataan 14.5.2020: päästätkö lapsesi kouluun?

Hallitus päätti 29.4.2020 purkaa perusopetuksen rajoitteet. Tämä tarkoittaa sitä, että koulut avataan 14.5.2020 ja samalla etäopetus päättyy siihen. Mutta minua kiinnostaakin, että aiotko sinä päästää lapsesi kouluun?

Itse en olisi halunnut, että koulut avattaisiin tänä keväänä. Etäkoulu sujuu meillä tosi hyvin. Huomaan, kun 20 lasta ei ole häsläämässä ympärillä, minun lapset on saaneet keskittyä rauhassa opiskeluun. Uudet asiat on opeteltu yhdessä (kiitos mummolle ja papalle etäavusta) ja läksyt on hoituneet tosi hyvin. Kuitenkin on kyse enää kahdesta viikosta, jolloin varsinaista opetusta ei koulussa enää ole, kun todistukset on jo tehty ja lapsilla on ajatukset ihan puhtaasti kesälomassa, niin kyllähän se kevätlukukauden häntä olisi etänäkin hoitunut. Siinä kohtaa, kun kuulin opetusministerin sanovan, että koulujen avaaminen ei ole "mielipidekysymys", tiesin, että koulut tullaan avaamaan.

Koulut avataan 14.5.2020 alkaen ja etäopetus päättyy silloin.

Koulujen avaamiseen liittyy monenlaisia haasteita. Lasten pitäisi pitää fyysistä väliä toisiinsa, pestä käsiä ja pysytellä yhtenä ryhmänä. Koulujen tilat on ahtaat, lisätiloja ei voida taikoa mistään ja opettajien pitäisi keskittyä opettamaan muutakin kuin koronaneuvontaa tai toimia sosiaalityöntekijöinä. On ehdoteltu että lapset olisivat koulussa porrastetusti ja se tietäisi muutenkin täystyöllistetyille opettajille superpitkiä työpäiviä aamu- ja iltavuoroissa. Opettajat ja vanhemmat odottavat kuumeisesti tarkempia ohjeita miten käytännön järjestelyistä tullaan selviämään.

Toisaalta koronavirusrajotteita täytyy alkaa jossain kohtaa purkaa. Etenkin nuorilla pää on kovilla, kun ei voi tavata kavereita. Monet vanhemmat eivät vaan pysty tehdä etätöitä, kun lapset häseltää kotona. Joidenkin henkinen jaksaminen on nyt heikossa kunnossa. Koronavirusrajoitteet on Suomelle taloudellisesti kestämätön tilanne ja pitäisi pystyä palaamaan normaaliin mahdollisimman pian.

Kokeileeko hallitus tahallisesti, millä tavalla koronavirus lähtee leviämään lasten ja kouluhenkilökunnan (sekä toki varhaiskasvatuksen) toimesta? Vai onko tässä aidosti kyse lasten perusoikeuksista?

Olipa niin tai näin, mitä teet:

aiotko sinä päästää lapsesi kouluun loppukevääksi?

Sari