Kiitos vuosi 2020, oli hyvät kujeet!


Vähänpä sitä tiesi vuosi sitten, millainen uusi vuosi oli tuloillaan! Vuosi 2020 oli kyllä erittäin ainutlaatuinen monellakin tapaa, mutta minulle vuosi oli ihan hyvä ja hyvät oli kujeet!

Vuodesta 2020 jäi käteen etenkin tämä etätyöhön siirtymisen mukanaan tuomat parannukset elämänlaatuun! Ei ole tarvinnut herätä aamuyöllä siirtyäkseen toimistolle naputtelemaan konetta vaan on voinut tehdä sen kotoa käsin. Työt on sujuneet ja työteho on makuuhuoneen nurkassa olevasta työpisteestä paljon parempi kuin keskeytysten siivittämässä avokonttorissa. Tästä on säästynyt sekä bensaa, että aikaa. Ylimääräisen vapaan ajan olen investoinut itseeni liikunnan muodossa.

Vuoden 2020 etäkoulu oli myös ihan mahtava kokemus! Alkuun meinasi pää levitä, kun koulussa opet näyttivät tulleen hulluiksi digiloikan myötä. Kun he saivat jäitä hattuihin ja housuihinsa, koulumeininki rauhoittui. Omat lapset pysyivät tiedon aallonharjalla oikein hyvin ja yhteydet koulun ja oppilaan välillä toimi moitteettomasti.

Vuonna 2020 olen myös heittäytynyt aika itsekkääksi, mutta positiivisella tavalla. Olen huomannut, ettei elämässä jaeta kultamitaleita henkilökohtaisten suoritusten perusteella, joten mitäpä sitä hienostelemaan. Minä olen tällainen, ota tai jätä. Minusta on yritettyä hyötyä eri tavoin, mutta olen oppinut laittamaan ovet kiinni. En ole menettänyt sillä saralla yhtään mitään. Päin vastoin!

Viime syksynä koin epätoivon hetkiä, kun äitini oli joutunut sairaalaan ja odottelin lapsia saapuvaksi koulusta kotiin, että voisin kertoa siitä heille itse. Kotimatkalla toinen lapsi joutui polkupyörällä onnettomuuteen auton kanssa. Lapsi tuli kotiin kämmenet verellä ja minä olin ovella tukka pystyssä, kun hetken kuluttua alkaisi supertärkeä etätyöpalaveri, että mitäs nyt?! Siitäkin selvittiin. Itku tuli vasta seuraavana päivänä töissä kesken puhelun. Joku olisi ymmärtänyt jäädä pois töistä, mutta nyt jälkikäteen naurattaa, miten överisisukas olin! Silloin viimeistään huomasin, ettei niitä kultamitaleita jaeta vaikka uhrautuisi kuinka. On tosi tärkeää pitää huolta omasta jaksamisesta tai muuten kaikki menee ihan pieleen. (Eikä tuossa ollut koko vuoden vastoinkäymiset, oliskin ollut...)

Vuonna 2020 olen neulonut hullunlailla sukkia ja lapasia, olen kasvattanut tomaatteja ja kurkkuja, olen istunut talotoimikunnan kokouksissa ja pohtinut budjettilukuja. Ehdin pitää minihotelliloman esikoisen kanssa juuri ennen koronasulkujen alkamista ja kesälomalla käytiin lasten kanssa minilomalla Tampereella. Tänä vuonna olen kuunnellut äänikirjoja, harrastanut liikuntaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja olen löytänyt Youtuben aivan uudella tavalla. Olen päättänyt elää mahdollisimman täysillä koronasta huolimatta, maski tiukasti kasvoilla ja koronavilkku päällä. Yhden kerran olen saanut koronavilkusta altistumisilmoituksen ja olin hetken omaehtoisessa karanteenissa. Olen säästynyt toistaiseksi koronatartunnalta ja teen jatkossakin kaikkeni sen välttämiseksi. Tänä vuonna olen innostunut tekemään ja kokeilemaan erilaisia smoothieita. Henkilökohtaisesti toivon, että tämä innostus jatkuu myös ensi vuonna ;)

Tämä vuosi oli minulle ihan hyvä. Ensi vuoden seikkailuja odotellessa! Uudenvuodenlupaukseni onkin, että: "tee jotain uutta". Mitä se sitten onkaan, jää nähtäväksi!

Hyvää uutta vuotta 2021!

Sari


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Antaisitko sinä nuoresi ottaa HPV-rokotteen?

Mitkä horoskooppimerkit sopivat parhaiten yhteen? Katso lista, oletko tehnyt oikean valinnan!

Oliko sittenkin virhe hankkia lemmikiksi kani?