lauantai 24. lokakuuta 2020

Viiksekkään naisen uni ja siirtyminen Kaksplussalta kolkytplussalle!

Moi. Kiva kun tulit.

Kuva: Pixabay

Ensimmäistä kertaa vuosiin, Saron blogi on itsenäinen. Ilman taustalla häärivää yhteisöä, ilman portaalia. Kun saa itse määrätä sisällöstä, julkaisutahdista ja ulkoasusta. Haikeaa, silti kutkuttavalta tuntuva mahdollisuus olla oman itsensä pomo. 

Aika Kaksplussalla oli kivaa ja kasvattavaa. Sain seurata vierestä huikeita kasvutarinoita, kuinka joistain pienistä bloggaajista tuli suuria ja sain tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Suomessa on niin pienet piirit, että ei hätää: me tapaamme varmasti vielä!

Kaksplussalta lähdön myötä on helppo jättää hyvästit synnytyskipuilulle, uhmamuisteloille ja sormiruokapohdinnoille. Omien lasten pikkulapsiaika jää taakse ja edessä on se todellinen kasvunpaikka: teinivuodet. Vaikka kuinka tekisi mieli tulla purnaamaan teiniydestä blogin täydeltä, juosta kädet ojossa kohti vertaistukea, en voi. Lapsi kavereineen lukee tätä blogia. Damn it ;)

Vanhemmuushan ei aallekirjoittaneesta lähde edes pesemällä, vaikka kuinka hinkkaisi. Tulen jatkossa pohtimaan vanhemmuutta hieman erilaiselta kantilta. Enkä nyt niin hirveästi kaipaa tukea teinivuosiin. Ihmisiähän nuo tuntuu ihan olevan eikä omista teinivuosista nyt niin pitkää aikaa ole, ettenkö muistaisi millaista tunteiden vuoristorataa se oli ;)

Siinä missä viime vuodet olen seurannut lasten kasvutarinaa, kuinka selällään sätkivästä pötkylästä tuli fillarilla ilman käsiä ajava hurjapää ja miten oman nyrkin hämmästely on vaihtunut espanjan alkeisiin ja matemaattisten kaavojen pyörittelyyn, huomaan että lasten kasvukausi on käynnissä ja hyvää vauhtia vanhemman osuus on "helpottamaan päin".

Juuri nyt, kun elämä voisi olla seesteistä, se kasvukausi alkaakin ITSELLÄ.

Aikuisvuodet parikymppisestä liki nelikymppiseksi on mennyt ihan vaan touhutessa. On tullut perhe, lapsia, muuttoja, töitä, kaikkea sellaista aikuisdädää. No omakotitaloa, farmariautoa tai kultaista noutajaa ei ole tullut ;) Nyt, 39-vuotiaana olen havahtunut siihen, että tässähän aletaan olla keski-ikäisyyden kynnyksellä. Lonkkaan iski jäätävä kolotus alkukesästä ja pelkäsin sen estävän kaiken kesälomareissuilun. No onneksi ei estänyt ja sen kivun kanssa pärjäsi kyllä, olihan olkapää vihoitellut jo pidemmän aikaa joten kivun hoito on tullut sitäkin kautta tutuksi. Viikonloppuaamuisin kiukuttaa, jos muu perhe nukkuu vielä yhdeksältä, päivähän on silloin jo ohi! Ja olen alkanut miettimään, pitäisikö sänky tosiaan pedata joka aamu. Emmä tiiä, jotain outoa on nyt meneillään enkä kuulosta yhtään itseltäni. Siinä kohtaa, kun alan silittää lakanat, lähettäkää apua. (Aloitetaan suklaalla!)

Ja viikset! Voi jesmandeera! Kuka tämän on keksinyt, että kun nainen vanhenee, tapahtuu vaikka mitä, mutta esimerkkinä kerrottakoon, että kasvaa viikset. Viikset! Miksi?! Etätöissä olen jatkuvasti kamerayhteysvalmiudessa ja meikkaan sinnikkäästi joka aamu. Kevyesti vaan, jos tiedossa on kotipäivä (no ei juuri koskaan) ja vähän enemmän jos on tiedossa muutakin kuin kotona pyöriskelyä. Puuterin herkkä kosketus on paljastanut melkoisen viiksetyksen ylähuulella. Tiedän, ei ole vaarallista, onhan miehilläkin viikset, kauneus on katsojan silmässä, mutta en minä noihin ole tottunut tuossa oman nokan alla.

Viime yönä näin unta, että ylähuuliviikset olivat kasvaneet niin pitkäksi ja tuuheaksi, että ne piti sormin vetää huulten edestä sivuun. Ne oli sellaiset oikein kaurankeltaiset elovena...viikset? Siitä sain inspiraation blogitekstin hauskaan kuvaan! Kaikkea sitä. Äläkä luulekaan, että oli toiveuni, no ei todellakaan olla.

Aamulla tartuin toimeen ja hankkiuduin viiksistä eroon. Tarttee siis jotain ylähuulenajelugeeliä ja supersensitivetrimmerin jollaista ei K-raudasta taida saada. Vinkkejä otetaan vastaan.

Tätä se siis on, kun ottaa ison harppauksen kaksplussasta (viittaan noihin mun tenaviin, eiks se vähän niin ole, että vaikka omat lapset olisi aikuisia, ne on silti mutsille omia vauvoja tai korkeintaan kaksplus ;)) kolkytplussaan, ensi vuonna juhlitaan pyöreitä, nelkyt kuulostaa kyl aika vinkeältä eikä (ainakaan vielä) yhtään hirvitä siirtyä nelkytplus-kerhoon! Bring it on!

Sari

Ps. Mitä jatkossa on luvassa: vanhemmuus, koti, kauneus, piha, ruoka, hyvinvointi, pehmeät arvot ja katsotaan mitä kaikkea muuta keksitään!

Pps. Antaa kaikkien karvojen sojottaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!