perjantai 24. heinäkuuta 2020

Keski-ikäinen perjantai ja bailaavat nuoret

Viime perjantaina naapurin (täysi-ikäinen) nuoriso piti juhlat. Musiikki alkoi pauhata pian työvuorostani vapauduttua ja se jatkui pitkälle iltaan. Hainko stereot pois vai soitinko poliisit?


Perjantaina oli kerrassaan upea, lämmin sää. Lopettelin pitkäksi venyneen työvuoroni etätöissä ja lähdin ulos istuskelemaan. Samalla huomasin, että naapurin (seinänaapurille terveisiä, ei teidän!) nuorisolla oli bileet. Sellaista sanatonta klubirytkettä joka soi melko isoilla kirjaimilla. Kului tunti, kului toinenkin. Jossain kohtaa soittolista vaihtui ysäriksi: mietin ovatko he kaapanneet Spotikkani?

Läheisellä hiekkatiellä ohikulkijoiden päät kääntyivät, mökä oli melkoinen. Ja tiedättehän sen faktan: pääsääntöisesti ne, jotka soittavat musiikkia koviten, omaavat surkeimman musamaun ja viimeistään se herättää huomion ;) Myös jotkut naapurit kävivät tuhisemassa, mutta kukaan ei sanonut mitään.

Mitä tein? Kävinkö näyttämässä miten kaiuttimesta säädetään volaa pienemmälle vai soitinko poliisit?

En kuule tehnyt kumpaakaan. Siellä istuin omalla terassilla, litkin juomaani, kuuntelin musiikkia ja nuorison bailaamista! Heillä oli kivaa, minulla oli keski-ikäistä (olisin vielä neulonut samalla jos olisi ollut lankaa mutta kun se on loppu, niin en voinut, harmi!) ja siinä illan aikana isimies paistoi makkarat meidän perheelle ja nukkumaanmenoajan koittaessa taputtelin tenavat iltahommiinsa ja lopulta itsekin kömmin peiton alle - ikkunasta kuului vielä iloinen meno ja melske. Jossain vaiheessa yöllä havahduin mökään, mutta sen taisi aiheuttaa jo ihan joku muu pesue. Jatkoin ihania, lähes keski-ikäisiä uniani.

Kun ei osuta omakotitalossa, sitä vaan täytyy osata sietää asioita, sen olen tässä lähes keski-ikäisyydessäni oppinut. Meillä kaikilla on oikeus elää, olla, näkyä ja kuulua. Toistuvat öiset bileet on eri asia, kuin kerran kesässä tehdyt irroittelut. Olen joskus nuorempana asunut talossa jossa sai harvase yö soittaa poliisit päättämään yläkerran teknobileet. Yöbiletykseen auttoi muutto: minä lähdin, mökääjät jäi. Nykyisellä asuinalueellamme on kyllä niin rauhallista, että oikein nauratti, kun yksi naapuri varoitti tulevista bileistään - sieltä kuului vähemmän ääntä kuin meidän normipäivästä. Meitä on niin moneksi ja onneksi maailmaan mahtuu ääniä!

Hurraa kesäillat ja keski-ikäisyys!

Sari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!