Elokuu käynnistyy ihan kohta ja samalla monissa perheissä valmistaudutaan päiväkodin aloitukseen ensimmäistä kertaa. Mikä on minusta tärkein asia päiväkodin aloituksessa, mistä ei missään nimessä saisi tinkiä?
Kuva: Pixabay
Kahden lapsen äitinä olen käynyt läpi yhteensä kuusi päiväkodin aloitusta! Esikoinen ehti aikoinaan vaihtaa muutaman kerran päiväkotia ja kun oltiin päästy vauhtiin, eskari vaihtui toiseen taloon. Kuopus ehti olla vain kahdessa päiväkodissa, joista toisessa oli myös eskari.
Etenkin esikoisen aloittaessa päivähoidossa rahatilanne ja byrokratia oli tiukka, joten piti tosi tarkkaan sumplia, milloin lapsi aloittaisi päiväkodissa, silloin katkeaisi tuen maksaminen ja milloin sitten palkka alkaisi juoksemaan, kun jemmattuja lomapäiviä ei olisi yhtään? Melkoinen palapeli. Ja rehellisesti sanottuna kyllä, olisin kaivannut pari viikkoa omaa lomaa hoitovapaan ja työelämään paluun väliin, mutta tiedän: raha ei kasva puissa, joten siirtymävaihe oli suunniteltava liukkaasti. Seuraavissa päivähoidon aloituksissa oli ehkä vähän helpompi tilanne, mutta olihan se silti melkoinen tetris sovittaa hoitovapaalta paluu töihin kulkien päiväkotiruudun kautta.
Muistan sen hetken, kun olin esikoiseni kanssa uuden päiväkodin lattialla kasaamassa palikoita. Päiväkoti tuoksui uutuuttaan, se oli vasta avattu ja ryhmä oli tuore kuin vasta-alkanut päivä. Eräs äiti toi itkevän naperonsa päiväkodille ja kirjaimellisesti kippasi muksunsa päiväkodin lattialle, kun lapsi neliraajaotteella koitti vielä roikkua äidissä. Niin äiti kääntyi kannoillaan ja lapsi jäi itkemään.
Ja lapsi itki ja itki. Se kuulosti aivan loputtomalta. Sen lapsen nimi oli Laura, kuulin sen nimen monta kertaa, kun hoitajat lohduttivat itselleen täysin vierasta lasta parhaan kykynsä mukaan.
Siinä palikoita kasatessa yhdessä oman naperoni kanssa minun sydän tuntui koiran purulelulta vinkuineen. Tuntui tosi tosi pahalta. Mitenkään sen äidin valintoja arvostelematta (sekä taustoja tietämättä!) sanoisin, että heittämällä tärkein asia päiväkodin aloituksessa on se, että varaa riittävästi yhteistä aikaa päiväkotiin tutustumiseen!
Usko kun sanon, tiedän mistä puhun. Toki on erilaisia lapsia ja jokainen vanhempi tuntee muksunsa, mutta silti kehotan panostamaan kunnolla sekä aikaa 'että rahaa' yhteiseen tutustumiseen, jos vaan mitenkään mahdollista. Meille riitti tutustumiseen kummankin tenavan kanssa muutama päivä, pari viikkoa on varmaan järkevyyden maksimi. (Tuon viikon ajan olin täysin tuloton, kun tuet olivat lakanneet eikä palkkakaan juossut, silloin oli vähän jäykät systeemit ja veikkaan että joissain paikoissa on vieläkin.) Sen jälkeen lapsi tottuu jo siihen, että vanhempikin tulee päiväksi päikkyyn ja vieroittautuminen vanhemmasta sekä jääminen päikkyyn voi olla entistä hankalampaa.
Päikkyyn tutustumisessa ei tarvitse mitään ylimääräistä tai dramaattista tunteilua ’kun tänne se äidin pieni kohta jää IHAN YKSIN’. Huoh, ei! vaan ihan kasuaalisti menee ensin leikkimään päiväkodin pihalle vaikka vapaa-aikana. Sitten käy tutustumassa henkilökuntaan ja muihin lapsiin vaikka yhtenä päivänä oman fiiliksen mukaan: käy vaikka vähän vilkuilemassa tiloja tai jää hetkeksi leikkimään. Seuraavana päivänä voi jäädä leikkien päätteeksi vaikka ruokailemaan jos mahdollista. Kolmantena päivänä, riippuen lapsen fiiliksistä ja sopimusteknisestä mahdollisuudesta voi jättää lapsen vaikka hetkeksi leikkimään muiden kanssa. Ja jos mahdollista tai tarpeellista, tutustuu vielä hitaammin. Jos lapsi tuntuu sopeutuvan uuteen ryhmään hyvin, ei vanhemman tarvitse jäädä turhaan hengailemaan ryhmään, lapsi pärjää kyllä. Vanhemmasta en olis niin varma ;)
No mitä jos ensimmäisenä varsinaisena hoitopäivänä lapsi jää eteiseen itkemään alahuuli mutkalla? Onko tutustuminen epäonnistunut? Pitäisikö kääntyä takaisin ja mennä vielä yhden kerran halaamaan samalla kun nieleksii omia kyyneleitä? No ei pitäisi. Eikä tutustuminen ole epäonnistunut. Itku ei ole paha asia. Toiset lapset itkevät herkemmin kuin toiset ja se on arvokas tapa ilmaista itseä. Vanhemmalle muikkariksi: kun viimeiset heipat on sanottu, lapsi jää päiväkodin henkilökunnan hoiviin: henkilökunta on ammattilaisia ja osaavat varmasti siinä kohtaa ottaa tilanteen haltuun: he ovat jo muutamana päivänä nähneet teitä, tuntee vähän lapsen tapaa olla ja toimia. Toiselle toimii syli ja hali kun taas toiselle toimii johdatus autoleikkeihin. Ja kun lapset on niin erilaisia, joku on saattanut jäädä jo vähän niinku odottelemaan uuden hoitopäivän alkua ja lähtee heippoja sanomatta pyyhältämään leikkeihin uusien kamujen kanssa.
Tärkein asia päiväkodin aloituksessa on yhteinen ja riittävän pituinen tutustuminen päiväkodin arkeen yhdessä lapsen kanssa ja siitä ei kannata tinkiä.
Sujuvaa päiväkodin aloitusta teille toivotellen,
Sari
